Hiihdimme Puise ninasta itään. Lopetimme Haeskaan.
Matsalunlahden hiihtomatkalle osallistui yhdeksän virolaista ja kaksi suomalaista sivakoijaa sekä virolainen koira. Alue on Viron länsirannikolla Haapsalusta etelään. Hiihdimme mukavassa myötätuulessa Puise ninan kärjestä kohti itää Matsalunlahden jäällä. Pakkasta oli aste ja kovaa lunta muutama sentti. Paikoitellen oli pelkkää jäätä. Taivas oli pilvessä. Kaikki ihastelivat Tuomaksen puu-Lampisia. Itse hiihdin suomupohjaisilla lasikuitu-Fischereillä.
Ohitimme Kiidevan ja saavuimme Haeskan lintutornille. Rinnassani oli numerolappu, jossa luki 700. Meille täyttyi 700 kilometriä Viron rannikkovaelluksissa.
Aurinko oli sulattanut lintutornin viereen pitsireunaisia pälviä, joissa maa tuoksui keväälle. Hiihtomatkamme oli 14 km. Jatkoimme sujuttelua Haeskasta jään poikki 5 km Matsalunlahden eteläpuolelle Keemuun, jossa oli majapaikkaamme. Autokuskit ajoivat lahden ympäri 60 km:n matkan.
Kävimme pimeän tultua Salivere Salumägi-kukkulalla ihmettelemässä puroa, joka solisi lumista rinnettä pitkin alas laaksoon. Puro pulppusi esiin ison kiven alta. Lehtometsäinen kukkula paljaiden niittyjen keskellä oli henkien paikka. Näin meille kerrottiin.
Sauna teki Saliveren jälkeen hyvää, vaikka vesiputket olivat jäätyneet. Sulatimme pesuvetemme lauteilla ja viskasimme kiukaalle lumipalloja. Seuraavan päivän laivamme Tallinnasta Helsinkiin oli Finnjet. Helsingin Eteläsataman alue oli kokonaan paksujen jäälohkareiden täyttämä. Talvi 2003 oli ankara.
Laivat Katajanokan laiturissa vasemmalta: Vanharouva Suokki, Viking ja meidän Finnjetimme.
Tallinnan satamarakennuksia
Lähtövalmisteluja Puise ninassa
Osa porukasta lähtökuvassa
Hiihdimme Puise ninasta Kiidevan kautta Haeskaan
Olev ja minä
 |
| Viron rannikkovaellusta on takana 700 km |
Haeskan lintutorni Matsalunlahden etelärannalla
Petra Keemun keittiössä Johannan ja Hanneksen kanssa
Ruokailimme ennen saunaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti