AUTOMATKA IRLANTIIN 26.6-10.7.1993
(Matkareitin kartta on jutun lopussa)
Olemme aiemmin käyneet automatkalla Brittein saarilla Englannissa, Skotlannissa ja Walesissa, mutta emme Irlannissa, joten päätimme lähteä sinne. Matkaseurueeseemme kuuluivat vaimo ja minä sekä poikamme, jotka olivat 16- ja 11-vuotiaita. Autona oli 1,6 litran Toyota Corolla Liftback. Peräpuskurissa oli FIN-tarra, josta oli tullut Suomen virallinen maatunnus. SF-kyltti jäi historiaan.
Vietimme Juhannuksen Nurmeksessa, josta aloitimme reissun ajamalla 26.6 1993 Kuopion, Jyväskylän ja Tampereen kautta Turun satamaan.
Seilasimme yölaivalla Turusta Tukholmaan. Laiva oli Vikingin ms Kalypso. Tukholmasta ajoimme Arbogan Esson (Statoil) kautta yhtä soittoa kiireen vilkkaan Göteborgiin, josta Princess of Scandinavia-laiva lähti 27.6.1993 jo klo 14.00 Englantiin. Ehdimme juuri ja juuri laivaan, turhaa aikaa ei jäänyt yhtään.
Lauttamatka kesti yli yön. Saavuimme Englannin kaakkoisrannikolle Harwichiin seuraavana päivänä klo 13.00. Ajoimme Lontooseen, josta olimme varanneet hotellihuoneen kolmeksi yöksi. Hotelli sijaitsi keskustassa, josta oli helppo lähteä kylille. Auto oli koko ajan hotellin parkkihallissa.
Tutustuimme hartiavoimin Lontoon nähtävyyksiin. Onneksi pojat olivat ketteriä kävelijöitä. Näimme Big Benin, Trafalgar Squaren, Churchillin kumaraisen patsaan, Piccadilly Circucsen, Pall Mallin, Tower Bridgen. Kävimme Westminster Abbeyssä ja Tower of Londonissa. Ajelimme mustalla London-taksilla. Kävimme jokilaivalla Greenwichissa, jossa näimme nollameridiaanin ja maailmankuulun teelaivan Cutty Sarkin. Kävimme Imperian War Museumissa, jossa oli mm. saksalainen tuhoraketti V-2 ja Lancaster-pommikoneen kokonainen keula. Seurasimme vahdinvaihtoa Buckinghamin palatsin luona. Kävelimme Scherlock Holmesin kotikadulla Baker Streetillä. Pistäydyimme useassa pubissa. Kävimme Planetaariossa ja sen viereisessä Madame Tussaudsin vahakabinetissa. Näimme vahanukkeina kuninkaallisen perheen, Michael Jacksonin, Nigel Manselin, Beatlesit, Benny Hillin, Albert Einsteinin sekä ensimmäiset kuumiehet Neil Amstrongin ja Buzz Aldrinin.
Kävimme maksuttomassa British Museumissa, jossa oli paljon Egyptistä ja Kreikasta haalittuja muinaisia aarteita. Yhtä isoa kiveä tuijotti moni kauan, se oli museon yksi arvokkaimmista nähtävyyksistä. Siinä oli jotain vanhaa kirjoitusta.
Lähdimme Lontoon vilinästä ja saavuimme kiviseen yliopistokaupunki Oxfordiin. Pistäydyimme University Collegen sisäpihalla ja jatkoimme Strattford-Upon-Avoniin. Löysimme sieltä yöpaikaksi kivan B&B:n, joka oli vanhan maalaistalon yhteydessä oleva iso rakennus. Tarkastimme ulkopuolelta William Shakespearen syntymäkodin.
Ajoimme seuraavaksi yöksi Warwickiin, jossa kylän keskeltä löysimme B&B:n. Kivinen kylä sekin. Nautimme iltapalamme picnicin muodossa puiston nurmikolla.
Aamulla jatkoimme matkaa Birminghamin ohi Shrewsburyyn. Se oli sopivan kokoinen pikkukaupunki, jonka keskustasta oli helppo löytää parkkipaikka. Kävimme kaupoilla. Mielessä siinsi jo laivamatka Irlantiin. Ajoimme Shrewburysta Walesin rannikolle Holyheadiin.
Autolautta Irlantiin lähti Holyheadin satamasta. Elämänmeno muuttui hetkessä. Laivalla oli rentoa porukkaa ja irkkumusiikki kaikui monelta taholta. Pieniä soittoryhmiä istuskeli penkeillä ja lattioilla soittaen jotain tuttua melodiaa tai improvisoiden. Irlantilaisten autot olivat vaatimattomampia, kuin engelsmannien. Laiva saapui Dubliniin, josta ajoimme tutuntutun pitämään B&B:hen Dun Laoghaireen.
Seuraavana aamuna alkoi maaseutuajo Irlannissa. Lähdimme rannikkoa myötäillen etelään, jossa oli Bray-niminen kylä. Pienen pysähdyksen jälkeen matka jatkui sisämaahan Glendaloughin ylängölle, josta oli esteettömät maisemat puuttomille, vihreille ylämaille. Ajoimme Hollywoodin kautta Kilkennyyn, josta vaimo osti minulle pikeepaidan. Kävelimme kaupungilla ja linnanpuistossa. Siitä edelleen Rock of Casheliin, jossa myöskin oli vanha linna. Sitten saavuimme Tipperaryyn. Kaupungin tulokyltissä luki: Wellcome to Tipparary. You´ve Come a Long Way. Tervetuloa Tipperaryyn. Olet tullut pitkän matkan. Etäisyys Vantaalta oli 3000 km siten, että maantietä pitkin oli matkaa 1561 km, jonka lisäksi meritietä vajaa 1500 km. Tein jotain erikoista, että muistaisin Tipperaryn paremmin. Kävin parturissa. Olkapäille laitettiin suojaksi raskas kumilevy. Leikkaus maksoi kaksi puntaa ja parturinainen jutteli mukavia.
Traleen kautta huruttelimme katsomaan Moherin kallioita, Cliffs of Moher. Kalliot ovat Irlannin länsirannikolla 75 km tietä pitkin laskettuna Galwayn eteläpuolella. Kalliot laskevat äkkijyrkästi mereen, korkeus vaihtelee 120 ja 214 metrin välillä. Kalliot ovat Irlannin tärkein turistikohde, jossa käy vuosittain miljoona turistia. Nyt siellä olimme vain me. Ajoimme Kinvaraan, jossa oli vanha kivilinna. Tienviitan paikannimet ovat myös iirin kielellä. Black Head oli niemenkärki, josta melkein jo näkyi Galway. Kiviaitoja oli kaikkialla, metsiä ei missään. Maasto oli vaihtelevaa ja mäkistä, jossa tulivat esiin kaikki vihreän värisävyt.
Pojat jäivät viettämään iltaa Galwayssa hotellihuoneeseen, vaimon kanssa menimme istumaan läheiseen pubiin, jossa oli useita saleja. Pieniä soittoporukoita oli puolenkymmentä, eivätkä ne häirinneet toisiaan, saati että olisivat alkaneet soittaa kilpaa. Pubin asiakkaat liittyivät kuka mihinkin porukkaan, jotkut yhtyivät lauluihin. Toiset asiakkaat siirtyivät uuteen soittoporukkaan, toiset lauloivat yhden ja saman porukan kanssa koko illan. Toiset asiakkaat vain kuuntelivat. Pubin ovet lukittiin, kun paikka täyttyi.
Lähdimme ajamaan Irlannin poikki kohti itää. Ajelimme kumpuilevan maan halki Kellsiin, jonka lähellä yövyimme B&B:ssä. Talonväki pyysi pienempää poikaamme juottamaan karitsaa tuttipullolla. Kellsin kaupungilla eräässä näyteikkunassa oli Book of Kellsin tarkka kopio. Kirja on kuvitettu, keskiaikainen latinankielinen evankeliumikäsikirjoitus. Kellsin keskellä kohosi 26 metriä korkea kivinen, pyöreä torni 1000-luvulta. Se oli munkkien muinainen aarrekammio.
Drogedan lähellä oli laukkarata, jonne saapui tuttujamme. Seurasimme laukkakisaa. Meidän pienempi poikamme ja tuttavaperheen samanikäiset pikkupojat sopivat istumaan laukkaradan reunalla olleen karusellin penkkiin vierekkäin. Ajoimme vanhan luostarin, Melifont Abbeyn kautta tuttujen luo Drogedaan yöksi. Saimme oman huoneen heidän omakotitalostaan. Mies oli suomalainen ja rouva Irlannista. Rouvalta olimme saaneet hyviä matkavinkkejä reissullemme. Seuraavaksi yöksi ajoimme Dubliniin, josta tuttumme varasivat meille Bed and Breakfast-paikan.
Saavuimme pian Chesterfieldiin, jossa kaikki päivät ovat markkinapäiviä. Ostimme torilta kahdeksan sinistä lautasta, joissa oli englantilainen kylämaisema siltoineen ja hevosineen. Kaupungin kirkontorni on vino.
Chesterfieldin lähellä on Cherwoodin metsä, missä on asustellut Robin Hood, Isä Tuck ja Punapää-Will kumppaneineen. Menimme kävelylle metsään, jossa oli usea paksu tammi. Suurimman tammen oksat oli tuettu maahan parruilla. Kun olin ottamassa kuvaa komeasta puusta, tokaisi vaimo, että on niitä keloja Suomessakin! Kamera sujahti laukkuun ja mieli kuohahti, mutta matka jatkui.
Kurvasimme Cambridgen yliopistokaupunkiin, jossa näimme King´s Collegen. Kävelimme kaupungilla ja kävimme ruokapaikassa.
Seilasimme laivalla Harwichista Göteborgiin. Pohjanmerellä näimme useita öljynporaustorneja. Göteborgista köröttelimme Tukholmaan. Söimme Vanhassakaupungissa torin laidalla pizzat. Kävelimme kujilla ja Kuninkaanlinnan luona. Seilasimme Siljalla Turkuun, josta ajoimme Helsinkiin. Matkamme oli pituudeltaan 4300 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti