NELJÄ KAUPUNKILOMAA BERLIINISSÄ
-JOULUKUUSSA 1989
-LOKAKUUSSA 2004
-MARRASKUUSSA 2007
-LOKAKUUSSA 2021
Olen käynyt Berliinissä kuusi kertaa, joista kaksi kertaa omalla autolla ja neljä kertaa lentäen. Ajoimme perheen kanssa lokakuussa 1990 seuraamaan Saksojen yhdistymistä. Toisella kerralla autoilimme Berliiniin Keski-Euroopan kierroksella 1997. Molemmista automatkoista on omat erilliset blogijuttunsa. Tässä jutussa keskityn neljään kaupunkilomaan, jotka tein vaimon kanssa lentäen.
KAUPUNKILOMA BERLIINISSÄ, JOULUKUU 1989
Berliinin muuri murtui 9.11.1989. Se oli niin suuri uutinen Euroopassa, että meidänkin piti mennä katsomaan ihan paikan päälle, mitä oli tapahtunut. Lentoliput ja hotellivarauksemme hoiti Matkatoimisto Area. Lapset jäivät mummolaan.
Lensin vaimon kanssa joulukuisena perjantaina 1989 Lufthansan päivälennolla Helsingistä Hampuriin. Lento oli niin paljon myöhässä, että emme ehtineet Berliinin koneeseen. Lufthansa tarjosi siitä hyvästä Hampurin lentoaseman ravintolassa lounaan. Pääsimme Berliiniin seuraavalla Pan Amin lennolla. Kone lensi niin matalalla, että sen ikkunasta saattoi nähdä selvästi jopa ihmisetkin. Matka oli lyhyt.
Hotellimme oli Länsi-Berliinissä Ku´Dam Eckin lähistöllä. Heti ensimmäisenä iltana oli tarkoitus mennä Itä-Berliinin puolelle. Olimme nähneet TV:stä ja lehtikuvista ihmisvirtojen kulkevan muurin aukon kautta lännestä itään ja idästä länteen.
Lähestyessämme Brandenburgin Porttia ja Berliinin muuria, näimme muurissa kulkuaukon, josta ihmisjono meni Itä-Berliiniin. Huomasimme myös, että kaikki eivät päässeet aukosta läpi, vaan osa ihmisistä käännytettiin sivuun. Päätimme olla puhumatta mitään ja olla huolettoman näköisiä. Saapuessamme aukolle, siinä seissyt poliisi pysäytti meidät ja sanoi, että emme pääse läpi. Kysyin, että miksi? Vain saksalaiset pääsevät, turistien pitää mennä virallisesta rajanylityspaikasta. Missä se on, kysyin. Se on Potsdamer Platzin lähellä oleva Checkpoint Charly, vastasi poliisi ja näytti kädellään siihen suuntaan. Miten poliisi pystyi erottamaan turistit paikallisista?
Otimme taksin, kun emme tienneet, miten Checkpoint Charly´lle muuten olisi päässyt. Selviydyimme nopeasti rajamuodollisuuksista ja saimme passeihimme arvokkaat DDR:n leimat. Sitten tapahtui kummia. Yrittäessäni ottaa kuvia Itä-Berliinistä, kamerani teki stopin. Se ei suostunut ottamaan yhden yhtä kuvaa! Se sai shokin, kun joutui takaisin DDR:ään. Olin hankkinut itä-saksalaisen Praktica Super TL:n vuonna 1974 ja se oli toiminut siihen asti moitteettomasti. Se oli hyvä kamera, vaikkakin melko painava. Zeiss-optiikka. En kolauttanut sitä mihinkään, se vain teki lakon.
Harmistuneena lähdimme kulkemaan pitkin Friedrichstrassea. Kysyin miliiseiltä, missä on Unter den Linden, vaikka tiesin hyvin, että se oli edessämme. Halusin vain käyttää koulusaksaani.
Saavuimme Unter den Lindenille, jota pitkin kävelimme Tuomiokirkolle. Sen sisälle ei päässyt. Koppalakkinen ovimies kertoi, että se oli remontissa. Kahvittelimme Palast Hotellin ravintolassa. Kävelimme Alexander Platzille, josta palasimme takaisin ja menimme muurille Brandenburgin Portin luo. Itse Portti jäi kahden muurin väliin.
Olin nyt kokenut saksanmaikkani Uffen opettamat kolme Berliinin tunnusmerkkiä: Brandenburger Tor, Unter den Linden ja Berliner luft. Painuimme länteen ja hotelliin. Mikä sille kameralle oikein tuli!!
Seuraavana päivänä käyskentelimme Länsi-Berliinissä. Kaiser Wilhelm Gedächtniskirchen alueella oli joulumarkkinat ja paljon ihmisiä. Kuuma glögi ja bratwurst tuoksuivat. Musiikki soi. Kävimme KaDeWe:ssä ihmettelemässä suuren maailman meininkiä. Istuimme Ku´Dam Eckin kahviloissa. Ostin valokuvien puuttuessa Berliiniä esittäviä informatiivisiä postikortteja. Lensimme sunnuntaina kotiin.
Vein kameran Helsingissä Oksasenkadulla olevaan kamerahuoltoon. Sitä ei saatu kuntoon, tarvittavia varaosia ei ollut saatavissa mistään. Vahva laite se kuitenkin oli, kesti 15 vuotta kovaa käyttöä. Se oli täysin manuaalinen järjestelmäkamera, jota käyttäessä opin valokuvauksen niksit.
Berliinin muuri oli rakennettu vuonna 1961.
Postikorttikuvat:
KAUPUNKILOMA BERLIINISSÄ 7-10.10.2004
Torstai 7.10.2004
Lensimme Blue 1:n päivälennolla Helsinki-Vantaalta Berlin-Tegeliin torstaina 7.10.2004. Olimme varanneet lennot ja hotellit E-Bookersilta. Ostimme Tegelin myyntipisteestä kolmen päivän bussiliput vyöhykkeille 1 ja 2. Ajoimme linjurilla nro 109 Adenauerplatzille. Hotellimme Agon Franke oli osoitteessa Albrecht-Achilles-Strasse 57. Olimme hotellissa kaksi ensimmäistä yötä.
Kahvittelimme Ku´Dam Eck´n kahvilassa ja KaDeWe:n kuudennen kerroksen baaritiskillä, minkä jälkeen tapasimme tuttavapariskuntamme. Rouva oli suomalainen, herra saksalainen. Menimme herran suosikkibaariin nimeltään Hard Rock Cafe Berlin.
Perjantai 8.10.2004
Matkustimme aamulla kaksikerroksisella bussilla nro 100 Bahnhof Zoolta Alexanderplatzille. Kävimme TV-tornissa, jossa oli Kone Oy:n valmistama hissi. Hissikuski kehui hissiä maasta taivaaseen kuultuaan, että olimme Suomesta.
Kävelimme Neptun-lähteen, Marx-Engelsin ja Rotes Rathausin kautta keskiaikaiseen Nikolaivierteliin lounastamaan. Syötyä näimme Spreen varrella Palast der Republikin, jota restauroitiin poistamalla rakenteista asbestit. Pääsimme puhumalla sisään. Riisutun rakennuksen kerroksia käyttivät skeittaajat ja rullaluistelijat. Kävimme Tuomiokirkossa ja kuuntelimme Museosaarella Libyan sotilasorkesterin soittoa Altes Museumin rapuilla. Näimme Radisson SAS-Hotellissa maailman suurimman sylinteriakvaarion. Kahvittelimme Unter den Lindenin varrella Schinkel-Klausen hienostuneessa Oopperakahvilassa.
Kävelimme Potsdamer Platzille, jonka edustaa vielä rakennettiin. Sony Center oli valmistunut, katettu keskusaukio oli iso ja korkea. Jatkokävely suuntautui rakenteilla olleen juutalaisten muistomerkkialueen kautta Brandenburgin Portille. Siitä Valtiopäivätalolle, jonka edessä oli pitkä jono sisäänpyrkivistä. Emme pyrkineet sisään, vaan jatkoimme rauniokirkon kautta hotellille yöksi.
Lauantai 9.10.2004
Lauantaina meillä oli tapaaminen tuttavien kanssa Potsdamer Platzilla. Pääsimme heidän kyydissään markkinoille Puolaan. Kyytiin tuli myös rouvan sukulaisia. Seisautimme matkan varrella hetkeksi sotamuseolle, jossa oli puna-armeijan vanhaa kalustoa. Ajoimme 70 km matkan ylittäen Oder-joen. Heti rajan jälkeen oli saksalaisia ostajia varten suuri, katettu markkina-alue, jossa oli myytävänä syötävää, juotavaa, krääsää, rihkamaa, vaatetta ym. tavaraa vaikka millä mitalla. Parkkipaikka oli iso. Ostettiin jotain ja lähdettiin, käytiin kotimatkalla kahvilla jossain Gasthausissa.
Perillä Berliinissä vaihdoimme hotellia yhdeksi yöksi. City Hotell oli Kurfürstendammilla. Steppailut streetillä jatkuivat. Kävelimme Friedrichstrasselle Checkpoint Charlylle ja Galeries Lafayetten viinikellariin kuohuville. Siitä edelleen Brandenburgin Portin kautta hotellille päivän jo pimennyttyä.
Seuraavana päivänä oli sunnuntai 10.10.2004. Kävelimme Schloss Charlottenburgin puistossa ja kävimme kahvilla Cafe Kranzlerissa Kurfürstendammilla. Lensimme päivälennolla Suomeen.
Lensimme Berliiniin Blue 1:n päivälennolla. Lentoliput ja hotellivarauksen hoiti Ruoholahden Matkapörssi Oy. Hotellimme oli Citadines Apart Hotel, osoite Olivaer Platz 1.
Perjantai 23.11.2007
Lähdimme matkaan Vantaan Rajakylästä bussilla 61 klo 8.50. Vaihdoimme bussia Tikkurilassa ja saavuimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Berliinin lento lähti terminaalista 2 klo 11.30 ja oli perillä kahden tunnin jälkeen klo 12.30 paikallista aikaa.
Ostimme Tegelin terminaalista kolmen päivän bussiliput ja lähdimme Berliinin länsipuolen keskustaan etsimään hotellia, jonka sijainti oli Kurfürstendamilla olevan Adenauerplatzin kupeessa. Yksi bussinvaihto ja olimme perillä. Majoitusliikkeemme oli Bed and Breakfast tyyppinen apartementos.
Lähdimme kylille. Marssimme tuttavarouvamme liikkeeseen vieden hänelle terveiset ja kuulumiset Suomesta. Nautimme kaupassa pientä suolaista sekä kahvia ja virvokkeita rouvan palvellessa asiakkaita ja vastaillen puhelimeen. Veimme tuliaisiksi hänen pyytämäänsä hapanleipää.
Kävelimme jouluvaloilla koristeltujen puiden katveessa Ku´Damille ja edelleen KaDeWe:n kuudenteen kerrokseen. Joulumeininki oli jo kovasti päällä. Istuimme baaritiskille ja huokaisimme. Emme olleet yksin, koko kerros oli täynnä ihmisiä. Kävimme vielä bussikyydillä Alexander Platzilla ja palasimme pimeän tultua takaisin hotelliin.
Lauantai 24.11.2007
Kävelimme aamulla Potsdamer Platzin kautta holokaustin muistomerkille. Edellisellä kerralla sitä rakennettiin, nyt se oli valmis. Kävelimme kivipaasien välissä matalalla ja syvällä. Saavuimme Brandenburgin Portin kautta Valtiopäivätalolle. Aloimme jonottaa sisään, jono oli pelottavan pitkä.
Ilahduimme, kun pääsimmekin sisään nopeasti. Sisään otettiin suuri ihmisryhmä kerrallaan. Nousimme ylös lasikupoliin sen reunoja kiertävää luiskaa pitkin, alastulevat käyttivät eri luiskaa, joka kiersi kupolia samalla tavalla. Keskipilari kiilsi kuin Lafayetten vastaava. Valtiopäivätalossa oli ollut ennen sotiakin lasikupoli, mutta pienempi, kuin nykyinen. Pommituksissa se oli särkynyt. Nautimme kahvit kupolin Ravintola Käferissä ja lähdimme pois.
Palasimme Portille muistoristien ohi. Puiston laidassa oli kymmenien rajan ylityksessä henkensä menettäneiden ristit. Aloimme kulkea Unter den Lindeniä pitkin itään.
Saavuttuamme entisen DDR:n Eduskuntatalon Palast der Republikin viereen, näimme, että sitä oltiin purkamassa. Viimeksi sentään pääsimme sisälle katselemaan skeittaajia. Nyt talosta oli enää runko jäljellä. Muistan sen valkoiset seinät korostettuna runsaalla, auringossa kiiltävällä kuparilla. Kaiken lisäksi sen vieressä oli irvokkaasti maailmanpyörä.
Menimme läheiseen Pergamon-Museoon, jossa oli paljon vanhaa tuontitavaraa Lähi-Idästä. Kuuluisia tuomisia olivat mm. Babylonin Portti ja Baabelin Torni. Myös antiikin Kreikan ja Rooman aarteita näimme. Istuin hetkeksi joillekin rapuille ja sain lähdöt. Sitten glögille! Lämmin glühwein maistui. Ja sitten hienoon Oopperatalon Cafe Schinkel-Klauseen kahville ja baakelseille.
Friedrichstrassella oli Bugatti-kauppa ja Galeries Lafayette, jonka viinikellariin poikkesimme lasillisille. Tapasimme sen jälkeen tuttavapariskuntamme ja näiden tyttären. Menimme heidän opastamina metrolla syvään itään illalliselle. Ravintola Mittmann´s oli osoitteessa Rungestrasse 11. Schnitzelit olivat lautasen kokoisia.
Näimme aamulla Sony Centerin puiset joulumyymälät. Tapasimme taas tuttavapariskuntamme. Menimme heidän kanssaan Tekniikan Museoon, herran toiveesta. Mieleen painuivat museon vanhat junat, joiden matkustajaosastoissa oli suuret erot ensimmäisen ja kolmannen luokan välillä. Oli myös vanhaa ja uutta veturia, vanhoja junalippuja, polkupyöräsimulaattori, hävittäjiä (Messerschmitt, Fiat, Mig) sekä suomenkielinen pikavene nimeltään Toinen.
Menimme Pohjoismaiden Taloon, josta ei sen enempää. Ulkoväri oli kuitenkin vaalean turkoosi. Sanoimme zy´ys ystävillemme ja lähdimme kaksistamme syömään Nikolaivierteliin. Illan hämärässä poikkesimme vielä usealle joulumarkkinalle ja lopuksi julkkisten suosimalle ulkoilma-snagarille nimeltään Bar Kudamm 195.
Maanantai 26.11.2007
Hotellissa oli ilmainen netti. Ostimme viimeiset ostokset C&A-tavaratalosta. Joimme lähtökahvit Kranzlerissa ja lähdimme bussilla nro 109 lentoasemalle. Lentomme Helsinkiin lähti klo 13.00.
KAUPUNKILOMA BERLIINISSÄ 27.9-1.10.2021
Korona-nimisen kulkutaudin osoittaessa väsymisen merkkejä, päätimme lähteä vaimon kanssa Berliiniin. Tauti oli jyllännyt maailmalla alkutalvesta 2020 lähtien. Olimme saaneet kaksi rokotusta, joista meillä oli Omakannasta kopioidut dokumentit. Koronen neljäs aalto oli parhaillaan jäämässä vaimeaksi. Suomalaisista 12 vuotta täyttäneistä 72% oli piikitetty kahdesti. Suomi oli koronatilastossa Euroopan alempaa keskitasoa. Varasimme lennot ja hotellin netistä omatoimisesti.
Maailman lentoliikenne oli hiljalleen elpymässä, myös Finnair oli lisännyt Euroopan lentojaan. Aasian liikenne oli edelleen lähes pysähdyksissä. Kiinalaisia turisteja ei näkynyt vielä missään. Lentolippumme olivat halvat.
Maanantai 27.9.2021
Lähdimme taksilla kotoa Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Jäimme kyydistä terminaalilla 1, koska terminaali 2 oli remontissa. Finnairin Airbus A 320:n täyttöaste oli n. 60%. Champanja tarjoiltiin muovimukeista, kahvi maksoi 2,50. Vain vesi ja mustikkamehu olivat maksuttomia, omat eväät olivat sallittuja. Lento kesti puolitoista tuntia.
Matkustimme Berlin-Willy Brandt-lentoasemalta junalla Hauptbahnhofille ja sieltä ratikalla Alexanderplatzille. Loppumatka Hotel Hampton by Hiltonille sujui kävellen. Hotellialue oli täynnä korkeita elementtirakennuksia ja leveitä sisääntuloteitä. Liikenne oli vilkasta ja pyöräilijöitä paljon. Hotellimme oli entisessä Itä-Berliinissä Otto Braun Strassella.
Kävelimme hotellilta 600m Alexanderplatzille ja sieltä Rotes Rathausin ohi Nikolaivierteliin syömään. Nautimme schnitzelit ja sauerkrautit ikivanhan Gasthaus Zum Fussbaumin ulkopöydässä.
Päiväunien jälkeen lähdimme taas kylille. Tuomiokirkkoa vastapäätä entisen Palast der Republikin paikalle oli rakennettu steriili Humboldt Forum, jossa olisi ollut näyttelyitä ja muuta katseltavaa. Se oli kuitenkin niin luotaantyöntävä rakennus, ettei tullut edes mieleen avata ovea. Jatkoimme kävelyä Unter den Lindenille.
Mitä oikein oli tapahtunut, kun Berliner Luft ei täyttänyt sisustaani? Unter den Linden-puistokatu ei ollut entisensä, sen puut olivat hävinneet ja tilalla oli vain pensaita. Jalkojakin kivisti. Aeroflotin toimistotalo oli sentään paikallaan ja Brandenburgin portti kohosi edelleen komeana. Portin edessä oli mielenosoitus. Menimme Portin läpi sen keskimmäisestä aukosta. Kävelimme holokaustin muistomerkin ohi Potsdamer Platzille Sony Centeriin kahville.
Palasimme bussilla nro 200 takaisin Alexanderplatzille, jossa nautimme pimeän tultua pizzat täydessä Piazza Rossassa. Illan tullen hipsimme kotiin.
Ostimme päiväliput busseihin hotellista. Bussi nro 200:n pysäkki oli vieressä. Matkustimme sillä Gemäldegallerie´een, jossa oli hyvin paljon 1400-1700 lukujen eurooppalaista taidetta, varsinkin hollantilaista. Jatkoimme bussilla Ku' Dam Eckiin, josta kävelimme KaDeWe:hen. Kuudennen kerroksen baaritiskeillä ei koronan takia ollut istuinpaikkoja, tarjoilu toimi pieniin pöytiin. Rokotusdokumentit kysyttiin ja henkilötiedot piti antaa. Palasimme hotellille bussilla nro 100.
Nautimme illallisen Nikolaiviertelin San Nicola Trattoriassa. Henkilökunta oli Napolin seudulta ja Toscanasta. Alkupaloina prusetat. Spree virtasi vieressä. Berliner Luft alkaa palata...
Lähdimme tihkusateessa Prenzlauer Alleeta pitkin kävellen kohti sisempää Prenzlauer Bergiä. Näimme puistossa Käthe Kollvitzin patsaan. Vähän väliä kuurotteli ja oli harmaata. Kohteemme oli Tarton Aparaaditehtaan kaltainen Kulturbrauerei.
Astuessamme vanhan, tiilestä rakennetun Kulturbrauerei-tehdasalueen piha-alueelle, alkoi rankkasade, minkä ajaksi menimme sateensuojaan Info-pisteeseen. Luovuimme Mauerparkille menemisestä ja kyselimme henkilökunnalta lähiravintoloista. Niitä kerrottiin olevan Kastanie Alleen varrella.
Sateen vähän hellitettyä marssimme märin vaattein ja kengin läheiselle Kastanie Alleelle Ravintola Pasta Frescaan lounaalle ja kuivattelemaan vaatteita. Meillä oli mukanamme vain yksi pieni sateenvarjo. Painuimme syötyämme taksilla hotellille vaatteiden vaihtoon. Jotain nähtävää jäi seuraavaan kertaan. Olisimme näet kävelleet Mauerparkiin ja Brunnenstrasselle, josta hakkasimme mukaamme muurinmurikat Saksojen yhdistymispäivänä 3.10.1990.
Otimme iltapäivällä bussin nro 200 ja ajoimme Friedrichstrasselle. Nautimme Galleries Lafayetten viinikellarissa Tattingerit. Näytimme taas rokotuspaperit. Nautimme päiväkahvit katukahvilassa.
Matka jatkui Potsdamer Platzille, jossa nousimme nopealla Thüssen Kruppin hissillä Panorama Punktiin. Meille oli suositeltu näköalapaikkaa, eikä turhaan. Hissimatka ylös korkeuksiin kesti 20 sekuntia, hissirouva laski sekunnit saksaksi. Maisemat olivat joka suuntaan hienot ja sää suosi. Nautimme illallisen Nikolaiviertelin tutussa trattoriassa.
Hurautimme bussilla nro 248 Weissbrückelle, minkä vieressä on Tempelhofin lentokenttä. Se on poistettu käytöstä vuonna 2008, mutta sinne tehdään kahden tunnin opastettuja kierroksia, minne menimme. Kenttä on valmistunut vuonna 1923, mutta natsiajalla sitä suurennettiin maailman suurimmaksi lentoasemaksi. Siihen tuli 7000 huonetta. Nykyajan suihkukoneille sen kiitoradat ovat liian lyhyitä ja kenttä on asuinalueen keskellä. Sitä käytetään vielä mm. lentonäytöksiin ja erilaisiin tapahtumiin. Kaikki hallit ja muut tilat ovat tyhjillään. Hangaarien ja muiden hallien ja tilojen muodostama puolikaaren muotoinen terminaalikompleksi on yksi maailman suurimpia rakennuksia.
Nautimme illallisen taas Nikolaiviertelissä. Ravintolamme oli Cafe & Restaurant Spreeblick. Ravintolan ulkopuolelle oli kokoontunut suuri joukko musta-asuisia rotevia miehiä. Lähellä oli alkamassa Berlin Unionin futismatsi. Hotelliin saavuttuamme aloimme pakata laukkujamme aamua varten. Meillä oli mukanamme vain vedettävät lentokonelaukut. Kävelimme kaupungilla neljän päivän aikana yhteensä 48 km. Ravintoloissa maksettaessa kysyttiin, maksammeko kortilla vai käteisellä. Oletus oli aina käteinen.
Herätys oli viideltä, aamiainen kuudelta, taksi tuli puoli seitsemältä. Matkaa lentoasemalle oli 30 km ja reissu kesti 35 minuuttia. Kuski oli mielissään aikaisesta kyydistä, seitsemän jälkeen alkavat ruuhkat ja matka kestää tunnin. Ajoimme Dresdeniin menevää moottoritietä. Lentoasemalla on kaksi nimeä: Berlin-Brandenburg ja Berlin-Willy Brandt. Se valmistui lokakuussa 2020. Taksikuski käytti kentästä nimeä Schönefeld.
Finnairin lento lähti klo 9.00 ja oli Helsinki-Vantaalla kahden tunnin kuluttua. Ajoimme junalla Helsingin rautatieasemalle ja sieltä ratikalla kotiin. Pärjäsin koko matkan pikkutakissa. Tavoitin lopulta Berliner Luftin.
