AUVERE-KULGU SADAM 9.11.2024
(Kartta on jutun lopussa)
ALUKSI
Kävelyä jouduttiin siirtämään kahdella viikolla Äijän hautajaisten johdosta. Hän oli kuudes reissukumppanimme, joka on poistunut joukostamme ja siirtynyt tuntemattomille rannoille elon piirin tuolle puolen.
Rannikkokävelymme jatkuu. Olemme jo vaeltaneet kaikkien Baltian maiden merenrannat. Lisäksi olemme kiertäneet rantoja pitkin 31 Viron Itämeren saaren ympäri. Olemme laajentaneet harrastustamme niille Viron rajoille, jotka rajoittuvat järveen tai jokeen. Peipsijärven Viron puoleiset rannat on kuljettu, samoin Narvajoen rannat Suomenlahdelta Narvan tekojärvelle. Siitä jatkamme nyt.
PERJANTAI 8.11.2024. YLEISESSÄ SAUNASSA
Eckerö Linen ms Finlandia saapui Tallinnan satamaan klo 11.15. Nousimme A-terminaalin edessä Tuomaksen kanssa Indrekin autoon ja lähdimme ajamaan kohti itää. Ruuhkia ei enää ollut. Vuosia kestäneet satama-alueen tietyöt olivat ohi. Diesel maksoi 1,46 euroa litra. Helsingin hinta oli 1,68.
Nautimme seljankat perinteisesti Viitna Kōrtsissä, josta ajoimme Narvaan asettuen Hotel Ingeriin. Teimme ruokaostoksemme Narvan Astri-Keskuksen Selverissä.
Kävelimme hotelliltamme Narvan kaupungintalossa olevaan turistitoimistoon, mutta emme saaneet lisätietoa Porunijoesta. Jatkoimme kävelyä Hotel Narvaan. Sen kellarikerrokseen oli vuosi sitten avattu yleinen sauna, jossa oli kaksi löylyhuonetta, kaksi hikoiluhuonetta sekä porealtaat. Saunottuamme itsemme hyviksi siirryimme ruokailemaan samassa talossa kerrosta ylempänä olevaan ravintolaan.
Meille oli varattuna kuuden hengen pöytä Restoran M. Chagallista. Ravintolan seinillä oli kahdeksan Marc Chagallin maalausta. Marc Chagall (1887-1985) oli syntynyt Vitebskissä Valko-Venäjällä Venäjän keisarikunnassa. Hän oli viettänyt 1900-luvun alussa kaksi vuotta Ferdinandshofin kartanossa Narva-Jõesuussa. Pöytäämme saapuivat lisäksemme Petra, Olev ja Harri. Ravintolan ruokalistalta löytyi mm. silmud eli nahkiainen. Eipä mitenkään paha. Kotimatkan varrelle sattuivat Paul Keresin ja Aleksandr Pushkinin patsaat. Näimme myös jonottajia Narvan raja-asemalla.
LAUANTAI 9.11.2024. MAANTIEKÄVELY
Hotellimme aamiaisravintolassa oli monipuolinen noutopöytä nimeltään Rootsi laud.
Ajoimme aamiaisen jälkeen kahdella autolla Narvan tekojärven rannalle Kulgun satamaan, minne jätimme toisen automme. Jatkoimme toisella autolla 17 km päähän Auveren tiehaaraan, jossa pysäköimme pirssin tien poskeen. Tarkoituksena oli kävellä tietä pitkin takaisin Kulgun satamaan.
Aloitimme maantiemarssin klo 10.00. Virolaisia kävelijöitä oli neljä ja suomalaisia kaksi. Päivä oli harmaa. Sää oli pilvipoutainen ja tyyni, lämpötila +7 astetta.
Asfalttitie oli pitkä, suora ja yksitoikkoinen. Katettu bussipysäkki ja tienvarren pitkä lepopenkki olivat tervetulleita huilauspaikkoja. Ohitimme suuren sähkölaitoksen sekä Sinistä Laguunia ja kahta muutakin laguunia reunustaneet korkeat vallit, jotka olivat kai jotain kaivosmurskaa. Autoliikennettä oli vain jonkin verran. Tien nimi oli Elektrijaamatee. Kuuntelimme kännykästäni Narvan marssia, mutta emme kauaa. Oli siinä niin surullinen sävel.
Marssittuamme asfalttitietä 16 km käännyimme polulle, joka johti laajaan Metsaōnnid-nimiseen datsakylään. Kävelimme mutkitellen hiljaisen mökkialueen läpi ja saavuimme odotusautomme luo Kulgun satamaan klo 15.15. Kävelimme 19 km. Aikaa meni viisi tuntia ja vartti. Narvajoesta emme nähneet vilaustakaan, sillä Narvan tekojärven jälkeen joen rannalle ei ollut mahdollista mennä. Tämä oli pakollinen välimarssi matkallamme Narva-Jõesuusta Peipsijärvelle. Kokonaissaldomme Baltian rannoilla oli nyt 3059 km.
Kävelymme jälkeen Petra, Tuomas ja Harri lähtivät marssimaan hotellille viiden kilometrin päähän. Minä lähdin Olevin ja Indrekin mukaan hakemaan autoa Auverestä. Toimin kartanlukijana. Palattuamme hotelliin ja vaihdettuamme vaatteet lähdimme koko porukalla illalliselle Narvan keskustaan The Old Irish Pubiin.
SUNNUNTAI 10.11.2024. KULTTUURIPÄIVÄ
Merle tuli junalla Tallinnasta ja liittyi seuraamme. Lähdimme viettämään Narvan kulttuuripäivää. Kävelimme Raekojalle ja siitä Narvajoen rantaan. Sõudebaasin seinässä olevassa laatassa kerrottiin rakennuksessa olleesta vankilasta. Nousimme ylös raja-asemalle. Näimme ihmisten muodostaman pitkän jonon Narvajoen sillalle, josta autoliikenne oli lopetettu. Vain jalankulkijat saivat ylittää rajan.
Kävimme Narvan linnassa nimeltään Hermanninlinna, jonka tanskalaiset perustivat vuonna 1256. Toiset kiipesivät torniin. Minä ostin pari postikorttia. Linnaa vastapäätä joen toisella puolella Ivangorodissa on vielä suurempi linna Iivananlinna. Olev ja Petra lähtivät Tallinnaan.
Meillä oli varattuna klo 14.00 puolitoista tuntia kestävä opastettu kierros Kreenholmin tekstiilitehtaalla, jonka oli perustanut bremeniläinen Ludwig Knoop vuonna 1857. Tehtaalla työskenteli yli 11 000 työntekijää ja se oli aikanaan yksi Euroopan suurimmista alallaan. Venäjän ensimmäiset puhelimet olivat Tsaarilla ja Knoopilla. Nykyään tehdasrakennukset ovat tyhjillään odottaen kulttuuriin liittyvää toimintaa. Saatoimme tehdaskierroksen jälkeen Merlen ja Harrin Narvan rautatieasemalle. Astelimme kolmeen pekkaan illalliselle Kahteen Sisarukseen.
Raaputimme aamulla jäät auton ikkunoista. Lähdimme hotellista aamiaisen jälkeen. Ajoimme Marc Chagallin muistokiven kautta Narva-Jõesuun hiekkarannalle, jossa Tuomas ja Indrek kipittivät uimaan. Lätäköt olivat jäässä ja maa kuurassa.
Ajoimme uinnin jälkeen Sillamäkeen, jossa kävelimme Mere Puiesteen ylhäältä alas merelle asti. Lounas nautittiin Jõhvin Vironia Pubissa.
Saavuimme Tallinnaan ja kiitimme Indrekiä kyydistä. Painuimme Tuomaksen kanssa väljään ms Finlandiaan. Laivamatka Helsinkiin kesti klo 18.30-21.00. Koko merimatkan ajan oli pimeää.
Kävelin Tuomaksen ja Indrekin kanssa neljän päivän aikana yli 50 km. Ihastuimme Narvan kaupunkiin.
.jpg)
