Keski-Eurooppa 3, 1986

AUTOMATKA KESKI-EUROOPPAAN 10-28.6.1986                     

(Ajoreitin kartta jutun lopussa)

Perhematkat Keski-Eurooppaan saivat jatkoa. Laitoimme taas pojat takapenkille ja lähdimme reissuun. He olivat 9- ja 4-vuotiaita. Olin suunnitellut matkareittiä pitkin kevättä. Päätimme ajaa menomatkalla vanhan tavan mukaan Ruotsin läpi, mutta palata Saksasta Suomeen Finnjetillä. Automme oli automaattivaihteinen Saab 900 GLS, vuosimalli 1982, ajettu 80 000 km.

Lähdimme ajamaan Vantaalta Turkuun

                                           

Ajoimme Vantaalta 10.6.1986 illaksi Turkuun, josta seilasimme yölautalla Tukholmaan. Tukholmasta pääsimme lautan aikaisen saapumisen johdosta ennen aamuruuhkia tien päälle. Ajoimme Norrköpingin lähelle Kolmårdenin eläinpuistoon, jossa sai ajaa aidatulla alueella omalla autolla. Kattoteline piti poistaa. Tapasimme ajoreitillämme mm. kirahveja ja leijonia. Irtosusi jolkotteli auton vieressä. Puiston jälkeen menimme Norrköpingin maauimalaan uiskentelemaan.

Kelluntaa Norrköpingissä

Kolmårdenin leijonia

                                                       

Ajoimme yöksi Tanskaan. Otimme rennosti Helsingborgista Helsingöriin kulkevassa lautassa. Söimme rauhassa värme pölsereitä ja katselimme ravintolassa ruokailevia ihmisiä, joilla ei ollut mitään kiirettä ruokailujensa kanssa. Säikähdimme perusteellisesti, kun huomasimme ikkunasta rannan ja rakennuksia. Laiva seisoi paikallaan. Ihmiset vain jatkoivat ruokailuaan. Olimme satamassa ja meille tuli kiire! Juoksimme vauhdilla alas autokannelle. Automme seisoi yksinään kannen keskellä ja uusia autoja alkoi jo tulla sisään. Äkkiä pois lautalta ja maihin! 

Meitä hämäsi ihmisten rauhallinen istuminen laivan ravintolassa. No, he seilasivat nähtävästi koko päivän Ruotsin ja Tanskan väliä ja ruokailivat pitkän kaavan mukaan. Matka kesti yhteen suuntaan vain parikymmentä minuuttia. He seilasivat syödessään maiden väliä tuntitolkulla edestakaisin.

Lauttamatkan jälkeen aloimme etsiä leirintäaluetta. Se löytyi Hellerupista vähän ennen Köpistä. Päivämatka oli 600 km.

Hellerup Camping, Tanska. Koko perhe nukkui samassa kupoliteltassa.

                                                              

Seuraavana päivänä menimme Kööpenhaminan Tivoliin ajelemaan leppäkerttuvuoristoradalla ja vanhanaikaisilla autoilla. Söimme myös jotain. Matkustimme Tanskasta Länsi-Saksaan, autolautta vei meidät Rödbystä Puttgardeniin. Vietimme yön Travemündessä Hotel Zur Sonnessa. Jätskit maiskutimme Lüneburgissa. Pakollinen päiväuinti tapahtui Bad Harzburgin freibadissa. Piti lämmintä keliä ja matka joutui.

Goslarin keskiaikaisesta kaupungista pidimme paljon. Kaduilla jaettiin lentolehtisiä, minäkin otin A4-paperin, jossa luki: Kundgebung und Seminar der Deutschen Burschenschaft zum Tag der Deutschen Einheit 1986. Hotel Achtermann, Montag 16 juni und Dienstag 17 juni 1986. Siis: Saksalaisen osakunnan mielenosoitus ja seminaari Saksan yhdentymispäiväksi 1986. Hotel Achtermann, maanantai 16. kesäkuuta ja tiistai 17. kesäkuuta 1986. Paperi on muistonani edelleenkin. (Saksojen yhdistyminen tapahtui 2-3.10 välisenä yönä klo 00.00 vuonna 1990. Katso blogia Berliini 1990)

Ajoimme metsää kasvavan Harz-vuoriston läpi Bad Allendorfiin, joka sekin oli kaunis, keskiaikainen kaupunki. Siellä oli maauimala, jossa uiskentelimme helteisen päiväsyömmen. 

Bad Allendorf, Länsi-Saksa

                                                               

Olimme niin lähellä DDR:n rajaa, että ajoimme pikkutietä jollekin puuttomalle mäelle katselemaan naapurimaahan. Kaukaiseen rinteeseen oli hakattu mutkitteleva rajalinja, jota muutkin ihmiset olivat tulleet ihmettelemään. Rajalinjan keskellä oli korkea verkkoaita. Ajoimme Rothenburgiin.

Rothenburg ob der Tauber oli muurien ympäröimä keskiaikainen kaupunki, joka teki meihin suuren vaikutuksen kauneudellaan. Yövyimme leirintäalueella ja uiskentelimme kaupungin freibadissa. Kaupungissa oli joululahjatavaratalo torin kulmalla. Ihmettelimme, miksi se oli auki keskellä kesää. Myytävät tavarat olivat dingeldangelia.

Rothenburgin freibad

                                                                 

Olimme Romanttisella Tiellä Rothenburgista Dinkelsbühliin ja Nördlingeniin. Ihmettelimme, miten kauniita pikkukaupunkeja Saksassa olikaan. Sitten matkamme johti suureen Müncheniin, minne tulo oli hidasta liikenneruuhkien takia.

Oleskelimme keskipäivän tunnit Münchenin keskustassa. Pääaukio Marienplatz oli kaunis ja vaikuttava. Kellopeli soitteli klo 12.00 torin arvorakennuksen seinämässä, ihmismassat seurasivat tapahtumaa. Pudotin kameran salamalaitteen katuun. Siitä lohkesi iso pala, mutta laite toimi edelleen. Kävin ottamassa oluen Hofbräuhausissa perheen katsellessa vieressä ja hoputtaessa ulos. Näimme kaupungista poistuessamme Münchenin Olympiastadionin ja sen korkeat kattorakennelmat.

Kamerani oli Praktica Super TL. Münchenin Marienplatzilla salamalaite putosi katuun.

Ajoimme Prien am Chiemseelle. Uimme Chiemsee-järven uimarannalla ja söimme eväitä nurmikolla filtin päällä. Menimme laivalla Herreninselille katsomaan Ludvig ll:n linnaa, jonka nimi on Neues Schloss Herrenchiemsee. Palasimme takaisin Prieniin, linnan sisällä emme käyneet, vain linnanpuistossa.

Ajoimme Inzelliin, jossa tapasimme vaimon työkaverin ja tämän valmentajamiehen. Suomalaiset pikaluistelijat harjoittelivat kesäisin Inzellin jäästadionilla. Sitten suunta Kotkanpesään.

Berchtesgadenin vieressä on Hitlerin Kotkanpesä. Auto oli jätettävä maksulliselle parkkipaikalle, ylös Kotkanpesään mentiin bussilla. Bussista avautuivat huikaisevat näköalat kauas vuoristoon. Tie oli muutaman kilometrin pituinen serpentiini ja kapea. Päätepysäkki oli kallion seinämässä olevan ison rautaoven vieressä. Siitä oli käynti kallion sisään.

Kallion sisällä käytävä johti hissin ovelle. Nousimme hissillä ylös ja tulimme keskelle Kotkanpesän pääsalia. Maisemat antoivat kaukaisuuksiin yli vuorten ja alas Königsseehen vuorten kainaloon. Menimme ulos terassille. Ihmisiä oli pihalla ja ulkokahvilassa, mutta ei kovin paljon. Yksi tyttö pysäytti meidät ja kysyi suomen kielellä, olimmeko suomalaisia. Vastasimme näin olevan. Hän oli suomalainen ja kesätöissä Kotkanpesässä ja aloittamassa pian työvuoronsa. Palasimme bussilla autollemme ja ajoimme Itävaltaan Zell an Seen leirintäalueelle yöksi.

