VAELLUS VAINUPEASTA ALTJAAN 28.8. 2022. LISÄNÄ TOOLSE JA HAAPSALU.
(Vaelluskartta on kävelypäivän lopussa)
JUONTO
Minulta kysyttiin, missä olisi sellainen rannikko Virossa, jonne voisin viedä kaksi pojanpoikaa lyhyelle rannikkovaellukselle. Muistin Pohjois-Viron hiekkarannat Altjan ja Vainupean välillä. Kävelymatka olisi 12 km. Virallinen TECW:n vaellus oli samalla alueella vuonna 2004 (Viron rannikko 30 Vergi-Rutja 15.5.2004). Yöpaikaksemme valikoitui luonnollisesti Vihula Mõis, jossa yövyimme myös 2004. Vaelluksen lisäksi halusimme käydä katsomassa Toolsen linnanraunioita (Viron rannikko 26 Rutja-Letipea-Mahu 12-13.7.2003). Reissuun tulevat lähtemään mummi, taatto, poika ja kaksi pojanpoikaa. Tuumasta toimeen ja menoksi!
LAUANTAI 27.8.2022. TOOLSEN LINNA
Ajoin aamupuuron jälkeen vaimon kanssa kotoa Lehtisaareen, josta otimme kyytiin poikamme ja tämän 11- ja 8-vuotiaat pojat. Eckerö Linesin ms Finlandia lähti Helsingin Länsisatamasta Tallinnaan klo 9.00. Hernesaaren laiturit olivat täynnä kolmesta valtameriristeilijästä. Oli tyyni ja aurinkoinen aamu.
Istuimme koko merimatkan ajan kahdeksannen kannen isossa kahvilassa laivan takaosassa. Laiva oli tupaten täynnä. Juttelimme vieressämme istuneen virolaismiehen kanssa. Hän oli kotoisin Vihulan kartanon läheltä, mutta asui Vantaalla. Hän soitti ystävälleen ja tarkisti, että Tapassa on tosiaan ollut neuvostoaikana Cafe Rio.
Saavuimme Tallinnaan kauniissa kesäsäässä. Lähdimme puolilta päivin posottelemaan Lasnamäen kautta Narva maanteetä pitkin kohti itää. Diesel ja 95E-bensa maksoivat 1,89 e/l. (Suomessa 2,22). Tie oli viivasuoraa ja yksitoikkoisen tasaista nelikaistaista baanaa.
Ajoimme 75 km Viitna Kõrtsiin, jossa nautimme lounaan. Jatkoimme syönnin jälkeen edelleen itään päin 40 km Toolseen, jonka rannassa meitä odottivat 1400-luvulta peräisin olevat mahtavat linnanrauniot.
Kiertelimme raunioiden sokkeloissa ja holveissa tunnin. Emme antaneet poikien kiipeillä muureille, etteivät putoa. Salaa kai kiipesivät. Linna oli suuri. Se vastasi muistikuviani, kun saavuimme heinäkuussa 2003 kahlaten lahden poikki sumussa sitä kohti. Kuvittelimme silloin olevamme Skotlannissa. Olin siellä ryhmämme mukana rannikkovaelluksella nro 26 etapilla Rutja-Letipea-Mahu.
Linnan nähtyämme lähdimme ajamaan vanhaa rantatietä pitkin Toolsesta länteen. Nautimme kahvit ja limut Rannapere-kahvilassa, jossa eivät kortit käyneet. Piti maksaa sularahalla. Ulkoilmakahvila oli nätillä paikalla Suomenlahden rannalla. Jatkoimme kohti Vihulan kartanoa, jonne saavuimme klo 16.30.
Saimme kartanohotellista sviitin, jossa oli kaksi huonetta ja viisi petipaikkaa. Sviittimme oli kartanon vanhassa votkatislaamossa. Menimme heti uimaan ja saunaan. Hotellin Spa on rakennettu entiseen navettaan. Kylmäallas oli syvä.
Resepsuunin ihana rouva antoi meille ruokailua varten oman pöydän alakerran tyylikkäästä vierassalista. Yläkerran ravintola oli koko illan täynnä, eikä meillä ollut illallisvarausta. Rouva myös tarjoili meille varsinaisen respan-työnsä ohella. Hän puhui hyvää suomea, oli työskennellyt 18 vuotta Helsingissä. Söimme alkupastaa, musseleita, ankkaa, pastaa, kanaa. Octopus on viroksi kaheksajalg.
SUNNUNTAI 28.8.2022
NOSTALGIAMATKA VIRON RANNIKOLLE 2
Aamiainen tarjoiltiin toisen kerroksen ruokasalissa. Tarjonta oli monipuolinen ja kattava. Lähdin nopean ruokailun jälkeen autolla ystäväämme Indrekiä vastaan kävelymme lopetuspaikkaan Altja Kõrtsille. Hän ajoi sinne 120 km mökiltään. Indrekiltä oli jäänyt kävelemättä nyt kulkemamme taival.
Jätimme Indrekin auton Kõrtsin parkkipaikelle, josta ajoimme minun autollani Vihulaan hakemaan muita. Kuuden hengen porukalla köröttelimme Vihulasta Vainupean kirkolle, jonka parkkipaikalle jätimme auton. Suorimme läheiseen rantaan, josta nostalgiamatka alkoi klo 10.30 helteisessä säässä.
Alkuranta oli kivikkoinen ja siellä oli paljon norsunkakkamattoa, mutta pian alkoivat pitkät biitsit. Joutsenparvet uiskentelivät sinisellä merellä, ja kun ne lähtivät lentoon, kuuluivat kumeat sävelet. Kymmenien joutsenen ryhmänousuissa oli raakaa voimaa ja meininkiä. Ne olivat luultavasti lähteneet Lapista kohti etelää ja pitivät nyt taukoa Pohjois-Viron matalilla rannoilla.
Pidimme useita evästaukoja ja matkanteko maittoi. Kuljimme välillä pienissä ryhmissä, tauoilla istuimme yhdessä. Taukojen jälkeen osa jäi joskus uimaan ja muut lähtivät kulkemaan. Uimarit saavuttivat toiset pian. Saavuimme Kaarnakivelle, jonka päälle pojat tietysti kiipesivät.
Matka jatkui, vesipullot alkoivat uhkaavasti tyhjentyä. Pojat kysyivät vakavina, miksi me oikeastaan kävelemme pitkin rantoja? Onko siinä mitään järkeä? Olisipa edes kavereita mukana. Toisaalta he ihmettelivät minun kulkeneen Viron rannikon kokonaisuudessaan.
Must-ojan riippusilta oli vanha, eikä sitä tohtinut heiluttaa. Kuljimme metsän siimeksessä polkua pitkin, sillä hiekkarannalla kulkeminen oli turhan kuumaa touhua siinä helteessä. Rannalla oli auringonottajia ja uimareita ja perheitä.
Toinen riippusilta ylitti Altja-ojan. Heti sillan jälkeen polku kääntyi jyrkästi oikealle ja johdatti meidät Altjan vanhoille kalamajoille. Siitä sitten kapeaa tietä pitkin Altja Kõrtsille klo 15.00. Kylläpä alkoholivaba õlu maistui hyvältä. Krouvi oli auennut klo 12, mistä johtuen kävelysuuntamme käännettiin siten, että se aloitettiinkin Vainupeasta ja lopetettiin Altjan Kõrtsiin.
Lähdin Indrekin kyydissä hakemaan minun autoani Vainupeasta. Indrek lähti Vainupeasta ajamaan kohti Tallinnaa ja Suurupia.
Palasin Altjaan ja otin perikunnan autoon Kõrtsistä. Lähdimme tien päälle. Saavuimme sateessa Tallinnan satamaan A-terminaalille klo 17.30. Porukka lähti ms Finlandialla klo 18.30 kohti Helsinkiä.
HAAPSALU
Tapasimme Tallinnan satamassa sovitusti Masin ja Irenen, jotka hyppäsivät autoomme. Ajoimme Haapsaluun.
Majoituimme Haapsalussa Viieristi Majaan iltaseitsemältä. Majatalo on Haapsalussa vakituinen yöpaikkamme. Talon seinässä on vuosiluku 1885. Nautimme illallisen Wiigi Kohvikissa. Oli kuhaa, siikaa, ankkaa ja pastaa. Helteet jatkuivat. Auringonlasku oli komea. Ostimme kaupasta vesipänikät ja suorimme kämpille.
Iltapäivällä kävimme läheisessä Kuursalissa, jossa oli kiva tarjoilija työskentellen talvisin Piritan ravintolassa Tallinnassa. Vähän lisäkävelyä ja illallinen Wiigi Kohvikissa. Iltakävelyn aikana tuuli yltyi ja syksy sai. Loppuillan istuimme majatalomme vierassalissa. Aurinko laski klo 20.30. Päivän kävelyt tekivät 10 km.
Kävelimme Teele Kohvikiin aamukahville. Jatkoimme kylläisinä Rannarootsi Muuseumille, joka oli mitä viehättävin pieni kotiseutumuseo. Matkalla katselimme vanhoja taloja, joista joku oli myynnissä. Museon rouva puhui viroa ja ruotsia. Viron länsirannikon ja läntisten saarten rantaruotsalaisten elämää oli kuvattu monipuolisesti. Ulkona oli vanhoja aittoja. Ostimme kaksi purkkia mansikkahilloa.
Kävelimme museolta ravintola Dietrichiin lounaalle, sitten omaan hotelliin päikkäreille. Majapaikkaamme oli tullut kaksi suomalaisnaista, joiden kanssa juttelimme mukavia.
Pakkasimme laukut autoon ja lähdimme Viieristi Majasta. Pistäydyimme Fra Maren rannassa. Haapsalun esikaupungin Selveristä ostin kopan Saku Kuldia mökille.
Tankkasimme ennen Tallinnaa Nesteellä ja kahvittelimme sen viereisessä Hesburgerissa. Ajoimme satamaan, jonka valotaulussa luki automme rekkari ja ajokaistan numero laivalle. Ms Finlandia lähti kohti Helsinkiä klo 18.30. Aurinko laski nätisti horisonttiin klo 20.30. Saavuimme Länsisatamaan klo 21.00. Se oli 500 km:n reisssu. Lähdimme aamulla mökille puusavottaan.
