Grande Finale Tabasalusta Rocca al Mareen
Loppukävelyssä virolaisia kävelijöitä oli 17 ja suomalaisia 18. Mukanamme kävelivät Postimees-lehden toimittaja ja valokuvaaja. Loppujuhlassa oli lisäksi kolme suomalaista ja kolme virolaista kutsuvierasta.
Loppukävelyä varten oli tehty paljon töitä. Oli suunniteltu ohjelmaa ennen ja jälkeen kävelyn sekä kävelyn ajaksi. Useita ystäviä oli pyydetty mukaan. Heitä tuli Helsingistä, Nurmeksesta, Varkaudesta, Pieksämäeltä, Sipoosta ja Haapsalusta. Suomalaiset matkustivat Helsingistä Tallinnaan Siljan Super Sea Catilla. Tallinnan satamassa meitä oli vastassa viisi autoa, joilla pääsimme Tabasaluun munkkikahville.
Aloitimme kävelyn Tabasalusta Suomen ja Viron liput maalattuina värimeikeillä poskiimme. Aurinko paistoi nätisti. Rannamõisassa otimme ryhmäkuvan samassa paikassa, mistä olimme kuusi vuotta sitten aloittaneet nämä kävelyt. Silloin lähdimme länteen, nyt itään.
Kahlasimme Kakumäe-lahden pohjukassa pari kilometriä, jonka jälkeen nousimme kovalle maalle hiekkatöyrään alle. Saavuimme 10 metriä korkealle Kakumeä ninalle. Törmän alla kivikossa oli autonromuja. Osa porukastamme käveli törmän päällä, osa alla. Tallinnan silhuetti tuli näkyviin, alkoi Kopli-lahti.
Tullessamme korkean savitörmän alle, huomasimme miehen laskevan narulla muovikassia töyrään päältä alas. Kassissa oli kaksi kuoharipulloa ja muovipikareita. Se oli Olevin järjestämä yllätys. Kilistimme juhlan kunniaksi.
Postimees-lehden toimittaja käveli kanssamme koko matkan ja kuvaaja hääri milloin missäkin kameransa kanssa. Kuljimme loppumatkan betonireunusta pitkin, sitten liukkailla rantakivillä ja vielä ryteikön läpi, kunnes saavuimme Rocca al Maren ulkoilmamuseolle. Päivän marssi oli 10 km. Olimme vaeltaneet Viron rannikolla kuudessa vuodessa 1013 km. Teimme 33 matkaa ja kävelypäiviä kertyi 51. Siirryimme rannalta juhlatalo Kolu Kõrtsiin.
Juhlassa oli 40 henkeä pitkässä pöydässä. Ensin oli juhlapuhe, jonka jälkeen ruokailimme. Kahvittelun aikana jokainen sai kunniakirjan, johon oli merkitty kunkin kävelijän kulkema rannikkomatka. Kävelijän kuva tuli samaan aikaan videotykillä seinälle kitarafanfaarin kera. Juhlaohjelmana oli kronikkaa, yksinlaulua, viulunsoittoa, runonlausuntaa ja puheita. Luin Mart Meren lähettämän viestin, jossa hän välitti meille Viron Presidentin Lennart Meren tervehdyksen ja onnittelut saavutuksestamme. Tuglas-Seuran puheenjohtaja piti puheen ja ojensi meille kunniakirjan. Emme ehtineet tanssia, sillä klo 18.00 oli varaamamme aika lopussa.
Vietimme karonkaa Tallinnan keskustassa Ravintola Kloostri Aitissa ja sen jälkeen Ravintola Scotland Yardissa. Suunnittelimme jo seuraavaa matkaa Muhun saarelle. Virossa on paljon saaria, joten tämä harrastus ei ainakaan heti lopu.
Lähdön odottelua Tabasalussa
Matkalla Tabasalusta Rannamõisaan
Saavumme Rannamõisaan
Yhteiskuva Rannamõisassa
Toinen yhteiskuva
Kahlasimme aluksi Kakumäe-lahdessa
Kaikilla oli märät jalat
Autonromuja Kakumäe ninan alla
Kuljimme savitörmän alla liukkailla kivillä
Törmän alla oli kapea kävelyyn sopiva kaistale
Meille laskettiin törmältä yllätyskassi
Ryhmä oli koossa
Yllätyskassissa oli yllätyskuoharit
Antti, Olev ja Doris
Ruokailimme Rocca al Maren Ulkoilmamuseon Kolu Kõrtsissä
Hannes esiintyy
Puppe toimi kirjurina
Sain lahjaksi Viron rannikkoa käsittelevän kirjan
Virolaisten yhteisesiintyminen. Se tore on, se tore on...
Eikä me olla veljeksiä, vaikka me ollaan kahden. Ihan tavallisen reiluja mammanpoikia, toiselta puolen lahden.... Äijä säestää.
LISÄKUVIA GRANDE FINALESTA
Tallinnan satamassa oli viisi autoa odottamassa Suomen maajoukkuetta |
Lähdimme taipaleelle Tabasalusta mahat täynnä munkkeja |
Marssimme iloisin mielin Tabasalusta kohti Rannamõisaa |
Heti alussa menimme veteen |
Kahlasimme Kakumäe-lahden poikki |
Toiset olivat paljain jaloin, toisilla oli lenkkarit |
Kiersimme Kakumäe ninan |
Merenpohja oli kovaa hiekkaa |
Joukossamme oli nuoria ja vanhoja |
Reissu on tehty. Viron rantaviivan pituudeksi Narva-Jõesuusta Iklaan saimme 1013 km. Käytimme vaelluksiin kuusi vuotta. Seuraavaksi siirrymme Viron saarille. Aloitimme Muhulta samana syksynä. |
Kokoonnuimme Rocca al Maren ulkoilmamuseon rannalle. Tästä siirryimme Loppujuhlaan. |
Loppujuhla oli Rocca al Mare Vabaõhumuuseumin Kolu Kõrtsissä |
Alpo piti juhlapuheen |
Antin ja Olevin kultaiset lenkkarit joutavat naulaan |
Kuljimme loppumatkalla Koplin lahden rannalla betonireunusta pitkin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti