Pariisin syysmatkaan osallistuivat lisäkseni vaimo ja 11-vuotias pojanpoikamme. Lensimme Air Francella Helsingistä Pariisi CDG:lle ja takaisin 3-6.10.2025. Lämpötila vaihteli lomamme aikana plus 12-17 asteen välillä. Yleisesti ottaen oli sää pilvinen, mutta saimme myös auringonpaistetta ja muutaman sadekuuron. Majapaikkamme oli 9. kaupunginosassa oleva Hotel Sacha osoitteessa 7 Rue de Navarin. Hotellimme oli Sacré-Coeurin ja Oopperan puolessa välissä. Käyttämämme bussipysäkki oli Pigalle. Hotellin ympäristö oli rauhallinen ja miellyttävä. Näimme neljän kaupunkipäivän aikana tärkeimmät Pariisin nähtävyydet.
PERJANTAI 3.10 2025. PARTURI
Kännykkä heläytti meidät ylös klo 3.30. Etelä-Helsingin lämpötila oli +6 astetta. Hurautimme taksilla Helsingin lentoasemalle, josta nousimme yläilmoihin jäänestoruiskutuksen jälkeen aamuhämärissä klo 7.15. Air France tarjosi maksutta kahvin, mehun, suklaaleivoksen ja tuplakeksipakkauksen. Lentoaikamme oli rivakan myötätuulen johdosta 2 t ja 45 min.
Ajoimme lentokentältä hotellille Booking Piste Comin maksamalla taksilla. Aamuruuhkainen matka kesti lähes puolitoista tuntia. Tsekkasimme itsemme hotelliin. Majoitus oli maksettu etukäteen, mutta paikan päällä piti maksaa kaupunkiveroa 50 euroa. Annoimme kamat säilytykseen ja pötkimme kylille. Huone olisi valmiina klo 15.00.
Hotellin kulman takana oli leipomoliike, parturi, viinimyymälä, juustokauppa, hedelmäkauppa ja ravintoloita. Valitsimme näistä parturin, jossa poika sai hiuksiinsa tyylikkään pariisilaisleikkauksen. Tämän jälkeen kävelimme katuja pitkin ylämäkeen. Loppumatka Sacré-Coeurille hurautettiin funiculairella. Emme menneet kirkon sisälle pitkän jonon takia. Kävelimme Tertre-aukiolle nautittuamme matkalla Le Grenierissä sipulikeitot ja lastenpihvin. Kissahanuristi sai roposensa. Pojan isoveli näki soittajan kissoineen kaksi vuotta sitten samoilla hoodeilla.
Kiersimme Tertre-aukion. "Low price, low price" huuteli taiteilija, joka olisi maalannut pojasta muotokuvan 60 eurolla. Me astelimme kuitenkin Dali-museoon. Museo oli pienehkö ja sen pääpaino oli veistoksissa. Kuuluisia, suuria maalauksia ei ollut esillä. Valuva viisarikello on tunnusomaista Dalia ja niitä siellä oli. Isoäiti oli museoaikana lähikuppilassa kahvilla.
Kävelimme tihkusateessa hotellille, jossa saimme huoneemme. Poika sai huoneistostamme oman pienen sivuhuoneen. Vartin tauon jälkeen lähdimme taksilla Eiffelille. Viiden kilometrin matkaan meni tunti ja vartti. Ruuhkat olivat valtavia. Sekaannusten vuoksi torniin meno ei onnistunut. Lisäksi satoi vettä ja ilma oli sumuinen. Pötkimme lohdutuspastalle ja nugetille Ravintola Le Champ de Marsiin, osoite Avenue de la Bourbonnais 45. Palasimme hotellille Boltilla. Saksojen yhdistymisestä oli kulunut 35 vuotta. Kävelimme päivän aikana 9 km.
LAUANTAI 4.10.2025 CHAMPS ELYSEES
Luimme pädiltä Hesarin ja nautimme hotellin alakerrassa aamiaisen. Hotellimme oli perustanut näyttelijä-ohjaaja Sacha Guitry (1885 Pietari-1957 Pariisi). Hotelli oli sisustukseltaan yhtä teatteria. Kimallusta ja prameutta oli joka puolella. Hyvin viihtyisää.
Lähdimme sateen loputtua Pigallen pysäkiltä bussilla nro 30 Riemukaarelle. Otin linjurin ikkunasta kuvan Punaisesta Myllystä. Riemukaarella paistoi jo aurinko. Mummi jäi penkille istumaan, kun alitin pojanpojan kanssa Etoilen liikenneympyrän nousten kaaren juurelle jatkuvasti palavan tulen luo. Kiersimme Riemukaaren ympäri ja palasimme takaisin. Emme viitsineet jonottaa kaaren päälle. Lähdimme lompsimaan Champs-Elyseesiä pitkin. Parin kilometrin päässä edessä päin näkyi Place de la Concorde, jonka keskellä seisoi yli 3000 vuotta vanha Luxorista tuotu obeliski. Piipahdimme Rellu-kaupassa, josta oiustimme lounaalle ravintola L'Alsaceen. Tilauksemme käsitti musseleita, kalasoppaa ja lihapihviä. Mukava ravintola.
Jatkokävely suuntautui Charles de Gaullen patsaan kautta Winston Churchill-kadulle, joka oli Ison ja Pienen Palatsin välissä. Jatkoimme kulkua Alexander lll:n siltaa pitkin Seinen yli Invalidikirkolle päin. Petit Palais'een oli tulossa Pekka Halosen näyttely ajalle 4.11.2025-22.2.2026. Näyttelystä oli oven pielessä suuri mainoslakana.
Mummi jäi istumaan Invalidikirkon aurinkopenkille, kun me miehet kävimme katsomassa Napoleonin ja hänen veljensä Josephin hautapaadet. Ne nähtyämme lähdimme kahville La Terasse du 7:ään.
Kahviteltuamme itsemme hyviksi nousimme bussiin nro 80. Seisoimme kauan pahassa ruuhkassa. Oli kai kolari jossain. Poliisiautojen sireenit ulvoivat kilpaa autoilijoiden tööttäysten kanssa. Tarkastajat nousivat bussiin ja tsekkasivat matkaliput. Vaihdoimme Place dy Clichyssä bussiin nro 30, jolla matkustimme Pigallelle. Laskeuduimme bussista vesisateeseen. Astelimme kolmen sateenvarjon ryhmänä kulmakonditoriamme luo. Poika lampsi siitä yksin hotelliin, minä jäin mummin kanssa ostamaan hotellihuoneeseen croisanteja ja pitsaa iltapalaksi. Saimme hotellin aulasta ilmaista kahvia. Katselimme TV:tä. Pojalla oli pitkä WhatsApp-meeting kahden kaverinsa kanssa. Trump oli toiveikas rauhan saamisesta Gazaan. Päivän kävelyt olivat taas 9 km.
Ensimmäiset nousivat pedeistään klo 6.30 ja viimeinen klo 8.30. Aamiainen käsitti kahvia, croisantia, terveysmuroa, hilloa, patonkia, juustoa, kinkkua, crepsiä, nutellaa, mansikkahyvettä, nakkia, munakokkelia...
Matkustimme taksilla Montparnassen alueelle Pariisin katakombeille. Mummi jäi kahvilaan siksi ajaksi kun Taatto ja Kauri laskeutuivat kierreportaita pitkin 50 metrin syvyydelle maan alle. Kuuluimme klo 11.00-ryhmään. Meillä oli ennalta hankitut liput. QR-koodi piti näyttää kolmessa pisteessä ja ovella oli turvatarkastus. Kaikki sunnuntain sisäänpääsyt oli loppuunmyyty.
Maanalaisen reitin pituus oli 1,7 km. Käytävän seinustat oli muodostettu ihmisten pääkalloista ja sääriluista. Valaistus oli hämärää, eikä siellä ollut hajuhaittoja. Miljoonat luut oli kaivettu Pariisin hautausmaista 1700- ja 1800-luvuilla, joten kirkkomaat saatiin uusiokäyttöön. Sääriluut olivat siististi kuin halot pinoissa. Pääkäytävästä lähti useita sivukäytäviä, jotka oli suljettu rautakaltereilla. Kävijöiden määrä oli rajoitettu 200 kävijään kerrallaan, joten minkäänlaista tungosta ei siellä ollut. Saimme kävellä omaan tahtiimme ja kuunnella saamistamme kuuntelulaitteista selostuksia, mitä emme kuitenkaan tehneet.
Käveltyämme kolme varttia nousimme kierreportaat ylös ja tulimme matkamuistomyymälään. Emme ostaneet pääkallokynää tai pääkallopaitaa, vaan suorimme oitis ulos. Tavattuamme mummin menimme kahvilaan espressoille ja limulle. Jonkin matkaa tepasteltuamme painuimme lounaalle perheiden suosimaan Ravintola Le Bullieriin. Sipulikeitto oli erinomainen, samoin lasten menun kana ja mousse. Sen sijaan ankka oli niin sitkasta, että kieltäydyimme maksamasta sitä. Palvelualttius päättyi siihen paikkaan eikä meitä enää noteerattu.
Aloimme suunnistaa kohti Luxemburgin puistoa. Käytimme jatkuvasti kännykässä olevaa Googlen karttaohjelmaa, paperikartat olivat turhia. Näimme heti leijonapatsaan jälkeen toisen patsaan, jossa neljä naista olivat onnistuneet nostamaan maapallon suorille käsilleen. Siitä alkoi pitkä patsaspuistikko, joka päättyi Luxemburgin puistoon. Pidimme siellä pienen istumatauon, jonka jälkeen jatkoimme marssiamme Latinalaiskortteleihin. Pantheon näkyi, mutta emme menneet sinne. Myös Sorbonnen Yliopiston kappeli näkyi. Kävellessämme Boulevard Saint-Michelillä huomasimme kyltin, jossa luki Institut Finlandais. Menimme sivukatua 50 metrin matkan Instituutin ovelle, joka aukeni. Instituutti ei ollut auki, mutta siellä oli juuri päättynyt joku tilaisuus. Juttelimme hetken aikaa henkilökuntaan kuuluneen rouvan kanssa suomea. Instituutti aukeaisi taas tiistaina. Oli kiva jutteluhetki.
Matkamme jatkui Boulevard Saint-Germainin risteykseen, jossa mummi osti katukioskista crepsin. Sitä mutustaessamme kävelimme kivalle kujalle nimeltään Rue de la Harpe. Oli Happy Hour-aika. Astuimme värikkääseen Santorini-nimiseen ravintolaan janojuomille. Tunnelma oli hyvin kreikkalainen, vaikka ravintolaa olikin yritetty muuttaa ranskalaiseen suuntaan. Laskun loppusumma kirjoitettiin pöytäliinaan.
Samalla Harpe-kujalla oli Pyhän Severinin kirkko. Kävimme katsomassa sen lasimaalaukset, jos vaikka Notre Dameen olisi liian pitkät jonot. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Karkkikaupassa namujen kilohinta oli 49 euroa. Notre Dame tuli näkyviin. Siinä oli vielä rakennustelineitä ja vieressä pari torninosturia. Tulipalo oli tuhonnut kirkkoa muutama vuosi sitten.
Niinhän siinä kävi, että Notre Dameen oli liian pitkät jonot. Kellot kumisivat yleisömassalle synkkänä bassona. Otimme kirkosta vain muutamat kuvat ja kivan videon, sitten lähdimme lätkimään. Kävelimme Citén saaren toista päätä kohti Le Soleil-ravintolan luo, jonne tilasimme taksin. Kyyti toi meidät hotelliimme kun jo vähän hämärsi. Vietimme koti-illan. Käveltyä tuli jälleen 9 km.
Keitin huonekahvit kuudelta ja avasin TV:n. Gazaan yritetään kovasti solmia tulitaukoa. Räätäleinä Trump/Netanyahu/Hamas. Käänsin kanavaa ja kas, sieltäpä tulikin petankkia. Kaukoheitoilla ei yritettykään vierittää omaa kuulaa lähelle snadia, vaan heitettiin taidokkaasti korkea kaari suoraan vastustajan kuulaan. Wau mitä klikkauksia! Kentän pinta oli sokeripalan kokoista pikkusoraa.
Tsekkasimme itsemme hotellista ulos, mutta jätimme reppumme ja vedettävät lentolaukkumme hotellin säilytykseen. Lähdimme kylille ja kävelimme Galeries Lafayettelle. Kaikki tavaratalot ovat samanlaisia: Heti sisäänkäynnin jälkeen ovat hajuvedet, meikit yms. Yhdessä kerroksessa ovat lasten vaatteet, yhdessä naisten vaatteet ja yhdessä miesten j.n.e. Galeries Lafayettessä on kuitenkin kaksi asiaa mitä muissa tavarataloissa ei ole. Nimittäin valtavan kupolin kauniit lasimaalaukset ja kattoterassi, joka antaa Pariisin ylle samalta tasalta kuin Eiffel-tornin ensimmäinen kerros. Terassia reunustaa vaarallisen näköinen lasiseinä. Entisaikojen tunnelmallinen viinibaari oli poistettu kellarikerroksesta.
Oli jo lounasaika, joten astuimme läheiseen Triadou Haussmanniin. Ravintolasta on tullut kantapaikkamme eikä se pettänyt nytkään. Nautimme mm. champanjat ja seabassit sekä Cociksen ja hampparin. Pojan jälkiruoka oli crepe-nutella runsaalla kermavaahdolla.
Suosikkiravintolamme: 1. Triadou Haussmann, 80 Bd Haussmann 2. L'Alsace, 39 Av. des Champs-Élysées 3. Santorini, 25 Rue de la Harpe
Kävelimme hotellille pojan toimiessa kartanlukijana, otimme sieltä nyssäkkämme ja tilasimme Boltin lentokentälle. Matelimme ja seisoimme taas ruuhkaisilla kaduilla ennen kuin pääsimme moottoritielle. Tällä kerralla taksikuski oli puhelias ja osasi englantia, oli asunut nuorena Manhattanilla. Yleensä taksikuskit olivat puhumattomia. Terminaali F3.
Tulimme lentoasemalle kolme tuntia ennen koneen lähtöä. Air Francen Airbus A 220-300 lähti Helsinkiin aikataulussaan klo 19.20. Passit piti näyttää ensimmäistä kertaa matkamme aikana. Matkaliput QR-häkkyröineen olivat kännyköissämme.
Aurinko laski iltataivaalle punaisena pallona nousumme aikana. Lentoyhtiö tarjosi maksutta viinit, mehut, vedet, jauholeivokset ja keksit. Kone oli aivan täysi. Ehkä taisimme Itämeren päällä vähän torkahtaakin? Lentoaika oli 3 tuntia ja 10 minuuttia. Saavuimme Helsinkiin Suomen aikaa klo 23.30. Saimme kyydin kotiin, meitä oltiin vastassa. Oma peti tuntui taas niin ihanalta kun kallistimme päämme klo 01,15. Kävelimme reissun aikana 35 km.
Pariisi on siisti ja kaunis kaupunki. Sen keskusta-alue on laaja, mutta kuitenkin käveltävän kokoinen, jos aikaa on ja jalat toimivat. Ravintoloita on runsaasti ja niitä on joka lähtöön. Polkupyöriä ja pyöräteitä on paljon. Patsaita on kaikkialla. Keskustan asuinkerrostalot on prameita ja tyylikkäitä, samoin puistot. Kaupungissa on useita maailmanluokan nähtävyyksiä ja näyttelyitä. Liikenneruuhkat ovat pahat. Pariisi on Rooman ohella maailman hienoin suurkaupunki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti