AUTOREISSU MOSELILLE 6-14.10.2024
TAUSTAA
(Kartta on jutun lopussa)
Olimme ajaneet perheen kanssa Moselin kiemurat Koblenzista Luxemburgiin kesällä 1985. Sen lisäksi olemme käyneet lomareissuillamme joen varren kylissä kahdesti. Nyt oli aika kypsynyt neljännelle Mosel-joen matkalle. Reissuun lähtivät Marleen, Paavo, Ulla ja minä.
SUNNUNTAI 6.10 2024, HELSINKI-AMSTERDAM-KOBLENZ
Lensin vaimon kanssa Finnairin aamulennolla Helsingistä Amsterdamiin. Tapasimme ystäväpariskuntamme Schipholin lentoasemalla, josta lähdimme ajamaan heidän autollaan kohti Saksaa. Pysähdyimme lounaalle Kerpenissä Gasthaus Schweitzeriin. Schumacherien cartingrata oli ravintolan vieressä. Pääsimme saksalaiseen tunnelmaan, sillä ravintola oli aivan täysi. Puheensorina oli korvia hivelevää.
Matka jatkui ajoittain tukkoista autobaanaa pitkin kohti etelää. Saavuimme Koblenziin ilta-kuudelta. Paikotimme vaunun maanalaiseen parkkihalliin, josta kävelimme Airbnb-majapaikkaan Josef Görres Platzille. Viides kerros, ei hissiä. Nautimme tulokahvit aukiomme toisella laidalla kahvila Adacciossa. Marssimme iltakävelyn läheiseen Deutsches Eckiin. Sen lähellä olevan Winninger Weibstuben erikoisuus oli Federweisser und Zipfelkuchen. Yöasuuni kuului Topmost-t-paita.
Ajoimme Helsingin lentoasemalle aamu-kuudelta
Airbus A 350. Koneeseen noustiin takaa.
Hollannissa on tuulimyllyrivistöjä myös meressä
Schiphol, Amsterdam. Laukut autoon ja baanalle.
Saavuimme Hollannista Saksaan
Kerpen, Gasthaus Schweitzer
Koblenzin majapaikkamme oli iso talo takana oikealla. Kattoikkunat antoivat Josef Görres Platzille.
Nautimme tulokahvit Cafe Adacciossa
Deutsches Eck. Keisari Wilhelm I ja meikäläiset.
Deutsches Eck on kuin laivan keula. Vasemmalla Mosel, oikealla Rein.
Winninger Weinstube. Menemmekö sisään?
MAANANTAI 7.10.2024, KOBLENZ, SAKSA
Nautimme aamiaisen Koblenzissa Ravintola Einsteinin noutopöydästä, jonka jälkeen marssimme Reinin rantaan. Astuimme Seilbahn'iin eli Cable car'iin, jolla ylitimme Reinin ja saavuimme korkealla vastarannalla olevalle Ehrenbreitsteinin linnoitukselle. Käyskentelimme linnan kivimuurien kätköissä ja ihailimme vastarannalla olevaa Deutsches Eckiä. Joimme kahvit ylhäällä aukion laidalla olleessa kahvilassa. Palasimme samalla köysiradalla takaisin. Ajoimme turistijunalla kaupunkikierroksen. Hintaan sisältyi kahvit konditoriassa. Istuimme iltaa perinteisessä Zum Hubertuksessa, jossa Paavo lohkaisi vitsin meistä 60-lukulaisista: "Ennen ne oli barrikaadeilla, nyt baarikaapeilla". Olimme toisenkin yön samassa Airbnb:ssä.
Koblenz. Aamiainen Ravintola Einsteinissa.
Menimme Ehrenbreitsteinin linnoitukseen köysiradalla yli Reinin. Deutsches Eck näkyvissä.
Ehrenbreitsteinin linnoitus
Sotilasmusiikki kaikui kuin Haminan Tattoossa
Linnoitus oli iso
Linnoituksen yläaukiolla oli kahvilarakennus ja näköala Koblenziin
Koblenz ja Deutsches Eck. Reinin ja Moselin risteys.
Hasta la vista Ehrenbreitstein
Wilhelm I (1797-1888) ratsastaa. Hän oli Saksan ensimmäinen keisari ja Saksan yhdistäjä.
Deutsches Eck.
Kaksi jokilaivaa oli liitetty yhteen
Iltanäkymä kämppämme ikkunasta Josef Görres Platzille
TIISTAI 8.10.2024, COCHEM-COND
Popsimme kevyen aamiaisen pikkuruisessa leipomoliikkeessä Koblenzin keskustassa. Ajoimme auton maanalaisesta parkkihallista ja lähdimme Moselin rantaa seuraten Burg Thurantille uusille kahveille. Linna oli korkealla Moselin rinteillä. Ostin taitettavan Mosel-kartan. Palasimme alas joelle ja Alkenin kylässä hotellin laabi-baarissa joimme jo kolmannet aamukahvit.
Jatkoimme Moselin mutkia seuraten Cochemiin, jossa asetuimme Hotell Weinhofiin kaupungin keskustaan joen partaalle. Auto paikotettiin parkkihalliin, katujen varsilla ei ollut tilaa. Palloilimme kylillä koko päivän. Kävelimme siltaa pitkin myös Condin puolelle. Kävelyjen välillä teimme laivalla tunnin jokiristeilyn. Päivän ravintolat: Alt Cochem, Gaststätte Noss, Weinkeller Hieronimi ja Bistro am Brunnen.
Koblenz. Aamukahvit pienessä konditoriassa.
Alken
Burg Thurant
Burg Thurantin kappeli
Alken
Lähdimme etsimään Alkenista kahvilaa
Yhden hotellin aamiaiskahvila oli auki
Cochem. Näkymä hotellihuoneemme parvekkeelta.
Näkymä parvekkeelta toiseen suuntaan. Joen takana on Cond.
Cochem
Cochem, Ravintola Alt Cochem
Moselin tulvamerkinnät
Takanamme on Cochemin linna
Laivamme odottaa. Lähdemme jokiristeilylle.
Mosel-joki ja Cochemin linna
Näkymä jokilaivasta. Hotel Weinhof on punaisten varjostimien oikealla puolella oleva rakennus.
Nautimme laivalla Rieslingiä
Laivan räystäällä liehui pienoislippuja, mm. Suomen ja Viron
Kävelimme sillan yli Condin puolelle. Menimme Weinkeller Hieronimiin.
Weinkeller Hieronimin yläsalissa
Ilta oli jo pimentynyt kävellessämme kotiin
KESKIVIIKKO 9.10.2024, WEINGUT HEIDHOF, BURG
Cochemin hotellissamme oli monipuolinen aamiainen jokinäkymällä. Aamusuihkun vesi oli kylmää. Varasimme aamiaisella seuraavan yön majoituksen.
Ajoimme ylös mäkeen Cochem Burgin luo, mutta pysäköiminen ei onnistunut. Meidät häädettiin pois koulun parkkipaikalta eikä tien varrellakaan ollut vapaata tilaa autolle. Olisi pitänyt tulla kävellen jyrkkää katua pitkin tai käyttää sukkulabussia. No ei sitten. Lähdetään eteenpäin. Vuonna 1985 menimme linnalle kävellen kahden lapsen kanssa, joista toinen oli rattaissa.
Ajelimme metsätietä pitkin Poltendorfiin, jossa katselimme viininviljelyä läheltä. Sato oli jo korjattu. Moselin rinteet ovat Riesling-valkoviinin tärkein tuotantoalue maailmassa.
Painuimme kahville Bremm'iin Zwei Schwester-nimiseen kahvilaan. Restroomit olivat alakerran viiniholveissa. Diesel maksoi 1,49 e/l (Helsingissä 1,78).
Pysähdyimme lounaalle Zell'iin. Kysyimme turisti-infossa paikkakunnan ravintoloista. Sanoivat, että siihen aikaan päivästä saksalaiset paikat ovat vielä kiinni, auki ovat vain pizzeriat ja kebab-paikat. Löysimme sateessa Ristorante-Pizzeria DVA:n. Ruokajuomaksi tilasimme Zeller Schwartze Katzea. Voin suositella! Floridassa riehui samaan aikaan hurrikaani Milton.
Ajoimme Burg-nimiseen kylään, jonka toisella puolella viinitarhojen keskellä oli seuraava yöpaikkamme, viinitila Weingut Heidhof. Meille neljälle järjestettiin viinikellarikierros ja Vine Tasting. Isäntämme lauloi meille juomalauluja. Illallisravintolamme Burgin keskustassa oli Weinhaus Moselblick Conrad.
Poltendorfin viinitarhat olivat mäellä
Bremm. Kahville Zwei Schwester'iin.
Zeller Schwarze Katze oli liikenneympyrän keskellä
Weingut Heidhofin viinikellarissa
Viininmaistiaiset
TORSTAI 10.10.2024, TRABEN-TRARBACH JA RACHTING
Viinitilan isäntä saattoi meidät aamiaisen jälkeen autolle myytyään mukaamme muutaman viinilaatikon.
Ajoimme Enkirchin kylän kautta ylös mäelle, jossa olivat vaatimattomat Starkenburgin linnan rauniot. Sitävastoin näkymä alas Moselille oli vakuuttava: Traben-Trarbachin kaksoiskaupunki oli alhaalla jokilaaksossa ja Ruine Grevenburg rinteessä kaksoiskaupungin yläpuolella.
Ajoimme Grevenburgin linnan raunioille. Linnasta oli jäljellä vain yksi korkea kiviseinä, jonka alaosaan johti raput. Maisemat joelle ja kaukaisuuteen olivat hulppeat. Nautimme kahvit linnantuvassa. Ajoimme alas Trabeniin. Söimme gulassit Panorama-ravintolassa. Kahvilaa emme löytäneet.
Ajoimme seuraavaan yöpaikkaan, jonka nimi oli Rochter Landshotel. Saimme kahden huoneen sviitin. Kävimme kahvilla joen takana Machernin luostarissa, jonka vieressä museon pihalla oli menossa hääseremoniat. Viinipensaissa oli rypäletertut vielä korjaamatta. Marssimme illalliselle parin kilometrin päähän Zeltinger Hof'iin, joka oli Kurfürstenstrassella. Se oli reissumme kallein ravintola. Otin kuhaa. Varasimme kahden seuraavan yön hotellit. Turisteja oli vielä Moselilla, varsinkin Aasiasta, mutta korkeasesonki oli jo takana. Majapaikkojen varaaminen oli helppoa vaikka viime tingassa. Paikkakuntamme oli kaksoiskaupunki Zeltingen-Rachtig. Landshotel oli Rachtigin puolella. Lähellämme oli mahtava moottoritiesilta, Moselin ylittävä Hochmoselbrücke.
Aamiaishuoneen seinällä oli viisasta kirjoitusta:
Eilinen on historiaa,
Huominen on arvoitus,
Tämä päivä on lahja...
Viinitilan isäntä toivotti meille hyvää matkaa
Starkenburgin rauniot
Mosel-joki Starkenburgin kohdalla
Moi Marleen!
Starkenburgin kylän näköalapaikka. Takana rinteellä Grevenburg.
Grevenburgin rauniot, Mosel-joki ja Traben
Grevenburgin linna vuonna 1734
Grevenburgin linnan historia
Mosel ja Traben
Trabenin ja Trarbachin välisellä sillalla
Saavuimme Rochter Landshoteliin
Machernin luostari
Mosel tulvii
Jossakin oli vielä korjaamattomia rypäleitä
Kävelimme ruokailemaan
Illallisravintolamme Zeltinger Hof
PERJANTAI 11.10.2024, BERNKASTEL-KUES JA MEHRING
Rachting Landshotelin aamiaisbuffet oli kuin Ruotsinlaivalla. Aloitin tavan mukaan corn flakesilla, mansikkahillolla ja maidolla. Kahvi oli kaikkien makuun. Saksalaiset sämpylät ovat maailman parhaita.
Lähdimme töihin kymmeneltä, kuten ennenkin. Mosel tulvi laajoille äyräilleen aiempien rankkasateiden johdosta. Ajoimme Bernkastel-Kuesiin, jossa oli suuri parkkialue joen rannassa Bernkastelin puolella. Kävelimme kylillä ja kävimme kahvilla torin laidalla. Steppailimme siltaa pitkin joen toiselle puolelle Kuesiin, josta bongasimme kiinnostavan rakennusryhmän: Samassa pihapiirissä oli museo, sairaala, vanhainkoti, kirkko ja viinikellari. Maistelimme Federweisseriä viinikellarissa, jossa oli myytävänä lähes sadan lähiseudun viinitilan tuotteita. Lounas haukattiin Kuesin puolella asemaravintolassa.
Löysimme Bernkastelista Gasthausin, jossa olemme joskus yöpyneet. Sen vieressä olevan talon seinässä on ansiokas teksti. Kahvittelun jälkeen ajoimme ylös Burg Landshutiin. Linna on hyvin säilynyt ja maisemat olivat taas mainiot.
Ajaessamme taas joenvartta pitkin, käänsi kuljettajamme auton Braunsbergin pikkukylässä sivutielle nähtyään tienvarsimainoksen: Weinstand, Vine Tasting. Asuntovaunun näköisestä liikkuvasta myymälästä myytiin viiniä, jota saattoi maistella pöytien ääressä istuen.
Saavuimme yöpaikkaamme Hotel-Restaurant Fährturmiin, joka oli pienessä Mehringin kylässä. Huoneestamme oli jokinäkymä viereiselle Moselille. Illallinen oli alakerrassa. Maistoimme obstreria, joka oli paikallinen, väkevä hedelmädigestive. Viereisessä pöydässä ruokaili kymmenhenkinen suku neljässä polvessa. Kömmimme yläkertaan nukkumaan.
Ulla Rachting Landshotellin lepotuolilla
Bernkastelissa oli hyvät parkkipaikat
Bernkastel
Silta Bernkastelista Kuesiin
Kuesin luostarinkirkko
Kues. Viinikellari.
Bernkastel. Gasthaus Burkard
Hyvä kirjoitus talon seinässä
Burg Landshut
Landshutin pihalla
Bernkastel-Kues
Braunsbergin tienvarsiviinit
Mehring. Hotel-Restaurant Fährturm.
Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta
LAUANTAI 12.10.2024, TRIER JA OUREN
Hotel Fährturmin aamiaisella oli monipuolinen noutopöytä. Isäntä kertoi, että ennen siltojen rakentamista joen yli mentiin lautoilla (fähre) vetoköysien avulla.
Ajoimme 18 km ja tulimme Trieriin. Auto sijoitettiin keskustan parkkihalliin. Kävimme tuomiokirkossa, jossa oli onneksemme juuri alkamassa Josef Stillin esittämä urkusoitto käsittäen Johan Sebastian Bachin musiikkia. Tuli mieleen Beatles. Kirkko on 800-luvulta ja se on Saksan vanhin katedraali. Sen jälkeen steppailimme streetillä. Kävelimme torille, jossa oli torvisoittoa. Sitten tallustelimme 100-luvulta olevalle Porta Nigralle. Sen vieressä oli Karl Marxin patsas. Hän on syntynyt Trierissä. Lopuksi menimme 300-luvulta peräisin olevaan Trierin Basilikaan nimeltään Aula Palatina. Siellä oli neljä suurta Thomas Baumgärtelin apokalyptista maalausta. Lounasravintolamme Zum Domstein oli torin kupeessa. Lähdimme syötyämme ajamaan kohti maaseutua.
Porhalsimme pikkuteitä pitkin Belgiaan välillä vähän eksyenkin. Vettä satoi. Saavuimme klo 18.30 Ardenneille Ouren-nimiseen pikkukylään. Majapaikka oli perhehotelli Dreiländerblick. Pariskunta oli pitänyt perintöpaikkaa jo 43 vuotta. Kolmen lajin menu nautittiin alakerrassa. Yläkerrassa olivat huoneemme. Somaa! Viereisessä pöydässä illallisti kuuden miehen polkupyöräryhmä. Katsoimme huoneessamme kännykästä ohjelmaa "Elämäni Biisi". Kaija Ståhlin vieraina olivat Santtu-Matias Rouvali, Seela Sella, Mato Valtonen, Johanna Rusanen ja Samuel Harjanne.
Menimme Trierin tuomiokirkkoon
Urkuri Josef Still kumartaa urkujensa keskeltä
Trierer Dom
Kävelimme Portille
Porta Nigra on 100-luvulta
Trierin Basilikassa oli apokalyptistä maalauksia
Trierin Basilika
Elämme erikoisia aikoja
Trierin Basilika, Jesus Christus.
Gustav Kaupert, 1880
Trier
Karl Marx 1818-1883.
Syntynyt Trierissä.
Vasemmalla lounasravintolamme Zum Domstein
Ouren. Hotel Dreiländerblick
Hotellin illallisella
SUNNUNTAI 13.10.2014 LUXEMBURGIN JA BELGIAN KAUTTA UITHOORNIIN
Ajoimme aamiaisen jälkeen kilometrin verran. Paikotimme auton ja kävelimme parkkipaikalta kapean Our-joen ja pahaisen pikkupuron yhtymäkohtaan, jossa oli kolmen valtakunnan veteen piirretty rajapiste: Belgian, Luxemburgin ja Saksan. Kolmella rannalla olivat matalat betonitolpat, joissa kirjain kertoi maan: Oli B-, L- ja D-kirjain. Melkein kaaduin liukkaalle, saviselle rannalle. Sen lähellä oli Ranskan, Saksan, Belgian ja Luxemburgin pystyttämä Euroopan Yhteisön muistomerkki vuodelta 1957.
Ajoimme Luxemburgiin, jossa kävimme pikaisesti kaupassa ja kahvilla. Belgian Viséssä ruokailimme Ravintola Le 1930:ssä vähän ennen Hollantia ja Maastrichtiä. Ravintolan Orval-oluet oli tehty luostarissa.
Matkasimme Viséstä yksillä välikahveilla Uithoorniin, jossa menimme illalliselle Ravintola Het Rechthuisiin. Läheiseltä ostarilta ostimme tuliaisjuustoja Suomeen. Yövyimme ystäväpariskuntamme luona Uithoornissa.
Ajoimme reissussa yhteensä 1000 km. Siirtymät Hollannista Koblenziin ja Trieristä takaisin Hollantiin tekivät 700 km. Koblenzista Moselin vartta Trieriin oli matkaa 300 km. Lämpötila vaihteli +7 ja +15 asteen välillä. Ajoittain sateli vettä, mutta sateenvarjoa tarvittiin vain kerran.
Ruskaa Ardenneilla
Ouren. Euroopan Yhteisön muistomerkki.
Ouren. Kolmen valtakunnan raja.
Saksan, Belgian ja Luxemburgin rajapiste oli joen ja puron yhtymäkohdassa
Ardenneilla kasvaa maissi
Visé, Belgia. Ravintola Le 1930
Tuo on Visén kirkko
Tulimme Hollantiin
Matkalla Amsterdamin suuntaan
MAANANTAI 14.10.2024 KOTONA TAAS
Aamun Hesarin jälkeen kävimme aamiaispöytään isäntäväen kanssa. Saimme kahvia, leipää ja kaurapuuroa. Sitten meidät vietiin Schipholin lentoasemalle, josta Finnairin lento Helsinkiin lähti klo 11.50. Vesi ja mustikkamehu olivat koneessa maksuttomia, kahvin hinta oli kolme euroa. Laskeuduimme Helsinkiin sumussa. Lento kesti 2 tuntia ja 20 minuuttia. Poikamme oli poikansa ja tyttärensä kanssa meitä vastassa.
Aamiainen Uithoornissa
Auton pakkaus ja meno kentälle
Finnairin Airbus A350 Schipholin lentokentällä
Ajoreittimme on merkitty punaisella
.jpg)
