AINA ETEENPÄIN: Viron saarimatka 49. Keri ja Kräsuli 2. Toukokuu 2023

MATKA KERILLE JA KRÄSULILLE LAUANTAINA 6.5.2023

Kiersimme Kerin ja Kräsulin saaret kauniina keväisenä päivänä seitsemän matkailijan voimin. Virolaisia vaeltajia oli neljä ja suomalaisia kolme.

Seilasin Manun ja Paavon kanssa Helsingistä Tallinnaan Eckerö Linesin loppuunmyydyllä ms Finlandialla klo 9.00-11.15.

Matkustimme Taliksen kyydissä Tallinnasta Leppneemen satamaan, josta viiletimme nopeakulkuisella veneellä 18 km päähän koilliseen Kerin saarelle alle puolessa tunnissa. Meren syvyys saaren edustalla oli 101 m. Saavuimme Kerille klo 12.40. Paatin nopeus oli parhaimmillaan 51 km/h.

Keri on pieni saari, rantaviivan pituus on yksi kilometri. Kiertäessämme saarta näimme korjattavana olevan majakan, jumiutuneen pystytuulimyllyn, pohjoisrannan venelaiturin, Kaleva-lentokoneen muistoristin, lokkien pesimäniemen, hotellin, saunan ja kinomajan, jossa oli voimalaitos. Nuoria vapaaehtoisia rakensi hotelliin terassia, työnjohtaja esitti meille pianokonsertin. Toiset siivosivat saunaa.

Nautimme Indrekin tarjoamaa voileipäkakkua ja Lean tekemää raparperipiirakkaa majakan lähellä olevalla nurmikolla. Keri oli 30:s kiertämämme Viron saari. Ympärysmitta 1 km. Sen majakka on Viron pohjoisin. Kaikki kiertämämme saaret löytyvät tästä Blogista otsikon "Baltian vaellushistoriamme" alta.

Kerin jälkeen veneilimme Kräsulin saarelle, joka sijaitsee Viimsin niemen ja Aegnan välissä. Istuin veneen keulilla pomppien penkillä tuon tuostakin paatin iskeytyessä veden pintaan aallokossa. Paavo osasi käyttää polviaan iskunvaimentimina nousten vähän väliä irti penkistä.

Kävelimme Kräsulin ympäri, matkaa tuli kaksi kilometriä. Osa virolaisista vaeltajistamme oli kiertänyt saaren jo heinäkuussa 2009 melontamatkallaan Haabneemestä Aegnan saarimatkalle.

Kräsulilla asui saaren omistaja. Rannoilla oli useita kylttejä kieltämässä tunkeutumista saaren sisäosiin. Betoninen venelaituri oli kahden metrin korkuinen, onneksi sen reunalta riippui käydessä autonrengas, joka auttoi nousemista kaijalle.

Kiersimme saaren myötäpäivään. Rannat olivat pääosin tasaista niittyä, muuten saari oli metsäinen. Viimsin niemi Kräsulin eteläpuolella ja Aegnan saari Kräsulista pohjoiseen olivat molemmat vain uintimatkan tai kivenheiton päässä.

Saaren omistaja kaivoi laiturin paikkaa pienellä kaivurillaan. Työmaan vieressä oli kuorma-auto ja sotilaskäyttöön tarkoitettu maalla ja vedessä kulkeva, raskaisiin kuljetuksiin tehty iso telaketjukulkuneuvo. Tallinnan silhuetti erottui etelän suunnassa. Aegnan puoleisessa rantavedessä lojui arvoitukseksi jäänyt, puolittain upoksissa oleva suurikokoinen moottorihäkkyrä. Se ei ollut kuitenkaan lentokoneen raato, arveli Manu.

Seilasimme takaisin Leppneemeen, josta hurautimme autolla Tallinnan sataman Rimiin ostamaan suolasilliä. Kävelimme uutta kääntösiltaa pitkin kanavan yli A-terminaaliin, josta ms Finlandia lähti klo 18.30. Laiva oli taas täysi kuin nuijalla lyöty.

Istuimme laivan baarin kiiltäville metallipenkeille styyrpuurin puolelle ja kertailimme reissun tapahtumia. Katselimme ikkunasta merelle, jossa näimme heti alkumatkasta tutun Kräsulin. Kaukana ulapalla erotimme Kerin.

Saavuimme Helsingin Länsisatamaan. Manu ja Paavo lähtivät koteihinsa ratikalla nro 7. Minä jaloittelin kotiin, en aivan ehtinyt nähdä Kympin Uutisten alkua. Otin kävellessä valokuvan Hietalahden kaupunkimaisemasta illan jo hämärryttyä.

Venematkamme Leppneeme-Keri-Kräsuli-Leppneeme

Kävelin Länsisatamaan Telakkakatua pitkin. Pysähdyn aina Matti Hauptin veistoksen luona, jonka nimi on "Kohottava voima". Paljastettu 1962. Taideteoksen tilaaja oli vieressä ollut Suomen Kaapelitehdas.

Paavo, Manu ja Ana. Kiilasimme terminaalissa jonon ohi, joten onnistuimme valloittamaan laivan keulilta oman loossin, mikä osoittautui sittemmin meluisaksi.