SAARISELÄN VAELLUS 4-13.8.1995
(Kartat jutun lopussa)
Lopetettuani työt perjantaina 4.8.1995 ajoin Nurmekseen. Lähdin sieltä Amin kanssa yötä myöten Lappiin. Jätimme auton yön ajon jälkeen seuraavana aamuna OKOn majoille Laanilaan, josta pääsimme vahtimestarin kyydissä Kiilopään tunturimajalle. Tarkoituksemme oli vaeltaa UKK-Kansallispuistossa Kiilopäältä Raja-Jooseppiin.
LAUANTAI 5.8.1995, SUOMUJOKI
Lähdimme vaellukselle Kiilopään tunturimajalta aamukymmeneltä napostellen Helsingin kauppatorin herneitä, joita työkaveri antoi minulle evääksi. Molempien rinkat painoivat 23 kg. Hiippailimme salaman polttaman poronerotuspaikan ohi ja Niilanpään kuvetta paljakassa kaakon suuntaan. Polku oli kulunut ja leveä. Se johti ylös Suomujoen alkulähteelle, josta lähdimme seuraamaan pientä Suomujoki-puroa alavirtaan. Kun puro oli kasvanut muutaman metrin levyiseksi ja 10 sentin syvyiseksi joeksi, pidimme tauon virallisella nuotiopaikalla. Keitimme kahvit. Polttopuuta oli reilusti, toisin, kuin Haltin maastossa edellisenä vuonna. UKK-Kansallispuistossa oli tulenteko sallittu vain virallisilla nuotiopaikoilla.
Polku seurasi pitkään Suomujokea, joka suureni koko ajan. Istuimme taukoa puunrungon päällä ja pidimme suunnittelukokouksen, kun oli jo iltapäivä. Muistelimme aamulla kuulemiamme lapinjuttuja: Jos tulee karhu vastaan, ottakaa rauhallisesti takki päältänne, ripotelkaa Lasolia siihen ja sytyttäkää palamaan. Heilutatte palavaa takkia pään päällä, kuin lassoa, niin karhu pelästyy ja pakenee. Sama kertoja oli löytänyt Tankavaaran valtaukseltaan niin ison kultahipun, että se ei sopinut suppiloon. Jatkoimme hiljaisina matkaa ja saavuimme illansuussa verkkaisesti Suomunruoktun majalle.
Valmistimme majan kaasulla hernekeittoa ja kaakaota. Laukaan rippikoululaiset soittivat tuvan penkeillä huuliharppua. Heitä oli 24 ja he olivat majoittuneina puuliiterin maalattialle. Meillä oli oma laavuteltta, jonka Ami oli lainannut kaveriltaan Artolta. Pystytimme sen majan lähelle. Artolta olivat lainassa myös trangia ja Amin rinkka. Päivä oli ollut poutainen ja tyyni, aurinko oli pilkistellyt. Menimme ajoissa nukkumaan. Päivän jotos oli 15 km.
SUNNUNTAI 6.8.1995, TUISKUKURU
Heräsimme puoli seitsemältä pilviseen aamuun, lämpötila oli +14 astetta. Ami keitti puuron ja minä kahvin. Pappi nukkui kämpässä, rippikoululaiset puuliiterissä.
Vaelsimme Suomujoen vartta ihaillen sen koskia ja putouksia aina Tuiskujoen risteykseen asti. Ylitimme Tuiskujoen kaatunutta puunrunkoa pitkin, jonka pinta oli liukas. Otimme pitkän polun, joka seurasi Tuiskujoen rantaa Tuiskukurun kämpälle asti, mihin asetuimme iltaseitsemän maissa. Ami ui joessa ja valmisti nöttköttmuussia. Varaustuvan puolella oli ihmisiä, mutta autiotuvassa ei ollut muita, kuin me. Iltanuotiolla istui kanssamme jyväskyläläisiä. Oikaisimme peteille tuvan lämpöön ennen puolta yötä. Oli helppo vaelluspäivä.
MAANANTAI 7.8.1995, LUIROJÄRVEN SAUNA JA SOKOSTI
Nousimme seitsemältä erittäin huonon yön jälkeen. Heräilimme molemmat toistakymmentä kertaa kovan lavitsan takia. Kahdeksan jälkeen lähdimme taipaleelle. Ohitimme Ampupäät alhaalta, emme nousseet niitä huiputtamaan. Saavuimme Luirojärven saunalle, jonka lämmitimme. Muita ei sinne tullut, uimme järvessä. Hormissa oli huono veto. Kahvittelun jälkeen jatkoimme matkaa. Lähdimme huiputtamaan Sokostia Jaulutuskurun kautta. Taivas näytti sateiselta ja harmaalta.
Noustessamme rinnettä tuli puuraja vastaan ja olimme vähän aikaa puuttomassa paljakassa, kunnes tulimme täysrakkaan. Saavutimme Sokostin huipun kellon lyödessä iltaseitsemää. Rakkarinteellä oli Telen tukiasema. Aurinko alkoi paistaa ja tuuli vinkua. Katselimme aikamme maisemia ja kun aloimme hivuttautua alas, alkoi sade. Laskeutuminen oli hidasta ja hikistä hommaa täyspakkauksilla. Lahkeet ja kengät kastuivat. Seurasimme pientä jokea alavirtaan ja saavuimme klo 21.30 Muorravaarakan sivujoelle viralliselta näyttävän keittopaikan ääreen. Laavu pystyyn ja nuotio palamaan. Puuhailimme koko illan sateessa, trangiaa käytimme laavun sisällä, jossa kyyristellen hommat jotenkin saatiin onnistumaan. Kävimme uinumaan yöllä yhdeltä siten, että minä laitoin lisävaatetta päälleni ja sukelsin makuupussiin. Amin keksintö oli laittaa jalat jätesäkkiin, koska laavuteltassamme ei ollut etuseinää. Vino sade ei kastellut hänen jalkojaan.
TIISTAI 8.8.1995 KESKON MAJA
Heräsimme seitsemältä. Minä nukuin hyvin, mutta Ami huonosti jalkojen palelemisen vuoksi. Hänen jalkansa olivat hionneet tiiviissä säkissä. Märkiä koipia paleli. Sade oli lakannut.
Keitimme nuotiossa kahvit ja söimme leipää sekä korppua. Lähdimme kulkemaan. Nousimme Akanhäntäkurun laidalta ylös mäkeen. Anterijoelta alkoi valtatie Anterinmukkaan Keskon Majalle. Tupaan tuli kymmenen nukkujaa. Kämpän vieressä oli telttoja, joihin oli majoittunut rippikoululaisia Helsingin Malmilta. Pääsimme tyttöjen saunavuoron jälkeen kylpemään rippikoulupoikien kanssa. Ami rakensi illalliseksemme muussia lihapullilla. Oikaisimme peteille jo kymmeneltä, jotta olisimme aamulla virkeitä. Peteissä oli pehmeät patjat! Oli taas helppo vaelluspäivä.
KESKIVIIKKO 9.8.1995, ASENTO KARHUALUEELLA
Herätys oli kuudelta ja lähtö seitsemältä. Oli tulossa hieno päivä, emme sitä kuitenkaan vielä arvanneet. Suuntana oli pohjoinen. Moikkasimme kämpän kotiporon ja astuimme erämaahan poluilta pois. Rovapää jäi oikealle noustessamme maastossa ylöspäin. Ensimmäiseltä tauolta oli komeat maisemat Anteripäälle ja Sara-Pieran Muurivaaralle. Ylitimme Kaarreojan ja suunnistimme paljakkaa pitkin kohti rakkaa Rovapään rinteille ja Kuikkapään pahdan alle, jossa sattumavaeltaja otti meistä kuvan. Hän kuului kolmihenkiseen nuorisoryhmään, joka paleli ilman hattuja ja hanskoja. Vettä satoi. Lohdutimme heitä ja kerroimme, että kolmen tunnin alamäkimarssin kuluttua he pääsevät Anterinmukan saunaan.
Kiersimme käyrillä Kuikkapään taakse, jossa puron varressa keitimme päiväkahvit katsellen poroja. Olimme jo poistuneet UKK-Kansallispuistosta Taka-Saariselälle, jossa nuotion saattoi laatia mieleiseensä paikkaan.
Kiersimme Harrijoen latvahaarojen laakson pysyen yläkäyrillä. Hirvaspäiden kohdalla oli vedenjakajaylänkö. Harrijoki lähti vasemmalle ja luminen rotko oikealle, jonne aukeni upea maisema Venäjälle päin. Otimme ohjelmaamme aurinkotauon kivisen uunin vieressä.
Nousimme tauolta haikeina ja laahustimme satulalampien kautta Peuranampumapään oikealle puolelle. Oli kerrankin kiinteää kalliota tunturin huipulla. Sade vihmoi, kuvia ei otettu. Laskeuduimme alas kattilalaakson lammelle, jossa sateiden välisen puolistuntisen nukuimme kivien päällä istuen ja nojaten pystykallioon.
Reissu jatkui kivisessä rotkossa alaspäin ja edelleen vetisessä märkämaassa järvelle. Seurasimme järven jälkeen jokea, jonka penkat kohosivat korkealle. Kello kuuden maissa tuntui siltä, että harjun päällä männikössä voisi olla paikka asennolle. Tuumasta toimeen: Nousimme töyräälle, keräsimme kivenmurikoita kaatuneiden kelojen juuripaakuista ja rakensimme kivisen kehän nuotiolle. Valitsimme pehmeän paikan laavulle. Joki solisi alhaalla uomassaan ja päivä paistoi lämpimästi. Taivas oli sininen, maasto oli jäkäläkangasta. Ei ollut sääskiä. Kympin paikka! Kannoimme kelon penkiksemme ja sytytimme nuotion. Loikoilimme lämpimässä maassa. Porot tulivat lähelle tuijottamaan.
Vasta parin tunnin kuluttua aloimme laatia illallista. Syötyämme keitimme kahvit ja söimme viimeiset Domino-keksit.
Ennen kymmentä tuli metsästä mies leiriimme. Hän oli ivalolainen kairankiertäjä, joka vaelsi öisin ja nukkui päivisin. Pyysimme häntä joukkoon ja hän jäi. Hän pystytti telttansa ja kertoi, että savunhaju oli tuntunut jo kilometrien päässä. Hän kertoi, että Ivalo on ollut ennen nimeltään Kyrönkylä. Kerroimme, että olimme kulkeneet hänen telttansa ohi monena päivänä, ensimmäisen kerran jo tullessamme Luiro-järvelle.
Miehellä oli matkaradio. Kuulimme uutisista, että Mika Halvari oli saanut Göteborgin MM-kisoissa kuulassa hopeaa ja Mikaela Ingberg naisten keihäässä pronssia. Kahvittelimme itsemme hyviksi pitkin iltaa ja pidimme nuotiota yllä. Kuuntelimme musiikkia Radio Mafiasta. Etelätaivaalle nousi täysi kuu. Tämä oli reissun paras päivä. Ilmat suosivat, maisemat olivat upeat ja olimme koko päivän poissa poluilta. Olimme aina kartalla. Käytimme jopa kompassia ja suunnistimme hyvin. Emme nähneet karhuja.
TORSTAI 10.8.1995, LUTTOJOKI
Lähdimme matkaan aamukahvin jälkeen. Moikkasimme Ivalon miehen, joka jäi vielä leiriin. Laskeuduimme joellemme ja seurasimme sitä poroaidalle, jossa oli portti. Saavuimme pienelle järvelle, josta alkoi Kiertämäjoki. Ylitimme Kiertämäjoen saappailla, jotka eivät aivan hörpänneet. Kiertämäjoki virtasi kohti pohjoista, sen varsilla oli kymmenen virallista nuotiopaikkaa, mutta vielä enemmän epävirallisia. Nukuimme Alemman Kiertämäjärven laavulla parin tunnin makeat päiväunet. Minä pussissa ja Ami coretex-puvussaan.
