Kävelyreittimme oli Rutja-Toolse-Kunda-Letipea-Mahu
Ryhmäämme kuului 13 henkeä, olin ainoa suomalainen. Kävely alkoi Rutjan vartiotornin ja rajavartiolaitoksen luota, Tallinnasta 110 km itään. Rutja on tunnettu Dembel-vartiokoirasta, joka oli venäläisten sotilaiden poistuessa maasta 1990-luvulla hypännyt kuorma-auton lavalta ja palannut työpaikalleen. Se oli jatkanut yksin vartiokierroksiaan ja kyläläiset olivat sitä ruokkineet. Se on haudattu vartiolaitoksen aidan viereen. Haudalla on muistokivi.
Etuporukka lähti marssimaan Rutjasta itään. Aloitin kuskien kanssa kävelyn puolitoista tuntia myöhemmin vietyämme ensin yhden auton Kundaan ja toisen auton vaikeasti löytämämme Letipean majakan luo.
Alkumatka oli hyvää hiekkarantaa. Selvitimme Selja-joen kahlaamalla sen läpi meren puolelta. Syvyyttä oli vain polviin asti joen tuoman maa-aineksen johdosta. Vettä satoi. Kuljimme Karepan ohi laajan lahden rantaan, josta näimme kaukana sumussa kohoavan Toolsen linnan. Kahlasimme lahden poikki linnanraunion eteen. Olimmeko Skotlannissa? Linna oli suuri ja hieno. Etuporukkamme oli jo jättänyt sen.
Toolsen linnan rakentamisen aloitti saksalainen ritarikunta vuonna 1471. Linnan muurit kohoavat lähes kahdenkymmenen metrin korkeuteen. Katot ovat sortuneet, muureja on tuettu rautatangoilla. Olipa mahtava näky koko komeus. Linnan sisällä risteili polkuja. Jatkoimme matkaa.
Heinikko oli märkää, lepikossa olimme kuin tropiikissa. Ruusupensaat kukkivat. Kuljimme rannikkovartijoiden entistä valvontatietä, joka oli jo alkanut hävitä ja metsittyä. Varoimme ruosteisia sähkölankoja, joita roikkui silmien tasalla. Tapasimme etujoukkomme vartiotornin juurelta evästauolta. Taukosimme korkealla mäellä, josta näimme Kundaan ja Kunda-lahdelle. Kävelimme Kundaan talojen reunustamaa tietä pitkin.
Kundassa oli menossa Pere- ja Merepäevad. Rantapuistossa oli myyntikojuja, esiintymislava, katsomo ja juhlakansaa. Pidimme juhlapaikalla tauon, jonka jälkeen jatkoimme matkaa. Lapset vietiin autolla Letipean leirille syömään ja nukkumaan.
Me jäljelläolevat painuimme Kunda-lahden helmoihin. Kahlasimme suuren Kabelikiven luo ja yritimme työntää sitä. Saavuimme Letipean niemeen, joka on kolmihaarainen. Keskimmäinen kuuluu sarjaan "Kaikkein parasta Viroa." Se oli jo toinen lajissaan. Kapea niemi pistää suoraan pohjoiseen ja sen kärjessä kasvaa ruusupensaita ja yksinäinen ruusupuu. Niemen kärjestä näkyy auringonnousu ja -lasku.
Telttaleirimme kohosi Letipean kolmanteen niemeen valkoisen majakan luo. Majakka näkyi jo keskimmäisestä niemestä. Valvoimme myöhään valoisassa kesäyössä. Nuotiollemme tuli nuoripari juttelemaan kuraisella moottoripyörällä.
Seuraavana aamuna koitti pyhäpäivän rauha. Aurinko paistoi kauniisti. Odotusauto vietiin Kalvi Mõisin luo. Päivästä tuli helteinen ja kahlasimme paljon. Kesän 2003 lämmin jakso alkoi ja kävely sujui hyvin. Uimme tauolla ja nautimme olostamme. Mahussa Olev eksyi muusta porukasta.
Haimme odotusautomme Kalvista Mahuun ja odottelimme Olevia pitkään. Eksyneen kännykästä oli akku loppunut ja hän harhaili jossain Pada-joen vaiheilla. Kun Petra viimein löysi hänet, olin jo laivassa matkalla Helsinkiin. Kävelimme kuitenkin 40 km.
Kundassa oli menossa Pere- ja Merepäevad. Rantapuistossa oli myyntikojuja, esiintymislava, katsomo ja juhlakansaa. Pidimme juhlapaikalla tauon, jonka jälkeen jatkoimme matkaa. Lapset vietiin autolla Letipean leirille syömään ja nukkumaan.
Me jäljelläolevat painuimme Kunda-lahden helmoihin. Kahlasimme suuren Kabelikiven luo ja yritimme työntää sitä. Saavuimme Letipean niemeen, joka on kolmihaarainen. Keskimmäinen kuuluu sarjaan "Kaikkein parasta Viroa." Se oli jo toinen lajissaan. Kapea niemi pistää suoraan pohjoiseen ja sen kärjessä kasvaa ruusupensaita ja yksinäinen ruusupuu. Niemen kärjestä näkyy auringonnousu ja -lasku.
Telttaleirimme kohosi Letipean kolmanteen niemeen valkoisen majakan luo. Majakka näkyi jo keskimmäisestä niemestä. Valvoimme myöhään valoisassa kesäyössä. Nuotiollemme tuli nuoripari juttelemaan kuraisella moottoripyörällä.
Seuraavana aamuna koitti pyhäpäivän rauha. Aurinko paistoi kauniisti. Odotusauto vietiin Kalvi Mõisin luo. Päivästä tuli helteinen ja kahlasimme paljon. Kesän 2003 lämmin jakso alkoi ja kävely sujui hyvin. Uimme tauolla ja nautimme olostamme. Mahussa Olev eksyi muusta porukasta.
Haimme odotusautomme Kalvista Mahuun ja odottelimme Olevia pitkään. Eksyneen kännykästä oli akku loppunut ja hän harhaili jossain Pada-joen vaiheilla. Kun Petra viimein löysi hänet, olin jo laivassa matkalla Helsinkiin. Kävelimme kuitenkin 40 km.
ENSIMMÄINEN KÄVELYPÄIVÄ 12.7.2003. RUTJA-LETIPEA.
Kokoonnuimme Rutjan vartiotornin luo
Jätimme autot Rutjan rajavartioaseman taakse
Alkumatka oli hiekkarantaa
Selvitimme Selja-joen meren puolelta
Karepa
Usvan takaa erottuivat linnan piirteet
Kahlasimme lahden poikki Toolsen linnanraunioille
Toolsen linna on niemessä
 |
| Toolsen linnanraunion mahtavat muurit |
Tauon jälkeen jatkoimme matkaa
Saavutimme muun joukon vartiotornin luota ennen Kundaa
Matkalla Kundaan
Kundassa oli Pere- ja Merepäevad
Lapset vietiin autolla etukäteen Letipeaan
Jälkiporukka kahlasi Kunda-lahdessa. Enää 6 km jäljellä.
Ilta saa ja matka lyhenee
Letipean keskimmäinen niemi on kaunis. Sen kärjessä kasvaa yksinäinen ruusupuu
Kabelikivi ei liikahtanutkaan
 |
| Vielä yksi informatiivinen kuva Toolsen linnasta |
 |
| Letipean leirimme TOINEN KÄVELYPÄIVÄ 13.7.2003. LETIPEA-MAHU |
Toisen päivän aamuna oli mitä parhain sää
Yritimme kahlata, mutta lahti oli liian syvä
Yksinäinen vartiokoppi
Mahun vartiotorni
Ajoimme Kalvista Mahuun kuraisia teitä. Reissu loppui Mahuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti