AINA ETEENPÄIN

perjantai 6. maaliskuuta 2026

Peipsijärvi 6, helmi- maaliskuu 2026

TRANS ESTONIAN COAST WALKERS, The FinEst Hiking Group in Europe

PEIPSIJÄRVEN RANTAHIIHTO 28.2-1.3.2026

(Reittikartta jutun lopussa)

Perjantai 27.2.2026. Saapuminen Värskaan

Vaellusryhmän jäsenet saapuivat Värskan Seto Man Puhkemajaan pitkin iltaa. Suomalaiset seilasivat Eckerö Linesin aamulaivalla Tallinnaan, josta matka jatkui muilla Indrekin autossa Värskaan ja Tuomaksella bussilla Võruun, josta Indrek hänet haki. Meri oli Suomen puolella jäässä, mutta avomeri ja Viron rannat olivat sulia. Sää oli sumuinen ja lämpötila reilusti plussan puolella. Edellisenä viikonvaihteena oli talven viimeinen ja aurinkoinen pakkaskeli. Kevät eteni Virossa ja koko Suomessa vauhdilla tästä eteenpäin. Lumet saivat kyytiä Pohjois-Karjalaa myöten ja jäät sulivat ennen aikojaan suuristakin järvistä.

Lauantai 28.2.2026 Räpina rand-Mehikoorma

Mukana retkellä oli 16 virolaista ja kolme suomalaista. Tarkoitus oli aloittaa Mehikoormasta, mihin asti olimme päässeet edellisenä talvena. Vastatuulen takia hiihtosuunta muutettiin niin, että lähtö oli Räpinan rannasta ja maali Mehikoormassa.

Olosuhteet olivat haasteelliset. Myötätuuli kävi rannan takaa lounaasta. Jää oli hyvin vetinen ja loskainen. Pahimmillaan jäällä oli 15 senttiä vettä. Monot ja sukat kastuivat jokaiselta, vain Meri sai pidettyä sukkansa kuivina. Indrekin kumisaappaiden molemmat varret hörppäsivät. Ahdin ja Manun monoista irtosi pohja. Lämpötila oli +5 astetta. Jään paksuus oli 40 cm.

Päivän hiihto oli 15 km. Ahti, Manu, Petra ja pikkulapset pääsivät matkan varrelta rajavartiolaitoksen ilmatyynyaluksen eli huljukin kyytiin. Rajavartijat olivat ihmeissään merkillisestä harrastuksestamme. Majapaikan sauna oli pieni, mutta hyvä.

Räpinan ranta

Lähtökuva, johon kaikki eivät ehtineet

Lämmijärven laaja ulappa

Loskaa alkajaisiksi

Oli pieni myötätuuli

Tauko ulapalla. Mieliala oli korkealla.

Eväät maistuivat

Jokaiselta hiihtäjältä kastuivat monot ja sukat

Täytyy pysyä pystyssä ettei kaadu ja kastu

Ahdin monosta irtosi pohja

Onneksi Mehiksellä oli narua mukana

Eväät kulkivat pulkissa

Ilmatyynyalus eli huljuk tuli paikalle

Huljukin kyydissä

Loppumatkan kävely

Monojen esittelyt

Lapsille löytyi leikkipaikka

Suomalaisten asumus

Ravintola Värska Reston seinällä oli kuuluisa maalaus

Sunnuntai 1.3.2026 Beresje-Räpina rand

Aamiainen nautittiin Seto Manissa, josta ryhmä ajoi autoilla Beresjeen. Odotusautot vietiin Räpina randiin.

Kellon lyödessä kymmentä lähti puolet porukasta hiihtämään jäätä pitkin kuuden kilometrin matkan Beresjestä kohti Räpina randia. Hiihtäjät ylittivät paikan, jossa Võhandu-joki laskee Lämmijärveen. Võhandu mainitaan yhtenä sotarintamana Kalevipoeg-eepoksessa. Lämmijärv on Peipsijärven eteläinen vesialue Piirissaaren ja Pihkovanjärven välissä.

Toinen puoli porukasta lähti Beresjestä myös kymmeneltä ja käveli tietä pitkin Võhandu-joen sillan kautta Räpina randiin. Heidän päivämatkakseen tuli 13 km. Kävelyn jälkeen alkoi rankkasade. Lapsiperhe ei ollut enää mukana toisena päivänä. Beresje sijaitsee Pihkovanjärven rannalla.

Seuraavan matkan suunnittelu

Matkan aikana suunniteltiin seuraavaa reissua, joka on päätösmatka Baltian valtioiden ulkorajojen yhtenäistä rantaviivaa noudattavassa vaelluksessamme. Olemme silloin saavuttaneet molemmat päätepisteet.

Baltian rannikkovaelluksen päätepisteet:

1. Kaliningradin raja Kuurin kynnäksellä Liettuassa. (Saavutettu Juhannuksena 2022)

2. Rõsnan niemi Pihkovanjärven rannalla Virossa. (Tavoite syksyllä 2026)

(Itse en ollut polvileikkauksen johdosta mukana tällä matkalla.)

Osa autoista jätettiin Beresjeen, osa ajettiin Räpina randiin.

Kävelyporukka lähti tietä pitkin Beresjestä. Matkaa Räpina randiin tulee13 km.

Toimivaa ite-taidetta

Lumikko

Võhandu-joen sillalla Võõpsussa. Joki tulee tuolta ja laskee Lämmijärveen.

Kävelijät Võhandu-joen sillalla

Võhandu-joki

Tiellä pystyi kävelemään kuivin jaloin

Risteys lähellä Võhandu-jokea

Oli mukava kävelysää, kylmä ei kiusannut

Erikoinen rakennus

Perillä Räpina randissa. Matka Tallinnan satamaan voi alkaa.

Hiihtäjät lähtivät jäälle niinikään Beresjestä. Suoraa jäämatkaa Räpina randiin oli 6 km.

Oli reilusti lämpöasteita ja pieni myötäinen

On suuri sun rantas autius, sitä sentään ikävöin...

Perillä Räpina randissa

Mäeküla Kõrts oli sopivasti puolimatkassa Tallinnaan

Mäeküla Kõrtsin asiakkaita

Reissuetapit ja Värskan majapaikka

Yhteenveto vaellusmatkoistamme Baltian rannoilla ajalta 12.9.1998-1.3.2026:

Viron rannikon rantaviiva 1013 km

Latvian rannikon rantaviiva 549 km

Liettuan rannikon rantaviiva 100 km

Narvajoen Viron puoleinen ranta 73 km (Narva-Jõesuu---Vasknarva) 10 km puuttuu

Peipsijärvien Viron puoleinen ranta 148 km (Vasknarva---Beresje)

Yhteensä 1883 km (Kaliningradin raja---Beresje)

Lisäksi saarimatkat 1235 km (Olemme kiertäneet 31 Viron Itämeren saaren ympäri)

Kokonaissaldo 3118 km.

Baltian päätöskävely on suunniteltu Pihkovanjärven rantaa pitkin syyskuulle 2026: Beresje-Lüübnitsa-Laossina-Rösnan niemi 12 km ja siitä edelleen Karisilla-Värska 6 km.

maanantai 23. helmikuuta 2026

Sisilia, syksy 1973

SYYSMATKA SISILIAAN 4-11.9.1973

Syksyinen seuramatka Sisiliaan tapahtui vuonna 1973. Matkalle lähtivät lisäkseni vaimo ja hänen siskonsa.

Lensimme Seutulasta Catanian sotilaslentokentälle. Hotellimme Cuscona oli Taorminan keskustassa. Matka kesti viikon.

Kävimme matkatoimiston järjestämillä retkillä Castelmolassa, Siracusassa, Palermossa ja Cataniassa sekä viinijuhlilla.

Menin kuuden hengen ryhmässä maastoautoretkelle Etnan huipulle 8.9.1973. Ajoimme ensin bussilla päätepysäkille Etnan rinteelle, josta umpinaisella UAZ 452-maastoautolla ylös korkeuksiin aina pääkraaterin viereen asti. Pelkäsin auton kaatuvan kyljelleen jyrkässä nousussa, kun se pujotteli villissä rakassa laavalohkareiden seassa moottori ulvoen pienellä vaihteelle kohti korkeuksia. Tien tapaistakaan ei näkynyt missään, ei edes polun polkua.

Kun pääsimme pääkraaterin lähelle, nousimme autosta. Opas meni edeltä savuisen kraaterin reunalle ja vinkkasi muut tulemaan perässä. Kurkistin kraaterin reunalta alas syvään hornankattilaan ja näin sen pohjalla savun seasta pienen, pyöreän aukon. Aukosta alkoi sylkeä punaisia laavajuovia kovalla paineella ja paukkeella ylös korkeuksiin päidemme yläpuolelle. Kun laavaa alkoi putoilla niskaamme ruskeina lohkareina sanoi oppaamme, että nyt kiireesti autoon ja pois paikalta. Ehdin ottaa yhden jäähtyneen laavakokkareen muistoksi. Jokaisella oli päällään matkanjärjestäjän antamat paksut toppatakit. Huipulla oli sen verran kylmää.

Kuljeskelimme kolmistamme ympäriinsä miellyttävässä Taorminassa. Pääkatu Corso Umberto tuli tutuksi, samoin Mazzaron uimaranta Taorminan alapuolella, jonne laskeuduimme funivialla. Roomalaisesta teatterista oli kaunis näkymä Etnalle. Ajelimme paikallisen Roberton pikku-Fiatin kyydissä Sisilian maaseudulla. Auton moottori temppuili tuon tuostakin. Kun se joskus toimi, huudahti Roberto: La machina va! Moottori toimii!

Sää oli mitä mainioin ja viihdyimme hienosti sisilialaisessa ilmapiirissä. Vino alla mardorla oli mukava, paikallinen manteliviini.

Taormina

Portin takana Hotel Cuscona

Naxos

Taormina

Lido Mazzaro

Siracusa, Tuomiokirkko

Catania

Etnan pääkraateri

Postikortti, taustalla Etna

Postikortti, Lido Mazzaro

maanantai 20. lokakuuta 2025

Narvajoki 4, lokakuu 2025

RANNIKKOKÄVELY NRO 104

LAUANTAI 18.10.2025 KUNINGAKÜLA SADAM-VASKNARVA 19 KM

SUNNUNTAI 19.10.2025 PORUNI MATKARADA 5 KM

SUNNUNTAI 19.10.2025 PORUNIJÕGI-KUNINGAKÜLA SADAM 5 KM

(Kartat jutun lopussa)

ALUSTUS

Kävelimme kauniissa syyssäässä 24 km Narvajoen ja 5 km Porunijoen rantaniityillä, kyläteillä ja vanhoissa metsissä. Suomalaisia kulkureita oli molempina päivinä kolme. Virolaisia oli lauantaina kaksi ja sunnuntaina kolme.

Olemme kulkeneet Narvajoen rantojen 83 km:n kokonaispituudesta 73 km. Mustajoki-Porunijoki-osuudelle (10 km) meitä kehoitettiin olla menemättä.

Ryhmämme on nyt vaeltanut Baltian maiden rannikoiden, rajajokien ja rajajärvien rantaviivoilla Kaliningradin rajalta Liettuan, Latvian ja Viron rannikoiden sekä Narvajoen ja Peipsijärven rantojen kautta Viron Mehikoormaan asti. Lisäksi olemme kiertäneet ympäri 31Viron Itämeren saarta. Matkaa on kertynyt yhteensä 3118 km. Vaellusreissuja on takana 104 ja kävelypäiviä 190. Vaellustemme aloituksesta on kulunut 27 vuotta. Aloitimme kävelyt 12.9.1998.

PERJANTAI 17.10.2025 ILTAMESSU

Eckerö Linen aamulaiva ms Finlandia oli täpö täysi seilatessani Manun ja Tuomaksen kanssa Helsingistä Tallinnaan. Takaravintolassa kahvikupin hinta oli 3 euroa. Santsikupin sai eurolla. Seurasimme lähtöämme laivan kannelta.

Indrek oli meitä vastassa Tallinnan satamassa klo 11.15. Nousimme kyytiin ja lähdimme tien päälle. Nautimme lounaat Jõhvin Wironia Pubissa. Retkieväät hankimme Jõhvin Selveristä. Ajoimme majapaikkaamme Kuremäen Apteegi Hosteliin. Osallistuimme hostelin lähellä Pühitsan nunnaluostarin kirkossa tunnelmalliseen iltamessuun.

Kävelin kotoa Länsisatamaan. Jätkäsaaren Bunkkerista ei ollut enää paljoa jäljellä.

Kuva ms Finlandian kannelta. Pihlajasaari on ohitettu.

Meitä oltiin vastassa Tallinnan satamassa

Ajoimme Narva maanteetä itään tuulimyllyjen ohi

Ostimme matkaeväät Jõhvin Selveristä

Majapaikkamme Apteegi Hostel oli Kuremäellä

Pühitsan luostari, Kuremäe

Luostarin portti

Luostarin kirkko

Iltamessu

Luostarin maalauksellinen porttiholvi

LAUANTAI 18.10.2025 MAANTIEMARSSI

Herätys oli seitsemältä, munakkaat kahdeksalta ja lähtö hostelin pihasta yhdeksältä. Autojen ikkunat olivat jäässä. Ajomme kahdella autolla Vasknarvaan, josta yhdellä autolla Kuningaküla sadamaan. Sataman parkkipaikka oli täynnä kalastajien autoja ja trailereita.

Kävely alkoi klo 10.00. Aurinko paistoi ja oli tyyntä. Pakkasta oli yksi aste. Mielialamme oli korkealla. Lähdimme astelemaan asfalttitietä pitkin etelää kohti.

Tie noudatti Narvajokea. Rantaniityllä laidunsi lampaita ja nautakarjaa. Joki lepäsi rauhallisena uomana vierellämme. Juttelimme Suuresta Pohjan sodasta. Pidimme taukoja puolentoista tunnin välein. Kylätie meni Kuningakülan, Permiskülan, Karolin ja Jaaman läpi. Jaamassa oli ortodoksikirkko. Kävelimme osan matkaa tien ja joenrannan välissä olevaa rannikkovartioston mönkijäuraa pitkin. Permiskülassa myytiin tontteja hintaan 6 euroa neliömetri. Karolissa tie noudatti Karoli ojaa ja Jaamassa Jaama jõgea, jotka ovat Narvajoen sivujokia. Viimeiset neljä kilometriä kävelimme kantatie 32:llä.

Anu marssi niin nopeasti, että ehti hakea auton Vasknarvan parkkipaikalta ja tulla meitä vastaan Peipsijärven rantatien risteykseen klo 16.30. Otimme kuvan, jossa pidän kädessä 3100 km-kylttiä. Matka täyttyi jo Permiskülassa, mutta unohdin siellä asian. Kävelimme kuudessa ja puolessa tunnissa 19 km.

Haimme Indrekin auton Kuningakülan satamasta ja ajoimme yöpaikkaamme. Nautimme hostelin ravintolassa seljankaa, kalasoppaa ja kaalikäärylettä. Olev saapui illalla joukkoomme.

Valkohäntäpeura pomppi edellämme, mutta meni lopulta metsään

Lähtöpaikkamme Kuningaküla sadam on Narvajoen rannassa

Lähdimme kulkemaan kohti etelää

Rantaniityllä laidunsi lampaita

Me ja mullit

Kuningaküla

Iloisia reippailijoita

Ensimmäinen tauko

Menimme osan matkaa rannikkovartijoiden polulla

Joki lepää

Huomio!

Rajahallinnon alue. Rajoituksia asetettu.

Villiä rantaluontoa

Rantaa vartioidaan

Uiminen joessa kielletty

Kuningakülan taajama loppui. Tie veti meitä välillä puoleensa.

Poikkesimme usein rantaan

Saavumme Permiskülaan

Permiskylän ilmoitustaulu

Liikennettäkin oli

Permiskülassa myytiin edullisia tontteja

Toinen tauko

Bussillakin pääsee

Karoli

Oiva lepotuoli

Karoli

Jaama. Tauko leikkipuistossa.

Jaama Püha Nikolause kogudus

Jaama

Erikoinen opastaulu

Tulimme isolle tielle. Ketsemanin pysäkki.

Päivän neljäs tauko

Olimme vaeltaneet Baltian rannoilla 3100 km. Odotimme risteyksessä noutoa.

Haimme auton Kuningakülan satamasta ja ajoimme yöksi Kuremäelle

Narvajoki kultautui ilta-auringossa. Kuningaküla sadam.

SUNNUNTAI 19.10.2025 POLKUMARSSI

Yöllä oli viisi astetta pakkasta. Kampa toimi paremman puutteessa autojen jäisten ikkunoiden skraappana. Tuomas haki Pyhästä lähteestä nuoruusvedet matkallemme. Tsekkasimme itsemme ulos hostelista ja ajoimme kolmella autolla Kuningakülan usvaiseen satamaan. Narvajoen rantapuiden jäiset lehdet putoilivat rapisemalla kuuraiseen heinikkoon.

Sullouduimme kaikki kuusi retkeilijää Olevin isoon autoon, jolla ajoimme Poruni matkaradan parkkipaikalle viiden kilometrin päähän Kuningakülasta. Silloin selvisi sekin, että siitä pidemmälle ei olisi voinut autolla päästäkään. Tie Mustajoelle oli pantu puomilla poikki.

Aloimme kävellä Poruni matkaradaa pitkin kymmeneltä. Olin vaihtanut lenkkarit vaelluskenkiin. Maa oli täynnä keltaisia, jäisiä lehtiä. Polku seurasi kapeaa Porunijoen uomaa. Suuntanamme oli itä. Joki oli polveileva ja se leveni vähitellen. Keskustelimme Kalevipoegista. Rantapenkoilla oli maatuneita juoksuhautoja ja pesäkkeitä. Opastauluissa kerrottiin mm. ilveksistä ja villisioista. Seutu oli luonnontilassa olevaa viidakkoa ja vanhaa sekametsää. Kaatuneita puita ja konkeloita oli joka puolella. Vain polulle rojahtaneet rungot oli sahattu kulkemisen helpottamiseksi. Joki leveni matkan edetessä. Alitimme reitin lopuksi leveän sähkölinjan ja saavuimme leiripaikalle, jossa istuskeli väkeä. Ryhdyimme tauolle leiripaikan jälkeen Narvajoen rantapenkalle välittömästi Porunijoen laskukohdan jälkeen klo 12.15. Aurinko paistoi ja tuntui ihanan kesäiseltä. Istuimme hartaasti heinikkoisella tantereella ja söimme eväitä. Narvajoki oli edessämme leveänä ja kauniina vesiväylänä. Naapurin puolella partioi sininen vartiovene. Oli Pyhäpäivän rauhaisa tunnelma. Joen rantavesi näytti puhtaalta. Kalastajat seisoivat veneissään.

Lähdimme astelemaan Narvajoen rannalla olevaa mönkijäuraa pitkin haltioissamme kohti etelää. Polkua ei ollut merkitty karttoihin. Ylitimme kolme lyhyttä ja yhden pitkän puusillan. Pitkä silta erottui Google mapsista. Pidimme tauon rannan heinikossa ja seisoimme hiljaisen hetken Paavon muistoksi. Keskustelimme jatkokävelyn aikana Kalevalasta, eritoten maailman synnystä, Väinämöisestä ja Antero Vipusesta. Polku-ura päättyi Gorodenkon kylässä tiehen. Punamäe kordon näkyi vasten aurinkoa edessämme, minkä jälkeen olimmekin jo Kuningakülan satamassa autojemme luona klo 14.15. Käytimme viimeisen viiden kilometrin matkaan Porunijoelta Kuningakülan satamaan vajaat kaksi tuntia. Päivämatkamme Poruni matkaradan alusta Kuningaküla sadamaan oli 10 km.

Ajoimme Tallinnan satamaan yhden pysähdyksen taktiikalla: Haimme kahvit mukaamme Viitna Kõrtsistä. Satamaan tullessa ilta hämärsi. Koko merimatkan ajan klo 18.30-21.00 oli pimeää. Istuimme takaravintolan lasiseinäkabinetistä. Laiva oli taas tupaten täysi. Etelä-Suomen koulujen syysloma oli loppumassa. Menin Länsisatamasta kotiin ratikalla ja bussilla. Tuomas otti Alepa-pyörän ja Manu ratikan, sitten metron.