BALTIAN YHTENÄISEN RANTAVIIVAN PÄÄTÖSKÄVELY BERESJE-RÕSNA-VÄRSKA
(Kartat jutun lopussa)
ALKUPUHE
Saimme 27 vaeltajan voimin päätökseen Baltian maiden yhtenäisen rantaviivan pituisen vaelluksen! Virolaisia kävelijöitä oli tällä matkalla 16 ja suomalaisia 11.
Kävelimme lauantaina 12.9.2026 osuuden Beresje-Rösna (15 km) ja sunnuntaina 13.9.2026 osuuden Karisilla oja-Värska (5 km).
Baltian maiden yhtenäisen rantaviivan päätepisteet ovat Kuurin kynnäksellä oleva Liettuan rajavyöhyke Kaliningradin rajan tuntumassa sekä Itä-Virossa oleva Rösna, joka on viisi kilometriä Värskan pohjoispuolella. Rantaviivan pituus on 1934 km, josta olemme kulkeneet 1924 km. Narvajoen keskivaiheilla oleva 10 km osuus Mustajoelta Porunijoelle on kävelemättä, koska meitä pyydettiin olla menemättä sinne.
BALTIAN RANTAVIIVAN VAELLUKSEMME KOKONAISUUDESSAAN:
- Viron rannikon vaellus 1013 km vuosina 1998-2004
- Latvian rannikon vaellus 549 km vuosina 2014-2019
- Liettuan rannikon vaellus 100 km vuonna 2022
- Narvajoen Viron puoleisen rannan vaellus 73 km vuosina 2024-2025 (10 km on kävelemättä)
- Peipsijärven, Lämmijärven ja Pihkovanjärven Viron puoleisten rantojen vaellus 189 km vuosina 2023-2026
VIRON SAARET:
Ryhmämme on vaeltanut lisäksi 31 Viron Itämeren saaren ympäri vuosina 2004-2024, yhteensä 1235 km.
KOKONAISSALDOMME:
Olemme vaeltaneet 12.9.1998-13.9.2026 välisenä aikana Baltian maiden rannoilla kaikkiaan 3159 km.
JUHLAREISSUMME TARINA
TORSTAI 10.9.2026
Suomesta lähti Viroon kolme autokuntaa. Lähdin ensimmäisen suomalaisryhmän mukana (kolme henkeä) Viroon Eckerön aamulautalla Helsingin Länsisatamasta klo 9.00. Ajoimme Tallinnasta Haapsaluun, jossa majoituimme Viieristi Majaan. Vierailimme Rannarootsi Muuseumissa ja pistäydyimme Wiigi Kohvikissa sekä Diedrichissä.
Lähdimme Tallinnaan ms Finlandialla Helsingin Länsisatamasta. Taustalla risteilijä Hernesaaren laiturissa.
Saavuttuamme Viroon tankkasimme Nesteellä heti Pääskülan jälkeen
Majapaikkamme Haapsalussa oli Viieristi Maja
Viieristi Majan salonki
Rannarootsi Muuseum, Haapsalu
PERJANTAI 11.9.2026
Nautimme aamiaisen Haapsalun Teele Kohvikissa ja ostimme matkaevästä paikallisesta COOPista, jossa hinnat alkoivat olla Suomen tasoa. Käväisimme piispanlinnan pihalla.
Ajoimme Pärnuun lounaalle. Steffani oli valitettavan surutapauksen vuoksi juuri sinä päivänä kiinni, joten valintamme oli lähellä oleva Kohvik Supelsaksad.
Matka Haapsalusta Värskaan kulki reittiä Kilingi-Nömme---Abja-Paluoja---Karksi-Nuia---Törva---Vöru.
Toinen suomalaisryhmä (neljä henkeä) lähti Viroon Eckerön varhaisella aamulautalla Helsingin Vuosaaresta klo 6.00. Ryhmä nautti lounaan Tallinnan ja Tarton puolivälissä olevassa Mäekyla kõrtsissä, jonka yhteyteen oltiin juuri avaamassa uutta huoltoasemaa.
Kolmas suomalaisryhmä (neljä henkeä) lähti Viroon Helsingin Länsisatamasta Eckerön aamulautalla klo 9.00. Ryhmä pistäytyi Mäekyla kõrtsissä, lounasti Tarton Püssirohukelderissä ja vieraili Tiedekeskus AHHAAssa.
Suomalais-virolainen kävelyporukkamme (27 henkeä) majoittui kokonaisuudessaan Värskan keskustassa olevaan Seto Man Puhkemajaan, joka oli kokonaan käytössämme. Lomakiinteistö käsitti suuren päätalon ja useita konttimökkejä, joista kolme tuli tarpeeseemme. Osa porukastamme nautti illallisen mukavassa Värska Restossa.
Virolaiset vaeltajat saapuivat Värska Puhkemajaan Tallinnasta ja sen ympäristöstä sekä Elvasta kuutena ryhmänä omilla autoillaan pitkin iltaa.
Haapsalun aseman luona on tienviittoja moniin suuntiin
Teele Kohvik, Haapsalu
Kohvik Supelsaksad, Pärnu
Saavuimme Värskaan, sataman laiturissa oli matkustajalaiva
Ravintola Värska Resto
Värska Reston asiakkaita
Viron vapaussodan muistomerkki Värskassa.
Petserimaal vabadussõjas langenutele 1918-1920.
LAUANTAI, JUHLAPÄIVÄ 12.9.2026
Ylistys: Rannikkokävelyjemme aloittamisesta tuli tänään kuluneeksi tasan 28 vuotta! Aloitimme vaellukset 12.9.1998 Viron länsirannikolta. Kävelimme rantaviivaa pitkin Tabasalun Rannamõisasta Keilajoelle.
Sitten tähän päivään:
Herätys oli seitsemältä, aamiainen kahdeksalta ja lähtö pihasta yhdeksältä. Tuttu aamuohjelma toimii aina. Niin se toimi nytkin.
Seto Man Puhkemajan aamiaisravintolassa oli tarjolla puuroa, munakasta, hilloa, leipää, leikkeleitä, kahvia, teetä ja mehua.
Lähdimme aamiaisen jälkeen ajamaan yhdeksän auton letkassa kohti Rõsnaa, jonne oli matkaa 9 km. Jätimme kolme autoa Rõsnaan Sadama puhkealan parkkipaikalle, josta jatkoimme kuudella täyteen pakatulla pirssillä 17 km päähän Beresjeen.
Joukkomme hajaantui useaksi kävelyryhmäksi. Ensimmäinen kahden hengen ryhmä, vaimoni ja minä, poistui auton kyydistä Võõpsussa, josta aloimme kulkea asfalttitietä pitkin kohti Rõsnaa. Muut jatkoivat vielä neljä kilometriä Beresjeen, joka on pikkukylä Pihkovanjärven rannalla. Sieltä lähti neljän hengen ryhmä peräämme.
Aurinko paistoi ja kirpeä aamu muuttui lämpimäksi syyspäiväksi. Mieli oli sen mukainen, sää sopi mainiosti reippaaseen ulkoiluun. Kahden ensimmäisen ryhmän käyttämä tie meni sisämaassa.
Pääryhmän tarkoitus oli kävellä rantoja pitkin, mutta ranta oli vaikea. Ryhmä vaelsi Beresjestä pikkutietä pitkin Lüübnitsaan, jossa oli evästauko. Matka jatkui Audjassaaren taloille, mistä eteenpäin maasto jatkui huonokulkuisena suona, jonka laadusta ei tarkalleen tiedetty mitään. Google mapsin mukaan siellä oli suota, puroja ja yksi leveämpi joki. Tosin kesä oli ollut vähäsateinen ja kuiva, joten voihan se maasto kuivakin olla. Edessä oleva joki näytti ylipääsemättömältä.
Otaksuimme, että neljän hengen ryhmä saavuttaa vaimon ja minut ennen punaista taloa, joka on siinä risteyksessä, josta reitti kääntyy asfalttitieltä vasemmalle kapealle hiekkatielle. Nelikossa oli nopeita kävelijöitä, me kaksi sensijaan kävelimme hitaasti.
Saavuttuamme punaiselle talolle tuli tieto, että takana tuleva nelikko oli kävellyt kaksi kilometriä harhaan ja että he olivat vasta tulossa Võõpsuun. Söimme eväitä tien penkalla istuen. Jatkoimme tallustelua metsän suojassa Laossina randiin Tsasounan luo. Pihkovanjärvi oli Laossinan kohdalla muutaman kilometrin leveä, Venäjän puoleisella rannalla siinsi metsä. Tsasouna oli lukossa.
Kävely jatkui tauon jälkeen kapeaa hiekkatietä pitkin. Sen varrella oli muutama talo, mutta ihmisiä ei näkynyt missään. Kuolleita pieniä käärmeitä oli tiessä tuon tuossakin, yksi matelija oli elävä. Käärmeiden pituudet vaihtelivat 10 ja 20 cm välillä. Olivat kai jääneet autojen alle.
Kävelyreitti muuttui hiekkatiestä maastoautotieksi, joka oli vain renkaiden painanteet kangasmaastossa. Seurasimme Google mapsin karttaohjelmaa.
Olikohan seudulla karhuja? Siltä varalta aloimme soittaa you tubesta rokkia täysillä, mm. Status Quon kappaleet Rockin' All Over The World ja Whatever You Want. Rauhoitimme tunnelmaa Ray Bonnevillen kauniilla balladilla nimeltään Listen. Aurinko paistoi ja lämpötila oli +18 astetta.
Usean pikkutien risteyksen jälkeen saavuimme Rõsnan lomakylälle klo 15.30. Sähkölangat olivat täynnä muuttopuuhissa istuvia pääskysiä. Olimme kulkeneet 11 km 4,5 tunnissa pitäen neljä evästaukoa. Neljän hengen jälkiporukka saapui Rösnaan samaa tietä pitkin tunnin kuluttua klo 16.30. He olivat kulkeneet 15 km samassa ajassa kuin etuporukka, vaikka olivat menneet alussa harhaan.
Soitettaessa pääjoukolle saatiin selville, että se ei päässyt ollenkaan rannalle ja että maasto Audjassaaren jälkeen oli ollut metsäistä suota, jossa oli vettä nilkoista puolisääreen. Joku oli jopa pudonnut napaa myöten vesikuoppaan. Yksi nuorimies oli lähtenyt omin päin kohti asfalttitietä ja ennättänyt sinne tuntia ennen muita. Lapsiperhekin oli kahlannut sydämiensä kyllyydestä vetisissä pajukoissa.
Retkeilijät saapuivat märin jaloin asfalttitielle kilometrin verran punaisen talon pohjoispuolelle, josta he lähtivät laahustamaan talolle päin. Lapsiperhe jäi pohjoisempana olevalle linja-autopysäkille omana ryhmänään odottelemaan noutoautoa.
Päätimme hakea kulkurit kotiin. Koska Rõsnassa oli kaksi kuskia ja näiden autot, lähdettiin ajamaan asfalttitielle punaisen talon luo noutamaan kuskeja sekä punaiselta talolta että Laossina randista viedäksemme nämä Beresjeen autojensa hakuun. Sen jälkeen kuskit noukkivat vaunuihinsa omat kyytiläisensä kuka mistäkin. Muutama vaeltaja lähti Laossinan rannasta kävelemään autolleen Rõsnaan ja ajamaan sieltä Seto Maniin.
Kävely piti siis joidenkin osalta keskeyttää ja ajaa pikaisesti Värskan Puhkemajaan, sillä Suuri Loppujuhlamme oli alkamassa klo 18.00. Ennätimme kaikki kulkurit juuri parahiksi perille.
Loppujuhlassa oli tarjolla sikaa ja kuhaa. Lisäksi oli puheita, muisteluita, vanhojen reissukuvien näyttöä screenille ja lahjojen jakoa. Yksi sai lahjaksi syntymäpäivänsä kunniaksi kuvakirjan kävelyistämme ja toinen ansioistaan taiteilija Kairi Orgusaaren tekemän kookkaan lasitaulun. Lopuksi oli sauna. Ilta oli nostalginen ja lämminhenkinen.
Seto Man Puhkekeskus, päärakennus
Seto Manin majoitusparakkeja
Seto Manin majoitusparakkeja
Seto Manin majoitusparakkeja
Seto Manin majoitusparakkeja
Aamiaisella
Aamiaisella
Petra ja emäntämme Signe
Ensimmäinen kävelyryhmä aloitti Võõpsusta marssin Värskan tietä pitkin kohti Rõsnaa
Tien varrella oli heti lepopenkki
Käytin pikkutakkia Juhlamatkan vuoksi
Linja-autopysäkeillä oli odotuspenkit
Kohti Laossinaa
Punainen talo
Punaisen talon jälkeen käännyimme pikkutielle vasemmalle
Evästauko tienpenkalla
Pikkutietä pitkin oli mukava kävellä
Laossinan kylässä oli viisi postilaatikkoa
Laossina rand
Laossina rand
Laossina rand, Pihkovanjärvi. Viron ja Venäjän raja meni ulapan keskellä.
Laossina rand, näkymä Lüübnitsaa kohti
Laossinan tsasouna ja hautausmaa
Kiva liikennemerkki
Tiellä oli pieniä käärmeitä tuon tuostakin
Soitin rokkia karhujen varalta
Olemme saapumassa Rõsnaan
Rõsna, Sadama Puhkeala, maali!
Rõsna. Vedessä menevä Viron ja Venäjän välinen raja kääntyy tässä vastapäiseen metsään.
Kakkosryhmä saapuu Rõsnaan, yksi kävelijä jäi tienposkeen ihailemaan kukkia.
Pääskysten joukkokokous sähkölangalla.
Rõsna, lopetuskuva
Pääjoukon kulkureita Audjassaaren länsipuolella
Maasto oli vetistä suometsää ja ryteikköä
Pääjoukon pienryhmä tähyilee maastoon
Pääjoukossa oli nuorempia ja vanhempia vaeltajia
Äiti auttaa...
Automme päätalon parkkipaikalla, neljä pirssiä oli kuvan ulkopuolella
Päätösjuhlan alkutunnelmaa
Seurustelimme päivän tapahtumista
Sain lahjan, joka oli lasinen kuvakollaasi
Puheitakin pidettiin
Erään kävelijän nuoruudenkuvia
SUNNUNTAI 13.9.2026
Aamiainen oli yhdeksältä. Se sisälsi muiden herkkujen lisäksi lettuja runsaan mansikka- ja vadelmahillon kera. Maksoimme mukavalle emännällemme Signelle majoituksen, tarjoilun ja saunan.
Kolme autokuntaa lähti aamiaisen jälkeen omille teilleen, eivätkä osallistuneet päivän kävelyyn. Mieskuoron laulaja lähti Tallinnaan konsertoimaan, toinen autokunta lähti Muugaan iltapäivälautalle ja kolmas autokunta ystäviensä synttäreille.
Me muut 15 ulkoilijaa lähdimme klo 10:n jälkeen ajamaan letkassa Puhkemajan pihasta Karisilla ojalle viiden kilometrin päähän. Kaksi autoa jätettiin Puhkemajan pihaan.
Karisilla ojan parkkipaikka oli pienen taloryhmän luona Rösnan lomakylän eteläpuolella. Rösnan ja taloryhmän välissä oli Karisilla ojan vetinen kosteikkoalue.
Kävelimme puolessatoista tunnissa viiden kilometrin matkan Karisilla ojalta Puhkemajallemme. Tie oli kovapintaista hiekkatietä, lopussa oli asfalttia. Ohiajava mies pysäytti autonsa ja tarjoutui ottamaan meistä keskellä metsää ryhmäkuvan. Toiset ryhmäkuvat otettiin Värskan sillalla. Ne olivat virallisia lopetuskuvia, sillä unohdimme ottaa aamulla yhteiskuvan koko ryhmästä.
Sää suosi taas meitä. Lämpötila oli +16 astetta ja oli poutaa. Lopetimme maantiemarssin Puhkemajallemme klo 12.
Autokuntamme lähti ajamaan Puhkemajan pihasta Eckerön iltalaivalle Tallinnaan kolmen pysähdyksen taktiikalla: Pitsat Tarton Apparaaditehtaalla, kahvit Mäeküla kõrtsissä ja tankkaus lähellä Tallinnaa. Toinen autokunta lähti hakemaan muita autoja kävelyn aloituspaikasta.
Dieselin hinta oli noussut viikonlopun aikana. Tulomatkalla se maksoi Tallinnassa 1,95 e/l ja menomatkalla 2,01 e/l. Suomen hinnat olivat 2.26-2,52 e/l.
Virossa vaihtui presidentti 12.10.2026. Alar Karisin tilalle tuli Ülle Madise.
Tämä oli päätösmatka niille vaelluksillemme, jotka ovat noudattaneet kolmen Baltian maan meressä, järvessä tai joessa olevaa yhtenäistä ulkorajaa.
Viron saarien kiertäminen jatkuu edelleen vanhaan malliin.
Päätöspäivän aloituskuva Karisilla ojan luona. Taustan vesistössä kulkee raja.
Kuljimme rannan tuntumassa hiekkatietä pitkin
Ohi ajannut autoilija otti meistä ryhmäkuvan.
Silirimpsis sileä tie...
Iloisia vaeltajia
Saavumme Värskaan
Ilmoitustaulun antia
Tulimme Värskan sillalle
Värskan silta. Ensimmäinen virallinen lopetuskuva.
Värskan silta. Toinen virallinen lopetuskuva.
Apparaaditehas, Tartto. Takana ravintola Kolm Tilli.
Mäeküla kõrtsin viereen oli juuri avattu huoltoasema
Ostimme Mäeküla kõrtsistä kahvit
Päätöskävelyn vaellusreitit
Ryhmämme on vaeltanut Baltian maiden yhtenäistä rantaviivaa kulkien Kuurin kynnäkseltä Liettuan rajavyöhykkeeltä Itämeren, Narvajoen, Peipsijärven, Lämmijärven ja Pihkovanjärven rantoja pitkin Viron Rõsnaan, Värskan lähelle
