AUTOMATKA HAAPSALUUN 17-19.8.2020
(Ajoreitti jutun lopussa)
Matkailu oli joka puolella maailmaa aallonpohjassa, pandemiaksi luokiteltu kulkutauti oli levinnyt kaikkiin maanosiin. Koronan ensimmäinen aalto oli sivuutettu kesällä 2020. Toisen aallon odotettiin saapuvan Eurooppaan syksyllä. Suomessa oli kuollut koronaviruksen aiheuttamiin sairauksiin 330 ihmistä, Virossa 60 ja maailmalla 800 000. Rokotteet eivät ole vielä valmiita, niiden testauksessa kuluu aikaa. Tilanne Suomessa ja Virossa oli kesän aikana kehittynyt niin hyväksi, että matkamme Viroon saattoi tapahtua turvallisesti. Laivat Helsingin ja Tallinnan välillä kulkivat normaalisti. Matkaan lähtivät samalla autolla Kaija, Jarmo, Ulla ja minä.
MAANANTAI 17.8.2020, SAAPUMINEN HAAPSALUUN
Lähdimme Helsingistä Eckerö Linen ms Finlandialla klo 9.00. Nousimme hissillä laivan autokannelta maskit naamoilla yksiön kokoiseen Kapteenin Loungeen 7. kannelle, jossa meillä oli oma serviisi. Emme olleet missään vaiheessa tekemisissä muiden matkustajien kanssa. Maskeja ei vielä juurikaan käytetty. Oli vain kättelyjen välttäminen, yskiminen hihaan ja metrin, parin metrin etäisyydet yleisillä paikoilla.
Merimatka joutui nopeasti ja saavuimme Tallinnaan 2,5 tunnin kuluttua lähdöstä. Painuimme heti tien päälle. Ajoimme Tallinnasta länteen Tabasaluun ja sieltä Türisalu pankille. Pidimme pienen tauon näköalapaikalla ja katselimme jyrkänteen reunalta merelle. Kaiteita ei ollut. Aurinko paistoi nätisti. Jatkoimme Keilajoelle, jossa katsastimme putouksen ja kaarisillat. Taiteilija maalasi putousta, nyökkäsimme hänelle. Diesel maksoi 99,9 senttiä litra, Suomessa 1,20.
Kolmas pysähdys oli Padisen luostarin raunioilla. Emme päässeet luostarin sisälle, sillä oli maanantai ja luostari kiinni. Aikaisemmin se on ollut aina auki, eikä sinne ole ollut minkäänlaista kulkuestettä tai pääsymaksua. Olen käynyt siellä usein ohi kulkiessani, sillä rauniot ovat isot ja hyvin säilyneet. Siellä on hyvä tunnelma ja paljon nähtävää. Kirkkosali on iso ja torniin pääsee. Ruotsin kuningas Maunu on antanut 1300-luvulla Padisen luostarin munkeille luvan kalastaa lohta Vantaanjoesta. Siitä ajasta muistuttavat vieläkin Helsingissä kaupunginosat Munkkivuori, Munkkiniemi ja Munkkisaari. Ajoimme Linnamäen kautta Haapsaluun.
Majoituimme Haapsalussa Viieristi Majaan. Saimme huoneet, keitimme kahvit ja lähdimme kylille. Viieristin Majatalo on Haapsalun keskustassa sijaitseva vanha, kaunis puutalo. Alakerrassa on toiminut eri aikoina ainakin kahvila, eläinapteekki ja taidegalleria. Yläkerrassa on kuusi vierashuonetta ja päätysali. Talon edustalla on aukio, Haapsalun Viiskulma. Parvekkeelta voi pitää kansanjoukoille juhlapuheita.
Kävelimme Kuursaalille, josta jatkoimme rantaa pitkin Wiigi Kohvikiin myöhäiselle lounaalle. Matkalla pysähdyimme Tsaikovskin penkille kuuntelemaan musiikkia. Aurinko paistaa aina Wiigi Kohvikin terassille ja niin se paistoi nytkin. Syötyämme kävelimme vanhojen puutalojen reunustamia katuja pitkin pääkadulle paloaseman luo. Siinä oli polkupyöräliike, joka myös vuokrasi pyöriä. Saimme jokaiselle mieleisen fillarin. Meillä oli mukanamme omat kypärät. Juhlistimme onnistunutta vuokraustapahtumaa istumalla hetkeksi viereiselle terassille. Virolaisia lomalaisia oli liikkeellä, ei juurikaan ulkomaalaisia.
Pyöräilimme pitkin Haapsalua, kaupunki oli rauhallinen ja autoilijat kohteliaita. Ajelimme kapeilla kaduilla vanhojen puutalojen katveessa. Taloilla oli isot, vehreät pihat. Oli idyllistä. Nautimme iltapalaa Ravintola Müüriäärsessä. Tultuamme majapaikkaamme, tapasimme talon vanhan isännän. Oli kiva vaihtaa kuulumisia.
Ilta pimeni vähitellen. Oli tyyntä, lämmintä ja poutaa. Kävimme maata vanhaan hirsitaloon, jonka huoneet oli säilytetty pieteetillä entisellään. Ikkunoissa oli vaaleat pitsiverhot.
TIISTAI 18.8.2020, TERVEYSTIELLÄ
Heräsin ennen muita ja tein pienen aamukävelyn. Lähistöllä oli Viron vapaussodan muistomerkki, rantapuisto, vanhoja puutaloja ja kaksi pikkukirkkoa. Osoitteessa Kooli 5 näin Ilon Wiklandin talon. Wikland tunnetaan Astrid Lindgrenin lastenkirjojen kuvittajana. Esim. Melukylän lapset, Veljeni Leijonamieli, Katto-Kassinen, Ronja Ryövärintytär.
Lähdimme pyörillä Konditoria Teele Kohvikiin aamiaiselle. Kahvi, pulla ja lihapiirakka maksoivat kolmasosan Suomen hinnoista. Mielipullani kaneelisai maksoi 55 senttiä.
Tallinnasta Ristin kautta Haapsaluun on 1900-luvun alussa kulkenut juna. Nyt kiskot ovat poissa, mutta ratapenkka on kunnostettu kevyen liikenteen väyläksi. Lähdimme ajamaan Terveystieksi kutsuttua pyörätietä Ristiin päin. Kapea hiekkatie oli alkukaarteen jälkeen viivasuora, ja se meni korkeassa pensastossa metsän keskellä. Ajoimme Uuemõisan vanhoille tammipuille asti ja samaa reittiä takaisin.
Saavuimme Haapsalun asemalle, jonka ratapiha on vetureiden ulkoilmamuseo. Koristeellinen asemalaituri on valmistettu Tsaarin vierailua varten. Yli kahdensadan metrin pituinen katettu laituri ottaisi Tsaarin edelleenkin vastaan milloin tahansa, on se niin hieno. Aseman edessä on tienviitta, jossa on etäisyyksiä moniin tunnettuihin paikkoihin maailmassa. Betlehem oli jostain syystä poistettu.
Jatkoimme ajoa Fra Maren kylpylälle ja sieltä takaisin rantoja pitkin Muhun salmessa hukkuneiden muistomerkille. Pyörä on siitä oiva kulkuväline, että polkiessa ehtii nähdä paljon. Menimme lounaspitsalle pääkadun sisäpihan ravintolaan. Sää oli mitä mainioin, lämpötila oli +25 astetta.
Ehdimme ajaa vielä kantakaupungin ympäri, ennen kuin palautimme pyörät klo 17.00. Ulla osti uuden pyöräkypärän, entinen pihalätkäpäähine jouti roskikseen.
Nautimme pitkän illallisen Wiigi Kohvikissa auringon laskiessa iltamme lopuksi. Taapersimme pimeällä Viieristin saunaan, mikä oli ihanan perinteinen. Matkalla poikkesimme Kuursaaliin, jossa oli puhkupillikonsertti.
Istuimme Jarmon, Pekan ja Eeron kanssa ulkopenkeillä saunomisen lomassa. Oli samettinen ilta. Rouvamme olivat menneet nukkumaan.
Niin idüllista!!! Laitse lossista olet ottanut erinomaisen kuvan, myös Haapsalun piispalinnasta.
VastaaPoista