Kävelyreittimme Länsi-Virossa
Aloitimme ensimmäisen päivän kävelyt samasta Dirhami ninan rannasta, mihin olimme heinäkuussa lopettaneet. Kesä oli muuttunut syksyksi, mutta ilma ei. Oli kesäisen lämmintä, rannoilla oli kukkaloisto. Olin matkan ainoa suomalainen, muut kahdeksan olivat virolaisia. Dirhami on 100 km Tallinnasta lounaaseen.
Kahlasimme matkan edetessä rannan läheisyydessä olevaan saareen, josta ei syvyyden takia päässyt kahlaamalla eteenpäin. Näimme vastarannalla veneen, jonka Olev haki uiden ja jolla pystyimme jatkamaan matkaa mantereelle. Vene asetettiin omalle paikalleen. Rannan maasto pitkin päivää oli vaihtelevaa ryteikköä, korkeaa kaislikkoa sekä niittyä. Kiersimme kaukaa lehmät ja sonnit. Saimme taloista käyttövetemme. Vietimme yön teltoissamme Harassa. Ruoka valmistui nuotiolla Taliksen padassa.
Toisena päivänä kahlasimme yöpaikaltamme Tellisna ninaan. Nousimme vartiotorniin, joka oli tuettu vaijereilla maahan. Paslepa-lahdelle tullessamme kuljimme märällä merenpohjalla, josta vesi oli väistynyt. Jätimme jälkeemme mustat jalanjäljet. Saavuimme rakenteilla olevalle satulinnalle ja lopetimme urakan. Kävelimme 41 km.
Laivamatkallani Tallinnasta Helsinkiin pienen Tallink Express 1:n myymälässä ihmiset ihmettelivät outoa hajua. Tunsin hajun itsekin, olinhan tullut laivaan retkivaatteissani, jotka olivat olleet päälläni koko ajan yötä päivää. Nuotion savun aromi sekoitettuna hikeen ja likaan näköjään huomattiin.
Aloitimme hommat Dirhamin satamasta
Dirhami ninan ranta
Syksyistä kukkaloistoa
Tauko ison rakennuksen luona
Olimme pienessä saaressa, josta Olev ui vastarannalle ja haki veneen
Meloimme saaresta mantereelle ylitäydessä veneessä
Mukavaa kulkurantaa
Saimme Haran asukkaalta juomavettä
Telttaleirimme Harassa
Pidimme yllä iloista tulta
Seuraavana aamuna matka jatkui laajassa heinikossa
Kahlasimme matalissa rantavesissä
Vesi oli lämmintä, vaikka oli syyskuu
Nousimme vartiotorniin
Paslepassa rakennettiin satulinnaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti