SAARISELÄN PÄIVÄRETKET JA VAELLUS KÄSIVARRESSA 26.7-8.8.1996
(Kartat jutun lopussa)
Ajoin vaimon kanssa autolla yötä myöten Vantaalta Lappiin. Veimme lähtiessämme 26.7.1996 nuoremman poikamme Helsingin lentoasemalle, josta hän lensi iltakoneella Ivaloon. Ami ja Eila olivat vastassa. Heillä oli vuokramökki Laanilassa.
Ennen Mäntsälää poika lensi jo ylitsemme. Ajoimme kahville tädin luo Korpilahdelle, josta posottelimme muutamalla tauolla Oulun, Rovaniemen ja Sodankylän kautta aamukahville Amin pihanuotiolle Vapon mökille Laanilaan. Oli lauantai-aamu ja kello löi yhdeksää, kun kurvasimme pihaan. Yöajomme oli 1100 km.
SAARISELKÄ 27-30.7.1996, PÄIVÄRETKIÄ LÄHIALUEILLE
Muutimme kortteerin Laanilasta Saariselän Optokkaan. Sää oli päivisin helteinen, eikä sääskiä näkynyt. Saariselän kappelia rakennettiin. Teimme päiväretkiä Rumakurulle ja Iisakkipäälle, huiputimme Ahopäiden kautta Kiilopään. Pelottelin pihaporoja pitämällä karhuntaljaa hartioillani. Katsoimme auringonlaskun Kaunispään huipulta. Lomailimme Saariselän alueella muutamia päiviä. Nousimme eräänä aamuna neljältä ja katsoimme TV:stä Atlantan Olympialaisia. Heli Rantanen voitti naisten keihään tuloksella 67,94. Carl Lewis voitti pituuden tuloksella 8,50 saavuttaen 9:nnen olympiakultansa, kuten Paavo Nurmikin aikoinaan. Lewisillä osa kultamitaleista on tosin viestikultia.
KESKIVIIKKO 31.7.1996, YÖAJO NORJAAN
Vaimot ja poika lähtivät aamulla ajelemaan Kuusamon kautta Nurmekseen. Minä lähdin Amin kanssa Ivalon, Karigasniemen ja Altan kautta omalle reissullemme päämääränä Kilpisjärvi.
Pysähtelimme usein kahville, meillä oli iso termos mukanamme. Tuli yö. Seisautimme kauniiden maisemien takia ja otimme kuvia. Kävimme pistoajona Altajoen kanjonilla. Pimeää ei tullut.
Saapuessamme yöllä kolmelta Skibotteniin, näimme leirintäalueen. Päätimme jäädä sinne lopuksi yöksi ja otimme mökin. Ajorytmimme oli 100 km per mies ja kuskin vaihto. Matkaa Saariselältä tuli 900 km.
Kävelimme aamulla Skibottenin hiekkarannalla, josta keräsimme kiviä ja Shellin-merkkejä. Ajoimme Kilpisjärven Matkailuhotelliin, josta olin varannut vaelluksen jälkeisen yön. Jätimme matkalla matoämpärin Didnu-joelle. Rinkkamme punnittiin kellarissa. Amin rinkka painoi 23.5 kg ja minun 26,5 kg. Ami painoi 84,5 kg ja minä 81 kg. Bensa oli Suomen kalleinta.
Jätimme Carinamme hotellin pihalle ja menimme taksilla Didnu-joelle, josta aloimme vaelluksen klo 13.30. Haimme matoämpärin kiven takaa. Vaelluksen alku oli helpompaa, kuin kaksi vuotta sitten. Maisemat ja polut olivat tuttuja. Aurinko paistoi ja matkanteko maistui. Emme välittäneet sääskistä, joita oli paljon. Pidimme usean tauon. Katkaisimme itsellemme sauvat ennen kuin puusto loppui.
Kuuden tunnin kuluttua tuli Norjan Lossun kämppä kaukana näkyviin. Kuljimme avointa paljakkaa pikkujärvien ohi ja astuimme tyhjään tupaan. Ami otti minun entisen petini ja minä poromies-Antin. Söimme ja kahvittelimme, varauspuolella oli norjalaisia poromiehiä, mutta poromies-Antti ei ollut mukana. Pyysimme viemään hänelle terveisiä. Miehet olivat rakentamassa uutta poroaitaa. Illan mittaan kämppään tuli kaksi oululaista miestä, jotka saivat yläpedit.
Pidimme Amin kanssa illan edetessä pitkät rajaneuvottelut rajakivellä. Sovimme, että raja pysyy paikallaan. Kömmimme yöllä pehmeille patjoille.
PERJANTAI 2.8.1996, HOTELLI URTHAS
Poromiehet lähtivät töilleen seitsemältä, heräsin heidän lähtöönsä. Ami heräsi kahdeksalta kolinoihini. Lähdimme puuron ja aamukahvin jälkeen mekin töihimme. Ohitimme rajakiven 301 ja alitimme poroaidan. Oulun miehet kulkivat perässämme.
Tarkastimme Suomen Lossun kämpän ja jatkoimme Urthasjokea alaspäin. Pidimme erätaukoja tuon tuostakin. Pidemmällä tauolla Urthasjärven rannalla ongimme, mutta tuloksetta. Keitimme kahvit nuotiossa, meillä oli Nurmeksen Sahan pihkapuuta mukanamme. Paikallinen polttopuu on pikkusormen vahvuista katajaa, pajua tai vaivaiskoivua, joka palaa nopeasti. Edessämme kohosivat komeat Urthaspahdat.
Rimmajärven rannalla oli Hotelli Urthas, jossa nukuimme suloisesti puolen tunnin päiväunet. Tyynyinämme olivat asukkaiden makuupussinyytit ja patjoina heidän makuualustansa. Asukkaat olivat huiputtamassa Kovddoskaisia. Jatkoimme herättyämme virkeinä matkaa. Seuraava järvi oli Luohtojärvi.
Vuobmakasjärven yläpaljakoilta käännyimme Pitsusjoen kanjonia seuraten putoukselle päin. Koski kohisi ja kohina yltyi. Näimme lumisen rinteen takana Pitsuskönkään, joka oli komea. Jätimme rinkat maahan ja riensimme putouksen viereen. Otimme kuvia ja palasimme teltan pystytykseen. Ami valitsi teltan paikaksi tasaisen nurmen lumirinteen vierestä.
Kupoliteltta Halti Alta 4 oli hetkessä pystyssä. Tämä oli teltan ensimmäinen pystytys yöpymistä varten. Olin koepystyttänyt sen kertaalleen kotipihalla. Ostin teltan juuri ennen reissua. Se oli markkinoiden kevein kolmen hengen vaellusteltta, paino 4,4 kg. Lattian pinta-ala on 2 x 2 metriä. Siinä on 200% vedenpitävyys ja reilu absiidi. Jos teltan saumaa pitää tunnin juoksevan vesihanan alla eikä sauma vuoda, se tarkoittaa 100% vedenpitävyyttä. Tämän teltan saumoja on pidetty hanan alla kaksi tuntia.
Pitsuskordsi näkyi teltalle ja putouksen jyrinä kumisi mukavasti. Hyttysiä oli miljoonittain. Pidimme huppuja päissämme. Ami valmisti trangialla Blå Bandin kanariisipataa. Keitimme kahvit Vapon pihkapuilla. Päivä oli kertakaikkisen kaunis ja lämmin. Tuulenvire piti hyttyset loitolla, paitsi illalla teltalla. Teimme yökävelyn putouksen ohi Pitsusjärven rantaan, josta näimme Haltin kaukaiset lumirinteet.
LAUANTAI 3.8.1996, MEEKONPAHTA
Aamulla satoi vettä, mutta jatkuva sade taukosi jonkin ajan kuluttua. Sää oli pilvinen, välillä vielä kuurotteli. Astelimme leirin kasaamisen jälkeen lumessa Vuobmakasjärvelle. Seurasimme Vuobmakasjokea ja saavuimme Meekonpahdan alle sateessa. Temppuilimme rakassa suurten kivenlohkareiden välissä. Kapusimme vaivalloisesti niiden yli nostamalla ensin rinkat kivien päälle ja nousemalla itse perässä.
Keitimme teet jonkun kämpän terassilla ja jätimme rinkkamme siihen. Lähdimme katsomaan maisemia Meekonpahdalta ja toteamaan, että ne olivat komeat, kuten Kullervo Kemppinen oli kirjassaan maininnut. Saivaara näytti upealta, samoin kuin Skaldajärvi ja Jogasjärvi.
Tulimme alas, otimme rinkkamme ja laskeuduimme Meekon autiotuvalle, johon oli asettunut jo kaksi poikaa ja saksalainen tyttö. Kämpässä oli tilaa viidelle nukkujalle, joten meille järjestyi viimeiset kaksi paikkaa laverilta. Tuvassa kävi 14 vaasalaista nuorta kuivattelemassa vaatteitaan. Lämpö nousi, kun kamiinassa oli tuli ja ovi itikoiden takia kiinni. Nuoret lähtivät teltoilleen puolilta öin. Lattialle tuli nukkumaan kaksi kaveria Kokkolasta.
Yöstä tuli trooppinen: Lämpötila oli yli +30 astetta ja kosteutta niin paljon, että koko kämppä hikosi. Katossa olevat narut olivat täynnä märkiä vaatteita. Kaikki nukkuivat pikkuvaatteissaan ajautuen yöllä pois makuupusseistaan. Heräsin hikisenä ja katselin ympärilleni. Ami nukkui saksalaistytön vieressä, molemmat olivat kääntyneet somasti toisiaan vasten täydessä unessa. Kun joku lähti tuvasta yöllä, näin nousevaa aurinkoa vasten parven itikoita lentävän ulos samalla ovenaukaisulla. Nekään eivät viihtyneet kuumankosteassa pätsissä.
SUNNUNTAI 4.8.1996, MAAHISTUPA
Heräsimme naamat turpeessa seitsemältä. Kahvittelun jälkeen lähdimme marssimaan kohti itää. Ensin huiputimme Saivaaran nousten sen päälle idästä. Jätimme rinkat alas ja kiipesimme kapeaa solaa pitkin ylös. Ylhäällä oli maahan kiinnitetty metallilevy, jossa oli kuva hiihtoporukasta. Keulilla hiihti Kekkonen ja tekstissä kerrottiin Kekkosen hiihdelleen paljon niillä kinkamilla. Emme tohtineet astua laatan päälle.
Jatkoimme kulkua edelleen itään tavoitteena Jogasjärven Maahistupa. Jätimme rottinkivavan ja madot kiven viereen. Ei käynyt kala onkeen eilenkään Meekon pajukkoisilla rannoilla.
Läpäistyämme tiheän koivikkorämeen astuimme Maahistupaan. Pöydän ääressä istui maailmaa nähnyt erämies vihreässä vaelluspuvussaan. Keitin kahvit tuvan kivisessä avotakassa ja tarjosin hänellekin. Hän oli aikeissa ylittää vesistö Annjalonjin pahdalle. Me sitävastoin lähdimme Porovaaran itäpuolitse ylös käyrille. Myöhemmin harmittelimme, että meiltä unohtui poiketa Maahistuvasta vähän itään sijaitsevaan Porojärven kämppään, jota Kekkonen piti tukikohtanaan.
Kuljimme rakassa Jobmasjavrin ja Harrijärvien välisen kannaksen kautta auringossa kohti Kaitsajokea, jonka ylitin sukkasillani kengät käsissä. Ami ylitti joen vähän ylempää saappailla. Väsytti jo.
Pystytimme teltan Kaitsajoen varteen. Paikka ei ollut mitenkään erikoinen, mutta se sai kelvata. Teltalle löytyi muhkuraisesta maastosta kelvollinen läntti ja kun ei ollut muutenkaan maisemallinen seutu, niin meneehän se yksi yö missä vain. Ami keitti Blå Bandista trangialla ehtoollisen ja minä nuotiossa kahvit. Pidimme hyttysverkkoja päissämme. Sääskiä surisi miljoonittain, osa niistä meni ruoan mukana mahaan. Illasta ei ole muistiinpanoja sen enempää. Muistikuvia ei ole yhtään, on vain pari valokuvaa.
Heräsimme koleaan aamuun. Mustikkasopan ja kahvin jälkeen lähdimme lätkimään. Marssimme Galkoaivin pohjoispuolitse ja Sieldonjärven itäpuolitse etelän suuntaan. Gohpervarri jäi vasemmalle ja edessä aukeni kanjoni, joka kapeni Kutturakuruksi. Kurun jälkeen koimme sykähdyttävän ahaa-elämyksen: Meille avautui yksi Käsivarren kauneimmista maisemista, upea laakso kohti Tierbmesjärveä.
Istuimme töyräälle ihailemaan näkymää ja keitimme kahvit. Tunnin kuluttua jatkoimme kulkua. Marssimme Jollan Mallan töppyrän ohi Tierbmesjärven rannalle. Pitkulainen järvi on korkeiden tunturien välisessä laaksossa. Se on Lapin kuuluisin rotkojärvi. Pohjoispuolella kohoaa yli tonninen Jollonaivi ja eteläpuolella niinikään yli tonninen Tierbmesvarri.
Veimme rensselimme autiotuvalle, jossa oli jo väkeä, mm. ne kaksi poikaa, jotka nukkuivat samassa Meekon tuvassa kaksi yötä sitten. Emme asettuneet mökkiin, vaan sulloimme taukotakit ja kenttäpullot pikkureppuun ja lähdimme huiputtamaan Jollonaivia, kun sääkin oli niin hyvä.
Nousimme hankalan Salmikurun kautta kivistä rinnettä Jollonaiville. Aurinko paistoi kirkkaasti, kun saavutimme huipun yöllä yhdentoista aikaan. Telen GSM toimi, Radiolinja ei. Olimme tarpeeksi korkealla ja yhteys Saanan tukiasemaan pelasi. Palasimme alas suorinta reittiä rakkarinnettä pitkin, loppumatkalla piti olla varovainen jyrkässä kivikossa.
Ne kaksi Meekon poikaa olivat kämpän luona nuotiolla, mutta lähtivät kohta sisälle nukkumaan. Meille jäi hyvät tulet, valmistimme kahdessa pakissa päivän aterian, kun kello löi kahta: Blå Bandin kanapataa. Pystytimme syötyämme teltan kämpän taakse ja painuimme nukkumaan.
TIISTAI 6.8.1996. TIERBMESVARRI
Heräsimme helikopterin ääneen, mutta muuten aamu oli lämmin, rauhallinen, aurinkoinen ja tyyni, mutta hyttysellinen. Lähdimme mustikkasopan ja kahvin jälkeen keskipäivällä huiputtamaan Tierbmesvarria, joka on järven toisella puolella. Kiersimme järven lännen puolelta ja kavutessamme tunturille näimme Saanan muhkean hahmon ja sen takana Norjan lumiset tunturit. Olimme pukeutuneet t-paitoihin ja shortseihin.
Tierbmesvarrin päällä kännykät toimivat taas. Keitimme kahvit ja teimme oman kivikeon. Otimme kuvia. Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja vieno tuulenvire piti itikat loitolla. Otimme päikkärit kivien väleistä löytämillämme pienillä nurmiplänteillä, koko lakialue oli rakkaa. Piirsin kynällä maisemat vihkooni. Olimme vuorella kolme tuntia. Palatessamme puimme päälle pidempää vaatetta, saavuimme teltalle kymmeneltä ilta-auringon kullatessa tienoot. Olipa kaunista!
Ami valmisti illallisen ja minä kirjoittelin muistiinpanoja päivän tapahtumista. Keitin teltan vieressä kahvit lopuilla omilla puilla ja paikallisilla koivunvarvuilla.
KESKIVIIKKO 7.8.1996, PALUU HOTELLIELÄMÄÄN
Nukuin huonosti, paikat puutuivat. Ami nukkui paremmin. Purimme leirin ja lähdimme yhdeksältä matkaan. Tanner oli märkää liejua. Oli taas helle ja shortsikeli. Saana kasvoi ja kasvoi, polku leveni. Söimme viimeiset leipäpalat ja dominot. Keitimme kahvit. Saavuimme Kilpisjärvelle suoraan kaupan pihaan iltaviideltä. Ostimme makkaraa, franskista, banaaneja ja jugurttia.
Matkailuhotelli oli vastapäätä kauppaa. Marssimme sinne ja tyttö tuli taas kanssamme kellariin kirjuriksi, kun kävimme puntariin. Ami painoi 81 kg ja minä 79,5 kg. Amin rinkka painoi 22 kg ja minun 22,5 kg. Tunturihiippailumme oli 120 km. Ei tullut haaverin haaveria.
Saananmajan Pubi oli suljettu, vaikka kaksi vuotta sitten sanoivat, että se on aina auki, vain jouluaattona kiinni. Onneksi Matkailuhotellin Laabi-Bar oli auki.
Istuskelimme hotellin terassilla ja katselimme paitahihaisillamme pääskysten iloittelua ja kaunista auringonlaskua. Aurinko teki Kilpisjärven tyyneen pintaan säkenöivän sillan ja laski sitten Norjan tunturien taakse. Tarkastimme hotellin rantasaunan ja laiturin. Maistelimme Kilpisjärven vettä, mutta se oli liian lämmintä juotavaksi, ehkä sopivaa uimiseen. Painuimme nukkumaan Farukin huoneeseen puhtaiden lakanoiden väliin.
TORSTAI 8.8.1996, AJOPÄIVÄ
Herätyskello soi seitsemältä. Piristimme itseämme aamu-uinnilla Kilpisjärvessä, jonka vesi oli yhtä kylmää, kuin Lake Tahoessa. Uimari näkee molemmissa järvissä kesälläkin lumivuoret. Kamat autoon ja aamiaiselle.
Lähdimme aamiaisen jälkeen etsimään lumenmittauskeppiä. Hesarissa ilmoitetaan talvisin lumensyvyys eri paikkakunnilla. Kilpisjärvellä syvyys on yleensä Suomen suurin. Kepin piti olla Kilpisjärven asuntoalueella, joka on päätien länsipuolella. Kyselyjen jälkeen löysimme kepin erään omakotitalon pihalta, mutta meitä käskettiin poistumaan paikalta. Turisteilla ei pitäisi olla mitään asiaa sinne, sanottiin meille tiukasti. Kepin näimme, mutta kuvaa emme saaneet siitä ottaa. Lähdimme ajamaan kohti kotia.
Otin Kaaresuvannossa kuvan Op:sta joka lopetetaan kuun lopussa, myös Posti lakkaa pian. Muoniossa kävimme Otto-Pisteessä ja K-Kaupassa. Ajoimme Kolarista Pelloon vanhaa tietä joen vartta ja näimme ACR-kisat, jotka olivat juuri käynnissä. Pellosta menimme Ruotsiin ja vähän etelään päin ajettuamme poikkesimme kahville Svansteiniin Konst & Konsthandverkiin. Ostimme taiteilija Rolf Soopilta kahvit ja pullat sekä vaimoillemme tuliaisiksi korut. Kun yritin mongertaa jotain kouluruotsilla, sanoi taiteilija, että kyllä mie suomheakin oshan. Myynnissä oli hänen tekemiään 40 000 Skr maksavia suuria, koivuisia veistoksia. Lähes jokaiseen kuului iso, puinen irtokuula. Katsoimme Kukkolankosken kuohut Ruotsin puolelta. Tornion Vanhassa Kirkossa hymyilevä opastyttö kertoi kirkon seinämaalauksista, jotka olivat 1600-luvulta. Pysähdyimme Pikkaralan Shellillä, mikä on vakiopaikkamme johtuen isoista munkkipossuista ja erinomaisesta kahvista.
Kontiomäki, Sotkamo ja lopulta Jokikylä. Matkaa Kilppikseltä tuli 900 km ja ajo kesti 13 tuntia. Vaimot ja poika ottivat meidät vastaan. Kuulumisten jälkeen pääsimme saunaan. Ajoimme seuraavana päivänä Nurmeksen Jokikylästä kotiin Vantaan Rajakylään. Auton matkamittariin tuli reissusta 3500 km.