Bussilla Kotkanpesään

Kotkanpesä

Zell am See oli kiva pikkukaupunki Zeller Seen rannalla. Leirintäalue oli kolmen kilometrin päässä järven pohjoispuolella. Teimme illalla pistoajelun Saalbachiin, joka on talviurheilupaikka hotelleineen ja hiihtohisseineen. Aamulla jatkoimme Kaprunin kautta Krimmliin, jossa on Itävallan korkein vesiputous, Krimmler Wasserfall. Korkeus on 300 metriä, mutta ei pystysuoraan, vaan jyrkkänä ja moniportaisena koskena. Viereisessä Wald-nimisessä kylässä suoritimme päiväuinnit vaatimattomassa maauimalassa. Kaprunissa näimme punaisten alppijunien häipyvän vuorten korkeuksiin ja vievän jäätikkölaskijoita jäätiköille. Laajat jäätiköt näkyivät ylävuorilla. Jäätiköillä lasketellaan läpi kesän.

Kaprun

                                                                      

Saavuimme yhteen matkan kohokohdista, edessämme oli Grossglocknerstrasse. Maksoimme Alppien ylittävän serpentiinitien pääsymaksun ja saimme tarran. Ajo ylös mäkeen alkoi. Jo ensimmäisellä pysähdystauolla puimme pojille takit päälle, etteivät vilustu. Lumi oli tien vieressä ja lumipallot lentelivät. Tien korkein kohta oli Edelweisspitze, korkeus 2571 metriä. Se oli korkein paikka, mihin Itävallassa pääsee autolla. Näimme Franz Josef Höhessä allamme laajan jäävirran.

 

Grossglocknerstrasse

                                                                

Jäävirta Franz Josef Höhessä

                                                      

Saavuimme Heiligenblutin kylään, joka on useina talvina jäänyt lumen saarroksiin. Kirkon vieressä oli veistos, jossa enkeli otti verta maljaan ristillä kärsivän Jeesuksen rinnasta vuotavasta haavasta. Kirkon sisällä oli pyjäinjäännöksenä nurkkakaapissa pieni ruskea pullo, jossa oli muutama pisara Jeesuksen verta. Heiligenblut on suomeksi Pyhä Veri. Kylä on pyhiinvaelluspaikka.

Heiligenblut, Itävalta

Lienz, Itävalta

                                                                   

Cortina d´Ampezzo, Italia

                                                               

Vuoristotie loppui Lienziin, joka oli niin etelässä, että siellä kasvoi palmuja. Menimme oitis maauimalaan, jossa ystävällinen mies otti meistä perhekuvan. Olimme Lienzissä yön.

Ajoimme uljaassa Dolomiittivuoristossa Cortina d´Ampezzoon. Dolomiitit ovat äärimmäisen jyrkkäseinäisiä ja kauniita vuoria. Söimme Cortinan asemaravintolassa pizzat ja kävimme jäästadionilla. Olimme yötä Camping Dolomitissa. Jatkoimme Bolzanoon, josta Europabrücken kautta Innsbruckiin. Emme menneet Europabrücken yli, vaan tarkoituksella laakson kautta, jotta kykenimme näkemään sillan suuruuden. Suuri ja korkea se olikin.

Innsbruckissa ryntäsimme heti katsomaan suomalaisten mäkihyppääjien kunniakasta Berg Isel-mäkeä, joka oli lähes kiinni kaupungissa. Alastulorinteen vastarinne se vasta jyrkkä oli. En pystynyt laskeutumaan sitä suorin kengin, vaan vinottain. Palloilimme vähän kaupungilla ja lähdimme Seefeldiin, mikä on hiihtäjäsuuruus Mr. Seefeldin Eero Mäntyrannan kunnian kenttä. Ja lisää tulee: Seuraava etappimme oli suomalaisten mäkikotkien paraatipaikkakunta Garmisch-Partenkirchen. Gasthof Sonnenhofissa vietimme lakanoiden välissä juhannusyön. Sieltä jatkoimme reittiä Zugspitze-Reutte-Neuschvansteinin linna-Lech-Zürs-Vaduz.

Europabrücke

Juhannusmajoituksemme lähellä Garmisch-Partenkircheniä

                    

Olimme Lichtensteinissa. Vaduzissa oli linna mäellä kaupungin keskustassa. Söimme pizzat Old Castle Innissä ja soitimme ystäväpariskunnalle Sveitsin. He pyysivät meitä kylään, sillä heille Bronschhoveniin oli matkaa vain 100 km. No mikäs siinä. 

Ajoimme vierailulle Sveitsiin ja viivyimme siellä kaksi yötä. Rouva oli lähtöisin Varkaudesta, mies oli sveitsiläinen. Kävimme heidän kanssaan Bodenseellä uimassa ja vietimme aikaa heidän uuden omakotitalonsa patiolla. Käydessäni katsomassa isännän kanssa kylien välistä jalkapallo-ottelua koulun kentällä, ihmettelin oluttelttaa kentän vieressä. Nauttiessamme toista kaljaa kysyin, miksi urheilutapahtumissa oli alkoholitarjoilua. Hän vastasi sen olevan aivan yleistä. Suomessa sellaista käytäntöä ei vielä ollut. Heidän poikansa oli vähän meidän kuopustamme nuorempi. Isännällä oli sotilaskivääri kaapissa. Talossa oli maapohjainen iso viinikellari.

Kiitimme perhettä vieraanvaraisuudesta ja lähdimme Stein am Rheiniin, jossa oli kuuluisa Gasthaus. Sieltä sukelsimme Schwarzwaldiin eli Mustaan Metsään. Poikien mielestä metsä ei ollut yhtään musta. Futrwangenissa ylitimme Tonavan, joka oli parin metrin levyinen puro. Olimme Tonavan alkulähteillä. Yöksi asetuimme Titisee-järven rannalle.

Tonava pienenä purona Furtwangenissa

                                                

Sivuutimme Stuttgartin ja Frankfurtin ja asetuimme keskipäivän ajaksi kävelemään ja ruokailemaan keskaikaiseen Marburgiin. Se oli sopivan kokoinen kaupunki, liikenneruuhkat eivät kiusanneet, kuten suurissa kaupungeissa. Sitten seurasi Weser-joen ylitys Holzmindenissä, jossa oli iso voimalaitos. Luulimme sitä atomivoimalaksi. Kurvailimme yöksi Hannoverin pohjoispuolelle kauniiseen keskiaikaiseen Cellen pikkukaupunkiin. Siellä oli kivaa. Ilta oli lämmin, kun käppäilimme kaupungilla.

Marburg

                                                                             

Viimeinen ajopäivä oli Cellestä Travemündeen, jossa oli ruokailuun liittyvä yleisötapahtuma. Saimme ruoka- ja juomamaistiaisia niin paljon, että se riitti meille laivan ruokailuun asti. Ajoimme Eurooppamme teillä 4500 km.

Köröttelimme satamaan ja jonotimme Finnjetiin. Laiva lähti iltapäivällä. Meillä oli ikkunahytti, ja hytissä jääkaappi. Ikkunan lisähinta oli niin iso, että istuin pitkään yksin hytissä ja katselin ikkunasta aavaa merta. Muut olivat kaupoissa, pallomeressä ja aurinkokansilla. Laivamatka kesti 22 tuntia. Matkavauhti oli kova, eli 55 km/h. Laivassa oli kaasuturbiinimoottorit. Kansien välisissä rappukäytävissä oli Kimmo Kaivannon sukeltajamaalauksia. Finnjet seilasi 1977-2008. Se romutettiin Intiassa 2009.

Odotimme Finnjetin lähtöä Travemündessä

Ajoreittimme