Kävelimme Aablasta Tapurlaan Viron pohjoisrannikolla, tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta itään
Teimme sadepäiväreissun Viroon. Katselimme sysimustaa itätaivasta saapuessamme aamulaivalla Helsingistä Tallinnaan. Taidamme kastua, totesimme.
Lähdimme marssimaan rantoja pitkin Aablan kaupalta pohjoista kohti. Virolaisia tallustelijoita oli 8 ja suomalaisia 3. Jalkamme kastuivat jo alkumatkasta. Pidimme sadetauon vuotavassa valonheitinasemassa, mutta mielialamme oli korkealla. Olimme liikkeellä isolla porukalla. Naisilla oli sateenvarjot. Kaikilla oli jonkinlaiset sadevarusteet, mutta ne eivät kauaa pitäneet. Kivet olivat liukkaat ja vihaiset koirat hätyyttelivät. Koiria tuntui olevan irrallaan joka talossa.
Saavuimme Jumindan niemeen, jossa on sodan kauheuksista kertova muistomerkki. Meri on ollut sodan aikana punaisena ihmisverestä johtuen laajoista miinakentistä, joihin laivat ajoivat ja haaksirikkoutuivat.
Eväspaikka löytyi kuin tilauksesta Jumindan muistomerkin jälkeen. Katoksellinen retkipöytä oli kuin tehty meitä varten. Söimme Keijon lohikukkoa.
Lähdimme marssimaan rantoja pitkin Aablan kaupalta pohjoista kohti. Virolaisia tallustelijoita oli 8 ja suomalaisia 3. Jalkamme kastuivat jo alkumatkasta. Pidimme sadetauon vuotavassa valonheitinasemassa, mutta mielialamme oli korkealla. Olimme liikkeellä isolla porukalla. Naisilla oli sateenvarjot. Kaikilla oli jonkinlaiset sadevarusteet, mutta ne eivät kauaa pitäneet. Kivet olivat liukkaat ja vihaiset koirat hätyyttelivät. Koiria tuntui olevan irrallaan joka talossa.
Saavuimme Jumindan niemeen, jossa on sodan kauheuksista kertova muistomerkki. Meri on ollut sodan aikana punaisena ihmisverestä johtuen laajoista miinakentistä, joihin laivat ajoivat ja haaksirikkoutuivat.
Eväspaikka löytyi kuin tilauksesta Jumindan muistomerkin jälkeen. Katoksellinen retkipöytä oli kuin tehty meitä varten. Söimme Keijon lohikukkoa.
Sade hellitti ja vaellus jatkui. Rannan paalussa oli puinen kyltti, jossa kerrottiin Suomen vakoiluryhmän rantautumispaikasta 8.8.1941. Puissa olivat syksyn kylläiset värit. Olimme Lahemaan luonnonsuojelualueella, jossa veteen kaatuneet puut saavat jäädä paikoilleen. Saavuimme Tapurlaan pimeällä ja lopetimme taaperruksen klo 17.30. Suomessa kello oli 18.30. Virossa ei siirrytty keväällä kesäaikaan. Teimme matkaa 22 km.
Tuglas-Seuran tiloissa Helsingin Mariankadulla oli Rannankiertäjät Virossa-valokuvanäyttelyni 18.9-8.11.2000. Näyttely koostui vaelluksilla ottamistani kuvista.
Kokoonnuimme Aablan kaupalla
Henkka ja Keke ruostuneen hinaajan luona
Majakka maalla
Kastuimme jo alkumatkasta
Tauko vuotavakattoisessa valonheitinasemassa
Valonheittimen kiskot
Juminda poolsaar, sade alkaa hellittää
 |
| Juminda ninan ensimmäisessä niemessä kävelimme piikkilanka-aidan vierellä |
 |
| Jumindan miinakentän muistomerkki |
 |
| Meri on ollut punaisena ihmisverestä toisen maailmansodan aikana |
 |
| Venyttelin ja luin viitoista: Tallinna 40 km, Helsinki 60 km, Pietari 250 km, Tukholma 420 km. |
Suomen vakoiluryhmän rantautumispaikka 8.8.1941
Kuljimme hiekkatörmän alla
Lahemaan Kansallispuiston kaatuneet puut saavat jäädä paikoilleen
Ryhmä ojentaa. Keijo, Mehis, Talis, Olev, Urve, Petra, Indrek ja Henri.
Syksyn kylläiset värit
Maali häämöttää ja ilta saa, Tapurla on seuraavan niemen takana
Perillä Tapurlassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti