AUTOLOMA KREIKASSA 6-13.4.2008
(Ajoreitti jutun lopussa)
Lensin Ateenaan vaimon ja hänen työkaverinsa kanssa 6.4.2008. Teimme vierailun rouvien entisen työkaverin Einen luo, joka muutti Ateenaan vuonna 1977.
Eine oli miehensä Jorgoksen kanssa meitä vastassa Ateenan lentoasemalla. Menimme heidän asunnolleen Porto Raftiin, joka on rannikolla lentoaseman lähellä. Rouvat muistelivat koko illan entisiä työaikojaan.
Sain kolme rouvaa kyytiin, kun lähdimme seuraavana päivänä reissuun vuokratulla Nissan Notella. Matka suuntautui 400 km päähän Meteoraan. Jorgos jäi töihin.
Pysähdyimme heti alkumatkasta Vravronassa antiikin aikaiselle Artemiksen temppelille. Siitä oli vain pylväät jäljellä. Joimme kahvit Rafinassa, mistä olin lähtenyt perheen kanssa saarireissulle Kykladeille 1989. Marathonissa näimme Feidippides´n patsaan. Hän oli viestinviejä, joka juoksi 42 km matkan Marathonin taistelukentältä Ateenaan kertomaan kreikkalaisten voitosta persialaisista vuonna 490 eaa, sitten kuoli. Ensimmäisten nykyaikaisten olympialaisten maratonjuoksu vuonna 1896 alkoi Marathonista ja päättyi Ateenaan. Kilpailun voitti kreikkalainen vedenkantaja Spyridon Louis ajalla 2 tuntia 58 minuuttia ja 50 sekuntia.
Pysähdyimme kahville Kamena Vourlan katetulle kukkaisterassille mitä parhaimmassa kesäsäässä. Eine hoiti tilaukset täydellisellä kreikan kielellä. Matka jatkui Thermopylain solaan, missä kreikkalaisten onnistui pysäyttää pienellä sotajoukolla persialaisten hyökkäys vuonna 480 eaa. Paikalla on suuri muistomerkki.
Moottoriteillä ajettiin huomattavaa ylinopeutta, autot heittelehtivät huonokuntoisten teiden epätasaisuuksissa. Reissu eteni Lamian ja Trikalan kautta laajojen viljelystasankojen läpi Kalambakaan, jossa juhlimme Taverna Panelliniossa synttäreitäni. Kalambakan pikkukaupunki sijaitsee Meteoran jyrkkien kallioseinämien juurella. Asetuimme yöksi Camping Philoxenian sisämajoitukseen.
Seuraavana päivänä kurvailimme äkkijyrkkien kallioiden päälle Meteoran luostareille. Tie ylös korkeuksiin meni kallioiden takaa. Useimpiin luostareihin ei otettu siihen aikaan vuodesta vielä vierailijoita, mutta Agios Stephanos oli auki. Maksoimme lippukassan nunnalle kaksi euroa hengeltä ja pääsimme sisään rouvien saatua pitkien housujensa päälle kietaisumekot. Kävimme luostarin kirkossa ja näimme kasvimaan. Nunna ihmetteli, miten suomalainen osaa niin hyvää kreikkaa. Ajoimme alas Kalambakaan.
Kahvitellessamme ulkoilmabaarissa meille kerrottiin, että myös Varlaamin luostari oli auki. No hyvä! Ajoimme sinne kallioiden juuressa olevan Kastrakin kylän kautta. Luostariin johtivat pitkät kiviraput. Sisällä oli valtavan isot viinitynnyrit ja suuret salit. Portilla myytiin rihkamaa. Lähdimme kotimatkalle.
Ruokailimme kotimatkalla Karditsassa Taverna Murajossa ja jatkoimme matkaa Parnassos-vuorten yli reittiä Lamia-Bralos-Amfisa-Delfoi. Näimme vanhoja Delfoin pylväikköjä, mutta ne eivät kiinnostaneet. Halusimme nähdä Tholosin, jonka kuva on jäänyt mieleen koulun historiankirjasta. Pysäytimme miehen, jolta kysyimme neuvoa. Hän sattui olemaan juuri työpäivänsä lopettanut Delfoin opas, joka avasi portin ja tuli oppaaksemme, vaikka hammastaan särki. Olin aivan haltioissani nähdessäni Tholosin pylväikön. Veimme kävelykierroksen jälkeen oppaan kotiinsa. Ajoimme yötä myöten Arahovan ja Theban kautta Porto Raftiin. Arahova näytti kivalta pikkukaupungilta Parnassos-vuorten juurella.
Kävimme aamulla Porto Raftin ihanassa Makarios-rantatavernassa ja kävelimme rannoilla. Seuraavana päivänä ajoimme Sounioniin katsastamaan Poseidonin temppelin rauniot, jotka ovat vuodelta 440 eaa. Sounion on Attikan eteläkärjen niemi 70 km Ateenasta kaakkoon.
Kreikkalaisten ajotapa ihmetytti. Peräpuskurissani roikkui auto pitkään mutkaisella Sounionin tiellä. Kun se viimein ohitti minut, se kääntyi saman tien talon pihaan. Kävimme paluumatkalla meren äärellä kauniilla kukkulalla olevalla Profeetta Eliaan temppelillä. Huomasimme matkan jatkuessa tien varrella maalaismaisemassa suuren luostarin. Perille päästyämme vietimme iltaa ystäviemme terassilla Porto Raftissa.
Lähdimme seuraavana aamuna taas tien päälle, nyt oli suuntana Peloponnesos. Moottoritiet olivat maksullisia. Ajoimme Ateenan lentokentän ohi ja saavuimme Korintin kanavalle. Pysähdyimme ja otimme kuvia. Kanava on kuin suuri oja, joka on kaivettu kallioon viivasuorana, pituus 6 km. Jatkoimme kanavalta rannikon suuntaisesti kohti etelää Epidavroksen amfiteatterille.
Isoisäni ja tätini olivat vuonna 1954 bussimatkalla Helsingistä Jerusalemiin. He poikkesivat Kreikassa samalle Epidavroksen teatterille ja ottivat siellä ryhmäkuvan. Istuuduin katsomoon samalle paikalle, missä ukkini oli istunut. Teatterissa on erittäin hyvä akustiikka. Kuiskaus alhaalta esiintymislavalta kuului ylimmälle riville, minne on 115 askelmaa. Testasimme kuuluvuuden. Katsomo vetää 14 000 ihmistä. Ja sitten eteenpäin.
Ajoimme länteen ja saavuimme Argoninlahden pohjukkaan Nafplion kaupunkiin. Löysimme Raahen suuren pojan August Maximilian Myhrbergin reliefin kivimuurin kyljestä kaupungin keskustasta. Myhrberg osallistui 1800-luvulla Kreikan vapaussotaan ja kunnostautui siellä. Matkamme jatkui Tripolin kautta Spartaan kahville. Kaupungin kyltissä luki Sparti. Ihmiset eivät näyttäneet sotaisilta, vaikka Spartalla on sotaisa menneisyys.
Spartasta länteen vuoren rinteessä on bysantin aikainen Mistras-niminen linnoitettu kylä, jossa poikkesimme. Ikivanha vuoristotie Taigetos-vuorten yli Kalamataan oli mutkainen ja rattoisa. Matkanteko maistui. Olimme yötä Kalamatan lähellä Messinissä Hotel Kleopatrassa. Saimme alennusta remontin takia. Jatkaessamme aamulla matkaa, näimme Kalamatan ikivanhoja olivilehtoja.
Ajelimme Antiikin Olympiaan. Ihmeellinen rauha täytti mielemme. Juudaksen puut olivat kukassa. Tuuletimme maratonportilla. Juoksin stadionin hiekkakentän ympäri Peking 2008-olympiapaidassa. Kenttä oli suorakaiteen muotoinen, mitoiltaan 212 m x 30 m. Siellä juostiin muinoin stadionjuoksu. Mäenrinteet toimivat katsomoina. Näimme Zeuksen ja Heran temppelit, joista oli muutama kulmatolppa pystyssä. Maassa lojui maanjäristysten jäljiltä tuhansia antiikkisia rakennuskiviä. Aistimme voitonjumalatar Niken siipien havinan. Hän oli Olympiassa lähimpänä maan pintaa, kuin missään muualla. Näimme paikan, missä olympiatuli sytytettiin kaksi viikkoa sitten Pekingin kesäolympialaisia varten, jotka ovat pian. Koululaisia oli luokkaretkillä opettajiensa kanssa. Ajoimme ruokailemaan rannikolle Kouroutasiin Taverna Akilleukseen. Zakyntosin saari näkyi tavernan ikkunasta.
Lähdimme ajamaan kohti Porto Raftia. Emme poikenneet Patraan. Näimme Korintinlahden sillan, joka johtaa Riosta Antirrioon. Ajoimme moottoritietä Peloponnesoksen pohjoisrannalla kohti itää. Kun moottoritie muuttui kaksikaistaiseksi tieksi, ajotapa ei muuttunut. Autot ajoivat edelleen kahta rinnan molempiin suuntiin. Oikeana kaistana pidettiin parin metrin levyisiä pientareita. Meno oli vaarallista, kun neljä autoa oli rinnakkain kaksikaistaisella tiellä. Pensaat raapivat pientareella ajavien kylkiä. Keskiviivan niitit täristivät ohittavia autoja. Saavuttuamme perille Porto Raftiin, saimme kuulla, että tie on Kreikan vaarallisin. Kuolonkolareita on eniten koko maassa.
Meitä oli viisi henkeä tavernan keskipöydässä. Tilasimme isoja vateja meren herkkuja keskelle pöytää "sti mesi", joista kukin otti syötävää omille lautasilleen. Tavernan takaseinä oli täynnä pyöreitä lautasia, joissa oli kreikkalaisia maisemia. Kysyin seurueeltamme, mitä paikkaa esittää lautanen, jossa oli suuren portin kuva. Kauempana salissa olevasta pöydästä kuului huuto: Naxos! Oikein, vastasin miehelle ja heilautimme kättä toisillemme.
Osoittautui, että mies oli paikan omistaja. Hän pyysi minua keittiöön, jossa tarjosi asian kunniaksi lasillisen tsipuroa, "aspro pato". Lisäksi hän lahjoitti minulle seinältä Naxos-lautasen. Olin aivan ymmälläni ja kiitin häntä.
Kreikkalaiset ovat sosiaalista kansaa. Ystäväpariskuntamme luona kävi meidän olomme aikana naapurin mies ja pikkupoika sekä pariskunnan tytär poikaystävänsä kanssa. Oleilimme enimmäkseen tilavalla parvekkeella, jossa seurustelimme, ruokailimme, kahvittelimme ja ihailimme maisemia.
Palautimme Nissanin vuokraamon miehelle Ateenan lentokentän parkkipaikalla ja lensimme Finnairilla illaksi kotiin. Ystäväpariskunta saattoi meidät lentoasemalle. Autoilimme 2200 km. Aloin jo miettiä, mitä vien vastalahjaksi lautasesta Taverna Makariokseen.