Loppumatka Kiertämäjoen vartta Luttojoelle oli tasaista mäntykangasta. Luttojoki oli ainakin 50 metriä leveä virta, joka laskee Venäjälle. Ylitimme joen riippusiltaa pitkin. Korkeat ja jyrkät rantatöyräät olivat hienoa hiekkaa. Polkumme seurasi jokirantaa ylityksen jälkeen koilliseen. Puissa alkoi olla varoitusmerkkejä rajavyöhykkeestä. Maastopukuiset rajavartijat ajoivat motocross-pyörillään rynnärit selässä. Tulimme Metsähallituksen laavulle edellisen porukan lähtiessä siitä juuri. Laitoimme nuotion, valmistimme syötävää ja keitimme kahvit. Ryhdyimme yöunille.
PERJANTAI 11.8.1995, NAHKASOHVALLA KULTAHIPUSSA
Heräilimme kovalta laavultamme kahdeksan aikoihin hiukan kylmissämme. Keitimme kahvit ja käristimme metwurstia. Lähdimme kymmeneltä liikkeelle. Kuljimme kapeaa tietä pitkin rajavyöhykettä seuraten. Lähipuissa oli keltaiset nauhat ja kielto menemästä siitä pidemmälle. Valtakunnan raja kulki 150 metrin päässä. Kiersimme muutaman puun, joissa oli kieltomerkki. Sen verran laitonta tekevät kaikki.
Saavuimme Raja-Joosepin vartioasemalle, jossa nuori tullivirkailija kertoi, että linja-autot eivät kulje Raja-Jooseppiin. Asetuimme tien poskeen rajapuomin viereen liftaamaan. Pääsimme hetikohta ensimmäiseen autoon, joka tuli rajan takaa. Mukava keski-ikäinen mies otti meidät vanhaan Saab Ysisataseen, jolla oli ajettu 200 000 km. Jäimme kyydistä Ivalossa Ravintola Kultahipun luona.
Astuimme hyvillä mielin Hippuun, josta valloitimme nahkasohvanurkkauksen. Katselimme oluiden ohessa yleisurheilun MM-kisoja. Räty ja Hakkarainen selviytyivät keihäänheiton loppukilpailuun, josta sitten tuli suomalaisittain katastrofi. Kaikki suomalaiset karsiutuivat loppukilpailun kolmelta viimeiseltä kierrokselta.
Matkustimme linja-autolla Ivalosta Laanilaan ja painuimme saunaan. Molempien rinkat painoivat 19 kg. Puhtaina poikina marssimme Laanihoviin, josta Laanilan majojen vahtimestari heitti meidät illemmalla Saariselän kaupunkiin. Tarkastimme seuraavat paikat: Teerenpesä, Kylpylä, Riekonkieppi, Riekonlinna, Tunturihotelli ja Panimo, minne jäimme jumiin. Suoritimme siis Bainaitin (By Night-happening) Budapestin, Korfun, Bergenin ja Helsingin malliin.
Hölkkäsimme hämärässä yössä pikitietä pitkin Saariselältä Laanilaan, jossa huikomakkaran ja Lutto-veden ravitsemina nukahdimme somasti lakanoiden väliin.
Ajoimme aamulla Kaunispään Kahvilaan munkkikahveille. Bensa maksoi Ivalon Kesoililla 5,28 mk/l, Helsingissä 4,84. Köröttelimme vuorotellen ratissa Nurmekseen, josta painelin yksikseni kotiin Vantaan Rajakylään. Pysähdyin vain kahville ja tankkaamaan. Tulin kotiin yhdeltä yöllä. Ajomatkaa kertyi 2500 km. Vaelsimme tunturissa 130 km:n reitin Kiilopää--Sokosti--Raja-Jooseppi. Koko matka käveltiin täyspakkauksilla. Eipä kärsitty sääskistä eikä mäkäräisistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti