Kreikka 7, 2012

AUTOLOMA KREIKASSA 3-9.10.2012

(Kartta matkareitistä jutun lopussa)

Tein vaimon kanssa kolmannen autoiluloman Kreikkaan. Aikaisemmat olivat vuosilta 2008 ja 2010. Lensimme Lufthansalla Helsingistä Frankfurtin kautta Ateenaan keskiviikkona 3.10.2012. Eine ja Jorgos olivat meitä vastassa Ateenan lentoasemalla. Menimme heidän kyydissään Porto Raftiin Attikan itärannikolle.

Olimme suunnitelleet viiden päivän automatkaa Thessalonikin seudulle Pohjois-Kreikkaan ja Igoumenitsan alueelle länteen. Matkalle lähtijöitä oli neljä: Eine, Ulla, Jorgos ja minä.

Lähdimme reissuun 1,6 litran Renault Meganella, jolla oli ajettu 88 000 km. Jorgos ajoi ensin ja minä istuin viereen. Rouvat kävivät takapenkille. Lähdimme Thessalonikia kohti. Moottoritie E 75 veti hyvin eivätkä kreikkalaiset ajaneet enää sellaisia ylinopeuksia, kuin vuonna 2008. Nopeusrajoitus oli moottoriteillä 120 km/h. Pysähdyimme perinteisesti Kamena Vourlaan kahville. 

Ajoin Kamena Vourlasta Volosiin, jossa kävelimme kaupungilla. Auto starttasi vasta, kun keikutimme sitä. Platanamoksessa menimme uimaan. Uinnin jälkeen auto ei startannut. Jorgos soitti tiepalvelun paikalle. Mies tuli ja antoi virtaa akulle, mutta se ei auttanut. Irroitettuaan muutaman sulakkeen ja laitettuaan ne takaisin, auto starttasi. Autossa ei ollut virta-avainta, startatessa käytettiin luottokortin kokoista muoviläpyskää.

Matka jatkui pimenevän Olympos-vuoren ohi moottoritietä Thessalonikiin. Kylteissä näkyi opasteita Bulgariaan ja Turkkiin. Maksoimme kymmenellä maksuportilla tietulleja päivän aikana yhteensä 24 euroa.

Aamu Porto Raftissa

Lähdemme reissuun

Uimme Platanamoksessa

Auto ei startannut

Majoituimme pimeän tultua Thessalonikissa Hotel Queen Olgaan. Nautimme illallista läheisessä tavernassa vilkuillen välillä isolta screeniltä Kreikan ja Saksan välistä jalkapallo-ottelua, joka päättyi tasapeliin. Päivän ajo oli 567 km.

Lähdimme aamulla kylille. Unohdin kaksi paitaa hotellihuoneen vaatekaappiin. Ajoimme Galeriuksen riemukaaren ohi Pyhän Dimitriuksen kirkolle, joka on Kreikan suurin pyhättö. Kryptassa oli jäänteitä 300-luvun kylpylästä, jonka raunioiden päälle kirkko on rakennettu. 

Thessalonikin kuuluisin rakennus on Valkoinen Torni, jonka huipulla kävin, muut jäivät alas. Tornin sisällä kiersi 94 rappua ylös avonaiselle näköalatasanteelle. Näkymät merelle sekä kaupungille olivat kauniit. Lähdimme kaupungista Panoraman vuoristokylään katselemaan merimaisemia.

Hotel Queen Olga, Thessaloniki

Thessaloniki

Galeriuksen riemukaari

Pyhän Dimitriuksen kirkko

Sotilas ja Valkoinen Torni, Thessaloniki

Raput Valkoisen Tornin huipulle

Näkymä Valkoisen Tornin huipulta

Antti, Ulla, Eine ja Jorgos Thessalonikissa

Rattoisa tie vuoristossa

Jatkoimme Halkidikin niemimaalle Kellin pikkukylään lähelle Vrastaman taajamaa. Kylässä oli kirkko, kappeli, joitakin taloja, ikivanha puu ja hirsitalotyömaa, jonka pihalta aukenivat kauniit näkymät avaraan laaksoon. Tämä oli Jorgokselle työmatka. Viivyimme rakennuksella jonkin aikaa, mutta helteen johdosta oli pakko lähteä uimaan. 

Uimaranta löytyi Kassandras-lahden pohjukasta. Läntinen ja keskimmäinen Halkidikin niemimaan kolmesta sorminiemestä erottuivat udun takaa. Uimaranta oli autio ja kahvila oli sulkenut talveksi ovensa. Suihkusta oli katkaistu vesi, mutta uimakopit olivat auki.

Ajoimme takaisin Thessalonikin suuntaan ja sen ohi länteen. Saavuimme Verian kaupunkiin yöksi. Löysimme keskustasta Hotel Villa Elian, josta saimme kaksi double roomia aamiaisella. Jorgos tiedusteli hotellin tiskiltä tavernaa illallistamme varten. Mies suositteli Taverna Platanusta alakaupungilta ja sinne myös menimme. Nautimme erilaisia kaloja ja kreikkalaista salaattia ym. herkkua. Sain tavernasta matkamuistoksi lasisen, puolen litran Mythos-kolpakon. Ihmettelimme hotellille tullessamme suurten nuorisojoukkojen äänekästä bailaamista laman kourissa kamppailevassa maassa. Meno pikkutunneille asti oli railakasta keskustan täysissä ulkoilmabaareissa. 

Aamukävelyllä totesimme, että Veria on mukavan oloinen pikkukaupunki. Se sijaitsee 70 km Thessalonikista länteen. Ostin kaupasta paidan hotelliin unohtuneiden tilalle. Lähdimme jatkamaan matkaa. Vuorottelimme ratissa, mutta Jorgos ajoi enemmän.

Ajelimme vuoristoisella seudulla Albanian rajan lähellä Makedonian maakunnassa. Moottoritie johti siltojen ja tunnelien kautta lounaaseen. Korkeat ylämäet hyydyttivät Rellun menohaluja. Tie on rakennettu EU-tuella. Kurvasimme Ionnian kaupunkiin kahvitauolle, näimme pitkät linnanmuurit. 

Jatkoimme tunnelien läpi ja maksuporttien kautta Igoumenitsaan. Korfu näkyi meren takaa. Laivat lähtevät Igoumenitsan satamasta läheiselle Korfulle ja Italian Bariin. Ajoimme kaupungin eteläpuolelle uimaan. Rannassa oli baari ja auringonottotuoleja, musiikki soi. Uimme ja nautimme pari tuntia, lämpötila oli +30 astetta. 

Jatkoimme etelään johtavaa tietä ja saavuimme illan suussa Pargaan, minne tehdään Suomestakin seuramatkoja, eikä ihme. Lennot ovat Prevezaan. Seutu oli nättiä ja meri oli sininen. Löysimme yöpaikaksemme rannan tuntumasta Pension Villa Corallin. Kävelimme kylillä ja ruokailimme Taverna Varkassa perinteisiä kreikkalaisia ruokia. Tilasimme isoja ruokavateja keskelle pöytää, sti mesi. Kukin otti  vadilta antimia omalle lautaselleen. Jorgoksen ansiosta ruokapaikkamme olivat aina paikallisia, joissa hinta-laatusuhde ja tunnelma olivat kohdillaan.

Lähdimme aamiaisen jälkeen Prevezaan ja edelleen etelään. Tienviitta näytti Lefkaksen saarelle, jonne pääsee siltaa pitkin. Emme kääntyneet sinne, vaan köröttelimme uimaan Amfilohian pikkukaupungin uimarannalle. Vaihdoimme vaatteet palmujen suojassa, paikka oli jo pantu kiinni. Uituamme köröttelimme raikkaina eteenpäin.

Pysähdyimme eväiden syöntiin Messolongin edustalle pengertien päähän. Nautimme cappucinot kahvilassa. Meren takana näkyi Peloponnesos. Piti edelleen hellettä, jota on piisannut koko matkan ajan. 

Reittimme kääntyi itään ja ohitimme Antirrion. Näimme hienon sillan ja suuntasimme Galaxidiin yöksi. Olimme ihastuneet pikkukaupunkiin jo edellisellä reissulla. Mietimme kahden yöpaikan välillä, joista valitsimme keskustan Hotel Mira Maren, jonka parvekkeella oli kiva napostella välipalaa. Nautimme illallista tavan mukaan tavernassa, jossa kattaukseen kuuluivat kreikkalaiset herkut. Olimme liikkeellä sesongin ulkopuolella, joten majoitus oli helppo saada ja ravintoloiden hintataso oli kesästä laskenut.

Verian kahvilat olivat aamulla tyhjillään

Uimapaikkamme Igoumenitsan eteläpuolella

Yömajamme Pargassa oli Villa Coralli

Olen Pargassa

Nautimme Villa Corallin aamiaista 

Söimme eväitä Messolongin edustalla

Pengertie

Komea silta Korintinlahden yli

Galaxidi

Nautimme välipalaa Galaxidissa Hotel Mira Maren parvekkeella

Lähdimme runsaan aamiaisen jälkeen tien päälle vuoristoon kohti itää Korintinlahden pohjoisrannalla. Jorgos ajoi hitaasti Delfoin läpi ja myös Tholosin kohdalla. Pysähdyimme tunniksi Arahovaan. Bulgarialainen rekka tukki keskustan aiheuttaen hälinää ja säpinää.

Ohitimme Livadian ja Thivan eli Theban. Liityimme Ateenaan johtavalle moottoritielle. Eine osti Schimatarin Jumbosta Ahdille vanerisen numeropalapelin. 

Ajoimme Ateenaan ja sieltä kahvittelun jälkeen Porto Raftiin uimaan. Olimme uineet päivittäin reissumme aikana. Lämpötila on pysytellyt jatkuvasti iltapäivisin +30 asteen tienoilla. Reissun pituus oli 1800 km.

Lensimme Ateenasta Lufthansalla Münchenin kautta Helsinkiin.

Delfoin pääkatu

Olemme aina pitäneet Arahovasta

Saavuimme Ateenaan, jossa on vaikea löytää parkkipaikka

Löysimme parkkipaikan ja menimme kahville

Kahvipaikasta näkyy Akropolille

Ateenan raitiovaunu

Menimme lopuksi Porto Raftiin uimaan

Matkareittimme

Kreikka 6, 2010

AUTOLOMA KREIKASSA 3-8.9.2010

(Ajokartta jutun lopussa)

Lensin vaimon kanssa 3.9.2010 Blue 1:n aamulennolla Helsingistä Kööpenhaminaan ja sieltä SAS:lla Ateenaan. Eine ja Jorgos olivat meitä lentoasemalla vastassa samoin kuin autovuokraamon mies Nissan Noten kanssa. Ajoimme peräkkäin kyläpaikkaamme Porto Raftiin. Isäntäväkemme lähti Ateenaan valmistelemaan häitä, me jäimme kahdestamme heidän kesäasunnolleen

Kyläpaikan parvekkeelta oli mitä mainioimmat maisemat merelle. Kävimme ajelulla Vravronan raunioilla ja Rafinassa.

Tällä matkalla oli kaksi tarkoitusta: Hääjuhlat sekä automatka maaseudulle. Ensin oli vuorossa häät, ystäväpariskunnan tytär oli menossa seuraavana päivänä naimisiin.

Hääkirkko Agios Sostis on Ateenan keskustassa. Se täyttyi viimeistä sijaa myöten. Ensin nuoripari meni kihloihin ja heti perään naimisiin. Pappeja oli kaksi. Hääparin vieressä alttarilla oli molempien vanhemmat, sisarukset, best man ja kaaso. Seremonia kesti tunnin. Riisiä ei saanut heittää sisällä, vaan vasta ulkorappusilla.

Hääjuhlat olivat 30 km päässä Varkizan Do it-ravintolassa, minne saapuivat kirkosta samat 300 ihmistä. Hääpari lehahti täyteen juhlasaliin rannan puoleisesta ovesta soihtujen valossa kuin suoraan merestä. 

Juhlat olivat hienot ja ruokaa riitti. Juhlaväki oli sijoitettu 30:een kymmenen hengen pyöreään pöytään. Meidän pöydässämme puhuttiin suomea, väki oli kreikan suomalaista. Tanssi kesti kauan, minäkin opettelin zorbaksen askeleita. Olimme tulleet naapurin Stavrosin kyydissä häihin ja hänen kyydissään pääsimme aamuyöllä takaisin Porto Raftiin.

Seuraavana päivänä menimme ruokailemaan Porto Raftin Taverna Makariokseen. Meitä oli kuusi henkeä: Eine, Jorgos, Stavros vaimoineen ja me. Omistaja ei ollut paikalla, heille oli viikko sitten syntynyt tyttövauva. Annoin tarjoilijalle Olavinlinnaa esittävän seinälautasen. Olin saanut kaksi vuotta sitten samasta tavernasta lautasen, johon oli kuvattu Naxoksen suuri, antiikinaikainen portti. Tämä oli vastalahja. Tarjoilija ripusti lautasen seinälle ja soitti omistajalle, joka ilahtui kovasti. Hän tarjosi puhelimitse pöytäseurueellemme talon antimia. Olin ostanut lautasen kesällä Savonlinnan torilta. Naxos-lautanen on mökkimme seinällä Jäppilässä. Nautimme tavernassa muikun tapaisia kaloja, kalamarea, salaattia, ranskalaisia, fried zuchinia ja vadillisen isoja kaloja. Lisänä oli vettä ja viiniä. 

Ulla, Eine ja vuokra-Nissanimme Ateenan lentoasemalla

Kaunis näkymä Porto Raftin parvekkeelta

Artemiksen temppelin rauniot Vravronassa

Rafina

Uimme Loutsassa ja nautimme sen jälkeen kahvit

Häät Agios Sostis-kirkossa Ateenassa

Alttarilla olivat hääparin lisäksi heidän vanhempansa, sisaruksensa sekä best man ja kaaso

Hääauto

Osoitan Taverna Makarioksessa Olavinlinnaa esittävää seinälautasta

Naxos-lautanen on mökkimme seinällä

Seuraavana päivänä lähdin vaimon ja Einen kanssa kahden päivän autoreissulle Kreikan maaseudulle. Jorgos meni töihin. Tarkoituksenamme käydä ainakin Korintissa, Arahovassa ja Evian saarella.

Lähdimme liikenteeseen ja ajoimme Markopoulon kautta Korintiin. Olimme ajatelleet ylittää Korintin kanavan sen keskipaikkeilla olevaa siltaa pitkin, mutta emme löytäneet sitä. Ajauduimme kanavan länsipäähän Loutrakiin. Loutrakista pääsimme kanavan toiselle puolelle avattavaa ponttoonisiltaa pitkin. Ajoimme Uuden Korontin kautta Vanhaan Korintiin eksyen välillä kaupunkien sokkeloisten katujen sekamelskaan. Tieviitta näytti vuoren päälle ja siinä luki Ancient Corinthos. Mennään sitten sinnekin, että tulevat kaikki Korintit nähtyä.

Ajoimme mutkittelevaa tietä ylös puuttomaan, kallioiseen vuoristoon. Tie loppui kivisen linnoituksen juurelle. Paikka on muinainen Korintin Akropolis. Kävelimme kiviportin läpi linnoituksen aukeisiin sisäosiin, jossa hääri arkeologeja kaivaustensa kimpussa. Kävin yksin vielä korkeammalla, kunnes lähdimme pois. Poikkesimme Vanhan Korintin historiallisella alueella, joka on kuin pieni Forum Romanum. Kirkon pihan pilarissa olivat Apostoli Paavalin sanat uskosta, toivosta ja rakkaudesta. "Mutta suurin niistä on rakkaus."

Ajoimme länteen pikkutietä pitkin Korintinlahden etelärantaa seuraten: Korinti-Kiato-Xilokastro-Pitsa-Derveni-Egio-Patra. Koko 100 km:n ranta on täynnä pikkukyliä toinen toisensa perään. Emme menneet ollenkaan vaaralliselle päätielle. 

Saavuimme Patraan, jonka erikoisuus on aivan kaupungin keskustassa kiinni oleva satama. Satama on Pireuksen jälkeen Kreikan toiseksi suurin. Kurvailimme kylillä ja jatkoimme matkaa.

Ylitimme Korintinlahden isoa ja komeaa siltaa pitkin Riosta Antirrioon ja ajoimme kohti itää aikomuksena ehtiä ennen pimeän tuloa etsimään majapaikkaa Arahovasta. Matkalla kiepsautimme Galaxidin kautta, josta pidimme heti. Se oli ihastuttava pikkukaupunki Korintinlahden pohjoisrannalla. Ehdotin yöpymistä siellä, mutta minulle huomautettiin, että pidetään kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta. Menemme Arahovaan, kuten oli sovittu! 

Ennen Arahovaa poliisi pysäytti meidät. Rutiinitarkastus, maassa on paljon luvattomia siirtolaisia, joita etsitään. Ja eteenpäin, tie oli hyvää ja leveää asfalttibaanaa kauniissa, mäkisessä maisemassa. Nautimme Delfoin kallionreunakahvilassa välikahvit ja näimme Tholosin pylväät. Saavuimme Arahovaan hämärikköön iltakahdeksalta. Aloimme etsiä yösijaa.

Pysäköimme keskustaan läpikulkutien varteen. Näimme kyltin ja nuolen, joka osoitti alppityyliseen Pension Mariaan. Siellä oli kolme huonetta vapaana, joista otimme kaksi. Hienoa, että onnistuimme niin nopeasti. Nautimme illallisen läheisessä tavernassa. Arahova on Kreikan talviurheilukeskus, nyt oli hiljaista. Parnassos-vuori kohoaa kaupungin takana, korkeus 2457 m.

Lähdimme reissuun Porto Raftista Nissan Notella

Korintin kanavan länsipäässä on avattava ponttoonisilta

Korintin kanava länsipää katsottuna ponttoonisillalta

Muinaisen Akro-Korintin portti korkealla vuoristossa

Eine ja Ulla Akro-Korintin raunioilla

Vanha Korintti. Muinainen Akro-Korintti on ylhäällä korkeimman vuoren päällä.

Vanhaa Korintia

Pikkutie Korintista länteen kulkee Peloponnesoksen pohjoisrantaa pitkin

Patran satama on kiinni kaupungissa

Silta Riosta Antirrioon johtaa Korintinlahden yli

Paljasta kalliomaisemaa Korintinlahden pohjoisrannalla

Einen kanssa Arahovassa

Ajoimme aamiaisen jälkeen Parnassos-vuorelle Ski Center-kylttien opastamina. Metsät loppuivat, tulimme puuttomalle ylätasangolle, jossa oli tummista kivitaloista rakennettu alppikylä. Arvelimme, että talot näyttävät paremmilta talvella valkoista hankea vasten. Jatkoimme idyllisen Eptalofos-kylän kautta Lamiaan päin. Teiden varsilla oli kolmemetriset lumikepit. Metsä oli kuusimetsää, tie serpentiiniä, talot alppitaloja.

Ajoimme Lamian ohi Glyfan satamaan, josta lähti autolautta Evian saarelle saman tien. Oli keskipäivä. Merimatka Agiokampokseen kesti 40 minuuttia. Aurinko paistoi ja lämpötila oli +30 astetta.

Evialla ajoimme Isitean kaupunkiin kahville ja siitä pohjoisrannikkoa seuraten mäkien päällä itään päin. Koska kaikkia uitatti, ajoimme alas Kutsuprin rantaan. Uiskentelimme autiolla sorarannalla, edessämme merellä näkyivät saaret nimiltään Skiatos, Skopelos ja Alonissos. Rannassa oli postilaatikon kokoinen minikirkko kynttilöineen. 

Uitua ajoimme mutkaista tietä pinjametsässä Halkidaan päin. Männyistä otettiin pihkaa samalla tavalla, kuin koivuista mahlaa Suomessa. Pihka antaa retsinaan taivaallisen maun. Puiden kyljissä olivat letkut ja purnukat. Korkeilla paikoilla oli palovartijoita jakkaroillaan auringonvarjojensa alla. Metsäpalot ovat Kreikassa riesa. Halkidan kaupunki näkyi komeasti ylhäältä vuorilta.

Menimme Halkidaan syömään. Ravintolat olivat keskittyneet sillan viereen vesistön varteen. Ravintoloita oli kymmeniä vieri vieressä. Niistä rouvat valitsivat kreikkalaisen tavernan. Nautimme salaattia, kalamarea, oktobusia, isoa kalaa, pientä kalaa, vettä. Virrassa ui satoja isoja meduusoja. Lähdimme illan pimentyessä ajamaan Ateenaan johtavaa tietä.

Ajoimme Parnassos-vuorten päälle

Autolauttaa lastataan Glyfassa. Peruutimme lauttaan rekan perässä.

Puolimatkassa Agiokampokseen tuli samanlainen autolautta vastaamme

Etsimme uimapaikkaa Evianilla

Agiakampoksen rantaa

Olimme matkalla Pyhään Anaan

Tavernamme Halkidassa

Halkidan rannalla Ullan kanssa

Eine ja Ulla Halkidassa

Halkida nähtynä lentokoneesta

Ennen Ateenaa olisi pitänyt kääntyä liittymästä Markopouloon päin, mutta ajoin suoraan ja olimme tuossa tuokiossa eksyksissä Ateenan esikaupungeissa. Kurvailimme sinne, tänne ja kysyimme neuvoa ihmisiltä. Tienviitat johtivat jonnekin, lopulta ei mihinkään. Ateena on iso kaupunki, sen sain kokea. Eine soitti Jorgokselle ja kysyi neuvoa. Lopulta näimme kyltit, jotka ohjasivat Markopouloon ja lentoasemalle. Se oli suuntamme, Porto Rafti on lähellä kenttää. Saavuimme perille iltakymmeneltä. Seikkaillessa meni tunti. Aivan samoin kävi minulle myös kaksi vuotta sitten.

Seuraavana aamuna lähdimme naapurimies Stavroksen veneellä autiolle rannalle uimaan. Astuin veneentyönnössä vedenalaiseen monttuun sillä seurauksella, että upposin vyötäröä myöten kuoppaan ja taskussani ollut kamera kastui ja kävi toimimattomaksi. Sain myöhemmin vakuutuksesta korvauksen. 

Kävimme lähtölounaalla Porto Raftin Taverna Oinomafeipelonissa. Eine kertoi paikan isännälle minun olevan suomalainen pankkiiri ja lähes ministeri. Omistaja tuli saattamaan meidät jalkakäytävälle asti, pyysi käymään uudestaan ja toivotti hyvää kotimatkaa.

Luovutin Nissanin Ateenan lentokentällä autovuokraamo Cosmokselle, ajoimme sillä 800 km. Eine ja Jorgos tulivat meitä kentälle saattamaan. Lensimme SAS:n yölennolla Helsinkiin.

Yleinen uimaranta lähellä Porto Raftia

Stavros tuo venettä rantaan. Astuin pian syvänteeseen ja kastelin kamerani. 

Ajoreittimme Keski-Kreikassa