AUTOMATKA AMERIKASSA 6.7-2.8.1989
(Matkareitin kartta jutun lopussa)
Liityimme Suomi-Seuran jäseniksi ensimmäisen Amerikan-matkamme takia. Olimme reissanneet perheen kanssa Euroopassamme jo niin monta kertaa, että oli aika laajentaa reviiriä. Hankimme lentoliput Helsinki-New York-Helsinki Suomi-Seuran kautta. Lentoyhtiö oli Gulf Air. Varasimme Suomi-Seuran kautta myös USA:n sisäiset lennot New York-Orlando, Orlando-Phoenix sekä San Francisco-Chicago. Varasimme hotelliyöt Orlandosta, Las Vegasista ja New Yorkista.
Suomi-Seuran tilauslento Helsingistä New Yorkiin sujui leppoisasti. Se oli poikiemme ensimmäinen lentokokemus. Koneen kyljissä luki Trans Ocean Airlines. Matkaseurueeseemme kuului vaimo ja minä sekä poikamme, jotka olivat 12- ja 7-vuotiaita. Vanhempi oli siirtymässä syksyllä kuudennelle luokalle ja nuorempi oli aloittamassa koulunkäyntinsä. Nuoremmalla oli tuleva koulureppu selässään.
Seitsemän tunnin aikaeron johdosta saavuimme New Yorkiin aikaisin iltapäivällä. Laskeuduimme JFK-lentokentälle, josta menimme taksilla La Guardian kentälle. Ehdimme laskeutuessamme nähdä vilahduksen Manhattanin silhuetista.
Lensimme La Guardiasta Deltalla Floridan Orlandoon. Vanhempi poika joi useamman ilmaisen Ginger Alen lennon aikana. Arvasimme Orlandon terminaalissa, että Baggage Claim tarkoittaa matkatavaroiden noutopaikkaa. Menimme sinne junalla ja otimme hihnalta laukkumme. Sitten etsimme autovuokraamojen hallin. Menimme luukulta luukulla ja vertailimme usean vuokraamon hintoja keskikokoisesta autosta viikoksi. Pojat istuivat sen ajan hallin keskellä laukkukasan päällä. Valitsimme Ford Tempon, jolla ajoimme osoitteeseen Lake Buena Vista, Disney Village, Grosvenor Hotel.
Oli vasta alkuilta, mutta meitä kaikkia väsytti. Siispä hotelliin nukkumaan. Näimme korkealla olevan hotellihuoneemme ikkunasta ison golf-pallon kaukana metsän takana. Aamulla heräsimme kukonlaulun aikaan. Katselimme TV:stä piirrettyjä filmejä. Ostimme hotellin tiskiltä kolmen päivän liput Disney Worldiin.
Ajoimme aamiaisen jälkeen Disney Worldin Magic Kingdomiin, jonka pääkadun lopussa oli Cinderella Castle. Sen esikuva on Saksassa oleva Ludvig II:n Neuschwansteinin linna. Olimme kaikki shortseissa. Magic Kingdom on perustettu vuonna 1971.
Ajelimme huvipuistossa kilpa-autoilla, kävimme Kapteeni Nemon sukellusveneessä ja söimme hampurilaisia. Tapasimme Minnin, Hessun ja Pluton. Otin paljon kuvia. Kamerani oli vuonna 1974 hankittu täysmanuaalinen Praktica Super TL järjestelmäkamera. Olimme Magic Kingdomissa koko päivän. Jonotukset laitteisiin ja elämyspaikkoihin olivat pitkiä.
Lähdimme kolmantena aamuna tien päälle kohti itää. Pysähdyimme Alligatorlandiin eli alligaattorien eläintarhaan. Emme kovasti välittäneet paikasta, joten jatkoimme pian matkaa. Saavuimme Atlannin rannalle Melbourneen. Majoituimme Monterey Moteliin, jonka parvekkeelta avautui laaja merinäköala. Uimme seuraavana päivänä Melbourne beachilla.
Jatkoimme etelää kohti pitkin Floridan itärannikkoa. Saavuimme West Palm Beachin kautta Lantanaan. Löysimme haalin, jonka nimi oli American-Finnish Tourist Club. Ovi oli lukossa. Kurkistaessamme ikkunasta sisään näimme juhlasalin täynnä tuolirivistöjä. Selkämyksissä oli suomalaisia sukunimiä. Menimme uimaan Lake Worth public beachille. Lämpötila oli 98 F. Uinnin jälkeen matka jatkui.
Pysähdyimme Delray Beachille jätskeille. Jatkoimme Fort Laudardaleen, jossa yöyimme jugoslavialaisen miehen motellissa. Ajelimme kylillä, jossa oli lukuisia kanavia, kuten Hollannissa. Ihmisillä oli omakotitalojen edessä pysäköitynä auto ja takapihan laiturissa iso vene.
Kävelimme autohalliin. Autot olivat numeroiduissa ruuduissa. Ensimmäisissä ruuduissa oli pieniä numeroita ja pieniä autoja, mutta mitä pidemmälle menimme, sitä suuremmiksi ruutujen numerot ja autot kävivät. Meille annettiin iso numero, joten ruutumme oli hallin perillä. Siellä seisoivat isot amerikanlaivat ja niiden joukossa oli meidän automme, valkoinen Lincoln Town Car!
Kokeilimme avainta auton oveen ja se sopi. Takaluukun avaimenreikä oli piilossa Lincoln-merkin alla. Ei kun liikkeelle. Istuuduimme vaimon kanssa etusohvalle ja pojat takasohvalle. En ollut koskaan ajanut niin isoa autoa, nokkakin oli pitkä, että piti olla varovainen jo ulos ajettaessa.
Lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Maasto oli karua ja puutonta, joka puolelle näki kauas. Isoja kaktuksia törrötti paikoitellen, jossain oli pensaikkoa. Lincolnilla oli hyvä ajaa, totuin siihen heti. Autossa oli musta vinyylikatto. Opettelimme ilmastointilaitteen käytön, sillä helle oli päällä. Omissa autoissamme meillä ei ole koskaan ollut ilmastointia. Sen käyttö oli meille uutta.
Sivuutimme Camp Verden ja pysähdyimme Montezuman linnan luo. Linna oli 90 metrin korkeudella pystysuoran kallion kupeessa ilman mitään tietä tai polkua. Sinne mentiin aikoinaan köysillä tai jatkettavilla tikkailla. Nyt se on asumaton.
Sedonan nätissä pikkukaupungissa aterioimme liharavintolassa ja ostimme kaikille paitoja. Ympäröivät vuoret olivat tiilenpunaista kiveä. Jalkakäytävät olivat paikoitellen puuta. Olimme Lännessä. Jäimme yöksi.
Ja aamulla eteenpäin. Akku oli latautunut tarpeeksi, auto käynnistyi. Hurraa! Flagstaffissa teimme vain pienen pysähdyksen ennen kuin jatkoimme kohti matkan yhtä kohokohtaa, Grand Canyonia. Sinne johti 60 mailin pistotie Williamsista.
Pysäköimme auton Grand Canyon Visitor Centerin luo, josta kävelimme jonkin matkaa seuraten kanjonin eteläreunaa. Katselimme syvyyksiin ja ihmettelimme rotkon laajuutta. Pienempi poika tykkäsi niin paljon autostamme, että hän makaili mahallaan tai istuskeli lämpöisen konepellin päällä. Kanjoni oli jylhän kaunis. Se on yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Coloradojoki näkyi alhaalla kahden kilometrin syvyydessä. Vaikuttava paikka.
Seligmanista Kingmaniin johtaa 100 mailin pituinen vanha museotie Route 66. Ajoimme tuon nostalgisen pätkän ja tulimme taas päätielle. Lämpötila oli +45 astetta. Alkuperäinen Route 66 meni aikoinaan Chicagosta Los Angelesin lähelle Santa Monicaan. Pituutta tiellä oli 3940 km.
Majoituimme isoon huoneeseen, jossa oli kaksi leveää parivuodetta. Pojat saivat oman vuoteensa ja minä vaimon kanssa oman. Hotelli oli iso ja upea. Laabi oli pramea ja alakerroksessa oli iso pelihalli. Hotelliyö ei maksanut paljon mitään. Menimme illalla pelihalliin ja kävelimme hallin perille rulettiosastolle asti. Sieltä meille tuli häätö, sillä pelihalliin oli 16 vuoden ikäraja. Yritimme selittää, että pojat ovat koko ajan valvonnassamme, mutta se ei auttanut. Ulos vaan! Ulosmenoportilla pelasin kiusallani erän yksikätisellä rosvolla poikien katsellessa metrin päässä sallitulla alueella, ennen kuin painuimme huoneeseemme. Aamulla Las Vegas ei näyttänyt yhtään niin hienolta, kuin pimeällä. Ihan tavallinen jenkkikaupunki.
