Viron automatka 1, 1987

AUTOMATKA VIROON 30.7-3.8.1987                                   

(Matkareitin kartta jutun lopussa)

Automatka alkoi oman perheen voimin Nurmeksesta 29.7.1987. Meitä oli vaimo ja minä sekä kaksi poikaamme, jotka olivat 10- ja 5-vuotiaita. Automme oli melko uusi Toyota Camry 1,8 litraa. Ajoimme Nurmeksesta mummolaan Pieksämäelle yöksi. Ukki ja mummo tulivat aamulla kyytiin, kun lähdimme ennen viittä kohti Neuvostoliittoa. Nuijamaan raja-asema avattiin kuudelta. Meitä oli autossa kuusi innokasta matkustajaa.

Ukki joutui syömään Nuijamaan tullissa HK:n Sinisen lenkin yksin, sillä makkaran vienti Neuvostoliittoon oli kielletty. Samoin jouduimme syömään keitetyt munat ja jotain muutakin matkaevästä, mutta ei onneksi kaikkea.

Minua oli varoitettu nopeusvalvonnasta Nuijamaan ja Viipurin välillä, jossa oli 60 km/h rajoitus. Ajoin tyhjällä tiellä kiltisti tuota nopeutta. Muuta liikennettä ei ollut, ei nopeusvalvontaakaan.

Ajoimme Viipurin läpi ja saavuimme Terijoelle. Söimme jäljellä olevia eväitä tyhjällä hiekkarannalla. Muutama keskenkasvuinen poika tuli tekemään kauppaa, mutta sanoimme, että meillä ei ollut mitään myytävää.

Evästauko Terijoella

                                                                     

Matkalla Leningradiin oli useita vartiokoppeja tien varrella. Ohittaessamme kunkin kopin, nosti koppalakkipäinen vartija puhelimen luurin korvalleen ja soitti jonnekin. Autoja oli tiellä jonkin verran, kaikki venäläisvalmisteisia. Oli myös erikoisen näköisiä rekkoihin liitettyjä nosturiperävaunuja, heiluvapyöräistä kulkupeliä ja kaikenlaisia muitakin virityksiä. Tie oli kuoppaista asfalttia. Menomme oli varovaista ja maltillista.

Pienempi poikamme istui ukin sylissä. Hän ihmetteli, kun ukin kyynärpää vähän väliä iski häneen. Ukki ei olisi halunnut nukkua ja piti sen takia kädellään ikkunan yläpuolella olevasta kahvasta. Kun ukki nukahti, käsi irtosi kahvasta ja iski pikkupoikaa. Samalla ukkikin heräsi. Episodi toistui monta kertaa.

Saavuimme Leningradiin, jonka laajalle esikaupunkialueelle oli rakennettu elementeistä valtavasti suuria kerrostaloja. Polut risteilivät talojen väleissä korkeissa heinikoissa. Vaimo kartanlukijana ohjusti meidät Leningradin keskustaan Nevski Prospektille ja sitä pitkin Amiraliteettiä ja Iisakin kirkkoa kohti, kunnes saavuimme Eremitaasin eteen. Pysäköimme Talvipalatsin aukiolle niin lähelle korkeaa patsasta, kuin mahdollista. Söimme loput eväämme auton peräkontin toimiessa pöytänä.

Leningradin esikaupunkia

                                         

Eväiden syöntiä Talvipalatsiaukiolla

                                                    

Iisakinkirkko oli remontissa

                                                            

Matkamme jatkui Leningradista Suomenlahden etelärannan suuntaisesti kohti Narvaa ja Viron Sosialistista Neuvostotasavaltaa. Mieleen jäi nätti Kingisepin kylä. Ylitimme Narvajoen Ivangorosta Narvan kaupunkiin. Ostimme kioskista syötävää ja jatkoimme kohti Tallinnaa. Tapan tiehaarassa uskalsin pysäyttää auton kuvanoton ajaksi. Tapassa asui sukulaisiamme. Heillä oli siellä talo ja baari.

Ylitimme Narva-joen

                                                 

Kingisepp

                                                                              

Tallinnassa ajoimme Viru-Hotellin edessä olevalle turvalliselle parkkipaikalle ja kirjoittauduimme sisään. Isovanhemmat menivät vierailulle omien ystäviensä luo. Me muut ajoimme Endla-kadulle sukuloimaan.

Jätimme auton kerrostalon pihalle siten, että keittiön ikkunasta pystyi vahtimaan autoa. Joku meistä tai talon väestä oli ikkunassa koko vierailumme ajan. Autoista varastetaan tuulilasinpyyhkijöitä, peilejä, pyöriä ja kaikkea, mitä irti saa. 

Ajoimme Endlasta Mäheen, jossa sukulaisilla oli siirtolapuutarhamökki. Ruokailimme ulkopöydässä ja nautimme kasvihuoneen satoa. Meitä oli toistakymmentä henkeä vanaemasta pisikkisiin poegiin. Kävimme Muugassa katsomassa valmistumassa olevaa sukulaisten omakotitaloa. Vietimme kaksi yötä Viru-Hotellissa auton ollessa valvonnan alla pääoven parkkipaikalla. Kävelimme Vanhassakaupungissa.

Iso sukulaisjoukko oli saattamassa meitä matkaan Viru-Hotellin edessä, kun lähdimme Suomeen. Ajoimme paluumatkan samaa reittiä, mitä olimme tulleet. Narvan jälkeen Inkerinmaalla oli ihmisiä ja karjaa tiellä ja tien varsilla. Ajoimme Leningradin läpi Viipuriin. 

Pysähdyimme Tapan risteyksessä

Ihmisiä ja karjaa Inkerinmaalla

                                                     

Pysäköin Viipurissa Pyöreän Tornin pääoven eteen, jossa seisoi kumarainen ovimies. Hän lupautui vartioimaan autoamme sen ajan, kun ruokailimme Tornissa. Lähtiessämme hänen kumarruksensa hipoi maata, kun annoimme hänelle kourallisen markkakolikoita.

Ajoimme Nuijamaan kautta Pieksämäelle, minne jätimme isovanhemmat. Sieltä ajoimme kotiin Vantaalle. Ajomatkamme oli 2000 km.

Viipuri, taustalla rautatieasema

Ovimies vartioi autoamme Viipurin Pyöreän Tornin ovella

                              

Matkareittimme