SYYSVAELLUS PEIPSIJÄRVEN RANNOILLA 4-5.11.2023
(Reittikartta jutun lopussa)
ALKUPUHE
Suomalais-virolaisen ryhmämme rannikkovaellukset jatkuivat Virossa Peipsijärven pohjoisilla rannoilla. Kävelimme lauantaina 4.11.2023 tuulisessa säässä Alajõelta Vasknarvaan ja sunnuntaina 5.11 tyynessä kelissä Lohusuusta Kauksiin. Molempina päivinä lämpötila kohosi +7 asteeseen. Lauantaina navakka kaakkoistuuli viilensi ilman kylmäksi, mutta sunnuntain tyyni sää sai meidät kulkemaan jopa ilman hanskoja ja pipoja. Peipsi on matala järvi. Sen keskisyvyys on 7,1 m ja syvin kohta 15,3 m.
PERJANTAI 3.11.2023 MATKAPÄIVÄ
Kävelin kotoa Helsingin Länsisatamaan. Ostin Kanniston leipomosta ohikulkiessani pari korvapuustia matkaeväiksi. Suomen maajoukkue Manu, Tuomas ja minä kokoonnuimme Länsiterminaalin ala-aulaan klo 14.30.
Noustuamme liukuportaat terminaalin toiseen kerrokseen huomasimme, että hallin lähtöportit oli jo avattu. Kikka kolmonen ei sillä kerralla onnistunut, joten jouduimme hankkimaan istumapaikkamme laivalta mistä vain löysimme. Paikat löytyivät paarpuurin puolelta rautapenkkien vierestä. Laiva lähti liikkeelle 15 minuuttia etuajassa klo 15.00. Ostimme kahvit ja söimme omia eväitämme.
Saavuimme Tallinnan sataman A-terminaaliin aikataulun mukaisesti klo 17.30. Oli jo pimeää. Indrek soitti ja pyysi meitä kävelemään Circle Q-bensa-asemalle. Tietyöt aiheuttivat niin suuret ruuhkat, että satamaan ei kannattanut ajaa autolla. Tapasimme Indrekin ja kävelimme pimeälle parkkipaikalle. Istuimme auton kyytiin ja lähdimme. Matelimme liikenneruuhkassa Sikupillin Prismaan ruokaostoksille.
Lähtiessämme kaupasta oli kulunut jo 1,5 tuntia laivan saapumisesta Tallinnaan. Suunnittelimme menevämme Viitna Kōrtsiin syömään, mutta krouvi oli nettisivujen vastaisesti mennyt jo kiinni.
Diesel maksoi Tallinnassa 1,62 e/l ja Helsingissä 1,91-2,14 e riippuen viikonpäivästä.
Matkamme eteni Rakveren ohi mutkaista ja sileää asfalttitietä pitkin. Meille oli varattuna yöpaikat Peipsi Puhkemajad-nimisestä majatalosta Kauksin läheltä Peipsijärven tuntumasta.
Saavuimme perille klo 21.30. Isäntämme Peeter esitteli meille tilat. Majatalon palveluun sisältyivät vuodevaatteet, keittiö, sauna ja pyyhkeet. Saimme yläkerrasta neljän hengen huoneen.
Puhkemajaan saapuivat meidän jälkeemme vielä Olev, Petra ja Ülle. Lämmitimme saunan. Indrek valmisti illalliseksi muussia ja makkaraa. Keittiö oli asiallinen, mutta ruokailuvälineistä oli ajoittain pulaa. Oli siellä kuitenkin vedenkeitin, pressopannu, astianpesukone, hella ja iso jääkaappi. Sauna oli jatkuvalämmitteinen puusauna, joka oli ahkerassa käytössä koko illan.
Nousin puoli kuudelta ja laitoin ensimmäiset kahvit. Muut nousivat seitsemältä. Olev teki kaurapuuron. Petra oli hankkinut puuroon erinomaiset hillot. Männikössä humisi tuuli.
Lähdimme porukalla viemään odotusautoa kävelyn lopetuspisteeseen Vasknarvaan. Ehdimme siis nähdä linnan valoisalla! Ajoimme rantatietä pitkin parikymmentä kilometriä ja saavuimme Vasknarvan kylään. Sen erikoisuuksiin kuuluvat ritarilinnan rauniot, oikeauskoisten ortodoksien kirkko ja luostari sekä Narvajoki.
Kävelimme Vasknarvan kylätieltä ritarilinnan luo Narvajoen rantaan. Joki oli parisataa metriä leveä ja sen toisella puolella oli Venäjä. Maiden raja meni keskellä jokea. Suuri lippu liehui vastarannan salossa ja muutama rakennus näkyi, muuten siellä oli vain metsää.
Suomalaiset hiljentyivät seuraavana perjantaina Narvan marssin surullisiin säveliin. Presidentti Martti Ahtisaari haudattiin Helsingissä valtiollisin menoin.
Jätimme yhden auton odottamaan kirkon parkkipaikalle ja toisen tien poskeen matkan varrelle. Ajoimme kolmannella autolla kävelyn lähtöpaikalle Alajõelle, minne saavuimme samaan aikaan Taliksen autokunnan kanssa. Autossa olivat hänen lisäkseen Urve, Anu ja Harri.
Kävely alkoi vesisateessa Alajõen rajavartioasemalta kello kymmeneltä. Meitä oli 11 henkeä sadeviitoissaan ja lämpimästi pukeutuneina. Leveä hiekkaranta avautui eteemme silmänkantamattomiin. Rantaa reunusti korkea, mäntyä kasvava harju. Kulkusuuntamme oli koilliseen. Kaakon kantilta ulapan yli oikealta puoleltamme vinkui navakka tuuli 9 m/sek. Järvi vaahtopäineen oli kuin rannaton meri. Mieliala oli kuitenkin korkealla, sillä olimme taas tekemässä sitä, mistä pidimme. Olimme pukeutuneet tukevasti tuulta pitäviin asuihin. Oli talvihanskaa ja paksua pipoa. Olevilla oli kumisaappaat, muilla vaelluskengät. Sadetta kesti lähes kaksi tuntia.
Vastaamme ilmestyi ennen Vasknarvaa seitsemän jokea pitkin päivää. Kahlasimme viiden joen yli kengät jalassa tai paljain jaloin. Kiersimme kaksi jokea maantiesiltojen kautta. Pidimme kolme evästaukoa. Istuimme tauoilla metsässä puiden suojassa tuulettomissa paikoissa.
Ranta kaarsi koko ajan oikealle, joten näimme turhankin kauas eteenpäin. Lopulta suuntamme oli suoraan itään. Illan hämärtyessä saimme näkyviin Narvajoen niskan ja kivistä tehdyn aallonmurtajan. Osa porukasta kävi aallonmurtajalla, muut lähtivät pusikkoista polkua pitkin kilometrin päässä näkyvää kirkkoa kohti. Temppeli erottui valkeana opastimena pimenevässä illassa. Lopetimme jotoksen kello kuudentoista aikaan parkkipaikalle Vasknarvan kirkonmuurin viereen. Kävelimme 20 km seitsemässä tunnissa.
Lähdimme ajamaan pimeää tietä. Jatkoimme Manun kanssa Indrekin kyydissä Alajõelta kämpille saunan lämmitykseen. Talis palasi Olevin kanssa hakemaan toisia Vasknarvasta.
Kun porukka oli kokoontunut majataloon, nostimme maljat kolmen asian kunniaksi: 1. Olimme kävelleet Baltian maiden rannoilla 25 vuotta. 2. Päivän marssi sujui hyvin, vaikka se väsytti. 3. Vielä kiitos Indrekille hienosta juhlasta kesällä. Sitten saunaan!
Illalliseksi luottokokkimme Chef Michelin-Peipsi valmisti punajuurisalaattia, uunijuureksia, sianlihaa ja kastiketta.
.jpg)
Aamulla oli sama rytmi kuin edellisenäkin päivänä: Nousin ennen kuutta ja muut seitsemältä. Söimme kaurapuurot ja joimme kahvit. Pakkasimme kaikki tavaramme ja maksoimme majoituksen.
Lähdimme kaikilla autoilla Kauksiin, minne jätimme yhden auton. Jatkoimme kahdella autolla Lohusuun kirkolle, josta marssimme alkoi klo 9.30. Sää oli tyyni, sumuinen ja lämmin.
Kuljimme aluksi kylätietä pitkin Venekülaan ja sen jälkeen metsässä ojan pientareella eteenpäin. Menimme rannan suuntaisesti kohti koillista. Oikealla puolellamme oli tiheä, läpinäkemätön ryteikkö ja sen takana rantakaislikko. Peipsijärveä ei näkynyt, vaikka se oli lähellä.
Pysyimme metsässä ja ihailimme sitä. Tulimme satumetsään, jossa oli aukealla alueella laaja jäkälämatto kuin Lapissa. Paksut männyt kasvoivat irti maasta, eroosio oli syönyt juurien alta hiekat. Menimme leveää, maastoautolla ajettavaa uraa pitkin eteenpäin, kankaalla oli nurmettuneden juoksuhautojen laaja verkosto. Pidimme evästauon mäntymetsän keskellä RMK Raadna telkimisalalla eli telttailualueella.
Ruokailupaikkamme jälkeen vastassamme oli heti joki, Raadna oja. Sen yli ei voinut mennä, mutta onneksi löysimme sillan. Suomalaiset eivät ymmärtäneet eivätkä virolaiset välittäneet sillalla olevan kyltin tekstistä, jossa luki "Läbikäik keelatud". Ylitimme joen lahoa ja liukasta, kaiteetonta ristikkosiltaa pitkin. Rohkeimmat kävelivät, muut menivät sillan yli kontaten. Selvisimme vastarannalle!
Matka jatkui edelleen metsän suojassa. Saavuimme Rannapungerjan majakalle klo 12.30. Näkymä majakalta järvelle oli sumun takia nollassa. Pienen tauon jälkeen matka jatkui ja lähdimme Rannapungerja-joen rantaa seuraten pikkutielle ja sen jälkeen päätielle E 264. Kahden sillanylityksen jälkeen painuimme pikkutietä pitkin tyhjän lomakylän läpi trombin kaatamaan metsään. Ryteikön jälkeen tuli vastaamme vetinen räme ja lopulta ennen Peipsijärven rantaa ojitettu ja maan tasalle raivattu laaja puuton suo.
Ranta olikin sitten oivallista biitsiä. Pidimme päivän toisen evästauon. Kuulimme moottoriveneen äänen ja ihmisten puhetta sumun seasta järveltä, mutta mitään ei näkynyt. Se piti koko päivän sitä sankkaa sumua, mutta mukavan lämmintä oli. Enää kaksi kilometriä Kauksiin ja aikaa oli tunti. Kyllä me ehdimme laivalle, aprikoimme, mutta aikaa turhiin pysähdyksiin ei ole.
Loppumatka Peipsin rantaa oli hyvää bitsiä, mutta olihan siinä tietysti se pakollinen joki! Talis katsoi kartasta ja huomasi, että metsässä oli kävelysilta. Minä polskautin itseni 20 cm syvyiseen jokeen ja ylitin joen suoraan. Annoin mennä vedet kenkiin, olin jo heittäytynyt. Olev ylitti joen kumisaappaissa, Tuomas ja Petra paljain jaloin. Muut käyttivät siltaa. Lompsin loppumatkan märin kengin ja sukin. Sillanylittäjät ehtivät kauas edellemme. Se siitä!
Lopetimme päivän työt Kauksi Puhkekülan rantaan klo 14.45. Kävelimme 13 km ja käytimme siihen aikaa viisi tuntia ja vartin.
Olimme nyt vaeltaneet Baltian maiden rannoilla yhteensä 2991 km mukaanlukien 30 Viron saarta. Jatkamme seuraavana talvena hiihdolla, jos Peipsille tulee riittävästi jäätä. Vuorossa ovat osuudet Mustveestä Lohusuuhun ja Varnjasta etelään.
Lähdimme kuuden hengen porukalla Olevin autossa kävelyn aloituspaikkaan Lohusuun kirkolle, josta hän ja Talis palasivat takaisin Kauksiin hakemaan muita. Meidän autokuntamme lähti kahden lyhyen pysähdyksen taktiikalla ajamaan suoraan Tallinnaan 180 km päähän. Vaihdoin autossa kuivat sukat ja kengät. Matka meni joutuisasti rupatellen. Rakvereen asti oli valoisaa, sitten alkoi ilta pimetä.
Saavuimme Tallinnan sataman A-terminaalille klo 17.45. Onneksi ei ollut liikenneruuhkia. Kiitimme Indrekiä ja marssimme laivaan, joka lähti klo 18.30. Löysimme pöydän kahdeksannen kannen takaravintolasta. Saavuimme Helsinkiin klo 21.00. Kävelin kotiin. Manu ja Tuomas lähtivät ratikalla.
Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan oli kulunut vuosi ja kahdeksan kuukautta. Sota oli muuttunut asemasodaksi, drooneja käytettiin paljon. Israelin ja Hamasin sota oli alkanut Gazan alueella kuukausi sitten ja se jatkui edelleen.
Korona oli taas alkamassa ja rokotuksiin varattiin aikoja. Laivalla ei kukaan käyttänyt maskeja eikä turvaväleistä ollut tietoakaan. Tauti alkoi levitä, mutta siitä ei pitänyt tulla yhtä vakava kuin edellisestä epidemiasta kolme vuotta sitten.
