Kävelimme Rannametsasta Iklaan, Latvian rajalle
Juhannusreissulla oli seitsemän virolaista ja kuusi suomalaista. Olin Ullan ja Marjutin kanssa liikkeellä omalla autolla.
Aloitimme rannikkovaelluksen Viron Juhannusaattona Rannametsasta ja ryhdyimme kävelemään etelää kohti. Rannametsa on Pärnusta 30 km etelään. Lämpötila oli +12 astetta. Rannan heinikko oli märkää sateen jäljiltä. Astuimme viileään veteen kahlaamaan. Ranta oli kaislikkoinen ja laajoilla rantaniityillä laidunsivat sonnilaumat.
Noustuamme vedestä rannalle pidimme sadetauon iltaa odottavan juhannuskokon vierellä. Olimme märällä ja laajalla heinikkoalueella. Palelimme. Kun jatkoimme taaperrustamme, eteemme ilmestyi toistakymmentä metriä leveä joki nimeltään Timmkanal. Alpo ja Manu ryhtyivät lauttureiksi ja alkoivat kuskata meitä yksitellen oven kokoisella lautalla vuolaan virran yli. Naiset eivät halunneet vesille, joten lähdin heidän kanssaan kävelemään joen vartta yläjuoksuun päin, jotta löytäisimme sillan. Silta löytyikin melko pian. Kokoonnuimme joen ylitysten jälkeen kaarihallin luo, jossa virolainen Afganistanin sodan veteraani tarjosi meille hiillostettuja silakoita.
Matka jatkui karjalaumojan johdosta reisiä myöten vedessä Häädemeesteen asti, josta Suomen naiset ja Alpo kävelivät tietä pitkin Lepaninaan. Taivas selkeni. Jaagupissa oli taloja, joiden pihoihin katettiin juhlapöytiä iltaa varten. Lämpötila oli noussut +24 asteeseen.
Kahlasimme kauan, jokien laskukohdissa vesi oli kylmää. Näimme hylättyjä loistohuviloita erkkeri-ikkunat rikottuina. Kablissa oli useita taloja. Ranta parani ja saavuimme Lepaninaan puolitoista tuntia tielläkulkijoiden jälkeen. Toiset meistä yöpyivät hotellissa ja toiset teltoissa hotellin vieressä.
Autojenhakumatkalla Olevia ja minua pyydettiin Rannametsassa juhannussaunaan. Suomalaista ei voi päästää talosta ilman saunaa, sanoi emäntä ja antoi meille pyyhkeet. Tarinoimme lauteilla virolaisten miesten kanssa mukavia.
Seuraavana päivänä kävelimme alkumatkan sateessa ja viileässä säässä. Ranta oli helppoa sammalikko-kivikkoa ja sen jälkeen hiekkarantaa. Ennen Treimania mereen laski kaksi jokea. Suomen-rouvat menivät taas tielle ja kävelivät asfaltilla loppumatkan Iklaan. Aution kalakombinaatin kohdalla jouduimme koukkaamaan tielle. Kombinaatin jälkeen menimme rantaan, jossa oli noin 200 x 300 m kokoinen laatoitettu, kuivunut vesiallassysteemi, jossa oli sulku kiinni ja kanava mereen. Systeemissä oli useita penkereitä ja pyöreitä vesiaukkoja.
Tulimme heinikkoon ja pehmeään rantaan. Edessä oli joki, jonka ylitimme meloen tuulilasiveneellä. Olev meloi sen vastarannalle ja ui takaisin. Pari viimeistä kilometriä kahlasimme kaislojen seassa kohti aallonmurtajaa, joka oli Latvian puolella. Sitä ennen oli vedessä suora rivi keltaisia kylttejä rannalta kohti ulappaa. Kylteissä oli punainen kämmen ja teksti: Seis, Stop, Stoi! Eesti piir. Poksautimme juhlan kunniaksi lämpimän kuoharin ja onnittelimme itseämme saavutuksestamme. Kello oli 18.00. Olimme tulleet Viron ja Latvian rajalle Iklaan.
Noustuamme vedestä rannalle pidimme sadetauon iltaa odottavan juhannuskokon vierellä. Olimme märällä ja laajalla heinikkoalueella. Palelimme. Kun jatkoimme taaperrustamme, eteemme ilmestyi toistakymmentä metriä leveä joki nimeltään Timmkanal. Alpo ja Manu ryhtyivät lauttureiksi ja alkoivat kuskata meitä yksitellen oven kokoisella lautalla vuolaan virran yli. Naiset eivät halunneet vesille, joten lähdin heidän kanssaan kävelemään joen vartta yläjuoksuun päin, jotta löytäisimme sillan. Silta löytyikin melko pian. Kokoonnuimme joen ylitysten jälkeen kaarihallin luo, jossa virolainen Afganistanin sodan veteraani tarjosi meille hiillostettuja silakoita.
Matka jatkui karjalaumojan johdosta reisiä myöten vedessä Häädemeesteen asti, josta Suomen naiset ja Alpo kävelivät tietä pitkin Lepaninaan. Taivas selkeni. Jaagupissa oli taloja, joiden pihoihin katettiin juhlapöytiä iltaa varten. Lämpötila oli noussut +24 asteeseen.
Kahlasimme kauan, jokien laskukohdissa vesi oli kylmää. Näimme hylättyjä loistohuviloita erkkeri-ikkunat rikottuina. Kablissa oli useita taloja. Ranta parani ja saavuimme Lepaninaan puolitoista tuntia tielläkulkijoiden jälkeen. Toiset meistä yöpyivät hotellissa ja toiset teltoissa hotellin vieressä.
Autojenhakumatkalla Olevia ja minua pyydettiin Rannametsassa juhannussaunaan. Suomalaista ei voi päästää talosta ilman saunaa, sanoi emäntä ja antoi meille pyyhkeet. Tarinoimme lauteilla virolaisten miesten kanssa mukavia.
Seuraavana päivänä kävelimme alkumatkan sateessa ja viileässä säässä. Ranta oli helppoa sammalikko-kivikkoa ja sen jälkeen hiekkarantaa. Ennen Treimania mereen laski kaksi jokea. Suomen-rouvat menivät taas tielle ja kävelivät asfaltilla loppumatkan Iklaan. Aution kalakombinaatin kohdalla jouduimme koukkaamaan tielle. Kombinaatin jälkeen menimme rantaan, jossa oli noin 200 x 300 m kokoinen laatoitettu, kuivunut vesiallassysteemi, jossa oli sulku kiinni ja kanava mereen. Systeemissä oli useita penkereitä ja pyöreitä vesiaukkoja.
Tulimme heinikkoon ja pehmeään rantaan. Edessä oli joki, jonka ylitimme meloen tuulilasiveneellä. Olev meloi sen vastarannalle ja ui takaisin. Pari viimeistä kilometriä kahlasimme kaislojen seassa kohti aallonmurtajaa, joka oli Latvian puolella. Sitä ennen oli vedessä suora rivi keltaisia kylttejä rannalta kohti ulappaa. Kylteissä oli punainen kämmen ja teksti: Seis, Stop, Stoi! Eesti piir. Poksautimme juhlan kunniaksi lämpimän kuoharin ja onnittelimme itseämme saavutuksestamme. Kello oli 18.00. Olimme tulleet Viron ja Latvian rajalle Iklaan.
Aloimme kulkea kohti rantaa seuraten rajakylttien rivistöä. Rannalle noustuamme tulimme Viron ja Latvian raja-asemien väliselle ei-kenenkään alueelle Latvian raja-aseman viereen. Naispuolinen Latvian rajavartija alkoi rähjätä meille, mutta muut vartijat rauhoittivat hänet. Maat eivät olleet vielä Schengen-sopimuksessa.
Kävelimme läheiselle Viron raja-asemalle, jossa nuori vartija oli niin mukava, että asettui samaan valokuvaan kanssamme. Juhlakävely oli 39 km.
Kävelimme läheiselle Viron raja-asemalle, jossa nuori vartija oli niin mukava, että asettui samaan valokuvaan kanssamme. Juhlakävely oli 39 km.
ENSIMMÄINEN KUVASARJA:
Löysimme rannalta oven muotoisen levyn
Manu toimi lautturina Timmkanalin yli
Lähdin naisten kanssa etsimään siltaa, mikä löytyikin pian
Kävelimme laitumella
Kahlaus alkoi
Nousimme välillä rannalle
Pujahdimme taas mereen
Kahlasimme paljon
Taloissa valmistauduttiin Juhannuksen viettoon
Lepanina Hotel
Seuraavana aamuna satoi
Sade alkoi hellittää
Lepaninan ja Iklan välillä laski mereen useita kylmävetisiä jokia
Koukkasimme Treimanissa hetkeksi tielle
Kuljimme Viron ja Latvian rajalinjaa pitkin merestä maalle
Olimme ei-kenenkään maalla. Muurin takana Latvian raja-asema.
Viron raja-asemalla oli hyvä tunnelma. Vartija tuli samaan kuvaan.
Olin Iklassa, takana Latvia
Lopetimme Viron länsirannikon vaelluksemme Ilkaan
TOINEN KUVASARJA
 |
| Lähtökuva Rannametsasta |
 |
| Ensimmäisenä päivänä kahlasimme paljon |
 |
| Tauko märän juhannuskokon juurella |
 |
| Timmkanalin lautturit Alpo ja Manu. Talis veti lautan joelle. |
 |
| Afganistanin sodan veteraani tarjosi hiillostettuja silakoita |
 |
| Verkot kuivumassa rantaniityllä |
 |
| Ei este, mutta hidaste |
 |
| Länsi-Viron rannikko on paljolti alavaa ja kaislikkoista |
 |
| Saavuimme Lepaninaan, jossa yövyimme |
 |
| Haimme autot Rannametsasta |
 |
| Toinen päivä. Hannes ja Piikkinokka-Mosse. |
 |
| Hieno entinen huvila |
 |
| Johanna veneessä |
 |
| Laaja kuivunut vesisysteemi |
 |
| Ylitimme joen tuulilasiveneellä |
 |
| Viimeinen tauko ennen Latvian rajaa |
 |
| Edessämme oli aallonmurtaja. Oliko se raja? |
 |
| Suuri hetki lähestyy |
 |
| Olemme Viron ja Latvian rajalla. Takanamme oleva ranta ja aallonmurtaja ovat Latviaa. Tästä lähdimme kahlaamaan rannalle Viron ja Latvian väliselle ei-kenenkään maalle. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti