AINA ETEENPÄIN: 2026

TRANS ESTONIAN COAST WALKERS, The FinEst Hiking Group in Europe

PEIPSIJÄRVEN RANTAHIIHTO 28.2-1.3.2026

(Reittikartta jutun lopussa)

Perjantai 27.2.2026. Saapuminen Värskaan

Vaellusryhmän jäsenet saapuivat Värskan Seto Man Puhkemajaan pitkin iltaa. Suomalaiset seilasivat Eckerö Linesin aamulaivalla Tallinnaan, josta matka jatkui muilla Indrekin autossa Värskaan ja Tuomaksella bussilla Võruun, josta Indrek hänet haki. Meri oli Suomen puolella jäässä, mutta avomeri ja Viron rannat olivat sulia. Sää oli sumuinen ja lämpötila reilusti plussan puolella. Edellisenä viikonvaihteena oli talven viimeinen ja aurinkoinen pakkaskeli. Kevät eteni Virossa ja koko Suomessa vauhdilla tästä eteenpäin. Lumet saivat kyytiä Pohjois-Karjalaa myöten ja jäät sulivat ennen aikojaan suuristakin järvistä.

Lauantai 28.2.2026 Räpina rand-Mehikoorma

Mukana retkellä oli 16 virolaista ja kolme suomalaista. Tarkoitus oli aloittaa Mehikoormasta, mihin asti olimme päässeet edellisenä talvena. Vastatuulen takia hiihtosuunta muutettiin niin, että lähtö oli Räpinan rannasta ja maali Mehikoormassa.

Olosuhteet olivat haasteelliset. Myötätuuli kävi rannan takaa lounaasta. Jää oli hyvin vetinen ja loskainen. Pahimmillaan jäällä oli 15 senttiä vettä. Monot ja sukat kastuivat jokaiselta, vain Meri sai pidettyä sukkansa kuivina. Indrekin kumisaappaiden molemmat varret hörppäsivät. Ahdin ja Manun monoista irtosi pohja. Lämpötila oli +5 astetta. Jään paksuus oli 40 cm.

Päivän hiihto oli 15 km. Ahti, Manu, Petra ja pikkulapset pääsivät matkan varrelta rajavartiolaitoksen ilmatyynyaluksen eli huljukin kyytiin. Rajavartijat olivat ihmeissään merkillisestä harrastuksestamme. Majapaikan sauna oli pieni, mutta hyvä.

Räpinan ranta

Lähtökuva, johon kaikki eivät ehtineet

Lämmijärven laaja ulappa

Loskaa alkajaisiksi

Oli pieni myötätuuli

Tauko ulapalla. Mieliala oli korkealla.

Eväät maistuivat

Jokaiselta hiihtäjältä kastuivat monot ja sukat

Täytyy pysyä pystyssä ettei kaadu ja kastu

Ahdin monosta irtosi pohja

Onneksi Mehiksellä oli narua mukana

Eväät kulkivat pulkissa

Ilmatyynyalus eli huljuk tuli paikalle

Huljukin kyydissä

Loppumatkan kävely

Monojen esittelyt

Lapsille löytyi leikkipaikka

Suomalaisten asumus

Ravintola Värska Reston seinällä oli kuuluisa maalaus

Sunnuntai 1.3.2026 Beresje-Räpina rand

Aamiainen nautittiin Seto Manissa, josta ryhmä ajoi autoilla Beresjeen. Odotusautot vietiin Räpina randiin.

Kellon lyödessä kymmentä lähti puolet porukasta hiihtämään jäätä pitkin kuuden kilometrin matkan Beresjestä kohti Räpina randia. Hiihtäjät ylittivät paikan, jossa Võhandu-joki laskee Lämmijärveen. Võhandu mainitaan yhtenä sotarintamana Kalevipoeg-eepoksessa. Lämmijärv on Peipsijärven eteläinen vesialue Piirissaaren ja Pihkovanjärven välissä.

Toinen puoli porukasta lähti Beresjestä myös kymmeneltä ja käveli tietä pitkin Võhandu-joen sillan kautta Räpina randiin. Heidän päivämatkakseen tuli 13 km. Kävelyn jälkeen alkoi rankkasade. Lapsiperhe ei ollut enää mukana toisena päivänä. Beresje sijaitsee Pihkovanjärven rannalla.

Seuraavan matkan suunnittelu

Matkan aikana suunniteltiin seuraavaa reissua, joka on päätösmatka Baltian valtioiden ulkorajojen yhtenäistä rantaviivaa noudattavassa vaelluksessamme. Olemme silloin saavuttaneet molemmat päätepisteet.

Baltian rannikkovaelluksen päätepisteet:

1. Kaliningradin raja Kuurin kynnäksellä Liettuassa. (Saavutettu Juhannuksena 2022)

2. Rõsnan niemi Pihkovanjärven rannalla Virossa. (Tavoite syksyllä 2026)

(Itse en ollut polvileikkauksen johdosta mukana tällä matkalla.)

Osa autoista jätettiin Beresjeen, osa ajettiin Räpina randiin.

Kävelyporukka lähti tietä pitkin Beresjestä. Matkaa Räpina randiin tulee13 km.

Toimivaa ite-taidetta

Lumikko

Võhandu-joen sillalla Võõpsussa. Joki tulee tuolta ja laskee Lämmijärveen.

Kävelijät Võhandu-joen sillalla

Võhandu-joki

Tiellä pystyi kävelemään kuivin jaloin

Risteys lähellä Võhandu-jokea

Oli mukava kävelysää, kylmä ei kiusannut

Erikoinen rakennus

Perillä Räpina randissa. Matka Tallinnan satamaan voi alkaa.

Hiihtäjät lähtivät jäälle niinikään Beresjestä. Suoraa jäämatkaa Räpina randiin oli 6 km.

Oli reilusti lämpöasteita ja pieni myötäinen

On suuri sun rantas autius, sitä sentään ikävöin...

Perillä Räpina randissa

Mäeküla Kõrts oli sopivasti puolimatkassa Tallinnaan

Mäeküla Kõrtsin asiakkaita

Reissuetapit ja Värskan majapaikka

Yhteenveto vaellusmatkoistamme Baltian rannoilla ajalta 12.9.1998-1.3.2026:

Viron rannikon rantaviiva 1013 km

Latvian rannikon rantaviiva 549 km

Liettuan rannikon rantaviiva 100 km

Narvajoen Viron puoleinen ranta 73 km (Narva-Jõesuu---Vasknarva) 10 km puuttuu

Peipsijärvien Viron puoleinen ranta 148 km (Vasknarva---Beresje)

Yhteensä 1883 km (Kaliningradin raja---Beresje)

Lisäksi saarimatkat 1235 km (Olemme kiertäneet 31 Viron Itämeren saaren ympäri)

Kokonaissaldo 3118 km.

Baltian päätöskävely on suunniteltu Pihkovanjärven rantaa pitkin syyskuulle 2026: Beresje-Lüübnitsa-Laossina-Rösnan niemi 12 km ja siitä edelleen Karisilla-Värska 6 km.

SYYSMATKA SISILIAAN 4-11.9.1973

Syksyinen seuramatka Sisiliaan tapahtui vuonna 1973. Matkalle lähtivät lisäkseni vaimo ja hänen siskonsa.

Lensimme Seutulasta Catanian sotilaslentokentälle. Hotellimme Cuscona oli Taorminan keskustassa. Matka kesti viikon.

Kävimme matkatoimiston järjestämillä retkillä Castelmolassa, Siracusassa, Palermossa ja Cataniassa sekä viinijuhlilla.

Menin kuuden hengen ryhmässä maastoautoretkelle Etnan huipulle 8.9.1973. Ajoimme ensin bussilla päätepysäkille Etnan rinteelle, josta umpinaisella UAZ 452-maastoautolla ylös korkeuksiin aina pääkraaterin viereen asti. Pelkäsin auton kaatuvan kyljelleen jyrkässä nousussa, kun se pujotteli villissä rakassa laavalohkareiden seassa moottori ulvoen pienellä vaihteelle kohti korkeuksia. Tien tapaistakaan ei näkynyt missään, ei edes polun polkua.

Kun pääsimme pääkraaterin lähelle, nousimme autosta. Opas meni edeltä savuisen kraaterin reunalle ja vinkkasi muut tulemaan perässä. Kurkistin kraaterin reunalta alas syvään hornankattilaan ja näin sen pohjalla savun seasta pienen, pyöreän aukon. Aukosta alkoi sylkeä punaisia laavajuovia kovalla paineella ja paukkeella ylös korkeuksiin päidemme yläpuolelle. Kun laavaa alkoi putoilla niskaamme ruskeina lohkareina sanoi oppaamme, että nyt kiireesti autoon ja pois paikalta. Ehdin ottaa yhden jäähtyneen laavakokkareen muistoksi. Jokaisella oli päällään matkanjärjestäjän antamat paksut toppatakit. Huipulla oli sen verran kylmää.

Kuljeskelimme kolmistamme ympäriinsä miellyttävässä Taorminassa. Pääkatu Corso Umberto tuli tutuksi, samoin Mazzaron uimaranta Taorminan alapuolella, jonne laskeuduimme funivialla. Roomalaisesta teatterista oli kaunis näkymä Etnalle. Ajelimme paikallisen Roberton pikku-Fiatin kyydissä Sisilian maaseudulla. Auton moottori temppuili tuon tuostakin. Kun se joskus toimi, huudahti Roberto: La machina va! Moottori toimii!

Sää oli mitä mainioin ja viihdyimme hienosti sisilialaisessa ilmapiirissä. Vino alla mardorla oli mukava, paikallinen manteliviini.