Viron rannikko 15. Pullapää-Rannaküla-Puise nina. Heinäkuu 2001

Lauantai ja sunnuntai 14-15.7.2001. Länsirannikko

Matkaselostus on kuvien jälkeen.

Kävelyreittimme oli Haapsalun lähellä olevasta Pullapäästä Puise ninaan.

Suomalaisia oltiin vastassa Tallinnan satamassa

Kaupoilla Haapsalussa

Kävimme Pullapään lentokonesiilossa

Lähtökuva Pullapäässä. Vietimme Keken synttäreitä.

Pullapään niityt kukkivat

Kahlasimme kaislikoiden ohi

Tauko Pusku viikissä

Keke ja Henkka ruokalevolla lämpimän veneenpohjan päällä

Keke ottaa varman päälle, mukana on pelastusrengas

Kuljimme kaislikoissa

Tanska

Pidin Hannesta sylissäni

Maali näkyvissä, Rannaküla häämöttää 

Päivän viimeinen kahlaus. Henkka ja Matias siin.

Rannakülan iltanuotiolla olivat Katrin, Olev, Hannes, Talis, Indrek ja Keijo.

Illan viimeiset olivat seuraavan aamun ensimmäiset

Porukka aamiaisella

Toinen kävelypäivä alkoi hyvässä säässä

Eramaa tarkoittaa yksityisaluetta. Pääsy ei ole kielletty.

Saavuimme Matsalun luonnonsuojelualueelle

Tauko Sassin niemessä. Taustalla Tauksin saari.

Kuljimme Allikan lomakylän läpi

Pian yksi lehmistä ajoi minut mereen

Saavumme Puise ninaan

Lahkeet märkinä reissun lopussa

Lopetuskuva Puise ninan nurmella

Pögari palvemaja

MATKASELOSTUS

Meitä oli kolmetoista rannikkokävelijää. Suomalaisia oli viisi ja virolaisia kahdeksan. Se oli suurin kävelyryhmämme Viron rannoilla siihen mennessä. 

Aloitimme hyvältä muulukkapaikalta Pullapäästä Haapsalun takaa lentokonesiilojen läheltä. Lähtöpaikkamme oli 100 km Tallinnasta lounaaseen. Aurinko paistoi ja niitty kukki. Ukkonen jyrisi, mutta ei tullut päällemme. Oikaisimme heti Pirnukse ninan poikki. Meitä varoitettiin vihaisista vahtikoirista niemessä olevassa talossa. Kuljimme Rohukülan sataman, Pusku viikin ja Tanskan kautta kohti etelää. Kahlasimme matalissa ja lämpimissä rantavesissä.

Yöpaikkamme oli Rannakülan loma-alueen lähellä. Pystytimme viiden teltan leirin. Indrek on ollut pienenä Rannakülassa kesäleirillä. Istuimme pitkää iltaa nuotiolla. Hanneksen olisi pitänyt olla jo nukkumassa.

Toinenkin kävelypäivä oli kesäisen lämmin ja aurinkoinen. Aamiaiseksi oli nuotiolla tehtyä tattaripuuroa ja nokipannukahvia, jonka jälkeen marssi suuntautui kohti etelää.

Lõpelahden kohdalla porukkamme oli hajaantunut useammaksi ryhmäksi. Matiaksen ja Henkan ryhmä oli ajautunut sisämaahan Ridalaan, josta he liftasivat lopetuspaikkaan Puise ninaan. Ladassa oli sävylasit, nopat roikkuivat sisäpeilistä ja kasetti jauhoi venäläistä heviä. Yksi ryhmä oli oikaissut Sassin niemen ja oli kahvilla bikiniasuisen rouvan huvilassa Allikan lomakylässä. Yksi ryhmä oli tietymättömissä. Pääjoukko marssi Sassi-niemen liejuisella rannalla pitäen taukoa Tauksin saaren näkyessä lähellä.

Muutama kilometri ennen matkan loppua minulle huudettiin: Varo Antti!!! Katsahdin taakseni ja hui, lehmä juoksi minua kohti sarvet ojossa. Juoksin mereen, minkä pääsin. Se luuli kai keltaista reppuani punaiseksi vaatteeksi. Hyvä, ettei seurannut minua veteen asti, minne juoksin reisiä myöten.

Porukkamme kokoontui illansuussa yhteen Puise ninassa. Nostimme juomavettä sinkkiämpärillä kylän kaivosta. Kävelymatkaa tuli kahtena päivänä yhteensä 42 km. Lähdimme ajamaan kohti Tallinnaa.

Seisautimme ison talon viereen heti Puise ninan jälkeen. Tien vieressä oli Põgari palvemaja eli rukoushuone. Kyltissä luki, että Viron virallinen hallitus kokoontui siellä vielä 22.9.1944.

                                                             MUUTAMA LISÄKUVA

Pääjoukon miehet Lõpelahden rannalla

Jouduimme koiran ahdistelemiksi

Sassi poolsaaren itäranta oli liejuinen ja liukas. Hannes (7v) oli reipas kävelijä.