Viron pohjoisrannikon finaali käveltiin Ontikasta Narva-Jõesuulle
Teimme Juhlamatkan kymmenen virolaisen ja neljän suomalaisen voimin. Suomalaiset olivat reissussa Manun Toyota Hiacella vm 1985. Tekniikka kunnossa, vain pientä pintaruostetta. Verhot ikkunoissa.
Ajoimme kävelyä edeltäneenä torstai-iltana 29.7.2004 Toilan Sanatooriumin leirintäalueelle ja pystytimme telttamme tyhjien huvilatelttojen sisälle, joita siellä oli valmiina. Sade ei haitannut pystytystä. Valoa saimme taskulampuistamme. Kuuntelimme meheviä merimiesjuttuja pitkälle yöhön.
Lähdimme rantavaellukselle perjantai-aamuna Ontikan rantatörmän alta saman juurakon vierestä, mihin olimme lopettaneet kävelyn edellisenä syksynä. Kaikki yhdeksän kiveä olivat tallella juuripaakussa. Ranta oli nyrkinkokoista kiveä ja soraa. Mereen kaatuneita puita oli paljon. Fossiilikiviä oli joka paikassa ja aloimme kerätä niitä reppuihimme. Meri ärjyi ja vaahtosi. Ontikan jyrkkä 50 metriä korkea törmä kohosi oikealla puolellamme. Rannan ja törmän välissä kasvoi lehtipuita.
Kävimme Valasten putouksen alla suihkussa. Liukastelimme sinne matalan puron pohjassa kaatuneiden rankojen ja risujen seassa. Palattuamme takaisin rantaan saimme Paavolta muikkukukkoa. Loppupäivä oli samanlaista törmärantaa miljoonine fossiileineen ja lukuisine mereen kaatuneine puineen. Sää oli hyvä. Tuuli oli kova.
Lopetimme ensimmäisen päivän taivalluksen viemärinnäköisen vesiputken luo ja nousimme 168 rappua suoraan teltoillemme Toilaan. Illalla kuuntelimme 60-luvun musaa paikalle saapuneiden virolaisten discoteltasta, kunnes rankkasade lopetti lystin. Voi harmi, olimme Paavon kanssa kuuskytlukulaisia. Päivän kävely oli 13 km.
Toisen päivän aamuna jätimme sateen takia telttamme paikoilleen. Ajoimme Toilasta itään Pimestikuun, josta aloitimme kävelyn kohti länttä. Ranta Pimestikusta Sillamäkeen oli hiekkaa ja piensoraa. Ohitimme Sillamäen betonisen tyrskyvallin ja voimalaitoksen. Näimme rakenteilla olevan suuren laiturityömaan, josta alkaa aikanaan laivaliikenne Kotkaan. Saavuimme ydinjätealtaille. Toinen allas oli peitetty ja toinen oli avoin, jonka pohjalla ja ulkoseinämässä oli jotain vaaleaa ainetta. Nousin avonaisen altaan reunan päälle. Ammoniakki haisi ja oksetti. Altaan reunat alkoivat suoraan merestä. Laskeuduimme maassalojuvien mustien puunrunkojen seassa rantaan ja jatkoimme etäämpänä näkyvää jyrkkää rantakalliota kohti.
Tauon jälkeen kuljimme pikkukivikossa, lähes joka askeleen alle sattui fossiili. Nämä seudut ovat muinoin olleet päiväntasaajan eteläpuolella ja tropiikkia. Muiden uidessa kävin Paavon kanssa Merekalda puhkekülassa tutustumiskäynnillä. Juttelimme loma-asukkaiden kanssa, olimme Vokan lähellä. Siitä eteenpäin ranta oli vaihtelevaa kivikkoa, levämassalahdukkaa, savivelliä ja hiekkarantoja, kunnes Pühajoen jälkeen saavuimme Toilan satamaan ja ylös sanatoriolle. Päivän käppäily oli 22 km.
Purimme saman tien Toilan leirimme ja ajoimme Pimestikun hyttyslaaksoon uuteen leiriin. Auton ikkunasta katsottuna Sillamäen kaupungin silhuetti pimenevässä illassa muistutti Tamperetta tehtaineen, tehtaanpiippuineen ja vesistöineen. Pystytimme viiden teltan leirin taskulamppujen ja nuotion valossa Pimestikun hyttyslaaksoon. Ruokana oli muussia, makkaraa ja nöttköttiä. Meillä oli Taliksen pata ruoan laittoa varten ja minun nokipannuni, jossa keitimme useat kahvit.
Kolmannen päivän aamuna lähdimme Pimestikusta kohti itää. Ranta oli ensin hiekkaa, sitten kivikkoa ja lopulta Merikülan vaiheilta 10 kilometriä mainiota biitsiä Narva-joelle asti. Ilma lämpeni kesäiseksi. Kesän ainoa hellejakso alkoi. Hellettä kesti kokonaisen viikon.
Joukkueemme saapui ihmisten ilmoille. Uimme meressä muiden mukana. Ihmisiä oli sitä enemmän, mitä pidemmälle kävelimme. Paikallinen kunnanvaltuutettu käveli hetken kanssamme. Nautimme Rannabaarissa oluet ja viinit, maali oli jo näkyvissä. Kirjoitin hiekkaan ensin 999 km ja sitten 1000km.
Saavuimme Narvajoelle klo 16.00. Joen takana alkoi Äiti-Venäjä. Kiinnitimme jokirannan laituriin lukkomme ja heitimme avaimet jokeen. Reissumme tuli näin lukituksi. Kysyin itseltäni, miltä tuntuu? Miltä nyt tuntuu?? Ei tuntunut miltään, olimme olleet perillä koko ajan kuutena kävelyvuotenamme. Uimarantamme vieressä Narvajoki laski verkkaisesti Suomenlahteen. Päivän kävely oli 14 km. Kävelimme kolmessa päivässä 49 km.
Toilan kylpylä, edessä leirintäalueen keittiö. Saavuimme Toilaan kävelyä edeltäneenä päivänä.
Pystytimme telttamme suurten huvilatelttojen sisälle
Toilan sotilashautausmaa on kylpylän vieressä
Hautausmaan muistokivi
Uusitut lankkuraput johtivat rannalta ylös, ylhäällä olivat vanhat punaiset rautaraput.
Lähtö Viron pohjoisrannikon finaaliin Ontikasta 30.7.2004 klo 12.15
Poikkesimme rannalta Valasten putouksen alle suihkuun.
Tuulista rantaa Ontikasta itään
Kiertelimme ja alitimme veteen kaatuneita puita
Tauko rannassa
Manu kenkäpyykillä
Jalkamme olivat märkiä koko päivän
Petra jyrkänteen alla
Johanna ja Angela ohittavat taideteokseni
Ensimmäinen päivä oli täynnä hidasteita. Saavumme pian Toilan leiriin.
Jäimme sateen takia myös toiseksi yöksi Toilan leirintäalueelle
Toinen kävelypäivä alkoi Pimestikun rannasta, minne menimme kärrytietä pitkin
Olev ja Manu öljykangastakeissaan sateen varalta
Marssi suuntautui Pimestikusta Sillamäen kautta Toilaan
Sillamäe rannalta nähtynä
Sillamäen rautainen nimikyltti
Vino rantavalli
Lämminvetinen joki
Sillamäe oli ennen suljettu kaupunki
Edessä olevaa uraanirikastamon jäteallasta ei oltu vielä katettu
Mehis, Katrin ja Marju liittyivät joukkoomme
Toilan satama Pühajoen laskulohdassa. Lopetimme toisen päivän marssin ja nousimme Sanatooriumin leirintäalueelle. Ajoimme Pimestikuun, jossa pystytimme teltat pimeään hyttyslaaksoon.
 |
| Kolmannen päivän aamu. Pimestikun metsäleirimme kuhisi hyttysiä |
 |
| Pimestikun rantaa |
 |
| Ana ja Paavo starttaavat päivän koitoksiin |
 |
| Joista ei ollut haittaa |
 |
| Sillamäen pienempi ydinjäteallas oli vielä peittämättä (Kuva edelliseltä päivältä) |
 |
| Menimme jätealtaiden luota kiireesti rantaan. Ammoniakki haisi. (Kuva ed pv) |
 |
| Tauko fossiilikivien rannalla. Taustalla Sillamäen jätealtaat. (Kuva ed pv) |
 |
| Lopetuskuva Narva-Jõesuussa. Takana Narvajoki ja Äiti-Venäjä. |
 |
| Uimme ja otimme aurinkoa. Narvajoki laskee verkkaisesti Suomenlahteen. MUUTAMA LISÄKUVA NARVA-JÕESUUSTA |
Merikülasta alkoi 10 km beach Narvajoelle asti
Ensimmäinen tonni rannikkokävelyissä täyttyi vähän ennen Narva-Jõesuuta. Olevia ja minua naurattaa.
Petra on ruskettunut
Marssimme Rannabaariin
On juhlan aika!
Rannabaari oli kilometri ennen maalia
Päämäärämme Narvajoki on saavutettu
 |
| Lukitsimme reissun Abloy-lukoilla ja heitimme avaimet Narvajokeen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti