AUTOREISSU MOSELILLE 6-14.10.2024
TAUSTAA
(Kartta on jutun lopussa)
Olimme ajaneet perheen kanssa Moselin kiemurat Koblenzista Luxemburgiin kesällä 1985. Sen lisäksi olemme käyneet lomareissuillamme joen varren kylissä kahdesti. Nyt oli aika kypsynyt neljännelle Mosel-joen matkalle. Reissuun lähtivät Marleen, Paavo, Ulla ja minä.
SUNNUNTAI 6.10 2024, HELSINKI-AMSTERDAM-KOBLENZ
Lensin vaimon kanssa Finnairin aamulennolla Helsingistä Amsterdamiin. Tapasimme ystäväpariskuntamme Schipholin lentoasemalla, josta lähdimme ajamaan heidän autollaan kohti Saksaa. Pysähdyimme lounaalle Kerpenissä Gasthaus Schweitzeriin. Schumacherien cartingrata oli ravintolan vieressä. Pääsimme saksalaiseen tunnelmaan, sillä ravintola oli aivan täysi. Puheensorina oli korvia hivelevää.
Matka jatkui ajoittain tukkoista autobaanaa pitkin kohti etelää. Saavuimme Koblenziin ilta-kuudelta. Paikotimme vaunun maanalaiseen parkkihalliin, josta kävelimme Airbnb-majapaikkaan Josef Görres Platzille. Viides kerros, ei hissiä. Nautimme tulokahvit aukiomme toisella laidalla kahvila Adacciossa. Marssimme iltakävelyn läheiseen Deutsches Eckiin. Sen lähellä olevan Winninger Weibstuben erikoisuus oli Federweisser und Zipfelkuchen. Yöasuuni kuului Topmost-t-paita.
Nautimme aamiaisen Koblenzissa Ravintola Einsteinin noutopöydästä, jonka jälkeen marssimme Reinin rantaan. Astuimme Seilbahn'iin eli Cable car'iin, jolla ylitimme Reinin ja saavuimme korkealla vastarannalla olevalle Ehrenbreitsteinin linnoitukselle. Käyskentelimme linnan kivimuurien kätköissä ja ihailimme vastarannalla olevaa Deutsches Eckiä. Joimme kahvit ylhäällä aukion laidalla olleessa kahvilassa. Palasimme samalla köysiradalla takaisin. Ajoimme turistijunalla kaupunkikierroksen. Hintaan sisältyi kahvit konditoriassa. Istuimme iltaa perinteisessä Zum Hubertuksessa, jossa Paavo lohkaisi vitsin meistä 60-lukulaisista: "Ennen ne oli barrikaadeilla, nyt baarikaapeilla". Olimme toisenkin yön samassa Airbnb:ssä.
Popsimme kevyen aamiaisen pikkuruisessa leipomoliikkeessä Koblenzin keskustassa. Ajoimme auton maanalaisesta parkkihallista ja lähdimme Moselin rantaa seuraten Burg Thurantille uusille kahveille. Linna oli korkealla Moselin rinteillä. Ostin taitettavan Mosel-kartan. Palasimme alas joelle ja Alkenin kylässä hotellin laabi-baarissa joimme jo kolmannet aamukahvit.
Jatkoimme Moselin mutkia seuraten Cochemiin, jossa asetuimme Hotell Weinhofiin kaupungin keskustaan joen partaalle. Auto paikotettiin parkkihalliin, katujen varsilla ei ollut tilaa. Palloilimme kylillä koko päivän. Kävelimme siltaa pitkin myös Condin puolelle. Kävelyjen välillä teimme laivalla tunnin jokiristeilyn. Päivän ravintolat: Alt Cochem, Gaststätte Noss, Weinkeller Hieronimi ja Bistro am Brunnen.
.jpg)
Cochemin hotellissamme oli monipuolinen aamiainen jokinäkymällä. Aamusuihkun vesi oli kylmää. Varasimme aamiaisella seuraavan yön majoituksen.
Ajoimme ylös mäkeen Cochem Burgin luo, mutta pysäköiminen ei onnistunut. Meidät häädettiin pois koulun parkkipaikalta eikä tien varrellakaan ollut vapaata tilaa autolle. Olisi pitänyt tulla kävellen jyrkkää katua pitkin tai käyttää sukkulabussia. No ei sitten. Lähdetään eteenpäin. Vuonna 1985 menimme linnalle kävellen kahden lapsen kanssa, joista toinen oli rattaissa.
Ajelimme metsätietä pitkin Poltendorfiin, jossa katselimme viininviljelyä läheltä. Sato oli jo korjattu. Moselin rinteet ovat Riesling-valkoviinin tärkein tuotantoalue maailmassa.
Painuimme kahville Bremm'iin Zwei Schwester-nimiseen kahvilaan. Restroomit olivat alakerran viiniholveissa. Diesel maksoi 1,49 e/l (Helsingissä 1,78).
Pysähdyimme lounaalle Zell'iin. Kysyimme turisti-infossa paikkakunnan ravintoloista. Sanoivat, että siihen aikaan päivästä saksalaiset paikat ovat vielä kiinni, auki ovat vain pizzeriat ja kebab-paikat. Löysimme sateessa Ristorante-Pizzeria DVA:n. Ruokajuomaksi tilasimme Zeller Schwartze Katzea. Voin suositella! Floridassa riehui samaan aikaan hurrikaani Milton.
Ajoimme Burg-nimiseen kylään, jonka toisella puolella viinitarhojen keskellä oli seuraava yöpaikkamme, viinitila Weingut Heidhof. Meille neljälle järjestettiin viinikellarikierros ja Vine Tasting. Isäntämme lauloi meille juomalauluja. Illallisravintolamme Burgin keskustassa oli Weinhaus Moselblick Conrad.
Viinitilan isäntä saattoi meidät aamiaisen jälkeen autolle myytyään mukaamme muutaman viinilaatikon.
Ajoimme Enkirchin kylän kautta ylös mäelle, jossa olivat vaatimattomat Starkenburgin linnan rauniot. Sitävastoin näkymä alas Moselille oli vakuuttava: Traben-Trarbachin kaksoiskaupunki oli alhaalla jokilaaksossa ja Ruine Grevenburg rinteessä kaksoiskaupungin yläpuolella.
Ajoimme Grevenburgin linnan raunioille. Linnasta oli jäljellä vain yksi korkea kiviseinä, jonka alaosaan johti raput. Maisemat joelle ja kaukaisuuteen olivat hulppeat. Nautimme kahvit linnantuvassa. Ajoimme alas Trabeniin. Söimme gulassit Panorama-ravintolassa. Kahvilaa emme löytäneet.
Ajoimme seuraavaan yöpaikkaan, jonka nimi oli Rochter Landshotel. Saimme kahden huoneen sviitin. Kävimme kahvilla joen takana Machernin luostarissa, jonka vieressä museon pihalla oli menossa hääseremoniat. Viinipensaissa oli rypäletertut vielä korjaamatta. Marssimme illalliselle parin kilometrin päähän Zeltinger Hof'iin, joka oli Kurfürstenstrassella. Se oli reissumme kallein ravintola. Otin kuhaa. Varasimme kahden seuraavan yön hotellit. Turisteja oli vielä Moselilla, varsinkin Aasiasta, mutta korkeasesonki oli jo takana. Majapaikkojen varaaminen oli helppoa vaikka viime tingassa. Paikkakuntamme oli kaksoiskaupunki Zeltingen-Rachtig. Landshotel oli Rachtigin puolella. Lähellämme oli mahtava moottoritiesilta, Moselin ylittävä Hochmoselbrücke.
Rachting Landshotelin aamiaisbuffet oli kuin Ruotsinlaivalla. Aloitin tavan mukaan corn flakesilla, mansikkahillolla ja maidolla. Kahvi oli kaikkien makuun. Saksalaiset sämpylät ovat maailman parhaita.
Lähdimme töihin kymmeneltä, kuten ennenkin. Mosel tulvi laajoille äyräilleen aiempien rankkasateiden johdosta. Ajoimme Bernkastel-Kuesiin, jossa oli suuri parkkialue joen rannassa Bernkastelin puolella. Kävelimme kylillä ja kävimme kahvilla torin laidalla. Steppailimme siltaa pitkin joen toiselle puolelle Kuesiin, josta bongasimme kiinnostavan rakennusryhmän: Samassa pihapiirissä oli museo, sairaala, vanhainkoti, kirkko ja viinikellari. Maistelimme Federweisseriä viinikellarissa, jossa oli myytävänä lähes sadan lähiseudun viinitilan tuotteita. Lounas haukattiin Kuesin puolella asemaravintolassa.
Löysimme Bernkastelista Gasthausin, jossa olemme joskus yöpyneet. Sen vieressä olevan talon seinässä on ansiokas teksti. Kahvittelun jälkeen ajoimme ylös Burg Landshutiin. Linna on hyvin säilynyt ja maisemat olivat taas mainiot.
Ajaessamme taas joenvartta pitkin, käänsi kuljettajamme auton Braunsbergin pikkukylässä sivutielle nähtyään tienvarsimainoksen: Weinstand, Vine Tasting. Asuntovaunun näköisestä liikkuvasta myymälästä myytiin viiniä, jota saattoi maistella pöytien ääressä istuen.
Saavuimme yöpaikkaamme Hotel-Restaurant Fährturmiin, joka oli pienessä Mehringin kylässä. Huoneestamme oli jokinäkymä viereiselle Moselille. Illallinen oli alakerrassa. Maistoimme obstreria, joka oli paikallinen, väkevä hedelmädigestive. Viereisessä pöydässä ruokaili kymmenhenkinen suku neljässä polvessa. Kömmimme yläkertaan nukkumaan.
Hotel Fährturmin aamiaisella oli monipuolinen noutopöytä. Isäntä kertoi, että ennen siltojen rakentamista joen yli mentiin lautoilla (fähre) vetoköysien avulla.
Ajoimme 18 km ja tulimme Trieriin. Auto sijoitettiin keskustan parkkihalliin. Kävimme tuomiokirkossa, jossa oli onneksemme juuri alkamassa Josef Stillin esittämä urkusoitto käsittäen Johan Sebastian Bachin musiikkia. Tuli mieleen Beatles. Kirkko on 800-luvulta ja se on Saksan vanhin katedraali. Sen jälkeen steppailimme streetillä. Kävelimme torille, jossa oli torvisoittoa. Sitten tallustelimme 100-luvulta olevalle Porta Nigralle. Sen vieressä oli Karl Marxin patsas. Hän on syntynyt Trierissä. Lopuksi menimme 300-luvulta peräisin olevaan Trierin Basilikaan nimeltään Aula Palatina. Siellä oli neljä suurta Thomas Baumgärtelin apokalyptista maalausta. Lounasravintolamme Zum Domstein oli torin kupeessa. Lähdimme syötyämme ajamaan kohti maaseutua.
Porhalsimme pikkuteitä pitkin Belgiaan välillä vähän eksyenkin. Vettä satoi. Saavuimme klo 18.30 Ardenneille Ouren-nimiseen pikkukylään. Majapaikka oli perhehotelli Dreiländerblick. Pariskunta oli pitänyt perintöpaikkaa jo 43 vuotta. Kolmen lajin menu nautittiin alakerrassa. Yläkerrassa olivat huoneemme. Somaa! Viereisessä pöydässä illallisti kuuden miehen polkupyöräryhmä. Katsoimme huoneessamme kännykästä ohjelmaa "Elämäni Biisi". Kaija Ståhlin vieraina olivat Santtu-Matias Rouvali, Seela Sella, Mato Valtonen, Johanna Rusanen ja Samuel Harjanne.
Ajoimme aamiaisen jälkeen kilometrin verran. Paikotimme auton ja kävelimme parkkipaikalta kapean Our-joen ja pahaisen pikkupuron yhtymäkohtaan, jossa oli kolmen valtakunnan veteen piirretty rajapiste: Belgian, Luxemburgin ja Saksan. Kolmella rannalla olivat matalat betonitolpat, joissa kirjain kertoi maan: Oli B-, L- ja D-kirjain. Melkein kaaduin liukkaalle, saviselle rannalle. Sen lähellä oli Ranskan, Saksan, Belgian ja Luxemburgin pystyttämä Euroopan Yhteisön muistomerkki vuodelta 1957.
Ajoimme Luxemburgiin, jossa kävimme pikaisesti kaupassa ja kahvilla. Belgian Viséssä ruokailimme Ravintola Le 1930:ssä vähän ennen Hollantia ja Maastrichtiä. Ravintolan Orval-oluet oli tehty luostarissa.
Matkasimme Viséstä yksillä välikahveilla Uithoorniin, jossa menimme illalliselle Ravintola Het Rechthuisiin. Läheiseltä ostarilta ostimme tuliaisjuustoja Suomeen. Yövyimme ystäväpariskuntamme luona Uithoornissa.
Ajoimme reissussa 1000 km. Menomatka Schipholin lentoasemalta Koblenziin ja paluu Trieristä Uithoornin kautta Schipholin lentoasemalle tekivät 700 km. Moseli-joen automatka Koblenzista Trieriin oli 300 km. Lämpötila vaihteli +7 ja +15 asteen välillä. Ajoittain sateli vettä, mutta sateenvarjoa tarvittiin vain kerran.
Aamun Hesarin jälkeen kävimme aamiaispöytään isäntäväen kanssa. Saimme kahvia, leipää ja kaurapuuroa. Sitten meidät vietiin Schipholin lentoasemalle, josta Finnairin lento Helsinkiin lähti klo 11.50. Vesi ja mustikkamehu olivat koneessa maksuttomia, kahvin hinta oli kolme euroa. Laskeuduimme Helsinkiin sumussa. Lento kesti 2 tuntia ja 20 minuuttia. Poikamme oli poikansa ja tyttärensä kanssa meitä vastassa.
