UKKINI JA TÄTINI MATKA PYHÄÄN MAAHAN 1.5-14.6.1954
ALKUSANAT
Olen tehnyt Blogiini juttuja vain omista matkoistani. Tämä juttu on poikkeus. Sain haltuuni isoisän muistivihon, johon hän on kirjoittanut seikkaperäisen matkakertomuksen tyttärensä kanssa tekemästään matkasta Suomesta Pyhään Maahan. Tein ukin kertomukseen vain joitakin korjauksia ja pieniä poistoja. Heidän ottamia valokuvia on jutun lopussa. Ukkini Eino oli matkan aikana 58- ja hänen tyttärensä Eeva 29-vuotias.
Suomen Opettajien Opintomatkat r.y. Tampere järjesti suomalaisille papeille, teologeille ja vapaille opettajille sekä muille asianharrastajille suunnatun 45 päivää kestävän loma- ja tutkimusmatkan Pyhään Maahan. Reissu alkaa laivamatkalla Helsingistä Kööpenhaminaan. Sieltä matkustetaan nykyaikaisella bussilla Keski-Euroopan, Balkanin ja Lähi-Idän kautta Jerusalemiin, jossa vietetään kaksi viikkoa. Paluumatka tapahtuu usean välilaskun kautta lentäen Jerusalemista Helsinkiin.
RAUTALAMMILTA HELSINKIIN 29.4.1954
Reissu alkoi Rautalammilta linja-autolla Suonenjoelle. Suonenjoelta matka jatkui junalla Helsinkiin. Junassa isoisä jutteli tyttärelleen äidin tulevasta ikävästä, kun he ovat niin kauan matkalla. Isoäidillä on kuitenkin puutarhan kanssa paljon tekemistä ja lapsenlapsetkin ovat lähellä, sillä he asuvat Jyväskylässä. Villavaaatteiden parsimista ja lastenhoitoapua he varmaan tarvitsevat. (Meitä oli kolme lastenlasta, josta olin vanhin, 5-vuotias. Muut olivat 4- ja 2-vuotiaita. Toim. huom.)
Junanpenkillä vieressä istunut ja paljon matkustellut rouva kehotti ostamaan Turkista tupakkaa ja aitoa ruusuöljyä. Damaskoksesta saa hienosti koristeltuja tikareita. Saksassa tulette näkemään tarmokasta jälleenrakentamista sodan jäljiltä. Ranskassa on toisin. Jugoslavia ja Kreikka ovat köyhiä.
HELSINKI 30.4.1954
Ukki ja tytär kävivät tahoillaan ostoksilla. Tytär osti mm. matkaevästä tulevalle laivamatkalle. Yö hotellissa.
LAIVALLA 1.5.1954
Matkalaiset kerääntyivät Helsingissä Olympialaiturin Tullipaviljonkiin klo 13.30. Matkanjohtaja professori Aarre Lauha jakoi passit ja herra Larsio rahat. Tullauksen jälkeen seurue laskeutui rappuja pitkin laiturille, josta he nousivat s/s Ariadneen. Laiva lähti klo 16.00. Ruokailu alkoi klo 17.30. Suomenlinnan lahdissa näkyi vielä ahtautuneita jäitä.
Ukki ja Eeva ihailivat auringonlaskua laivan kannelta. Ohuet pilvensuikaleet muodostivat kaksi ihmeellistä raitaa ensin vaaleanpunaisen ja sitten verenpunaisen "vappupallon" eteen.
Ukkini hyttitoveri oli lehtori Turusta, Piikkiön poikia. (Ukin suku on ollut 1800-luvulle asti usean sukupolven ajan torppareina Piikkiön Niemenkulmalla). Matkalla olivat myös mm. hammaslääkäri Valkeakoskelta, pankkivirkailija Kajaanista, pariskunta Turusta, mies Turusta, mies Keravalta, pariskunta Tampereelta, rouva Tampereelta, rouva Helsingistä, mies Kuhmoisista ja pariskunta Messukylästä. Musiikinjohtaja oli mukana Tanskaan asti ja palasi sieltä takaisin toisen ryhmän mukana.
LAIVALLA 2.5.1954
Gotlanti on saavutettu ja laiva lähestyi Visbytä. Udun takia kiikareillakaan ei paljoa näkynyt; vain viisi tai kuusi tornia. Gotska Sandön ohitettiin klo 8.30. Se vaikutti hiekkasärkältä. jossa oli kaiketi vain luotsi.
Lokkiparvi on seurannut Helsingistä asti. Oikealla on Öölanti, vaikka sitä ei näy. Vastaan tuli Botnia. Klo 15 ohitettiin Oihonna, joka lähti eilen Helsingistä kolme tuntia ennen Ariadnea. Regina, jolla ukki matkusti joskus Tukholmaan, jäi Helsinkiin. Aikaisemmin se oli Turussa. Yläpetin lehtori tutki Kreikan Lamiaa, joka on 10 km päässä Termopylain solasta. Persian kuningas Kserkses tuli solasta läpi v 400 eaa.
TANSKASSA AAMULLA 3.5.1954
Laivan tullessa Kööpenhaminaan aamuyöstä oli vastassa sumu kuin seinä ja tuuli oli kylmä. Sumusireeni huuteli yhtenään. Alkoi bussimatka ja 141 km ajettuamme saavuimme Gedseriin. Matkalla oli pohjoismaiden pisin silta, 3 km. Pelloilla oli parin tuuman pituiset oraat ja karja oli laitumilla. Gedserissä bussi ajoi lauttaan, jonka nimi oli Drotning Ingrid. Lauttaan meni juna, jossa oli kuusi pitkää vaunua. Lisäksi kaksi turistiautoa, 26 pikkuautoa, viisi moottoripyörää ja 500 ihmistä.
Linja-automme oli tuliterä Scania Vabis, jossa oli paljon tyhjää tilaa. Kuljettaja Kovanen suoritti auton sisäänajon ajaessaan Helsingistä Kööpenhaminaan Tornion kautta. Auton kyljissä oli tekstiä suomeksi, kreikaksi ja arabiaksi.
Lautta peruutti Saksan mantereella Grossenbroden satamaan takaperin. Tullissa meni kauan. Lauha, Kovanen ja Larsio selvittelivät asioita punatiilisessä tullihuoneessa. Matka jatkui lopulta ja ennen Lübeckiä alkoi autostrada. Poikkitiet kulkivat ali tai vielä useammin yli tämän kiitotien. Sivuutimme Lübeckin klo 18.25. Kaupungista näkyi useita kirkontorneja.
Teiden varsilla Tanskassa ja Pohjois-Saksassa kasvoi puita ja pensaita: Pyökkiä, poppelia ja jotain pitkää pajulajia. Lisäksi oli valtavasti valkovuokkoja. Jossain vilahti Leinikki-lajiin kuuluva keltainen maapähkinäkukka. Maaperä näytti olevan hiekkapohjaista. Lehmät olivat Tanskassa tummanruskeita ja Saksan puolella valkoisen ja mustan kirjavia. Kaikenlaisia tauluja, tiedonantoja, jopa kuviakin oli tienvarsilla.
HAMPURI ILLALLA 3.5.1954
Sivuutimme Oldenburgin ja saavuimme Hampuriin, jossa majoituimme ylelliseen Hotel Reichshofiin. Hotellissa oli 800 huonetta ja eteishalli oli kuin kauppapasaati. Isäntä oli ystävällinen. Seurueelle soitettiin Finlandia-hymni. Paljon oli vielä raunioita Hampurissa. Osa raunioista oli tasoitettu, mutta paljon oli jo uuttakin. Ihmekös, kun kerrankin pommituksessa kuoli 70 000 ihmistä. Hampuri sijaitsee oikeastaan Elben suistomaassa, joka nopeasti soistuu. Ajoimme kolmen joenhaaran yli. Hampurin väkiluku on 2 miljoonaa.
KASSEL 5.5.1954
Olin illalla niin väsynyt, etten jaksanut, kun ei ollut pakko, tehdä muistiinpanoja. Yöpaikkamme Hotel Vaterland oli hyvin vaatimaton. Ruokanakin oli vain kyljys. Ei alus- eikä jälkiruokaa. Pöydässä olleet appelsiinit jäivät syömättä, koska niistä olisi pitänyt maksaa erikseen. Kassel oli sodassa hävitetty kaupunki, joka ei ole kyennyt paljoakaan korjaamaan raunioitaan.
Matka jatkui Lüneburgin nummen halki. Seutu muistutti kotomaata: Sekametsää, talo siellä, täällä. Viljelykset metsien ympyröimiä. Koko Pohjois-Saksa on tasankoa. Pellot olivat salaojitettuja. Perunankylvö oli parhaillaan käynnissä. Omenapuu kukki. Hevoset olivat Tanskassa ja Saksassa pienikokoisia karvajalkoja. Lüneburgin nummi oli osaksi sotilaiden aluetta, kuten Parolan leiri.
Maisema muuttui vihreämmäksi etelään päin mentäessä. Autot olivat yleensä saksalaisia. Junaan oli lastattuna paljon Volkswageneita. Sivuutimme paikan, josta oli ilmasilta Berliiniin. Englantilainen kolonna tuli vastaan. Tankkeja oli kuorma-autojen lavoilla. Mangolia ja sireeni kukkivat. Hevoset vetivät vankkureita. Lehmiä ja härkiä käytettiin peltotöissä.
Mustikka, kirsikka, pihlaja ja tuomi kukkivat. Maalaistalot olivat värikkäitä. Kylissä oli oluttupia, joissa isännät kokoontuivat iltaisin siideri- tai oluttuopin ääreen juttelemaan kaikki asiat. Autorata lähti Berliiniin. Hannover näkyy. Otamme autoasemalta vettä autoon ja keiton tekoon.
Hannoverin väkiluku on 0,6-1,0 miljoona asukasta. Kaupunki kärsi sodassa hirveästi. 70-80% taloista sortui pommituksissa. Pitkällä tähtäimellä kaupungista tulee yksi Saksan parhaista. Tuhoutuneet kaupunginosat rakennetaan uuden ja rohkean asemakaavan mukaan. Eräs Hannoverin pappi kertoi, että hänen seurakuntansa väkiluku oli 20 000, mutta sodan jälkeen 3 000.
Matka jatkui Keski-Saksaan ja Hartz-vuoristoon. Hildesheim pommitettiin täydellisesti päivää ennen rauhan tekoa. Siihen ei olisi ollut mitään syytä, sillä Saksa oli silloin jo täydellisesti luhistunut. Se oli eräs kauneimpia Saksan kaupunkeja.
Koko matka siihen asti oli ollut päällystettyjä teitä. Söimme ensimmäisen kenttäaterian Leine-joen seudulla, missä kasvoi tuijia ja sypressejä. Talojen seinät oli päällystetty kiuskekivilaatoilla, mikä näytti kauniilta.
Göttingen oli kaunis ja vanhanaikainen kaupunki. Yliopisto oli kuuluisa matemaattisista aineista. Kädet riittivät juuri ja juuri kirsikkapuun ympäri. Amerikan miehitysvyöhyke.
FRANKFURT 5.5.1954
Nautimme toisen kenttäaterian Fuldajoen lähellä. Seutu oli Luther-katollista. Maasto oli suomalaiselle käsittämättömän kumpuilevaa. Laakson pohjalla oli kymmenittäin taloja. Aurobahnalle näkyi useita linnoja. Ohitettiin Alsfeldin kaupunki ja saavuttiin Frankfurtiin kahden aikaan iltapäivällä. Majapaikkana oli Hotel Hamburger Hof. Kävin kaupungilla ostoksilla.
ALPEILLA 8.5.1954
Kirjoitan muistiinpanoja kenttäaterian jälkeen. Istuin lähtöä odotellen linja-autossa Alppien juurella 2000 m korkeudella. Koivu on täydessä lehdessä. Platania on kuoriutunut. Olimme edelleen Amerikan vyöhykkeellä. Veisasimme laulua "Jo joutui armas aika" ennen Mannheimia, joka jäi vasemmalle. Sen kaduilla ei ole nimiä, vain numerot. Maasto oli Reinin laaksossa tasaista. Muistiinpanoissani ovat kaikkien 18 matkalaisen nimet. Pariskuntia oli kolme. Muut olivat yksin ja minä olin tyttäreni kanssa.
Sitten oli Karlsruhen sivuutus läheltä Ranskan rajaa. Rein jäi oikealla, mutta sitä ei nähty. Matka jatkui Schwartzwaldin vuoriston poikki Stuttgartiin ja Würtenbergin kautta Müncheniin. Neckar-joen ylitys. Baijeri on katolista aluetta. Rinteillä näkyi viinitarhoja. Amerikkalaisten lentokenttä. Pitkät sillat rotkojen yli. Maa kuin keltamultaa. Tie oli hakattu hirveän jyrkän vuoren seinään. Lammaspaimen koiran kanssa. Traktoreita vähän. Lehmiä peltotöissä. Lohkoista päätellen maa-alat viljelijää kohden pieniä. Jatkan kirjoittamista hotellissa.
8.5.1954 HOTEL WARM-BAD, SALZBURG, ITÄVALTA
Muistiinpanot päivän tapahtumista jatkuivat illalla hotellissa. Ylitimme Tonavan, joka saa alkunsa Schwartzwaldilta. Kotoinen alue. Kirkkojen torneissa sipuli ja hoikka, terävä huippu. Bysanttilainen tyyli. Tonavaa liikennöidään Mustaltamereltä Ulmiin saakka, sitten tulevat kosket. Lech-virran ylitys. Augsburg jäi oikealle. Lech-joki tulee etelästä Tonavaan. Kustaa Adolfin savolaiset ylittivät joen 30-vuotisessa sodassa. Sota kääntyi voitoksi. Tilly haavoittui ja kuoli.
Ristejä ja krusifiksejä pelloilla. Niiden ääressä maalaisväestö polvistuu ja pyytää siunausta itselleen ja pellolle. Joka kylässä kirkko. Baijerin väestö on säilynyt siveellisenä. Nürnberg on vanha ja kaunis kaupunki. Hitlerin kaupunki. Kansallissosialismin alku. Kenttäateria niityllä. Keittoa saivat myös itävaltalainen vaimo ja pakolainen. Sitten alppijärvi ja lunta. Ladot tiilikatolla. Sataa, sataa. Hurja kierre. Jossain vuorten rinteillä on Hitlerin Kotkanpesä.
Saavuimme Müncheniin, joka on Saksan ihanin kaupunki Tonavan sivujoen Isarin varrella. Bavaria olisi tahtonut muodostaa oman valtionsa, eikä alistua. Se oli omana kuningaskuntana 1806-1918. Asukkaita ehkä miljoona. Käyttävät kansallispukuja. Terveet kansantavat. München on tunnettu oluesta ja makkarasta. Siellä on suurikokoinen naissankarin patsas seppele kädessä. Talojen raunioita raivataan koneellisesti.
Tulimme Itävaltaan ja asetuimme Salzburgiin (120 000 asukasta). Salz-joki ja Mozartin kotitalo. Kirkkoja ja katakombeja. Vettä satoi.
Yö oli vaikea. Seuraavana päivänä oli tiessä kamala nousu, 18 astetta. Rinnakkain olivat joki, rautatie ja maantie. Radat kapeammat kuin meillä. Vyöryjen jälkiä. Jokaisessa laaksossa oli asutusta. Omenapuu ei kuki. Klein ald main luki pienen kodin seinässä. Pieni mutta omani. Hirmuisessa korkeudessa lumi oli maantien varressa. Tieltä se oli lapioitu pois. Päästiin alas. Laaksossa pärekattoiset ladot olivat pieniä. Heinäseipäitä oli pinottu latojen seinustoille. Kaikkialla oli lunta. Auto pantiin tunnelijunaan. Näin oikaistiin 120 km. Tunnelin pituus oli 8,5 km ja se oli 1182 metrin korkeudella. Alas tullessa tie kiemurteli merkillisesti. Olimme Itävallan, Jugoslavian ja Italian rajojen lähellä. Karja oli vaaleaa kyyttöä. Söimme kenttäaterian.
9.5.1954 BAD VILLAH, ÄITIENPÄIVÄ
Luulen, että minulla oli kuumetta. Menin kuitenkin uimaan +36-asteiseen radioaktiiviseen uima-altaaseen. Huoneet olivat kylmiä. Olimme Hotelli Warm Badin ensimmäiset kesävieraat. Vilutti, eikä ruoka maistunut. Illalla oli lämpöä 37,4°. Sain penisilliinipistoksen ja nukuin hyvin. Aamulla oli lämpöä 37,1°.
Matka eteni Jugoslaviaan ja raha vaihtui dinariin. Slovenia oli roomalaiskatollinen, Serbia kreikkalaiskatollinen. Alkoi sivistystasoltaan toisenlainen maailma. Slovenit ovat sivistyneimpiä, kun ovat lännen kanssa enempi kosketuksissa. Slovenia kuului ennen Itävalta-Unkariin.
Olemme matkalla Kroatian pääkaupunkiin Zagrebiin, jossa on jäljellä keisarillista komeutta. Kroatian ratsuväki oli keisarin paras ja se herätti suomalaisessa ratsuväessä kunnioitusta vastustajana, Nyt Jugoslavia on Titon suuri valtakunta. Pääkaupunki on Beograd, Helsingin kokoinen, noin 400 000 asukasta.
Tie kiemurtelee. Nousimme 1000 m korkeudelle, jossa tuli äkki-pyssäys. Mies tuli vastaan käsi pystyssä. Älkää menkö vaaraan! Edessä on 2 m paksulti lunta. Auto saatiin käännettyä vekslaamalla ympäri kapealla vuoristotiellä, josta ajoimme takaisin 32 km ja toista tietä Zagrebiin. Idän kirkot rakastavat maalauksia. Krusifiksit vähenivät. Näimme 6-7 metrin korkuisia salkoja, joiden latvoihin oli sidottu kuusi ja siitä hiukan alemmas havuseppele.
Seutu oli tasaista viljelysaukeaa. Lehmäkarjoja paimensivat paimenet. Viinitarhoja. Saavuimme Mariborin kaupunkiin. Vuorella oli linna tai luostari. Olimme lähellä Unkaria. Väkeä istui katujen varsilla iltaa istumassa. Vaimoilla kori pään päällä kulkiessa. Naisilla ja keskenkasvuisilla tytöillä oli vaaleat huivit sidottuina leuan alle. Tulva-alue oli ainakin 100 km. Ajoa takana sinä päivänä 255 km. Autoliikenteestä ei voi puhua. Vain silloin, tällöin joku menee. Havaittu laitumilla lehmiä, hevosia, lampaita ja mustia sikoja sekä siipikarjaa paimenten seurassa. Aitoja ei missään. Kuokka on yleisin työväline.
9-11.5.1954 HOTELLI ESPLANAD, ZAGREB
Saavuimme Zagrebissa hotelliin 9.5 klo 18.00. Huone 372. Taisipa tulla lämmintä! Seutu oli tasaista ja hoitamatonta. Zagrebista on paljon sanomista, jos pidämme vertailukohtana Saksan kaupunkeja.
12.5.1954 HOTEL BALKAN, BEOGRAD
Kävimme ministeri Orasmaan vastaanotolla. Meitä odoteltiin hotellin luona jo saapuessamme. Päivällinen Orasmaan kanssa hotellissa.
13.5.1954 SKOPJE
Lähdimme Beogradista aamulla klo 7. Päivästä tuli vaivalloinen. Kolme päivää sitten mahdoton (oliko ukki sairastunut, mutta vain vihjaili eikä siitä kirjoittanut muistivihkoon. Myöhemmin näin kuiskailtiin). Matkan varrella näimme veden mukana vuorilta tippuneita kiviä ja soraa sekä vuolaita virtoja. Seurasimme Mur-jokea. Teillä ja kaduilla alkoi liikkua aaseja. Aikoihin ei ole satanut niin kuin nyt. Tulimme Skopjeen illalla klo 21. Hotellissa oli asiat sotkettu, joten emme päässeet sinne. Meidät johdettiin 12 km päähän "Ansioituneiden valtion virkamiesten lepokotiin".
14.5.1954
Lähdimme Skopjesta ja nousimme kiemurrellen vuorille. Laskeuduttiin alas ja syötiin kenttäateria. Akaasia, kinksteri ja vanamo tuoksuivat. Ajettiin lakeudella kunnes illalla taas noustiin. Perille Koshaniin päästiin puolen yön aikaan. Olipa sekin yöpaikka, mutta ruoka maistui! Seurasimme sinne Moranin laaksoa. Vedet virtaavat nyt Välimereen.
15.5.1954
Jugoslavian ja Kreikan tullit klo 17.00. Voi kuinka me veisattiin autossa pimeässä. Kreikan puolella oli vapauttava tunne. Jugoslaviassa ahdisti. Kansan pukeutumisessa oli itämaiden tuntua.
16.5.1954 SUNNUNTAIAAMUNA ATEENASSA
Ihailimme eilen 2918 m korkeaa Olympos-vuorta tullessamme Ateenaan Thessalonikista. Thermopylain sola jäi vasemmalle. Parnassos-vuori jäi oikealle. Olemme historiallisella matkalla. Ensimmäistä kertaa tällainen iso linja-auto menee Suomesta Ateenaan. Kreikassa on 8 miljoonaa asukasta.
Ajoimme maanjäristyksen kohdanneiden alueiden läpi, josta ei joku päivä sitten olisikaan voinut ajaa. Traktoreita näkyi taas. Vilja oli kylvetty koneilla ja ohraa korjataan. Siitäpä hyvä muistiinpano: Israelin kansa vietti uutislyhteitten leikkaamisten jälkeen juhlaa. Siihen liittyi lampaiden keritseminen ja karitsoimisen juhla, jolloin karitsa uhrattiin. Kansa kysyi Faaraolta, että päästäisi meidät pitämään juhlaa. Pääsiäistä vietetään Egyptistä pääsyn muistoksi. Tähän liittyy meidänkin Pääsiäisjuhlamme.
Jonkinlainen "Kihupyhä" oli tulossa. Mustiin pukeutunutta väkeä virtasi hevosilla, aaseilla ja muuleilla vuorikylistä. Torvet puhalsivat ja liput (tummansinisellä pohjalla valkoiset ristit) liehuivat. Metropoliitta kullatussa päähineessä ja kymmenien pappien ympäröimänä kantoi pyhää kuvaa. Kesäiseltä alkoi tuntua.
16.5.1954 ATEEENA
Kävimme kirkoissa. Näimme Pallas Atenen patsaan ja Hadrianuksen riemuportin. Hotellistamme näkyy Akropolis. Kävimme ulkoilmateatterissa, jossa on 360 vuoden aikana ollut 12 000 ensiesitystä. Joimme kahvit ulkoilmakahvilassa.
17-18.5.1954 TRIPOLIS, PELOPONNESOS
Satuimme olemaan Ateenassa täydenkuun aikaan. Myöhästyimme konsulaatin vastaanotolta, joka olisi ollut klo 18.00. Sinne oli kutsuttu Lauhan seuraksi professoreja ja Larsiolle lehtimiehiä. Meitä muita varten oli opettajia. Ilta-yhdeksältä tuli konsuli ja toinen herra, käkisalmelaisia, vieraaksemme hotelliin. Käkisalmelainen oli koko seuraavan päivän oppaanamme ja tuli vielä saattamaan meitä Pireuksen toiselle puolelle. Ateenassa ja Pireuksessa on yhteensä 1,5 miljoonaa asukasta, joista 10 000 on rikasta, loput köyhiä.
Lähdimme ajamaan Ateenasta Välimeren rantaa pitkin Paavalin jälkiä seuraten. Megaran kaupunki kilpaili aikoinaan Ateenan kanssa. On nyt hyvin vaatimaton. Rannat olivat kallioisia. Näimme pinjoja, sypressejä ja kauniita huviloita. Söimme kenttäaterialla Ateenasta ostettuja suuria, uusia perunoita (15 mk/kg). Ei uusien suomalaisten makua. Tapasimme ensimmäiset suomalaiset, jotka joukolla koluavat Kreikkaa joka puolelta.
Saaronin lahti, Korinton lahti ja Korinton kanava. Vanha Korinto sijaitsee paikassa, missä vanhat meritiet yhtyvät. Paavalin aikana vuonna 50-51 se oli tärkein sivistyskeskus, vilkas ja loistava satamakaupunki. Paavali vietti Korintossa puolitoista vuotta, pidempään kuin missään muualla. Suhde korintolaisiin oli läheinen, mutta hän myös ojensi heitä, ankarastikin. Sivuutimme Korinton vanhan Akropoliksen (Linnavuori). Uusi Korinto rakennettiin 25 vuotta taaksepäin. Maanjäristys hävitti edellisen. Liikuimme esihistoriallisella seudulla. Näimme Mykenen Leijonaportin. Troijan sotasankareiden kotipaikalla oli Argoksen linna, kaupunki ja lahti. Hylkäsimme Olympian. Linja-autolla 20 km tuntinopeudella ajettaessa se on liian kaukana.
No niin. Nyt on Sparta nähty. Kävimme vanhan Spartan raunioille ja museossa. Rehevää oli. Paljon palmuja ja kukkatarhoja. Olimme toisenkin yön Tripoliksessa. Olipa kauniita nähtävyyksiä teiden varsilla. Suuri pukkilauma vuoren harjalla piirtyi taivasta vasten silhuettina. Öljypuulehtoja ja lumihuippuisia vuoria.
19.5.1954
Kiipesimme Epidauroksen teatterissa kaikki 56 riviä. 14 000 ihmistä sopii istumaan. Valtavat vuorinäkymät ja vallan ihmeellinen akustiikka. Ruokailimme lääketaidon ja terveyden jumalattaren Asklepiuksen temppelin raunioilla. Pyhiä lähteitä ja käärmeitä. Sairaalan rauniot.
20.5.1954
Istuin Välimeren rannalla linja-autossa kolmen miehen seurueessa. Kaksi naista lähti kävelylle. Loput menivät mereen. Ajoimme Nafplionin kaupungin kautta Argos-vuoren juurelle. Vuorella oli vanha linna. Palasimme yöksi Ateenaan.
21.5.1954
Ajoimme Ateenasta Delfiin. Oraakkeli nuuhki aikoinaan höyryjä ja lausui katkonaisia tavuja, joista papit muodostivat lauseita ja antoivat ne ulkopuolella odottaville toisille papeille kirjoitettuina. Persian hallitsija sai oraakkelimaisen ohjeen: Jos lähdet sotaan, hävität suuren valtakunnan. Niin kävi, Persia hävisi sodan ja hallitsija säilyi vain puumuurien (laivan) sisällä.
Metsäinen Parnassos-vuoristo on ympäriinsä kierretty ja tultu takaisin Lamiaan. Sitten ajoimme valtavan ja eräältä kohdalta taivaanrantaan päättyvän Makedonian tasangon poikki. Sivuutettiin Kozani.
22.5.1954 SAAPUMINEN THESSALONIKIIN
Thessalonikissa (300 000 asukasta) kuljimme kirkoissa, luostarinmäellä ja Valkean Tornin luona. Jouduimme kirkoissa kaksiin vihkiäisiin, joissa näimme renkaiden vaihdon, pullean sulhaspojan, riisit, karamellit ja piirileikit. Thessalonikin sotilashautausmaa oli ristirivistöineen valtava, suurempi kuin Hietaniemen. Katselimme Olympos-vuorta toiselta puolelta.
24.5.1954 LÄHTÖ THESSALONIKISTA
Lähdimme Thessalonikista aamulla seitsemältä. Jonkin matkaa ajettuamme meitä kohtasi kaamea näky. Molemmin puolin tietä oli ruhjoutuneita rattaita, ainakin kuudet. Korkeassa lastissa ollut kuorma-auto oli kaatunut kaksien rattaiden päälle. Kaksi kuollutta hevosta. Tien täydeltä oli kuormista pudonneita vihanneksia. Joitakin ihmisiä oli paikalla, joukossa myös poliisi. Automme ajoi tien sivua pitkin surkeuden ohi.
Istuin keskipäivällä Filippoissa ja katselen maisemia. Näitä teitä ja seutuja on Apostoli Paavalikin kulkenut ja ehkä ihaillutkin. Kavalassa osa joukoista pulahti jo toisen kerran Välimereen.
Ajoimme reittiä Thessaloniki-Amfipolis-Filippoi-Kavala. Paavali perusti ensimmäisen seurakunnan Filippoihin. Jos kaikki Paavalin kirjeet uhkuvat rakkautta, niin kirjeet Filippiläisille ovat yliveto kaikista. Näimme bunkkereita, mutta niitähän on ollut kaikissa maissa matkamme varrella. Filippoissa oli erittäin juhlallinen hautausmaa, jolle sypressit antoivat syvän tummuuden, mutta pinjat pehmensivät.
Autossa kuultua: Pappi Paarman koti hävisi Lappeenrannan pommituksessa. Ikkunaan oli liimautunut Raamatun lehti, jossa luki: "Mitä minä nyt teen, sitä sinä et ymmärrä".
Tulimme yöksi Alexandroupoliin, jossa saimme illalliseksi mm. äyriäisiä ja mansikoita. Yö oli rauhaton passien kyselyjen johdosta.
25.5.1954 TURKKI
Jaa' a! Nyt sitä ollaan Turkissa. Ohitimme juuri Kreikan ja Turkin rajan. Edirnessä tuoksui akaasia ja moskeijan neljässä kulmassa oli minareetti. Ajoimme pitkällä kannaksella. Samothrakin saari näkyi merellä. Vastaamme tuli miesten ohjaamina n. 20 kamelia. Edellämme meni mustalaisjoukkue, jolla oli mm. karhu ja apina. Rajalta Marmaramerelle oli matkaa 200 km.
26-27.5.1954 ISTAMBUL
Saavuimme Istambuliin, jossa asuu 200 000 kreikkalaista. Bosporin salmi (Härkäsalmi) erottaa toisistaan Marmarameren ja Mustanmeren. Turkin pääkaupunki on sisämaan Ankara. Gemal Atatürk uudisti koululaitoksen saksalaisten avustuksella. Haaremit on lakkautettu, mutta ovatko? Moniavioisuus lopetettu, paitsi niiltä, jotka ovat ottaneet vaimoja ennen vuotta 1923.
Tutustuimme Istambuliin, jossa näimme mm. Pyhän Irenen kirkon, Hagia Sofian kirkon, Seraljin puiston, Sinisen moskeijan, Luxorista tuodun 3500 vuotta vanhan obeliskin, Suleimanin moskeijan, Pyhän Romanuksen portin ja hoitamattomat hautausmaat (sielu saa rauhan vasta sitten, kun haudan päällys ruohottuu). Järki huikeni katsellessa entisajan posliinitöitä: Suuria maljakoita, jotka oli koristeltu ruusuin ja ihmismuodoin.
Istuimme vastapäätä Suleimanin moskeijaa ja kuuntelimme auringonlaskun jälkeen klo 19.30 kun minareeteista huudettiin eri ilmansuuntiin: "Allah on ainoa suuri ja Muhammed hänen profeettansa".
27.5.1954 AAMULLA
Oli tämäkin hiukan erikoinen Helatorstai. Sain aamulla hiljaisuutta lukeakseni apostolien tekoja. Klo 8 oli aamiainen ja sitten menin kaupungille ostoksille. Iltapäivällä lounaan jälkeen lähdimme bussikyydillä tutkimaan Istambulin ympäristön nykyisyyttä ja menneisyyttä. Ajoimme Bosporin rantaa melkein Mustallemerelle saakka. Näimme suuren basaarin, joka oli entinen hevoshalli. Siellä toimi 30 000 kauppiasta ja kävijöitä on vuosittain 1,5 miljoonaa. Kävimme myös Seraljin kesäpalatsissa. Voi sitä komeutta! Tito asui siellä Turkin vierailullaan. Bosporilla oli Barbaroksen patsas.
28.5.1954 AUTOSSA AASIAN PUOLELLA
Matka jatkui aamulla klo 5.00. Tulimme kuuluisalle Kalkedonin kirkolliskokouspaikalle, jossa päätettiin vuonna 45, että Kristuksen ihmis- ja jumal- luonto on jakamaton. Niillä seuduilla Hannibal vietti loppuaikansa.
Nousimme vuorille. Mitä ylemmäs nousimme, sitä karumpaa. Alempana oli karjalaumoja ja riisiviljelyksiä. Aurinko on paistanut joka päivä. Illalla klo 20.30 saavuimme Ankaraan kahdeksi yöksi.
29.5.1954 ANKARA
Ankara on 1000 m korkeudella meren pinnasta. Ennen muita on mainittava Atatürkin mausoleumi. Sen rakennustyyli oli saksalaismainen. Seinät olivat ruskahtavaa kiveä ja lattiat marmoriset. Sen rinteille oli tuotu Suomesta 300 koivun tainta. Ankaran eduskuntataloa on rakennettu vuodesta 1939 lähtien, eikä se ole vieläkään valmis. Ankarassa asuu tuhatkunta amerikkalaista perhettä. Amerikka auttaa Turkkia kaikin tavoin, onhan Turkki suojana itäblokkia vastaan. Vieraanamme oli tataari Jamalbei, joka oli asunut Eestissä 13 vuotta.
30.5.1954 SUNNUNTAI
Lähdimme Ankarasta aamulla viideltä. Emme käyneet Ikoniassa tieolojen huonouden tähden. Tätä kirjoittaessani olimme tulleet Ankarasta 380 km ja menossa Mersiniin. Suolajärvi oli 50 km pitkä.
Tulimme Välimeren rannalle Mersiniin seitsemän aikaan illalla. Useimmat kävivät meressä uimassa. Siellä oli teatteri 50 000:lle katsojalle. Taurus-vuorien huipuilla oli lunta. Ajoimme 100 km pitkän Kilikian solan, josta oli kulkenut Aleksanteri Suuri joukkoineen. Hän löi miekallaan siellä Gordionin solmun, mistä oli ennustettu, että joka sen aukaisee, voittaa maailman.
Matkalla tullessamme näimme kaksi autoa murskaantuneina. Toisen oli juna pannut säpäleiksi ja toinen oli ajanut mutkassa kivikkoon. Kuivan puron partaalla ja pohjalla näimme loistavan, punaisen kukkametsän. Kukat olivat metrin pituisia. Näimme myös banaani- viikuna- ja aprikoosipuita.
31.5.1954 KILIKIA, HOTELLI TORSOS
Saavuimme Paavalin kotipaikalle Kilikiaan. Näimme joen, jossa Paavali leikki pienenä. Palmut olivat suurempia kuin Spartassa. Hevospari oli puimassa ja vieressä oli leikkuupuimuri. Kaikki oli kuin ennen vanhaan, rinnan mitä uusimpien koneiden kanssa.
Täällä ymmärtää, mitä merkitsee sanonta: "Saa istua oman viinipuun tai viikunapuun alla, kun helle paahtaa".
Saavuimme Turkista Syyriaan. Kuljimme Välimeren koillis- ja itärantaa. Myöhemmin käännyimme jyrkästi etelään. Issoksen solassa Aleksanteri Suuri voitti Persian kuninkaan vuonna 333 e. Kr. Rasvahäntälampaita. Kenttäateria Välimeren vierellä. Taas lumihuippuisia vuoria. Oliantereita täydessä punakukassa kilometreittäin molemmin puolin tietä. Ajo vuorille ja vuorilta alas. Mutkat olivat syviä. Eräässä mutkassa auto oli ylösalaisin ja lasti oli sinkoutunut tielle. Automme perä raapi maata.
Jatkoimme Pohjois-Syyrian sisämaahan Antakiaan. Siellä Jeesuksen opetuslapsia alettiin ensimmäistä kertaa nimittää kristityiksi. Sieltä alkoi lähetystyö.
Tulimme Aleppoon klo 20.30. Kaupunki on ainakin 4000 vuotta vanha. Se mainitaan Raamatussa jo Aabrahamin yhteydessä. Aleppolaiset pitävät kaupunkiaan maailman vanhimpana. Samoin pitävät jerusalemilaiset, damaskolaiset ja jerikolaiset.
1.6.1954
Havaintoja matkan varrelta kohti Damaskosta: Kylläpä on värikästä. Fetsit ovat punaisia, muut valkokirjavat päähineet ikäänkuin pyyhe päässä. Vaatetus mitä kummallisinpia sekoituksia vanhaa ja uutta takkia, mekkoa ja hametta. Kenttäateria oli vesijohdon luona. Ahaa, nytpä oli kärpäsiäkin. Homsin kaupungin seudulla oli 2-3000 vuottta sitten setrimetsää. Kun se hakattiin, muuttui ilmasto. Ei se enää vuoda hunajaa. Kaikkialla on keinokastelu. Pidimme autossa tietokilpailuja.
Kuljimme läheltä Libanonin pikkuvaltion rajaa. Pääkaupunki on Beirut, itämaan Pariisi. Olimme ikivanhoilla, karuilla karavaaniteillä. Kalliot olivat alastomia. Puutonta maisemaa oli silmän kantamattomiin. Savimajoja, maaperä oli punertavaa. Tasankoa 300 km. Saavuimme Damaskokseen.
2.6.1954 DAMASKOS, HOTEL SERAMIS
Damaskos on suuri, nykyaikaisen eurooppalaisen kaupungin kaltainen, jonka rakennusten pääväri on musta ja valkoinen. Ei kirjavuutta. Fetsit tosin ovat punaisia, mutta niitä on vain harvoilla. Lapset ovat värikkäitä.
Kuljimme aamupäivällä basaareissa ja iltapäivällä oppaan kanssa autolla kaupunkia kiertelemässä. Yksi seitsemästä portista, joka oli vielä pystyssä, suljettiin yöksi. Osa vanhasta muurista oli vielä pystyssä. Tuossa on talo ja ikkuna, josta Paavali laskettiin korissa alas. Talossa on nyt vaatimaton Paavalin kappeli, jossa on kaksi seinäkuvaa: Paavali tuli sokeaksi ja Paavali lasketaan korissa alas. Damaskoksessa on noin 100 moskeijaa. Kävimme suurimmassa, jonka nimi oli Umayyad.
Lähtiessämme aamulla Damaskoksesta näimme lumipeittoiset Hermonin kukkulat, joista Jordan-joki saa alkunsa. Aurinko laski Samarian vuorten taakse klo 18.25. Ylitimme Jordan-joen klo 18.50. Saavuimme Jerusalemiin pimeällä.
3.6.1952 JERUSALEM, HOTEL JERUSALEM
Nyt se suuri päivä koitti, että ollaan täällä! Vastaanotto oli herttainen. Meidät toivotettiin suomeksi tervetulleiksi. Suomalaisen sisaren mukana oli saksalainen sisar. He molemmat työskentelevät spitaalisten keskuudessa. Vierailimme myös toisen suomalaisen sisaren luona. Hän hoitaa sairaalassa synnytysosastoa.
4.6.1954 KIERTOMATKA LINJA-AUTOLLA
Helluntai-päivän ohjelma: Kuollut meri (silmään meni vettä, kirveli kauan), Jeriko, Eliisan lähde (join ja otin vettä pulloon), kaivaukset, Kiusausten vuori, Jordan-joki (sameaa vettä, otin pulloon), Laupiaan samarialaisen majatalo, Lasaruksen hauta Betaniassa. Lämpötila +30 astetta varjossa.
Kuollut meri: Pituus 76 km, leveys 17 km, pinta-ala 920 km2. Veden pinta on 392 m meren pintaa alempana, syvin kohta 400 m. Niemimaa jakaa Kuolleen meren kahteen osaan, joista eteläinen on vain 6-8 m syvä. Kemiallinen kokoomus on sellainen, ettei ihminen voi hukkua. Totesin tämän uidessani. Heti kun jalat eivät enää pohjanneet, kääntyi ruumis uintiasentoon. Otin varpaistani kiinni ja siinä asennossa kelluin. Suolapitoisuus oli 24% ruokasuolaa. Lisäksi veteen oli liuenneena arvokkaita mineraaleja. Kiukutti, kun ei voinut uida, sanoi yksi matkakaveri. Näillä rannoilla on ollut Sodoma ja Gomorra. Tuolla vastapäätä on Nepon vuori, josta Mooses katseli Kaanaan maata.
Laajalla kentällä on lukematon määrä savimajoja. Niissä asuu 10 000 pakolaista. Jordaniassa on kaikkiaan 75 000 pakolaista, joiden maat ja konnut juutalaiset ottivat korvauksetta. Jordania ei pakolaisista huolehdi, vaan YK ja erinäiset amerikkalaiset hyväntekeväisyysyhdistykset. Pakolaisilla ei ole työtä, he kuluttavat aikaansa istumalla. Juutalaisten ihannoiminen himmenee.
Täällä Johannes Kastaja on kastanut Jeesuksen. Näitä teitä ovat pyhiinvaeltajat läpi vuosituhansien vaeltaneet. Joka kevät tulevat kastajat upottamaan kastettavansa Jordaniin. Näimme Laupiaan Samarialaisen majatalon rauniot.
Tuossakohan Sakkeus oli puussa? Nousimme vuorelle, josta näkyi Genesaretin järvi. Kuljimme Jeesuksen jalanjäljillä, kun hän oli vaeltanut 12-vuotiaana Jerusalemin juhlille. Jerusalem mainitaan jo vuonna 1700 e.Kr. Betaniassa kävimme Martan, Marian ja Lasaruksen kodissa, jossa oli kolme pientä huonetta. Lasaruksen hauta on syvällä vuoressa.
Fransiskaanien kirkossa on Marttaa, Mariaa ja Jeesusta esittävä taulu. Kauempana hiukan erillisenä on taulu esittäen naista kaivolla. Ei Martta ole ollenkaan sen näköinen, kuin sanoisi:"Kahville, olkaa hyvät", vaan tuikean näköinen pitäen vesiruukkua olallaan.
Palasimme Jerusalemiin. Damaskoksen portti oli suljettu. Ainoa avoin portti oli Herodoksen portti. Damaskoksen portin takana on Jordanian ja Israelin raja.
Kävimme vielä Jeesuksen haudalla, jonne oli hotellistamme vain pari sataa metriä. Ostin kuvia ja saimme todistuksen käynnistä. Kahden portin läheisyydessä oli Golgatan kumpu. Ostimme oppaaltamme muistoesineitä.
5.6.1954 JERUSALEM ILLALLA
Kirjoitan siinä järjestyksessä, mitä tänään 30 km matkalla on kuultu ja nähty.
Ajoimme Hebroniin. Tuossa kohtaa Jeesus kirosi viikunapuun. Hebronin moskeija. Harvinaista, että pääsimme sisään. Näimme Aabrahamin, Saaran, Iisakin, Rebekan, Jaakobin, Lean ja Joosefin haudat sekä matkan varrella Raakelin haudan. Hebronissa on 19 000 asukasta, jotka ovat Islamin uskoisia. Hekin pitävät Aabrahamia suuressa arvossa.
Moottoripyöräpoliisi vartioi autoamme, kun olimme katsomassa nähtävyyksiä ja ajoi koko ajan edellämme pitkän matkaa ja ohjaili meitä. Määräyksestäkö? Ainakin hän oli miellyttävä.
Tulimme Mamren tammistoon. Näimme Aabrahamin vanhan tammen, jota oli tuettu raudoin, ikää 4000 vuotta. Siinä oli vielä vihreää. Otin terhoja ja kävyn. Munkki antoi oksan. Kävimme kirkon raunioilla. Sen nurkkauksessa oli Aabrahamin kaivama kaivo lapsilleen. Vettä oli.
Lähdimme ajamaan takaisin. Tuossa on Filippuksen lähde Gazan tien varrella. Siinä kastettiin etiopialainen hoviherra. Tuossa on Salomonin lähde ja kaksi suurta allasta, ehkä 15 m x 30 m kumpikin. Niihin johdettiin vettä ympäröiviltä vuorilta. Nytkin oli ylemmässä altaassa vettä miltei reunoja myöten. Se on rakennettu vuonna 1500. Täällä ruokailimme.
Suuntasimme Betlehemiin, jossa oli vehmasta, hedelmällistä ja rauhallista. Betlehem tarkoittaa Leipähuonetta. Konstantinus rakennutti kirkon vuonna 330. Justinianus korjautti sitä viidennellä vuosisadalla. Nyt siellä on vain rauniot. Paikalla on kolmen kirkkokunnan kirkko: Kreikkalaiskatolllisten, armenialaisten ja koptilaisten. Kirkon alla on useita alttareita ja Jeesuksen syntymähuone, jossa on hopeinen tähti lattiassa. Latinaksi lukee: "Tässä paikassa syntyi neitsyt Mariasta Jeesus Kristus". Ylhäällä kirkossa näytettiin lattialuukkuja nostamalla vanhaa mosaiikkia.
Matkan varrelta: Näimme paimenten kedon. Herodoksen palatsi oli vuorella, missä hän asui keväisin. Jerikossa hän asui kesäisin ja Jerusalemissa talvisin. Ortodoksisia luostareita. Merkillistä on maailman historia. Betlehemistä on suora tie Jerusalemiin, mutta se oli nyt suljettu. Se alkaa Israelin puolelta, mutta nyt piti kierrellä vuoria ja niiden kupeita. Suoraa tietä olisi päässyt 10 minuutissa. Tosalan metsikkö. Pakolaiskylä. Israel teurasti arabeja. Tuolla on Öljymäki ja Taivaaseen Astumisen Kirkko. Toisella kukkulalla on Isämeidän Kirkko. Tuolla Aabraham aikoi uhrata Iisakin. Rajan toisella puolella oli Siionin vuori.
6.6.1954
Nyt ajamme sydän-Palestiinaan. Ohjelmassa on Samaria. Taas pakolaiskylä. Kuinka monta niitä onkaan? Tulimme Naplukseen (Uusikaupunki). Kävimme Jaakobin lähteellä ja joimme vettä, joka oli ammennettu 20 m syvyydestä. Ei erikoisen kylmää. Aterioimme siellä viimeisen kenttäaterian.
Menimme samarialaisen ryhmäkunnan jäännöksen synagogaan. Siellä meille näytettiin viidennen Mooseksen kirjan pergamenttikääröt, pituudeltaan 25 m. Kääröjä on kolme. Lisäksi esiteltiin 950 vuotta vanha kotelo, jossa säilytetään maailman vanhin, 3600 vuotta vanha kirja. Samarialaiset käsittävät kolme heimoa: Leeviläisten, Manassen ja Efraimin sukukunnat. He viettävät kolme juhlaa: Uhrijuhlan, Helluntaijuhlan ja Tapernaakkelijuhlan eli Uudenvuoden.
7.6.1954 ILLALLA
Tänään on hiekkamyrsky. Olimme Jerusalemin saksalaisessa kirkossa jumalanpalveluksessa, minkä jälkeen kirkkoherra selosti evankeljoimistyötä Jordaniassa ja tarjosi virvoittavaa juomaa. Professori Lauha toimitti meille ehtoollisen, johon melkein kaikki osallistuivat. Iltapäivällä olimme oppaan kanssa Öljymäellä, Via Dolorosalla y.m. Illalla olimme vieraina Svenska Bod:ssa.
Se portti, josta Jeesus lähti Getsemaneen, on muurattu umpeen. Tuossa on nurkkaus sen aikuista muuria. Getsemanessa on kahdeksan Jeesuksen aikuista öljypuuvanhusta. Marian hauta, josta hän nousi Taivaaseen. Tämä tunnustus tuli lisäyksenä vuonna 1950. Stefanuksen portti ja kappeli. Välillä kuitenkin Kidronin laakso ja kuiva puro. Neitsyt Marian vanhempien, eli Joakimin ja Annan Kirkko. Pedestan lammikko ja Pilatuksen talo. Via Dolorosa alkaa tästä. Tässä Jeesus kruunattiin orjantappuroilla. Kaari kadun yläpuolella. "Katso ihmistä". Tässä Jeesus nääntyi. Kappeli sen muistoksi, jossa Jeesus tapasi äitinsä. Levy seinässä:"Tässä Simon K. otti ristin". Sen aikainen katu oli 3,5 m nykyisen kadun alla. Nousimme Golgatalle.
Hadrianuksen riemukaari on komean rakennuksen sisällä. Onkohan totta? Jordaniassa on 125 000 asukasta ja Israelissa 160 000.
8.6.1954 AAMULLA
Kirjoitan spitaalisten hoidosta ja heidän asuinoloistaan 1800- ja 1900-luvuilla. Spitaaliset asuivat haudoissa ja kerjäsivät kaupungin porteilla. Heitä hoitivat saksalaiset diakonissat. Spitaalin aiheutti basilli, joka keksittiin vuonna 1847. Basilli tunnetaan, mutta sitä ei osata viljellä. Sitä vastaan on kuitenkin jo taistelukeinoja. Se on vanha tauti, joka aiheuttaa kuumetiloja sekä lisäksi paisumia rustoissa, kudoksissa ja hermoissa. Nenä tulee sairaaksi. Silmäripset putoavat, voi tulla sokeaksi. Raajat surkastuvat. Se vaikuttaa munuaisiin ja keuhkoihin. Ääni tulee pihiseväksi. 1900-luvulla spitaalisille saatiin jonkinlaisia hoitokoteja.
Siloassa on spitaalisten hoitokoti, jonka Turkki on rakentanut armenialaisten rahoilla. Viime vuodesta alkaen sisar Johanna on ollut siellä hoitajana. Spitaaliset juovat erästä öljyä ja hierovat itseään öljyllä hyvin seurauksin. Öljyä pannaan myös ruiskeina kyhmyihin ja se auttaa 25%:sti. Sairaus ei ole niin paha kuin tuberkuloosi. Se ei ole perinnöllinen, mutta alttius spitaalisuuteen peritään. Spitaalinen voi saada terveitä lapsia, mutta seuraavassa polvessa se ilmenee. Sairautta on erikoisesti muhamettilaisten keskuudessa, mutta heitähän on 3/4 koko kansasta. Lääkäriin tullaan usein liian myöhään.
Vuonna 1947 keksittiin Amerikassa sulfalääke spitaalia vastaan. Noin 60% paranee. Kyhmyt häviävät, ruoka- ja elämänhalu palaavat. Spitaalisia on maailmassa 4-5 miljoonaa. Hoitoa saa vain 100 000.
8.6.1954
Jerusalem jää. Piti mentämän Silvaan, mutta tuli yllättävä tieto, että jo tänään on lähdettävä Kairoon. Toinen suomalaisten joukkue oli tullut Kairon lentokentälle. Silva jää siis näkemättä.
Vaikea on yhdistää pyhät muistot tähän huutoon ja hälinään. Jokaisessa pyhässä paikassa on pääsymaksut, rahalautaset ja ojennetut kädet ottamaan. Via Dolorosa on täynnä basaareja.
Menimme vielä temppelialueelle. Tässä on ollut Salomonin hovi. Kaivauksia ei voida tehdä, koska tämä kuuluu kaikkein pyhimpään muhamettilaiseen alueeseen. Tuo temppeli rakennettiin vuoden 1450 vaiheilla, hävitettiin vuonna 1516 ja rakennettiin uudelleen vuonna 1586. Sen sisällä on Moorian vuori, jolla Iisak piti uhrattaman. Tuon temppelin taas rakennutti damaskoslainen sulttaani Kalliomoskeijaksi vuonna 691. Siltä kalliolta Mooses astui taivaaseen.
Tulimme Itkumuurille. Sen edessä olevan aukion alla ovat Salomonin hevostallit. Rockefellerin rakennuttamassa museossa luemme, että kivettymästä on löydetty 100 000 vuotta vanha luuranko ja kappale 5000 vuotta vanhaa puuta. Kuolleen meren rannasta läheltä sitä paikkaa, missä olimme uimassa, on tehty arvokkaita löytöjä vuonna 1952. Näimme avaamattomia nahka- tai mitä kääröjä, joiden sisällöstä ei kenelläkään ole aavistusta.
Lento Kairoon lähti Jerusalemista klo 17.30 norjalaisen kapteenin T. Ludvigsenin ohjaamalla lentokoneella. Koneen omistaja on Fred Olsen. Lennämme Kuolleen meren yli ja Punaisen meren rantaa seuraten niin, että meri on oikealla. Vasemmasta ikkunasta näkyy vain alastomia kallioita. Tuntuu, että kone mataa eteenpäin. Nopeus on 500 km/t. Olemme klo 17.50 Kuolleen meren eteläpäässä. Nyt vain alastonta, lohdutonta kalliota molemmin puolin. Siinain erämaa. Tulimme Punaisen meren pohjukan poikki. Täytyi kiertää, kun Israelin alue ulottuu niin kauas. Ylitämme Punaisen meren samoilta seuduilta kuin Israel.
Linja-autolla kulkiessamme näimme kuivuneen joen. Täältä ylhäältä katsellen vuoret ovat keho ja virran uomat alkujuoksulta ja vuorilta kuin hermoston vahvemmat ja heikommat säikeet.
Lentokoneemme on yksitaso. Kaksi moottoria. Istuinpaikkoja on kaksi ja kaksi sekä käytävä näiden välissä. Sisäleveys on arviolta kolme metriä. Korkeus käytävän kohdalla on yli kaksi metriä.
Saavuimme Kairoon klo 20.05. Kuljettu matka oli 280 km. Lensimme Suezin kanavan yli. Nyt hämärtää.
9.6.1954 ILLALLA KAIROSSA
Olipahan lämmintä, kun laskeuduimme koneesta. Tulimme autolla hotelliin. Hyvähän täällä on, kun on ennestään suomalaisia toisesta retkikunnasta. Kaksi lähtee kanssamme Suomeen.
Kävimme tänään pyramideillä. Kheopsin pyramidi on rakennettu kalliolle. Sen korkeus on 137 m ja sivut alhaalta 220 m. Kalkkikivet on tuotu 10 km päästä. Niili on silloin virrannut aivan pyramidin vierestä. Kävimme pyramidin sisälläkin, mutta en vaivautunut itse aivan hautaan asti. Ne, jotka kävivät, olivat pettyneitä tyhjään hautaholviin. Pyramidiä on valmistanut 100 000 miestä 30 vuotta ja se on kahden ihmisen hauta. Tänne pyramidin juurelle tulimme kamelien selässä. Muutamat tulivat hevosten vetämillä rattailla.
Menimme myös entiseen kirkkoon, joka on kaivettu esiin hiekan alta. Kivet siihen on tuotu 1000 km päästä Assuanista.
Suuri sfinksi on 20 m korkea auringon jumala. Kaulassa näkyy vielä entisajan ruskahtavaa väriä. Pää on ihmisen ja vartalo leijonan. Miten komea häntäkin. Päässä on kahden metrin syvyinen reikä, minne pappi kätkeytyy ja puhuu jumalan nimessä. Napoleonin sotilaat ammuskelivat sfinksin nenän.
Tuolla mäenrinteessä on kalliohautoja, mitä ei ole vielä kaivettu. Ei kukaan tiedä mitä sieltä löytyisi. Erään papin haudasta on löydetty kultaa. Tuolla on uusi hautausmaa. Tuovat sinne juuri vainajaa olkapäillä kantaen. Muhamettilaiset hautaavat vainajansa seisaalleen.
Tällä kummulla käy päivittäin 200-1000 vierasta. Tulimme tänne Niilin kahden haaran yli ja sitten pitkin joen rantaa. Näimme paljon purjelaivoja, joiden raakapuut, mastot ja purjeet olivat kuin kuvatauluista. Laivat voivat purjehtia Niiliä pitkin 900 km Aleksandriasta Assuaniin. Purjehdus kestää n. 2 kk. Joella puksutteli myös useita moottorilla käyviä aluksia. Merkillisintä oli se, että Niilin päällä pitkin rantoja on rantoihin kiinnittettyinä suuri määrä asuntoja. Niilin vesi voi nousta jopa 15 m. Sillä korkeudella ovat kadut Kairossa ja katujen syrjässä metrin korkuinen muuri. Niili on padottu eikä se enää tulvi kaduille.
Kävimme museossa, jonka pihalla oli suihkulammikko. Siinä kasvoi papyrusta, sininen lumme ja puhkeamaisillaan oleva lotuskukka. Huomattaavinta osaa edusti Tutakhamonin haudasta löydetyt suuret ja pienet esineet. Oli paljon kultaa, koruja ja kivestä hakattuja isoja ja pieniä patsaita. Hyllykaapeissa oli pieniä ihmisen muotoisia kuvia yhtä paljon kuin on vuodessa päiviä. Kävimme huoneessa, jonka sulttaani oli rakennuttanut sille paikalle, mistä Mooses löytyi. Tuosta ruohikosta.
Kävimme koptilaisessa kirkossa, jonka alla on Josefin ja Marian huone, missä he asuivat Egyptissä ollessaan. Kirkon katolla on omituinen risti, jossa on sakara joka ilmansuuntaan. Sanotaan, että koptilaiset tunnustavat Markuksen mukaan Jeesuksen jumalakseen.
Istuimme Kairon suurimmassa moskeijassa lattialla. Mihin tahansa moskeijaan tulimmekaan, piti kengät riisua jalasta tai laittaa tohvelit kenkien päälle. Tässä moskeijassa minereetin torni on 84 m korkea kolmella ympärikiertävällä parvekkeella. Sisältä, kupolin kohdalta moskeija on 50 m korkea. Lamppuja on 2000 kpl.
10.6.1954 KAIRO, HOTELLI LUNA PARK
Vierailimme Kairon eläintarhassa. Kauniissa puistossa oli kaikkia mahdollisia puita ja kukkia. Avoimia punaisia lotuksia, sinisiä ja valkoisia lumpeita. Siellä oli yleisimmät eläintarhojen eläimet.
11.6.1954 LENTOKONEESSA
Kairo jäi, eikä jäänyt ikävä "pahan faaraon" kaupunkiin. Pääsimme lähtemään Kairon kentältä samalla Fred Olsens Flyselskap A/S Oslo-Norwayn koneella klo 8.20. Meitä ennen sieltä lähti Etelä-Afrikkaan, Australiaan y.m nelimoottorisia koneita. Jordaniaan lähti kaksimoottorinen kone niinkuin oli tämäkin.
Allamme on viljelysseutuja ja kastelukanavia. Ikävä että Niilin hedelmälliseen laaksoon on tuollainen 2 milj. hengen kaupunki syntynyt. Mutta vesivarojen ääressähän sen pitää olla.
Lennämme kohti Ateenaa. Suunta on luoteeseen, ei suoraan pohjoiseen. Kosenin maa on allamme. Aleksandria näkyy. Meri on oikealla. Nopeutemme on 250 km/t ja lennämme 1650 m korkeudella.
Meri on molemmilla puolilla. Oikealla Rodos-saaret. Vasemmalla kallioinen Kreeta. Pieniä kalliosaaria jatkuvasti oikealla. Sitten Khios klo 13.00. Laskeuduimme Ateenaan. Hotell Estia Embro.
12.6.1954
Lähtö Ateenasta myöhästyi, kun autobussi ei tullut määräaikana hakemaan. Noustuamme ilmaan olimme hetimmiten Salamissaaren päällä. Seurasimme tuttua rantaviivaa. Olimmehan käyneet Korintossa, joka jäi vasemmalle. Parnassos-vuoret näkyvät oikealla etäällä.
Lensimme Kalabrian niemimaan poikki kapealta kohdalta ja todennäköisesti käännymme kohta oikealle. Seuraamme rantaviivaa, koska aiomme tehdä välilaskun Roomaan. Saimme kuitenkin tiedon, että emme laskekaan Roomaan, koska siellä on voimakkaita myrskykeskuksia. Lennämme suoraan Nizzaan. Tunsimme joku aika taaksepäin myrskyn heittelyä ja Rooman suunnassa on paljon pilviä.
Ylitimme Caprin. Vesuvius jäi oikealle. Sitten lensimme Korsikan yli suuntana Nizza, jonne laskeuduimme klo 14.45. Siitä linja-autolla Hotel Villiamsiin osoitteeseen Rue De i Hotell Des Postes 33. Omituinen kadun nimi.
Lähdimme kuuluisalle rannalle (riviera), joka on 7 km pitkä. Istuessamme penkillä tulee säveltäjä Armas Launis tuntemattomana ja kysyy, että onko täällä paljonkin suomalaisia. Hänen seurassaan sitten saimmekin tutustua kaupunkiin. Nousimme hissillä Chateau-vuorelle, josta näimme kaupungin kaikki osat. Kaupunkihan on 3000 vuotta sitten ollut tällä vuorella. Tulimme vanhankaupungin kautta pois. Se on kuin mikäkin labyrintti kapeine katuineen. Tultuamme uuteen kaupunginosaan olimme joen päällä. Joki juoksee syvällä holvikaaren alla ja sen päällä on taloja ja puistoja y.m. Katselin illalla rannalla joen laskua mereen. Rannalta johtaa vuorille suora, leveä katu. Erikseen on hienoliston katu. Illalla näimme myös sähkölampuilla valaistun meren rannan aivan kuin helminauhan. Paljon muutakin näimme.
13.6.1954 LÄHTÖ NIZZASTA
Lähdimme Nizzasta klo 10.25 suuntana Kööpenhamina. Lensimme vuorten yli. Rinteet olivat viljeltyjä. Hauska nähdä kiemurtelevat tiet täältä ylhäältä, kun niiden kaltaisia teitä on saanut autolla kulkea. Jylhää. Lennämme lumihuippujen yläpuolella suoraa linjaa Nizza-Lyon. Rhonen laakso klo 11.30. Sitten olimme jo pilvien yläpuolella. Niitä ehtikin jo Itämailla kaivata. Hampuri ylitettiin klo 14.35. Lasku Kööpenhaminaan tapahtui klo 15.30. Siellä sanottiin odotusajaksi kolme tuntia.
Karhumäen kone tuli niin, että päästiin lähtemään viisi tuntia myöhässä klo 23.30. Pilviä, sadetta ja sumua. Joskus kuu vilahti. Yhteen aikaan lensimme niin korkealla, että näytti kuin olisimme kulkeneet epätasaisen, jäätyneen lumi- ja jääpinnan päällä. Tukholman valot näkyivät selvästi. Näkymä oli kaunis.
14.6.1954 HELSINKI
Pääsimme Seutulaan kello kahdelta yöllä. Pienen sanaharkan jälkeen Karhumäen asiamies hommasi meille linja-auton, jolla tulimme Helsingin keskustaan. Hotelli Hampuriin oli sähkötetty, mutta siellä ei ollut tilaa. Ei ollut myöskään Hospitsissa. Torkuimme linja-autossa puoli kuuteen ja Helsingin rautatieasemalla lisää. Kuopion juna lähti klo 9.10.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti