AINA ETEENPÄIN: Peipsijärvi 4, 2024

KARAKATITSA JA PEIPSIJÄRVI 23-25.2.2024

(Kartat jutun lopussa)

ALUSTUS

Teimme kymmenen hengen voimin kahden päivän vaelluksen Peipsijärven rannoille. Suomalaisia oli neljä ja virolaisia kuusi. Yöpaikkamme oli entuudestaan tuttu Nina Puhkemaja Peipsin rannalla.

Ensimmäisen päivän vaellus oli 10 km:n hiihto vetisellä Peipsin jäällä Meerapalun niemestä Varnjaan.

Toisen päivän vaellus oli 14 km:n kävely Lõhusuu-Mustvee. Suomalaiset kävelivät matkan tietä pitkin, virolaiset Peipsin jäällä.

Ryhmämme aloitti Peipsijärven Viron puoleisten rantojen kulkemisen tasan vuosi sitten. Olemme vaeltaneet vuoden aikana 123 km pituisen rantaosuuden Vasknarvasta Meerapalun niemeen Piirisaaren lähelle. Kaikkiaan Baltian maiden rannoilla olemme kulkeneet 3015 km käsittäen Peipsijärven rannan lisäksi Viron, Latvian ja Liettuan merenrantojen vaellukset sekä 30 Viron Itämeren saaren kiertämisen.

Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan oli kulunut kaksi vuotta. Ukrainan ammukset ja miehet olivat vähissä. Virolaiset pelkäsivät omien rajojensa puolesta. Ruotsin jäsenyys Natossa oli jo lähellä. Turkki oli asian viimeinkin hyväksynyt ja Unkarin parlamentti seuraavana päivänä matkamme jälkeen. Gazan sota jatkui jo viidettä kuukautta.

Korona ei ole levinnyt eikä siitä enää edes puhuttu. Oli vain normaalia talviflunssaa. Suomessa vaihtui presidentti. Sauli Niinistö jätti tehtävät 1.3.2024 Alexander Stubbille.

PERJANTAI 23.2.20024. MATKAPÄIVÄ

Suomen maajoukkue Tuomas, Ahti, Manu ja minä seilasimme Eckerö Linesin aamulaivalla Helsingistä Tallinnaan. Merimatka kesti klo 9.00-11.15. Indrek oli meitä Tallinnan satamassa vastassa. Sää oli pilvinen ja sateinen, lämpötila +4 °. Lähdimme ajamaan satamasta kohti Tarttoa. Tuomas käveli Tallinnan bussijaamille.

Poikettuamme ensin Tallinnan Stockalle ostamaan taimenen mätiä, ajoimme puolimatkan seljankalle Mäeküla Kõrtsiin. Tarton Püssirohukelderissä tapasimme Tuomaksen, jonka bussi tuli sinne samaan aikaan. Kävelimme vähän Raekoja platsilla, jossa huomioimme vinon talon ja TARTU 2024-kyltin. Tartto oli sinä vuonna Euroopan Kulttuuripääkaupunki.

Ajoimme Tartosta Alatskiven COOP-kauppaan hankkimaan ruokatarpeita. Kaupalta oli vain lyhyt luikaus Peipsin rannalle Nina Puhkemajaan, jossa isäntämme Jüri otti meidät vastaan ja näytti huoneet. Jäinen piha oli vaarallisen liukas. Majatalossa oli vieraina myös liettualaisia kalastajia. Tuomas ja Indrek valmistivat illalliseksi reilun määrän burgereitä salaatteineen ynnä muine lisukkeineen. Mehis ja Katrin saapuivat puhkemajaan.

Suomen maajoukkue laivassa Tallinnaan

Puolimatkan krouvimme Mäeküla Kõrts on Tallinnan ja Tarton puolivälissä

Mäekülä Kõrts on viihtyisä krouvi

Tarttoon on matkaa Tallinnasta 185 km. Se on Euroopan Kulttuuripääkaupunki 2024.

Tarton vino talo

Emajoki virtaa Tarton läpi

Raekoja platsilla oli luistinrata

Menimme Püssirohukelderiin

Püssirohukelderissä

Hankimme burger-tarpeet COOP-Alatskivestä

Majatalomme oli Nina Puhkemaja

Puhkemajan isäntä, vieraita ja ihana Truzozik-koira

LAUANTAI 24.2.2024. KARAKATITSA

Seurasimme aamulla Alatskiven keskustassa paikallista itsenäisyysparaatia. Viro täytti 106 vuotta. Annoin Ahdille kaksi Viron pienoislippua heilutettaviksi. Paraatissa marssi tuttujamme. Lopuksi juhlaväki kajautti kirkon edessä kansallislaulun "Mu Isamaa".

Ajoimme Alatskivestä Varnjaan, minne saapuivat Ülle, Anu ja Harri. He tulivat suoraan Tallinnan Toompealta lipunnostosta, joka tapahtui samana aamuna klo 07.25. Tapasimme Mesi Tare Puhkemajan luona automies Jurin. Kävelimme hänen perässään jäälle, jossa nousimme auton kyytiin. Hän kuljetti meidät isojalka-karakatitsalla kirkasta ja vetistä jäätä pitkin rannan suuntaisesti 10 km matkan Meerapalun niemen edustalle. Sukset kulkivat auton perässä reessä. Vesi pärskyi auton alla ja pyörre kasteli takimmaiset istujat lavalta. Auton alusta oli Jurin tekemä, koppa oli vanhasta VW Passatista. Olin aina halunnut päästä sellaisen auton kyytiin. Jään paksuus oli 60 cm.

Hiihtosää oli sumuinen, etelätuulta 5 m/sek, lämpötila +5°. Vettä oli jäällä vaihtelevasti, ajoittain jopa kymmenen senttiä. Jo alkumatkasta vesi pääsi kenkiin, sen jälkeen sujuttelimme märin jaloin. Onneksi tuuli oli myötäinen, hiihtosuuntamme oli pohjoiseen päin. Kun sileä jää oli märkää ja takatuuli työnsi sopivasti selästä, pääsi yhdellä lykkäyksellä jopa 50 metriä eteenpäin. Ahti kaatui neljästi, mutta nousi ketterästi aina pystyyn. Minä kaaduin kerran. Oli pakko ottaa toinen suksi pois, jotta pääsi liukkaalla jäällä ylös. Sauvoja tai rukkasia ei voinut jättää jäähän, tuuli vei ne heti mennessään ja lisäksi hanskat kastuivat. Kuvien ottaminen hidasti menoa tuntuvasti.

Porukkamme hajosi utuun, jäimme Indrekin kanssa takamiehiksi. Railojen ja ahtojäiden yli pääsimme varovasti suksilla tai sukset käsissä. Lumipallojää oli erikoista. Emajoen, Koosajoen ja Kallijoen laskupaikat koukkasimme kauempaa ulapalta. Suutarini oli teroittanut sauvojeni piikit teräviksi.

Etuporukka hiihti 10 km matkan ajassa tunti ja 30 minuuttia. Loppupään hiihtäjillä meni aikaa kaksi tuntia. Kaikki hiihtäjät ehtivät maaliin ennen pimeää, kävelijät lopettevat pimeällä.

Ajoimme märin monoin vielä Alatskiven COOP-kauppaan ostoksille. Sieltä suorimme kämpille, jossa saunoimme itsemme hyviksi. Sauna oli piharakennuksessa. Se oli jatkuvalämmitteinen puusauna, jonka lämmitykseen meni kolme tuntia. Jätimme monot yöksi lauteille kuivumaan.

Lähikirkossa piti olla iltamessu, mutta pappi oli harmiksemme sairastunut. Isäntämme esitteli meille kuitenkin 200 vuotta vanhan kirkon kauniit sisätilat. Kolmessa kamiinassa paloi tuli seuraavan päivän messua varten.

Vietimme pitkän kaavan mukaisen juhla-illan pitkässä pöydässä juhlistaen Viron itsenäisyyttä. Pidimme puheita, lauloimme "Mu Isamaan" ja kilistelimme laseja. Ahdin pienoisliput olivat kukka-asetelmissa. Nautimme Indrekin valmistamia kuhapihvejä, kuhafileitä ja mätitahnaa. Kalat oli pyydetty totta kai Peipsijärvestä. Juhlaan tuli myös paikallisia vieraita. Tunnelma oli arvokas.

Alatskivi, itsenäisyyspäivän paraati

Paraatissa oli tuttujamme

Paraati järjestettiin nyt toista kertaa

Kirkonmäellä kajahti "Mu Isamaa"

Mesi Tare Puhkemajan kirjasto

Viron Presidentti Alar Karis ja Suomi-poika

Autonkuljettajamme Juri kertoi Peipsin jäätilanteesta, jään paksuus oli 60 cm.

Varnjan jäällä meitä odotti karakatitsa

Railon ylitys sujui lankkuja pitkin

Nousimme karakatitsan kyytiin

Lavalla oli yhdeksän ihmistä, Indrek pääsi ohjaamoon

Auto vei meidät jäätä pitkin 10 km päähän

Isojalan mahtava pyörä

Sukset kulkivat reessä. Tulimme Meerapalun niemen edustalle, josta aloimme hiihtää rannan suuntaisesti takaisin kohti Varnjaa.

Jäähiihto alkoi. Autokin lähti takaisin.

Hiihtäjiä oli kahdeksan, kävelijöitä kaksi.

Pysähdyimme välillä juttelemaan, evästaukoa emme pitäneet. Jää oli liukas.

Kirkkaan jään alla oli jäätyneitä lumipalloja

Etuporukka hävisi utuun. Jäimme Indrekin kanssa heistä jälkeen. Takanamme tulivat vielä kävelijät.

Ylitimme railot suksilla tai kävellen

Hiihdon jälkeen majatalon isäntä avasi meille Ninan kirkon ovet. Kolmessa kamiinassa paloi tuli.

Ninan kirkko oli puhkemajamme vieressä

Illallisen valmistelua majatalon keittiössä

Illallisen raaka-aineena oli kolme kiloa kuhafilettä

Oli aikaa myös kortille

Vilvoittelua saunakamarissa

Juhlimme Viron itsenäisyyttä

Tuli lisää vieraita

Juhlapöydässä laulettiin seisaallaan

Puheita pidettiin

Lisää puheita pidettiin

SUNNUNTAI 25.2.2024. RESTORAN ANKUR

Pakkasimme aamupalan jälkeen tavaramme ja maksoimme majoituksen. Jüri valmisti kaikille halukkaille cappucinoa, lattea ja americanoa. Lähdimme puhkemajasta kolmella autolla Mustveehen, minne jätimme yhden automme. Jatkoimme kahdella täydellä autolla Lõhusuun kirkolle. Otimme kirkon edessä ryhmäkuvan, jossa pidimme esillä 3000 km-kylttiä. Olimme vaeltaneet sen matkan Baltian maiden rannoilla. Katrin ja Mehis lähtivät messuun, eivätkä tulleet mukaan vaellukseen. Katrinilla oli kova yskä.

Ülle, Anu, Indrek ja Harri päättivät lähteä kävelemään Lõhusuusta Mustveehen jäätä pitkin. Manu, Tuomas, Ahti ja minä valitsimme asfalttitien. Kumpaakin reittiä pitkin päivämatka oli sama eli 14 km.

Asfalttitie oli sula. Aurinko paistoi ajoittain ja lämpötila oli +5 astetta. Vieno vastatuuli virvoitti kulkureita. Kuljimme kohti etelää. Kylläpä suoraa ja tasaista tietä pitkin on yksitoikkoista patikoida. Mutkaisella tai mäkisellä taipaleella matka joutuu paljon rattoisammin. Kävelimme E 264-tien vasenta puolta ja väistelimme pientareelle varsinkin rekkoja. Puolimatkassa Kalmakülassa oli juuri klo 12 avattu Kohvik Õige Koht, minne marssimme kahville ja limulle.

Loppuosa matkastamme oli kylätietä, missä autot eivät ajaneet niin kovaa. Katselimme jäälle, missä oli paljon pilkkimiehiä ja joitakin kävelijöitä, ehkäpä meikäläisiä. Ninasin vartiotornin kohdalla Indrek soitti ja sanoi heidän näkevän saman tornin. Kuljimme siis jääjoukkueemme kanssa samassa tahdissa.

Saavuimme Mustveen kylään Restoran Ankuriin neljän tunnin kävelyn jälkeen. Kesällä käyttämämme Sadamakohvik oli suljettu pysyvästi. Vasenta sarvenaani kivisti. Kuskit lähtivät hakemaan autoa Lõhusuusta ja tulivat seljankalle muiden perässä. Jäällä oli ollut vettä paikoitellen 5 cm. Ravintola Ankur oli avattu poikkeuksellisesti vain meitä varten, normaalisti se oli sunnuntaisin kiinni. Puhkemajamme isäntä oli tehnyt hyvän työn, hän sai puhuttua Ankurin emännän avaamaan ravintolansa. Pääsimme sisätiloihin lämpimään eikä meidän tarvinnut odottaa kyytiä ulkona. Lisäksi saimme syötävää.

Automatka Tallinnaan sujui valoisan aikana yhden pysähdyksen taktiikalla. Suomalaiset kerkisivät hyvin ms Finlandiaan, joka lähti klo 18.30 kohti Helsinkiä. Laiva oli tupaten täynnä, Helsingin koulujen hiihtolomat olivat päättymässä.