keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Viron rannikko 33. Grande Finale. Tabasalu-Rocca al Mare. Elokuu 2004

Lauantai 21.8.2004. Länsirannikko

Grande Finale Tabasalusta Rocca al Mareen

Loppukävelyssä virolaisia kävelijöitä oli 17 ja suomalaisia 18. Mukanamme kävelivät Postimees-lehden toimittaja ja valokuvaaja. Loppujuhlassa oli lisäksi kolme suomalaista ja kolme virolaista kutsuvierasta.

Loppukävelyä varten oli tehty paljon töitä. Oli suunniteltu ohjelmaa ennen ja jälkeen kävelyn sekä kävelyn ajaksi. Useita ystäviä oli pyydetty mukaan. Heitä tuli Helsingistä, Nurmeksesta, Varkaudesta, Pieksämäeltä, Sipoosta ja Haapsalusta. Suomalaiset matkustivat Helsingistä Tallinnaan Siljan Super Sea Catilla. Tallinnan satamassa meitä oli vastassa viisi autoa, joilla pääsimme Tabasaluun munkkikahville.

Aloitimme kävelyn Tabasalusta Suomen ja Viron liput maalattuina värimeikeillä poskiimme. Aurinko paistoi nätisti. Rannamõisassa otimme ryhmäkuvan samassa paikassa, mistä olimme kuusi vuotta sitten aloittaneet nämä kävelyt. Silloin lähdimme länteen, nyt itään.

Kahlasimme Kakumäe-lahden pohjukassa pari kilometriä, jonka jälkeen nousimme kovalle maalle hiekkatöyrään alle. Saavuimme 10 metriä korkealle Kakumeä ninalle. Törmän alla kivikossa oli autonromuja. Osa porukastamme käveli törmän päällä, osa alla. Tallinnan silhuetti tuli näkyviin, alkoi Kopli-lahti.

Tullessamme korkean savitörmän alle, huomasimme miehen laskevan narulla muovikassia töyrään päältä alas. Kassissa oli kaksi kuoharipulloa ja muovipikareita. Se oli Olevin järjestämä yllätys. Kilistimme juhlan kunniaksi. 

Postimees-lehden toimittaja käveli kanssamme koko matkan ja kuvaaja hääri milloin missäkin kameransa kanssa. Kuljimme loppumatkan betonireunusta pitkin, sitten liukkailla rantakivillä ja vielä ryteikön läpi, kunnes saavuimme Rocca al Maren ulkoilmamuseolle. Päivän marssi oli 10 km. Olimme vaeltaneet Viron rannikolla kuudessa vuodessa 1013 km. Teimme 33 matkaa ja kävelypäiviä kertyi 51. Siirryimme rannalta juhlatalo Kolu Kõrtsiin.

Juhlassa oli 40 henkeä pitkässä pöydässä. Ensin oli juhlapuhe, jonka jälkeen ruokailimme. Kahvittelun aikana jokainen sai kunniakirjan, johon oli merkitty kunkin kävelijän kulkema rannikkomatka. Kävelijän kuva tuli samaan aikaan videotykillä seinälle kitarafanfaarin kera. Juhlaohjelmana oli kronikkaa, yksinlaulua, viulunsoittoa, runonlausuntaa ja puheita. Luin Mart Meren lähettämän viestin, jossa hän välitti meille Viron Presidentin Lennart Meren tervehdyksen ja onnittelut saavutuksestamme. Tuglas-Seuran puheenjohtaja piti puheen ja ojensi meille kunniakirjan. Emme ehtineet tanssia, sillä klo 18.00 oli varaamamme aika lopussa.

Vietimme karonkaa Tallinnan keskustassa Ravintola Kloostri Aitissa ja sen jälkeen Ravintola Scotland Yardissa. Suunnittelimme jo seuraavaa matkaa Muhun saarelle. Virossa on paljon saaria, joten tämä harrastus ei ainakaan heti lopu.

Lähdön odottelua Tabasalussa

Matkalla Tabasalusta Rannamõisaan 

Saavumme Rannamõisaan

Yhteiskuva Rannamõisassa

Toinen yhteiskuva

Kahlasimme aluksi Kakumäe-lahdessa

Kaikilla oli märät jalat

Autonromuja Kakumäe ninan alla

Kuljimme savitörmän alla liukkailla kivillä

Törmän alla oli kapea kävelyyn sopiva kaistale

Meille laskettiin törmältä yllätyskassi

Ryhmä oli koossa

Yllätyskassissa oli yllätyskuoharit

Antti, Olev ja Doris

Ruokailimme Rocca al Maren Ulkoilmamuseon Kolu Kõrtsissä

Hannes esiintyy

Puppe toimi kirjurina

Sain lahjaksi Viron rannikkoa käsittelevän kirjan 

Virolaisten yhteisesiintyminen. Se tore on, se tore on...

Eikä me olla veljeksiä, vaikka me ollaan kahden. Ihan tavallisen reiluja mammanpoikia, toiselta puolen lahden.... Äijä säestää.


LISÄKUVIA GRANDE FINALESTA

Tallinnan satamassa oli viisi autoa odottamassa Suomen maajoukkuetta

Lähdimme taipaleelle Tabasalusta mahat täynnä munkkeja

Marssimme iloisin mielin Tabasalusta kohti Rannamõisaa

Heti alussa menimme veteen

Kahlasimme Kakumäe-lahden poikki

Toiset olivat paljain jaloin, toisilla oli lenkkarit

Kiersimme Kakumäe ninan

Merenpohja oli kovaa hiekkaa

Joukossamme oli nuoria ja vanhoja



Reissu on tehty. Viron rantaviivan pituudeksi Narva-Jõesuusta Iklaan saimme 1013 km. Käytimme vaelluksiin kuusi vuotta. Seuraavaksi siirrymme Viron saarille. Aloitimme Muhulta samana syksynä.

Kokoonnuimme Rocca al Maren ulkoilmamuseon rannalle. Tästä siirryimme Loppujuhlaan.

Loppujuhla oli Rocca al Mare Vabaõhumuuseumin Kolu Kõrtsissä

Alpo piti juhlapuheen

Antin ja Olevin kultaiset lenkkarit joutavat naulaan

Kuljimme loppumatkalla Koplin lahden rannalla betonireunusta pitkin


 






tiistai 17. huhtikuuta 2018

Viron rannikko. Paikkausreissu. Vasalemmajoki-Laoküla. Elokuu 2004

Maanantai 16.8.2004 ja perjantai 20.8.2004. Länsirannikko

Kahden kilometrin paikkausreissu Vasalemmajoelta Laokülaan

Rannikkokävelymme numero 3 keväällä 1999 päättyi Laokülaan ja seuraava kävely alkoi Vasalemmajoen sillalta. Meille jäi kahden kilometrin pituinen aukko. Sen paikkaamisesta oli nyt kyse. 

Petra vei minut autolla Paldiskin lähelle Vasalemmajoen sillalle, josta rangaistuksena itselleni juoksin koko matkan tietä pitkin Laokülaan. Olin yksi syypää siihen, että emme kävelyllä nro 3 ehtineet Laokülaa pidemmälle. Laoküla sijaitsee 50 km Tallinnasta lounaaseen.

Juoksin ilman paitaa lämpimässä säässä ja saavuin Laokülaan hikisenä. Auton ilmastointi laitettiin täysille ja puin paidan päälle. Koukkasimme Paldiskin kautta ja palasimme Tallinnaan, jossa tapasimme Olevin, Ullan ja Paulan. Lähdimme laivalla kotiin.

Olev soitti seuraavana perjantaina ja kertoi kävelevänsä meressä. Hän oli kahlaamassa Vasalemmajoen laskukohdasta Laokülaan. Meillä molemmilla tuli siten kuljettua koko Viron rannikko ennen loppukävelyä, jonka olimme suunnitelleet Tabasalun rannasta Rocca al Mareen 21.8.2004.

Juoksin Vasalemmajoen sillalta Laokülaan

Tieidylli

Perillä Laokülassa


Koukkasimme kotimatkalla Paldiskin kautta, kuvassa Pentagon

Takaisin Tallinnassa. Ulla, Petra, Olev ja Paula






Viron rannikko 32. Ontika---Toila---Pimestiku---Narva-Jõesuu. Heinäkuu 2004

PERJANTAI-LAUANTAI-SUNNUNTAI 30.7-1.8.2004. POHJOISRANNIKKO

Viron pohjoisrannikon finaali käveltiin Ontikasta Narva-Jõesuulle

Teimme Juhlamatkan kymmenen virolaisen ja neljän suomalaisen voimin. Suomalaiset olivat reissussa Manun Toyota Hiacella vm 1985. Tekniikka kunnossa, vain pientä pintaruostetta. Verhot ikkunoissa.

Ajoimme kävelyä edeltäneenä torstai-iltana 29.7.2004 Toilan Sanatooriumin leirintäalueelle ja pystytimme telttamme tyhjien huvilatelttojen sisälle, joita siellä oli valmiina. Sade ei haitannut pystytystä. Valoa saimme taskulampuistamme. Kuuntelimme meheviä merimiesjuttuja pitkälle yöhön.

Lähdimme rantavaellukselle perjantai-aamuna Ontikan rantatörmän alta saman juurakon vierestä, mihin olimme lopettaneet kävelyn edellisenä syksynä. Kaikki yhdeksän kiveä olivat tallella juuripaakussa. Ranta oli nyrkinkokoista kiveä ja soraa. Mereen kaatuneita puita oli paljon. Fossiilikiviä oli joka paikassa ja aloimme kerätä niitä reppuihimme. Meri ärjyi ja vaahtosi. Ontikan jyrkkä 50 metriä korkea törmä kohosi oikealla puolellamme. Rannan ja törmän välissä kasvoi lehtipuita.

Kävimme Valasten putouksen alla suihkussa. Liukastelimme sinne matalan puron pohjassa kaatuneiden rankojen ja risujen seassa. Palattuamme takaisin rantaan saimme Paavolta muikkukukkoa. Loppupäivä oli samanlaista törmärantaa miljoonine fossiileineen ja lukuisine mereen kaatuneine puineen. Sää oli hyvä. Tuuli oli kova.

Lopetimme ensimmäisen päivän taivalluksen viemärinnäköisen vesiputken luo ja nousimme 168 rappua suoraan teltoillemme Toilaan. Illalla kuuntelimme 60-luvun musaa paikalle saapuneiden virolaisten discoteltasta, kunnes rankkasade lopetti lystin. Voi harmi, olimme Paavon kanssa kuuskytlukulaisia. Päivän kävely oli 13 km.

Toisen päivän aamuna jätimme sateen takia telttamme paikoilleen. Ajoimme Toilasta itään Pimestikuun, josta aloitimme kävelyn kohti länttä. Ranta Pimestikusta Sillamäkeen oli hiekkaa ja piensoraa. Ohitimme Sillamäen betonisen tyrskyvallin ja voimalaitoksen. Näimme rakenteilla olevan suuren laiturityömaan, josta alkaa aikanaan laivaliikenne Kotkaan. Saavuimme ydinjätealtaille. Toinen allas oli peitetty ja toinen oli avoin, jonka pohjalla ja ulkoseinämässä oli jotain vaaleaa ainetta. Nousin avonaisen altaan reunan päälle. Ammoniakki haisi ja oksetti. Altaan reunat alkoivat suoraan merestä. Laskeuduimme maassalojuvien mustien puunrunkojen seassa rantaan ja jatkoimme etäämpänä näkyvää jyrkkää rantakalliota kohti.

Tauon jälkeen kuljimme pikkukivikossa, lähes joka askeleen alle sattui fossiili. Nämä seudut ovat muinoin olleet päiväntasaajan eteläpuolella ja tropiikkia. Muiden uidessa kävin Paavon kanssa Merekalda puhkekülassa tutustumiskäynnillä. Juttelimme loma-asukkaiden kanssa, olimme Vokan lähellä. Siitä eteenpäin ranta oli vaihtelevaa kivikkoa, levämassalahdukkaa, savivelliä ja hiekkarantoja, kunnes Pühajoen jälkeen saavuimme Toilan satamaan ja ylös sanatoriolle. Päivän käppäily oli 22 km.

Purimme saman tien Toilan leirimme ja ajoimme Pimestikun hyttyslaaksoon uuteen leiriin. Auton ikkunasta katsottuna Sillamäen kaupungin silhuetti pimenevässä illassa muistutti Tamperetta tehtaineen, tehtaanpiippuineen ja vesistöineen. Pystytimme viiden teltan leirin taskulamppujen ja nuotion valossa Pimestikun hyttyslaaksoon. Ruokana oli muussia, makkaraa ja nöttköttiä. Meillä oli Taliksen pata ruoan laittoa varten ja minun nokipannuni, jossa keitimme useat kahvit.

Kolmannen päivän aamuna lähdimme Pimestikusta kohti itää. Ranta oli ensin hiekkaa, sitten kivikkoa ja lopulta Merikülan vaiheilta 10 kilometriä mainiota biitsiä Narva-joelle asti. Ilma lämpeni kesäiseksi. Kesän ainoa hellejakso alkoi. Hellettä kesti kokonaisen viikon.

Joukkueemme saapui ihmisten ilmoille. Uimme meressä muiden mukana. Ihmisiä oli sitä enemmän, mitä pidemmälle kävelimme. Paikallinen kunnanvaltuutettu käveli hetken kanssamme. Nautimme Rannabaarissa oluet ja viinit, maali oli jo näkyvissä. Kirjoitin hiekkaan ensin 999 km ja sitten 1000km.

Saavuimme Narvajoelle klo 16.00. Joen takana alkoi Äiti-Venäjä. Kiinnitimme jokirannan laituriin lukkomme ja heitimme avaimet jokeen. Reissumme tuli näin lukituksi. Kysyin itseltäni, miltä tuntuu? Miltä nyt tuntuu?? Ei tuntunut miltään, olimme olleet perillä koko ajan kuutena kävelyvuotenamme. Uimarantamme vieressä Narvajoki laski verkkaisesti Suomenlahteen. Päivän kävely oli 14 km. Kävelimme kolmessa päivässä 49 km.

Toilan kylpylä, edessä leirintäalueen keittiö. Saavuimme Toilaan kävelyä edeltäneenä päivänä.

Pystytimme telttamme suurten huvilatelttojen sisälle

Toilan sotilashautausmaa on kylpylän vieressä

Hautausmaan muistokivi

Uusitut lankkuraput johtivat rannalta ylös, ylhäällä olivat vanhat punaiset rautaraput.

Lähtö Viron pohjoisrannikon finaaliin Ontikasta 30.7.2004 klo 12.15

Poikkesimme rannalta Valasten putouksen alle suihkuun.

Tuulista rantaa Ontikasta itään

Kiertelimme ja alitimme veteen kaatuneita puita

Tauko rannassa

Manu kenkäpyykillä

Jalkamme olivat märkiä koko päivän

Petra jyrkänteen alla

Johanna ja Angela ohittavat taideteokseni

Ensimmäinen päivä oli täynnä hidasteita. Saavumme pian Toilan leiriin.

Jäimme sateen takia myös toiseksi yöksi Toilan leirintäalueelle

Toinen kävelypäivä alkoi Pimestikun rannasta, minne menimme kärrytietä pitkin

Olev ja Manu öljykangastakeissaan sateen varalta

Marssi suuntautui Pimestikusta Sillamäen kautta Toilaan

Sillamäe rannalta nähtynä

Sillamäen rautainen nimikyltti

Vino rantavalli

Lämminvetinen joki

Sillamäe oli ennen suljettu kaupunki

Edessä olevaa uraanirikastamon jäteallasta ei oltu vielä katettu

Mehis, Katrin ja Marju liittyivät joukkoomme

Toilan satama Pühajoen laskulohdassa. Lopetimme toisen päivän marssin ja nousimme Sanatooriumin leirintäalueelle. Ajoimme Pimestikuun, jossa pystytimme teltat pimeään hyttyslaaksoon.

Kolmannen päivän aamu. Pimestikun metsäleirimme kuhisi hyttysiä

 Pimestikun rantaa

Ana ja Paavo starttaavat päivän koitoksiin

Joista ei ollut haittaa

Sillamäen pienempi ydinjäteallas oli vielä peittämättä (Kuva edelliseltä päivältä)

Menimme jätealtaiden luota kiireesti rantaan. Ammoniakki haisi. (Kuva ed pv)

Tauko fossiilikivien rannalla. Taustalla Sillamäen jätealtaat. (Kuva ed pv)

Lopetuskuva Narva-Jõesuussa. Takana Narvajoki ja Äiti-Venäjä.

Uimme ja otimme aurinkoa. Narvajoki laskee verkkaisesti Suomenlahteen. 

MUUTAMA LISÄKUVA NARVA-JÕESUUSTA

Merikülasta alkoi 10 km beach Narvajoelle asti

Ensimmäinen tonni rannikkokävelyissä täyttyi vähän ennen Narva-Jõesuuta. Olevia ja minua naurattaa.

Petra on ruskettunut

Marssimme Rannabaariin

On juhlan aika!

Rannabaari oli kilometri ennen maalia

Päämäärämme Narvajoki on saavutettu

Lukitsimme reissun Abloy-lukoilla ja heitimme avaimet Narvajokeen