AUTOMATKA USA:SSA 29.5-16.6.1995
(Matkareitin kartta jutun lopussa)
Tämä juttu on kahden ja puolen viikon pituisesta automatkasta USA:han. Matkassa olivat lisäkseni vaimo ja nuorempi poikamme sekä pikkuveljeni, tämän vaimo ja heidän tyttärensä. Molemmat lapset olivat 13-vuotiaita. Vanhempi poikamme vei meidät kaverinsa kanssa Helsinki-Vantaan lentoasemalle.
Finnairin suora lento San Franciscoon lähti Helsingistä 29.5.1995 klo 8.00. Lentoreittimme meni Grönlannin yli. Lumisesta ja suuresta saaresta näkyivät keskiosien mustat vuoret. Pitkän lennon aikana nukuimme reilut päiväunet.
USA on pinta-alaltaan Euroopan luokkaa. Suomi sijoittuu pinta-alaltaan viidenneksi USA:n osavaltioiden joukossa: Alaska, Texas, Kalifornia, Montana, Suomi, Uusi-Meksiko...
Olimme varanneet San Franciscon lentoaseman Hertziltä seitsemän hengen Ford Windstarin, jossa oli penkkejä kolmessa rivissä. Saatuamme vanin, jolla oli ajettu 7000 mailia, ajoimme San Franciscon keskustaan. Kävimme Fishermans Wharfilla kahvilla. Ajoimme Lombard Streetin kiemurat ja jatkoimme sumuisen Golden Gate Bridgen yli Muir Woodsin punapuumetsään ihmettelemään suuria mammuttipetäjiä. Ihmisiä oli paljon.
Seuraavana päivänä saavuimme Montereyhin. Menimme pierille, jonka ulkoilmaravintolassa söimme. Kieltotaulussa luki, että albatrosseja ei saa syöttää. Pierit ovat isoja puulaitureita, joissa on kauppoja, ravintoloita ja baareja. Joillekin voi ajaa autollakin. Englannissa pierit ovat huvittelulaitureita pelihalleineen ja ravintoloineen. Reippailimme isossa Monterey Mallissa ja ostimme matkaevästä. Jäimme yöksi Monterey Park Crest Moteliin, jossa oli lämmitettävä uima-allas. Ajoimme velipojan kanssa vuoropäivinä.
Söimme seuraavana aamuna omissa motellihuoneissa valmistamiamme aamupaloja. Niiden voimalla ajoimme Carmeliin, joka oli nätti pikkukaupunki. Omakotitalot olivat sympaattisia. Hankin ostarilta matalan lippiksen ja kävimme hiekkarannalla. Matka jatkui nälkäisinä ykköstietä pitkin etelään päin. Pysähtelimme levähdyspaikoille ja ihailimme merimaisemia Tyynelle Valtamerelle.
Big Sur Innissä nautimme kunnon aamupalan. Oli veljen ajopäivä, joten päätinpä tilata kahvin sijasta oluen. Tarjoilija luuli kuulleensa väärin ja sanoi excuse me? Vastasin, että big one, please.
Saimme kunnon aamupalat ja kahvit. Minulle kannettiin oluttuoppi, jonka reunat oli kuorrutettu sokerilla. Näin oluestakin saatiin säädyllinen aamujuoma. Vaimoa hävetti.
Saavuimme sateiseen Santa Barbaraan, johon emme jääneet. Ajoimme Oxnardiin. Santa Monicassa erkaannuimme Tyynestä Valtamerestä ja lähdimme sisämaahan Beverly Hillsiin. Ajelimme hienostoalueella. Kadun varrelta löysimme Elviksen portin, mutta taloa ei näkynyt kasvillisuuden takaa. Kävimme ostoskaduilla.
Ajoimme hampurilaisille Universal Studioille. Näimme Back to the Future-elokuvan ulkokulissit ja jouduimme metrossa maanjäristykseen. Vanhus ja Meri-elokuvan imitointi ja Stunt Show sekä Kiviset ja Soraset nähtiin. Ajoimme yöksi Anaheimiin.
Valitsimme majapaikaksemme Hotel Cavalier Inn and Suites-nimisen hotellin Disneylandin vierestä. Yhden päivän lippu huvipuistoon maksoi 33 dollaria. Yksi dollari oli 5 mk 20 penniä. Ostimme liput hotellimme tiskiltä.
Sea World on ulkoilmateatteri, jossa taiteilijoilla on esiintymislavan lisäksi iso vesiallas. Esiintyjinä olivat delfiinit, hylkeet, mursut, merileijonat. Myös joku pikkueläin, ehkä piisami, maaoraava vai minkki? Pääesiintyjä oli tappajavalas Shamu, joka heitti miehen kuonollaan korkealle, pyörähti ilmassa ympäri ja kasteli kahdeksan alinta penkkiriviä märiksi. Se sai palkinnoksi ämpärillisen pikkukaloja ja kumarsi yleisälle lopuksi. Sea Worldissa on myös akvaario, jossa saatoimme kävellä lasitunnelissa hain uidessa ylitsemme.
Pysähdyimme Flagstaffissa seuraavana päivänä hattuostoksille. Kunnon lierihatut piti ostaa. Sedonassa kävimme ruokakaupoilla ja majoituimme tuttuun Star Moteliin. Seudun kalliot ovat tiilenpunaisia. Kävimme uimassa Slide Rocksin jokiuimalassa Oak Ckreek-kanjonissa, jossa järjestystä valvoi leppoisa naiskonstaapeli. Uimahousuni persukset kuluivat puhki laskiessani istuallani jokea kapeassa uomassa.
Auton ovet menivät Lodgen pihalla lukkoon ainoan avaimen jäädessä auton sisälle. Lodgen henkilökunta tuli apuun ja soitti lukkoliikkeen miehen paikalle. Hän longotti ovea ja nosti lukon nappulan ylös erikoistyökalullaan hetkessä.
Seuraavana päivänä kävelimme Yavai Pointista kanjonin pohjalle menevää polkua puoleen väliin. Oli paahtava helle eikä ilma liikkunut. Jokaisella oli kolme litraa vettä repussaan. Vastaamme tuli ihmisiä ratsastaen muuleilla. Kanjonin pohjalla on majoitustakin, mutta varaukset on tehtävä vuotta aikaisemmin. Meille riitti viiden tunnin patikointi puoleen väliin ja takaisin ylös. Polku oli ajoittain liukas irtohiekan takia. Kanjoni on kaksi kilometriä syvä. Ajoimme yöksi Kayentaan Holiday Inn Moteliin.
Ruokailimme oman motellin ravintolassa. Viereisessä pöydässä istui vanha intiaanipariskunta. Mies oli komea valkoisessa, pitkässä tukassaan, vaimo oli mustahiuksinen. He eivät puhuneet sanaakaan ruokaillessaan, eivätkä sen jälkeen.
Ajoimme pitkää suoraa tietä, jossa on filmattu Forrest Gump-elokuvan kohtaus, kun Forrest juoksee Amerikan halki. Hänellä on pitkä parta ja suuri seuraajien joukko. Hän pysähtyy yhtäkkiä ja sanoo, että on väsynyt ja haluaa lähteä kotiin. Hän ei ollutkaan Messias, kuten äimistynyt joukko luuli.
Lähellä Kayentaa Arizonan ja Utahin rajalla on lännenfilmeistäkin tuttu Monument Valley. Minulla oli suuret odotukset siitä, enkä totta totisesti pettynyt. Maksoimme pääsymaksun pienessä kopissa olleelle intiaanille. Monument Valley kuuluu navajoille. Saimme luvan ajaa isolla alueella omin päin, kunhan pysymme tiellä.
Monument Valleyssä on paljon kalliotötteröitä, joiden väliset tasaiset alueet ovat hienoa hiekkaa. Yleisväri on tiilenpunainen. Puita ei ole, vain pientä pensaikkoa. Tötteröiden väleistä näkee silmänkantamattomiin.
Reissuissa käy usein turistin tuuri, niin nytkin. Näimme kallionkielekkeellä punapaitaisen lännenmiehen valkoisen ratsun selässä. Hän oli asettunut kuvattavaksi turistiryhmälle. Pysähdyimme ja otimme hyvät kuvat. Mies poistui kielekkeeltä meitä kohti, jolloin sain hänestä lähikuvan.
Tötterövuoret ovat muodostuneet eroosion vaikutuksesta ja ne tulevat vuosimiljoonien myötä häviämään kulumalla pois. Niitä on monen nimisiä: Elefant Butte, North Window, The Mittens, The Totems, Hunt´s Mesa, Peukalo-Butte. Kaikkialla vallitsi syvä hiljaisuus kuten Grand Canyonissakin. Viivyimme alueella toista tuntia. Lisäksemme siellä ajeli vain muutama auto. Hellettä piti.
Jatkoimme matkaa Hanksvillen bensa-asemalle, joka oli puuttoman erämaan keskellä vuoren kupeessa. Tankkasimme auton ja joimme kahvit vuoren sisällä olevassa luolassa, jossa oli bensa-aseman myymälä ja baari. Sitten tuli eteemme Grand Junction eli Suuri Risteys.
Ajoimme Interstate 70-Highwayta pitkin kohti Denveriä. Colorado-joki virtasi vierellämme. Tie nousi lumirajan yläpuolelle. Lunta oli tien varsilla, mutta kylmä ei ollut. Heittelimme ajotauolla lumipalloja kesävaatteissa. Koukkasimme välipalalle Vailin Mäkkiin.
Saavuimme sateessa Coloradoon ja Denveriin. Kävimme ostamassa mallista ruokatarpeita ja North Jeffco Ice Arenan kaupasta maalivahdin räpylän. Jatkoimme ajoa Wyomigiin ja saavuimme Cheyenneen. Asetuimme Hotel Best Westerniin, josta saimme perhehuoneen koko porukalle. Hotellissa oli sauna, kuntosali, uima-allas, iso laabi, kolme ravintolaa, liquer-kauppa ja matkamuistomyymälä. Loppuillasta oli ravintolassa elävää musiikkia. Toivoin Eaglesia ja sitä tuli.
Aamulla käännyimme länteen. Tien vieressä oli Abraham Lincolnin patsas lumisessa ympäristössä. Siitä jatkoimme Laramieen. Lunta ei enää ollut. Interstate 80 vei meitä suorana baanana preerian halki Evanstoneen, jossa majoituimme Super 8 Moteliin. Päivän ajo oli 360 mailia.
Aamulla piti raaputtaa jäät auton ikkunoista, pakkasyön jälkeen aamu oli kirpeä. Lähdimme kohti Salt Lake Cityä. Oli tulossa pitkä ajopäivä.
Ajoimme hiljaisen Salt Lake Cityn keskustan läpi ilman pysähdyksiä. Kaupunki ei ollut vielä herännyt. Saavuimme Isolle Suolajärvelle, jossa pidimme tauon. Aallot olivat tuoneet rantaan sohjomaista suolaa. Heittelimme suolapalloja, jotka olivat kuin lumipalloja. Ajoimme yhtä soittoa Renoon, jossa majoituimme Best Westerniin. Päivän ajo oli 1000 km. Veli jaksoi istua ratissa.
Reno mainostaa olevansa Maailman Suurin Pikkukaupunki, The Biggest Little City in the World. Pelikaupunki, kuten Las Vegas. Menimme yhteen kasinoista, jossa onnistuimme keplotella itsemme suuren pelihallin perimmäiselle alueelle asti. Veli pelasi pienillä kolikoilla, jolloin voitotkin olivat pieniä kolikoita. Saimme häädön, ikäraja oli 18 vuotta. Yritimme mussuttaa, että nuoriso on koko ajan valvonnassamme, mutta se ei auttanut. Ulos vaan!
Aamulla vietimme aikaa hotellimme uima-altaalla. Lähdimme siitä taas Kalliovuorille kohti San Franciscoa. Lumihuiput tulivat näkyviin. Ajoimme päiväuinneille Tahoe-järven itärannalle suurten kivien alueelle. Päivä paistoi ja oleskelimme kuution kokoisilla pyöreillä, lämpöisillä rantakivillä. En uinut, toiset kyllä. Vesi oli kristallinkirkasta ja sen lämpötila oli +4 astetta. Lumiset vuoret kimaltelivat vastarannalla.
Uitua lähdimme ja vaihdoimme osavaltiota. Tien varsilla oli suuria jäteastioita, joihin piti heittää ylimääräiset sapuskat. Kalifornia oli tarkkana, etteivät bakteerit leviä hedelmien tai vihanneksien mukana sinne.
Kaikki autot pysäytettiin rajalla, jossa kysyttiin, oliko banaaneja, muita hedelmiä tai siemeniä autossa. Ei ollut, vastasimme. Oletteko tulossa Coloradosta? Emme ole, vain tuolta Tahoe-järveltä. Saimme mennä.
Ajoimme Kalifornian pääkaupunkiin Sacramentoon, jonka BW:stä olimme varanneet huoneet lähtiessämme edellisestä Best Westernistä. Hotellien resepsuunit tekivät mielellään varauksia saman ketjun hotelleihin seuraaviksi öiksi. Uimme hotellin altaassa. Vanhakaupunki oli kiva ja vietimme siellä koko loppuillan.
Seuraavaksi yöksi asetuimme Napaan. Kävimme kahdella viinitilalla maistiaisissa. Pizzat nautimme Elvis-baarissa. Hotellimme oli Travelodge.
Pysyimme viinialueella ja ajoimme Sonomaan. Ihastuimme pikkukaupunkiin ja jäimme yöksi. Best Westernin jääkaapeissa oli valkkarit valmiina. Sonoman ystävyyskaupunki Unkarissa on Tokaj. Vietimme aikaa hotellin uima-altaalla ja otimme aurinkoa.
Saavuimme seuraavana päivänä San Franciscoon, ylitimme taas Golden Gaten sillan. Siltamaksu oli 3 dollaria. Kaupungista poispäin ajettaessa maksua ei ole. Kävelimme kaupungilla ja ostimme vaatteita. Nukuimme yön kantakaupungin hotellissa.
Palautimme auton San Franciscon lentoaseman Hertziin ja lensimme Helsinkiin. Kävimme kuudessa osavaltiossa ja ajoimme 6700 km. Pysyimme terveinä koko matkan ajan ja auto toimi kuin ompelukone. Veli otti reissun videolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti