Pariisin syysmatkaan osallistuivat lisäkseni vaimo ja 11-vuotias pojanpoikamme. Lensimme Air Francella Helsingistä Pariisi CDG:lle ja takaisin 2-6.10.2025. Lämpötila vaihteli plus 12-17 asteen välillä. Yleisesti ottaen oli pilvistä, mutta saimme nauttia myös auringonpaisteista kuin myös sadekuuroista. Majapaikkamme oli 9. kaupunginosassa oleva Hotel Sacha osoitteessa 7 Rue de Navarin. Hotelli oli Sacré-Coeurin ja Oopperan puolessa välissä. Lähin käyttämämme bussipysäkkimme oli Pigalle. Hotellin ympäristö oli rauhallinen ja miellyttävä. Näimme neljän kaupunkipäivän aikana tärkeimmät Pariisin nähtävyydet.
PERJANTAI 2.10 2025. PARTURISSA
Kännykkä heläytti meidät ylös klo 3.30. Etelä-Helsingin lämpötila oli +6 astetta. Hurautimme taksilla Helsingin lentoasemalle, josta nousimme yläilmoihin jäänestoruiskutuksen jälkeen aamuhämärissä klo 7.15. Air France tarjosi maksutta kahvin, mehun, suklaaleivoksen ja tuplakeksipakkauksen. Lento lesti rivakan myötätuulen johdosta vain 2 t ja 45 min.
Pääsimme lentokentältä hotellille ilmaisella Booking Piste Comin maksamalla taksilla. Aamuruuhkainen matka kesti lähes puolitoista tuntia. Saimme hotellista huoneen, jossa pojalle oli oma loossi. Huone oli maksettu etukäteen, mutta paikan päällä piti maksaa kaupunkiveroa 50 euroa. Kamat säilytykseen ja kylille. Huone olisi valmiina klo 15.00.
Kulman takana oli leipomoliike, parturi, viinimyymälä, juustokauppa ja ravintoloita. Valitsimme parturin, jossa poika sai hiuksiinsa tyylikkään pariisilaisleikkauksen. Tämän jälkeen kävelimme katuja pitkin ylös mäkeen. Loppumatka Sacré-Coeurille hurautettiin funiculairella. Emme menneet kuitenkaan kirkon sisälle pitkän jonon takia. Kävelimme Tertre-aukiolle nautittuamme matkalla Le Grenierissä sipulikeitot ja lastenpihvin. Kissahanuristi sai roposensa. Pojan isoveli näki saman parivaljakon kaksi vuotta sitten samoilla hoodeilla.
Kiersimme Tertre-aukion. Low price, low price huuteli taiteilija, joka olisi maalannut pojasta muotokuvan 60 eurolla. Me astelimme Dali-museoon. Museo oli pienehkö ja sen pääpaino oli veistoksissa. Kuuluisia, suuria maalauksia ei ollut esillä. Valuva viisarikello on tunnusomaista Dalia ja aniitä siellä oli. Isoäiti oli samaan aikaan kuppilassa kahvilla.
Kävelimme tihkusateessa hotellille, josta saimme huoneemme. Pienen tauon jälkeen lähdimme taksilla Eiffelille. Viiden kilometrin matkaan meni tunti ja vartti. Ruuhkat olivat valtavia. Sekaannusten vuoksi torniin meno ei onnistunut. Lisäksi satoi vettä ja ilma oli sumuinen. Pötkimme pastalle ja nugetille Ravintola Le Champ de Marsiin, osoite Avenue de la Bourbonnais 45. Taksilla takaisin hotellille. Saksojen yhdistymisestä oli kulunut 35 vuotta. Päivän kävelyt 9 km.
LAUANTAI 3.10.2025 CHAMPS ELYSEES
Hesarin luku ja sitten aamiainen alakerrassa. Hotellimme oli perustanut näyttelijä-ohjaaja Sacha Guitry (1885 Pietari-1957 Pariisi). Koko hotelli oli sisustukseltaan yhtä teatteria. Kimallusta ja prameutta oli joka puolella. Hyvin viihtyisää.
Lähdimme sateen loputtua Pigallen pysäkiltä bussilla nro 30 Riemukaarelle. Otin linjurin ikkunasta kuvan Punaisesta Myllystä. Riemukaarella paistoi jo aurinko. Mummi jäi penkille istumaan, kun alitin pojanpojan kanssa Etoilen liikenneympyrän ja nousimme kaaren juurelle jatkuvan tulen luo. Kiersimme Riemukaaren ympäri ja palasimme takaisin. Emme viitsineet jonottaa kaaren päälle. Lähdimme lompsimaan Champs-Elyseesiä pitkin kohti Place de la Concordea, jonka keskellä seisoo yli 3000 vuotta vanha Luxorin obeliski. Piipahdimme Rellu-kaupassa, josta oiustimme lounaalle ravintola L'Alsaceen. Tilauksemme käsitti musseleita, kalasoppaa ja lihapihviä.
Jatkokävely suuntautui Charles de Gaullen patsaan kautta Winston Churchill-kadulle, joka meni Ison ja Pienen Palatsin välistä ja sitten Alexander lll:n siltaa pitkin Invalidikirkolle päin. Petit Palaiseen oli tulossa Pekka Halosen näyttely ajalle 4.11.2025-22.2.2026. Mummi jäi istumaan Invalidikirkon aurinkopenkille, kun me miehet kävimme katsomassa Napoleonin ja hänen veljensä Josephin hautapaasit. Ne nähtyämme lähdimme kahville La Terasse du 7:ään.
Kahviteltuamme nousimme bussiin nro 80. Seisoimme kauan pahassa ruuhkassa. Oli kai kolari jossain. Poliisiautojen sireenit ulvoivat kilpaa autoilijoiden tööttäysten kanssa. Tarkastajat nousivat bussiin ja tsekkasivat matkaliput. Vaihdoimme Place dy Clichyssä bussiin nro 30, josta nousimme Pigallella sateeseen. Astelimme kolmen sateenvarjon ryhmänä kulmakonditorian luo. Poika lampsi siitä yksin hotellille, me jäimme mummin kanssa ostamaan hotellihuoneeseen croisanteja ja pitsaa iltapalaksi. Katselimme TV:tä, pojalla oli pitkä WhatsApp-meeting kahden kaverinsa kanssa. Trump oli toiveikas rauhan saamisesta Gazaan. Päivän kävelyt taas 9 km.
SUNNUNTA I4.10.2025 PARIISIN KATAKOMBIT
Ensimmäiset nousivat ylös klo 6.30 ja viimeiset klo 8.30. Aamiainen käsitti kahvia, croisantia, terveysmuroa, hilloa, patonkia, juustoa, kinkkua, crepsiä, nutellaa, mansikkahyvettä, nakkia, munakokkelia...
Matkustimme taksilla Montparnassen alueelle Pariisin katakombeille. Rouva jäi kahvilaan siksi ajaksi kun Taatto ja Kauri laskeutuivat kierreportaita pitkin syvälle maan alle. Kuuluimme klo 11.00-ryhmään. Meillä oli ennalta hankitut liput. QR-koodi piti näyttää kolmessa pisteessä, ovella oli turvatarkastus. Sunnuntai oli kokonaan loppuunmyyty.
Maanalaisen reitin pituus oli 1,7 km. Käytävän seinustat oli muodostettu ihmisten pääkalloista ja luista. Valaistus oli hämärä, eikä siellä ollut hajuhaittoja. Miljoonat luut oli kaivettu hautausmaista 1700- ja 1800-luvuilla, jolloin kirkkomaat saatiin uusiokäyttöön. Sääriluut olivat siististi kuin halot pinoissa. Pääkäytävästä lähti useita sivukäytäviä, jotka oli suljettu vahvoilla kaltereilla. Kävijöiden määrä oli rajoitettu 200 kävijään kerrallaan, joten minkäänlaista tungosta ei siellä ollut. Saimme kävellä omaan tahtiimme ja kuunnella saamistamme kuuntelulaitteista selostuksia, mitä emme kuitenkaan tehneet.
Käveltyämme kolme varttia nousimme kierreportaat ylös ja tulimme matkamuistomyymälään. Emme ostaneet pääkallokynää tai pääkallopaitaa, vaan suorimme oitis ulos. Tavattuamme mummin menimme kahvilaan espressoille ja limulle. Jonkin matkaa tepasteltuamme painuimme lounaalle koko ajan täyttyvään ravintola Le Bullieriin. Sipulikeitto oli erinomainen, samoin lasten menun kana ja mousse. Sen sijaan ankka oli niin sitkasta, että sitä tarvinnut maksaa. Palvelualttius päättyi siihen eikä meitä enää noteerattu.
Aloimme suunnistaa kohti Luxemburgin puistoa. Näimme heti leijonapatsaan jälkeen toisen patsaan, jossa neljä naista olivat onnistuneet nostamaan maapallon harteilleen. Siitä alkoi pitkä patsaspuistikko, joka päättyi Luxemburgin puistoon. Pidimme pienen istumatauon, jonka jälkeen jatkoimme marssiamme Latinalaiskortteliin. Pantheon näkyi, mutta emme menneet sinne. Myös Sorbonnen Yliopiston kappelin näimme. Kävellessämme Boulevard San Michelillä huomasimme kyltin, jossa luki Institut Finlandais. Menimme 50 metrin matkan Instutin ovelle, joka aukeni. Instituutti ei ollut auki, siellä oli juuri päättynyt joku tilaisuus. Juttelimme hetken aikaa henkilökuntaan kuuluneen rouvan kanssa suomea. Instituutti aukeaisi taas tiistaina. Oli kiva jutteluhetki. Matkamme jatkui Boulevard San Germainin risteykseen, jossa mummi osti katukioskista grepsin.
jatkuu...
