Teen vuosittaisen pyörämatkani Etelä-Helsingistä Espoon Kivenlahteen kesäkauden alussa, mutta vuoden 2023 retki jäi loppusyksyyn. Lähdin liikkeelle aamupuuron jälkeen keskiviikkona 18.10.2023.
Poljin menomatkan Kivenlahteen Espoon Rantaraitilla ja paluumatkan katujen pyöräteitä pitkin. Repussa oli mehua, kaksi maalaiscroisanttia ja hollantilainen keksi sekä pumppu. Kulkupelinä oli 30 vuoden ikäinen Aino. Pyörässä oli kolme vaihdetta eteen, jalkajarru ja peruutuspeili.
Pukeuduin kuin talvea varten, mutta jouduin silti kääntymään Telakkakadulta takaisin lisävaatteita varten. Lämpötila oli +2 astetta. Hain kotoa talvihanskat, paksumman pipon ja kaulaliinan.
Kylmän sään johdosta työmatkapyöräilijöitä ei juurikaan tullut vastaani. Hietalahden Nesteellä Diesel maksoi 2,14 euroa litra. Ravintola Merimakasiinin seinästä oli poistettu toinen merenneitoveistos. Ruoholahden kanavan kaikkia veneitä ei oltu vielä nostettu. Merentutkimusalus Aranda oli paikallaan Uuden Kaapelitehtaan laiturissa. Lauttasaaren sillan pyöräkaista oli suolattu jäätymisen varalta.
Saavuin Lauttasaaren jälkeen Koivusaareen ja sitten Koffin huvilalle, jota remontoitiin. Tuuli kävi sopivasti metsän takaa. Rantaraitti jatkui nättinä hiekkatienä rantaa seuraten tullakseen uudestaan asfaltille ja sillalle. Alkoi Westend, jonka läpi poljin Ankkurisaarentietä pitkin ja näin tutun talon. Seurasi Haukilahti ja taas tuttu talo, missä tehtiin remonttia. Suuntasin Café Mellsteniin korvapuustikahville. Valurautaisessa takassa paloi kodikas tuli.
Rantaraitti jatkui kohti länttä polveilevana ja nättinä. Välillä jouduin taluttanaan pyörää, kun ykkönenkin oli ylämäessä liian iso. Café Merenneito oli auki, se oli aikoinaan Säästöpankkiopiston rantasauna. Nokkalan Majakka näkyi aution uimarannan takana. Vastaan tuli eläkeläispariskuntia, koiraihmisiä ja nuoria äitejä lastenvaunuineen. Pyöräilijät loistivat poissaolollaan, paitsi oli yksi eläkeläismies, joka lauleskeli yksikseen ohittaessani hänet. Varpaita alkoi palella, vaikka oli kahdet sukat.
Rantaraitti on hyvin merkitty. Se meni joissakin paikoissa talojen pihamaiden tai taloille johtavan vesiväylän poikki. Ohitin Fortumin Suomenojan voimalaitoksen ja Espoon Eskimoiden tukikohdan. Iivisniemen edustan tienviitta kertoi, että olin ajanut 23 km ja että Kivenlahteen oli matkaa 9,7 km. Rantareitiltä ei avomerta näkynyt, koko ajan oli edessä saaristoa.
Soukanniementiellä Raitti eteni jonkin matkaa asfalttista kevyenliikenteenväylää pitkin. Taas talutin Ainoa mäen päälle. Laurinlahti oli nättiä aluetta. Sitten porhalsin umpikujaan. Olin ajanut niin haltioissani ja ajatuksiini uppoutuneena, että säikähdin ja jarrutin ennen kuin tie loppui laituriin ja mereen. Kyltissä luki paikan nimi: Korsnäsin laituri. Käännyin takaisin.
Matka jatkui polkuosuudelle ylös mäntymetsään, josta aukesi maisemat Kivenlahden kerrostaloille. Etäällä siinsi Kirkkonummen suuntaan johtava maantiesilta.
Kivenlahden rantatori oli remontissa, mutta laatoitettu, kiemurainen kulkutie jatkui rantaa seuraten valkoisten asuintalojen edessä.
Saavuin Marinsatamaan ja sen jälkeen Porkkalan luovutusalueen rajalle, jossa oli muistomerkki. En jäänyt penkille istumaan ja syömään eväitä kylmyyden takia, vaan käännyin kotimatkalle. Cafe Mellstenin korvapuusti maistui vielä suussa.
.jpg)
Poljin pitkän ja kaarevan lasiparveketalon ohi. Näin uutuuttaan hohtavan Kivenlahden metroaseman. Ylitin Länsiväylän ja saavuin Martinsillantien pyörätielle. Ohitin Liila-nimisen kauppakeskuksen ja saavuin Suomenojalle kevyen liikenteen liikenneympyrään, missä oli merkitty etäisyyksiä eri paikkoihin ympäri maailman. Ohitin Kuitinmäentien varrella Kauppakeskus Merituulen. Reppu ei hiostanut selkää viileän ilman takia. Varpaita paleli edelleen. Ajoin Merituulentietä pitkin Niittykummun läpi.
Tulin Tapiolan ostosparatiisiin Länsituuli-kyltin alta ja huomasin, että pyöräily oli sallittu alueella. Painuin Kauppakeskus Ainoaan tutulle treffipenkille lämmittelemään ja syömään eväitä. Jo hiukoikin.
Jatkoin kylläisenä pyöräilyä Otsolahden rannalle ja siitä Kehä ykkösen tunnelin ylitse Keilaniemeen. Näin koeajolla olleen Raide-Jokerin, jonka liikennöinti alkoi kolmen päivän kuluttua. Solahdin Nesteen entisen pääkonttorin vierestä rantapasaasille ja edelleen temppuradan ohi Koivusaareen. Nokia Oy:n Villa Koivusaaren piha oli hoidettu ja tiilitalo hyvässä kunnossa. Portissa roikkui riippulukko. Pistin kolmosen pykälään ja nostin nopeutta. Suoralla asfaltilla luoteistuulen siivittämänä viiletin vauhdilla eteenpäin. Normaalisti käytän vain ykkös- ja kakkosvaihdetta.
Päivän kallistuessa iltapäiväksi etenin Lauttasaaren urheilukentän ja Pohjoiskaaren kautta Mutteri-Kahvilalle ja siltaa pitkin Salmisaareen. Hiilisataman purkauslaituri seisoi toimettomana. Helenin Salmisaaren voimalan hiilenpoltto oli loppumassa puolen vuoden kuluttua voimalan siirtyessä puupelletteihin. Hiilivuori oli kadonnut. Ravintola Faro Ruoholahden kanavan varrella oli kiinni. Ajelin Hietalahteen.
Vanhan Kaapelitehtaan luona oleva Matti Hauptin veistos "Kohottava voima" oli saanut nimikyltin. Jatkoin Eiranrantaan. Pyöräkorjaamo Cafe Caruselin pääovelta oli lopettanut talveksi. Meripuisto oli hiljainen. Agricolan kirkon leikkipuisto oli perusteellisessä remontissa ja leikkitalo oli purettu. Uutta rakennettiin samalle paikalle.
Palasin kotiin ja talutin Ainon talliinsa. Tein matkaa 60 km ja siihen meni aikaa seitsemän tuntia. Päivä oli vuodenaikaan nähden kylmä, lämpötila oli kotiin tullessakin vain +3 astetta. Pyöräilykauteni jatkui niin kauan kun ajokelejä riitti.