Kävimme katsomassa vanhaa valtamerilaivaa Queen Marya, joka toimi hotellina lähistöllä. Se seilasi Southamptonin ja New Yorkin väliä vuosina 1936-1967. Se on voittanut Sinisen nauhan matkustajalaivojen nopeuskilpailussa Atlannin ylityksessä keskinopeudella 58 km/h. Sen maksiminopeus oli 60 km/h. Melkein eksyimme, kun palasimme yöpaikkaamme. Moottoritieliittymät ja rampit veivät meidät kauas majapaikastamme. Lopulta onnistuimme ja majapaikka löytyi. Kun menimme illan hämärtyessä kävellen lähiravintolaan, meitä tuijotettiin. Ei ollut tapana kävellä, vaan mennä pienimmätkin matkat autolla, meille kerrottiin myöhemmin. Aamulla kävimme uimassa Long Beachin hiekkarannalla.
Los Angeles on valtavan laaja kaupunki. Seisoimme kauan moottoriteiden liikenneruuhkissa. Ajoimme Sunset Boleuvardilla. Kävimme Hollywoodissa Universal Studioilla, jossa juna vei meitä Kwai-joen sillan yli. Katselimme Miami Wice-showta ja kävelimme pitkin poikin alueella.
Bueltonissa olimme yötä Windmill Motelissa, jossa vuonna 2003 filmattiin elokuvaa Sideways. Kysyimme hotellin henkilökunnalta ravintoloista. Meille suositeltiin lännen saluunaa. Pihvimme olivat lähes paistinpannun kokoisia, otimme kukin puolet pihveistämme mukaan dogi bagiin. Vietimme hotellilla aikaa istuen iltapimeällä kuumassa, valaistussa hot tubessa, joka oli ulkona ikkunamme alla.
Los Alamosissa kahvittelimme vanhassa Union Hotellissa, jonka ravintolasali oli museona. Baari oli auki. WC:n lattiamaton kuviot olivat autojen rekisterikilpiä. Meidän automme näytti pieneltä hotellin edessä olevan vanhan hopan rinnalla.
Rantatie Ykkönen oli nätti. Se meni välillä aivan Tyynenmeren rannassa noustakseen ajoittain ylös vuorille ja tarjotakseen lintuperspektiivejä merelle. Nautimme välikahvit ja -mehut tienvarsikahvilassa. Saavuimme San Simeoniin, jossa ajoimme vuorelle lehtimoguli William Randolph Hearstin (1863-1951) palatsiin. Valitsimme kolmesta opastetusta kierroksesta meille sopivan. Uima-altaan mosaiikit on tuotu Aasiasta, antiikin taideaarteet Euroopasta, keittiö oli sen ajan modernein. Hearst Castle on maailman kallein koti.
Santa Cruzissa kävelimme isolla pierillä, jossa oli ravintoloita ja kauppoja. Sää oli suosinut meitä koko ajan niin Floridassa kuin Kaliforniassakin. Olimme olleet koko matkan ajan shortseissa. Mahtavaa!
Saavuimme San Franciscoon. Kävimme Fisherman's Warfilla ja ajoimme Lombard Streetin kiemurat alas. Vaihdoimme lentokentän autovuokraamossa Lincolnin kolmeksi päiväksi Oldsmobil Cutlas Supremeen, joka oli kaksiovinen muriseva urheiluauto isolla koneella. Ajoimme Lincolnilla 2200 km.
Ajoimme Oldsmobilillä San Franciscon eteläpuolelle Santa Cruziin Motel The Islanderiin yöksi. Uimarannalla poliisit tulivat Jeepillä kaadattamaan oluemme maahan, alkoholin nauttiminen julkisilla paikoilla oli kielletty. Onnistuin vaivihkaa piilottamaan yhden tölkin filtin alle. Toisen yön olimme Ben Lomondissa vanhojen rouvien pitämässä motellissa, jonka ruokasalin läpi virtasi parin metrin levyinen puro. Uimme Boulder Creekin metsäisessä joessa.
Menimme katsomaan punapuita Redwood Big Basin-luonnonpuistoon. Isoja puita oli paljon. Komein mammuttipetäjä oli Mother of the Forrest. Sillä oli ikää 1000 vuotta, korkeutta 100 metriä ja halkaisija 10 metriä. Pojat kiipeilivät puiden karkeita pintoja pitkin korkealle. Woodsiden pikkukaupassa kävimme ruokaostoksilla.
Ajoimme vielä San Franciscoon katselemaan vanhoja ratikoita ja ylittämään Golden Gate-sillan kahteen suuntaan, kunnes menimme yöksi lentokentän lähellä olevaan hotelliin seuraavan päivän aikaisen lennon takia. Ajoimme Oldsmobilillä 400 km.
Vuokrasimme Illinoisista Chicagon lentokentältä Oldsmobil Cutlas Cieran. Palautamme auton New Yorkin JFK-lentokentän autovuokraamoon, sillä se oli auton virallinen asemapaikka. Saimme siten alennusta hinnasta. Maksoimme viikon hinnan kymmenen päivän ajosta.
Ajoimme Chigacosta Wisconsinin Williams Bayhyn enon luo kylään. Hänen vaimonsa ja tyttärensä olivat sillä hetkellä Ranskassa. Eno oli lähettänyt meille tarkan kartan kotitalonsa sijainnista, jonka pihassa hän oli odottamassa meitä sovittuna aikana. Talo oli kaksikerroksinen omakotitalo pensasaidan ympäröimänä.
Olimme kylässä kaksi hiostavaa yötä. Ajelimme läheisen Lake Genevan ympäri ja pitkin, poikin Winconsinin osavaltiota, eikä karttaa tarvittu. Eno entisenä merikapteenina istui etupenkillä, katseli taivaalle ja suunnisti ilmansuuntien mukaan löytäen aina perille. Hänellä ei ole koskaan ollut autoa eikä ajokorttia.
Eno oli tähtitieteilijä. Kävimme yöllä hänen työpaikallaan Yerkes Observatoriossa, joka kuuluu Chigacon Yliopistolle. Puimme lämmintä ylle ja katselimme taivaalle. Tähtitornissa oli sähköllä toimiva lattia, jota nostettiin ja laskettiin sen mukaan, miten kaukoputken kulmaa muutettiin. Ennen käytettiin veiviä. Kaukoputki on maailman suurin linssikaukoputki, jota käytetään tarkoissa mittauksissa. Peilikaukoputket ovat sittemmin yleistyneet maailmalla. Observatorio on 100 vuotta vanha. Yhdessä ryhmäkuvassa poseerasi hapsutukkainen Albert Einstein observatorion henkilökunnan kanssa. Eno on löytänyt avaruudesta kolmattakymmentä kaksoistähteä, jotka on nimetty ja numeroitu hänen sukunimensä mukaan. Olimme ylpeitä kulkiessamme observatorion käytävillä ja nähdessämme nuorten tutkijoiden kunnioittavat tervehdykset vanhaa tiedemiestämme kohtaan. Söimme enon luona joka aterialla puolalaista kinkkua.
Seuraavana päivänä pysähdyimme Niagaran putouksille. Jäimme Kanadan puolelle Niagara Fallsiin. Joen toisella puolella oli USA. Nautimme kahvit terassilla, josta oli esteetön näköala putouksille. Pääputous oli mahtava ja sivuputoukset myös. Vesihöyryt nousivat korkealle. Laivat vievät turisteja pääputouksen lähelle.
Taksi vei meidät lentokentältä hotelliin, joka oli Manhattanilla lähellä 5. Avenueta. Aloimme tutustua kaupunkiin. Kävimme mm. Empire State Buildingissä, Vapauden patsaan jalustassa, Battery Parkissa, Wall Streetillä, China Townissa, Little Italyssa, Greenwich Willagessa, Broadwaylla, Time's Squarella, Central Parkissa ja George Washington Squarella.
Lentomme Suomeen myöhästyi Gulf Airin koneen ollessa vielä jossain kaukana. Koneen matkustajille järjestettiin majoitus lentokenttähotelliin ja paluu Suomeen tapahtui seuraavana päivänä. Ajoimme Amerikan teillä neljällä autolla yhteensä 6000 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti