KUUBAN MATKA 21.1-5.2.2015
(Reittikartta jutun lopussa)
Lähdin vaimon kanssa Apu-Kerhon lukijamatkalle Kuubaan, sillä olin aina halunnut käydä siellä. Matkalle lähtöön vaikutti oleellisesti Apu-lehdessä ollut ilmoitus "KIERRETÄÄN KUUBA, näe aito Kuuba ennen muutoksen tuulia."
Matkanjärjestäjä oli Lomalinja Tampereelta. Matkaohjelmaan kuului meno-paluulennot Helsinki-Amsterdam-Havanna, bussimatka Havannasta Länsi-Kuubaan, lento Havannasta Santiagoon ja bussimatka Santiagosta monen paikkakunnan kautta takaisin Havannaan. Matkalla on lähes täysihoito.
Olin käynyt kolme vuotta Toimelan Kansalaisopistossa espanjankielen kursseilla. Pääsisin kokeilemaan, mitä olin oppinut. Vamos a ver!
Lensimme KLM:n aamulennolla Helsingistä Amsterdamiin, josta uuden turvatarkastuksen jälkeen edelleen KLM:llä Havannaan.
Kuuban johtajana oli Raul Castro, 83. Fidel, 88 on ollut sivussa sairauden johdosta vuodesta 2006 lähtien. Obama kertoi juuri, että USA:n ja Kuuban suhteita normalisoidaan. Vankeja on jo vaihdettu. Kuuba on edelleen USA:n kauppasaarrossa ja USA on kieltänyt kansalaisiltaan Kuuban-matkat 10 000 dollarin sakon uhalla. Suomalaisilta ei vaadita viisumia, maahantulo/lähtöilmoitus riittää. Luin ennen matkaa useita Kuubaa käsittäviä kirjoja. Ostin matkalle uusimman Avun.
Laskeuduimme Havannan Jose Marti International Airportille Bermudan kolmion ylitettyämme klo 16.00. Suomessa kello oli 23.00. Aikaero oli 7 tuntia. Passintarkastaja kysyi, olimmeko käyneet viime aikoina Afrikassa? Vastasimme, että emme. Afrikassa oli silloin ebolaa. Ulkona iski kostea kuumuus vasten kasvoja.
Menimme bussilla Hotel Nacionaliin, jossa jaettiin huoneet ja tarjottiin mojitot. Oppaamme Tuula esitteli toisen oppaan Peterin, joka on suomalainen muusikko ja asuu Kuubassa. Saimme pienen tietoiskun: Kuubassa asuu 11 miljoonaa ihmistä, Havannassa 2 miljoonaa. Kuuba on kaksi kertaa Viron kokoinen, mutta Suomen pituinen. Se on itä-länsisuunnassa oleva kapea saari Karibialla. Turistipeso cuc eli peso convertible on arvoltaan noin euro. Sitä voi vaihtaa mm. euroseteleitä vastaan hotellien rahanvaihtopisteissä tai erityisissä rahanvaihtopaikoissa Cadecoissa. Paikallispeso cup on yksi 25:s osa cuc:stä. Sitä käyttävät paikalliset ihmiset toreilla ja ruokakaupoissa.
Hotel Nacional on Havannan kuuluisin hotelli, jota kutsutaan myös Mafiahotelliksi. Se sijaitsee muutaman kilometrin päässä Capitolilta Malecon-rantakadun varrella pienellä töyräällä.
Illallisen jälkeen kävelimme kaksistamme Maleconilla ihanassa Karibian illassa. Suojateitä ei ollut. Katu piti ylittää silloin kun autoja ei näkynyt, eikä niitä paljon näkynytkään, liikennettä ei juuri ollut. Näimme kuitenkin ensimmäiset Amerikanraudat.
Seuraavana päivänä oli kaupunkiajelu vanhoilla Amerikanraudoilla. Ryhmäämme varten oli hotellin eteen parkkeerannut seitsemän 50-luvun autoa. Istuuduimme tutuksi tulleen hauholaisen pariskunnan kanssa avo Dodgeen vm 1955. Jututin kuskiamme Juliota, autoon oli vaihdettu Mersun moottori ja ohjauspyörä. Ajoimme Maleconia keskustasta pois päin. Sanoin kuskille: Patria o muerte! ja Hasta la victoria siempre! Hän hymyili ja kertoi, että Fidel elää, mutta ei tiedetä, missä.
Hyppäsimme uuden auton kyytiin Miramaressa. Auto oli avo Oldsmobil vm 1956. Mersun Diesel, ratti original. Kuski oli Juan Carlos. Ajoimme puistoon, joka oli kuin satumetsä, jossa polut hävisivät metsän salaisiin kätköihin. Autonvaihto.
Stetsonpäinen Eric oli seuraava kuskimme, hänellä oli Ford Fairlane vm 1956. Siihen oli vaihdettu vuoden 1998 Toyotan kone. Umpiauto. Posottelimme letkassa Vallankumousaukiolle, jonka reunalla oli Raul Castron työpaikka. Jose Martin patsas oli korkean muistomerkin juurella. Yhden rakennuksen seinässä oli Che Guevaran suuri kasvokuva ja toisessa rakennuksessa Camillo Cienfuegos. Meillä oli pieni tauko aukiolla. Olimme koko ajan hauholaisten kanssa.
Lähdimme aukiolta Donna Anan kyydissä Capitol-rakennukselle 30-luvun avo Fordilla. Tyttö oli kokenut kuski ja muiden kuskien pomo. Otin kuvia jatkuvasti. Kyydit loppuivat Capitolille. Kiitimme kuskeja. Oli kivaa!
Kävelimme Capitolilta Plaza de Armasille, jossa talon seinässä oli suomalaisen vapaustaistelijan Fabian Fagermanin reliefi. Näimme kaupungilla Katedralin luona Santeria-uskoisia vitivalkoisiin vaatteisiin pukeutuneita naisia. Nautimme mojitot Ernest Hemingwayn päiväkuppilassa La Bodeguita del Mediossa. Näimme kirjailija Frederika Bremerin reliefin talon seinässä. Hän on asunut talossa vuonna 1851. Hän on syntynyt Tuorlan kartanossa Piikkiössä vuonna 1801. Ruokailimme musiikkiravintola El Meso de la Flotassa. Ostin Che-rekisterikilven. Sain vaihtorahana cup-kolikon, jossa oli Chen kuva ja teksti Patria o muerte.
Istuimme hauholaistan kanssa iltaa hotellin pihalla. Hekin olivat isovanhempia. Katselimme hiljaiselle Maleconille ja uinuvalle pimeälle merelle. Ympärillämme kasvoi korkeita kuningaspalmuja. Hotellin pihalla oli baari ja puistonpenkkejä. Tykinpiippu osoitti merelle. Tykin vieressä oli juoksuhauta, bunkkeri ja pitkät maanalaiset käytävät.
Joka paikkaan piti jättää tippiä. Tipiksi kelpasivat kuulakärkikynät, hotellien saippua- tai shamppoopakkaukset ja pesot, mutta paras tippi oli yhden dollarin seteli.
Seuraavana aamuna lähdimme bussilla vuoristoiseen Pinar del Rion provinssiin Länsi-Kuubaan. Moottoritiellä oli tyhjää, vain muutama auto, hevoskärry ja kävelijä. Siltojen alla liittymissä oli liftaajia. Kuski ajoi vasenta kaistaa, jossa oli sileämpi asfaltti. Kävimme tupakanviljelystilalla ja sikaritehtaassa sekä veneajelulla vuoren sisällä. Katselimme jylhässä maisemassa liitelevää kotkaa ja hyräilimme laulua El Condor Pasa. Palasimme illalla Havannaan ja lähdimme hauholaisten kanssa kylille. Taksikuski kehui Fideliä, mutta Che oli niin ja noin, kun oli ulkomaalainen. Istuimme iltaa Hemingwayn iltakapakassa La Floriditassa samassa pöydässä kanadalaisten kanssa. Ernest istui itse rautapatsaan muodossa baaritiskin päässä.
Uutiskanava Telesur kertoi Kuuban ja USA:n neuvotteluista, joita pidettiin parhaillaan Havannassa. Pääneuvottelijat olivat naisia, Kuubasta oli rouva Josefina Vidal ja USA:sta rouva Roberta Jacobson. Lähentymistä oli jo tapahtunut. Nukuimme Hotel Nacionalissa hyvin.
Ryhmämme oli aamuisin ajoissa aamiaisella, aikaero oli puolellamme. Hotel Nacionalin ravintola oli alakerrassa ja sen buffet oli erinomainen. Kerroin ovimiehelle huoneemme numeron espanjaksi. Mieleen jäivät erityisesti makkarat, munakkaat, pullat, pikkuleivät ja kahvi. Olimme tehneet jo useita tuttavuuksia seurueemme jäseniin.
Lähetimme kortteja Suomeen, ne tulivat perille kahden kuukauden kuluttua. Myyjä laittoi merkkeihin lisäliimaa, ettei niitä irroiteta. Kaikesta oli pulaa.
Lensimme Havannasta iltapäivälennolla Santiago de Cubaan. Boarding passit oli kirjoitettu käsin. Lentoyhtiö oli Air Cubana ja koneemme Antonov 158. Se oli kuin mikä tahansa länsimaalainen lentokone, mutta meluisampi. Muutama seurueemme jäsen on joutunut turvautumaan Precosaniin. Lento kesti tunnin ja 15 minuuttia.
Santiago de Cuban lentoasema oli pieni. Ajoimme sieltä bussilla espanjalaisten rakentamaan Melia de Cuba Hoteliin. Bussikuskeina olivat isä ja poika. Hotelli oli lähialueen korkein rakennus. Piccolot veivät laukkumme huoneisiin ja saivat tippitaalansa.
Hotellin buffet-illallinen oli maistuva. Kokit valmistivat ja annostelivat omilla tiskeillään lihaa ja kalaa. Paras olut oli Buccanero. Tyttö soitti sivummalla pianoa. Kävin toivomassa Siboneyn, jonka hän myös soitti.
Oli lauantai-ilta, hotellin viereisessä puistossa ulkoilmabaarin ympärillä oli kuhinaa. Kävin ostamassa hotellihuoneeseen vettä ja olutta. Olisi ollut kiva jäädä puistoon, mutta vaimoa nukutti.
Seuraavana yönä ilmastointikone häiritsi melullaan. Valoisa tuli klo 6.30. Aamiaisen jälkeen lähdimme Siboneyn siipikarjatilalle, minne oli matkaa vähän toistakymmentä kilometriä. Kapea tie oli kuoppaista asfalttia ja maisema kumpuilevaa sekametsää, pensaikkoa ja laidunmaata. Liikennettä ei juurikaan.
Siboneyn siipikarjatilalta alkoi Fidelin joukkojen ensimmäinen vallankumousyritys Batistaa vastaan 26.7.1953. Oli vuotuinen karnevaalipäivä, kun 160 hengen joukko lähti henkilöautoilla Siboneystä Santiagoon Moncadan kasarmeille tarkoituksena hyökätä sinne ja anastaa aseet. Yritys epäonnistui ja useimmat saivat heti surmansa. Fidelin ja kourallisen miehiä onnistui paeta Sierra Maestran vuoristoon, josta heidät saatiin pian kiinni ja vangittiin. Fidel vältti kuitenkin teloituksen.
Tutustuimme siipikarjatilan päärakennukseen, pihalla oli katoksessa yksi hyökkäyksessä käytetyistä autoista. Ajoimme Santiagoon Moncadan kasarmeille. Rakennukset oli entisöity ja maalattu ruskeankeltaisiksi. Siellä toimi edelleenkin sotaväki, yhdessä kasarmissa oli Vallankumousmuseo. Vallankumouksesta käytetään nimitystä Heinäkuun 26. päivän liike (Movimiento 26 De Julio).
Menimme lounaalle Ravintola Morroon Caribianmeren rannalle. Paikan erikoisuus oli se, että Paul Mc Cartney oli ruokaillut siellä vuonna 1980. Kuubalainen oppaamme, jota kutsuimme kotoisasti Villeksi, oli ollut hänellä oppaana. Palasimme hotelliin. Yöllä hikosimme niin, että täytyi laittaa äänekäs ilmastointilaite päälle.
Seuraavana aamuna lähdimme hautausmaalle, jossa oli puolen tunnin välein vahdinvaihto maan itsenäisyyden keulakuvan Jose Martin mausoleumilla. Osasivatpa sotilaat viskellä jalkojaan vaihdossa. Kuljimme pitkin hautausmaan käytäviä. Näimme Compay Segundon (1907-2003) hautakiven, jossa oli kitara, stetson ja sanat Las flores de la vida. Hän oli perustamassa Buena Vista Social Clubia. Mielikappaleeni on Chan chan. Lähellä oli Bacardi-suvun pyramidin muotoinen sukuhauta. Hautausmaan maljat ja maljakot olivat väärinpäin denger-kuumeen takia, jota levittävät kärpäset munivat vaikka vesilasiin.
Kävelimme Santiagon keskustassa, katujen kulmissa oli soittajia yksin tai porukoissa. Elämä oli letkeää ja sopuisaa, pukeutuminen vapaamuotoista ja tyylikästä. Puheensorinaa oli paljon ja silmäpeliä harrastettiin. Pienessä musiikkihuoneessa vanha pariskunta lauloi kuubalaisia soneja, jota asetuimme kuuntelemaan. Takahuoneen katonrajaan oli naulattu pieni ruskea tuoli. Kun ihmettelimme sitä, sanoi mies, että siinä on viimeksi istunut Paul Mc Cartney, eikä kukaan sen jälkeen. Mies nyökkäsi antamastani tippidollarista.
Linja-autot oli muokattu kuorma-autoista, suojateitä ei juuri ollut. Kun autoille syttyivät vihreät valot, lähtivät kadun ylitykseen myös jalankulkijat. Jalankulkijoita oli paljon kaikkialla. Hotellin saunassa oli Tylö-kiuas.
Lähdimme illalla musiikkibaariin, jossa oppaamme Peter soitti trumpettia. Yhtyeeseen kuuluivat laulusolisti, kaksi kitaraa, bongorummut, kalistimet, sello, marakassi ja trumpetti. Ensin oli tanssia ja sitten ammattitanssijoiden esitys. Sessio kesti pari tuntia. Palasimme klubilta hotellille kunnon pirssillä, jota ajoi Angelo. Minut laitettiin etupenkille kuskin viereen tulkiksi. Auto oli Ford V6 vm 1951, alkuperäinen kone. Angelo piti sekä Fidelistä että Chestä. Kuskin lisäksi meitä oli kyydissä kuusi ihmistä ja kaikki ilman turvavyötä.
Seuraavana aamuna 27.1.2015 alkoi viikon kestävä ja toista tuhatta kilometriä pitkä bussimatkamme Santiagosta Havannaan. Sitä ennen ostimme eilisen bändin pojalta hotellimme aulassa heidän levynsä. Hotellin aulassa oli taidenäyttely. Ostin taiteilijalta taulun, jossa on punainen 50-luvun Buick.
Turistibussit olivat kiinalaisia Yutong-busseja, joissa oli amerikkalaiset Gummins-moottorit. Ensimmäinen pysähdys oli Cobressa. Kirkossa oli Cobren Neitsyen patsas, jota Paavi Benedictus oli käynyt katsomassa vuonna 2012. Kirkko on pyhiiinvaelluspaikka. Jatkoimme täristävää asfalttitietä Palma Sorianoon ja sieltä Carreteraa pitkin Bayamoon. Carretera on Kuuban läpi Santiagosta Havannaan menevä päätie. Pete kertoi Kuuban palkoista: Keskipalkka on 15 pesoa/kk. Lääkärien palkkoja nostettiin juuri 50 pesoon/kk. Tuula kertoi Fidelin sanoneen: Silloin, kun rohkea kansa itkee, vihollinen vapisee.
Bayamossa ruokailimme pitkässä pöydässä valinnan mukaan kanaa tai kalaa. Menimme syötyämme kuuntelemaan musiikkia ulkoilmapaikkaan. Yhtye soitti hienosti Hasta siempren. Annoimme tippiä. Ostimme katutorilta marakassit lapsenlapsille.
Carretera meni kylien ja pikkukaupunkien läpi, ohikulkuteitä ei ollut. Tiellä kulki hevoskärryjä, polkupyörätakseja ja kävelijöitä. Bussi ajoi kiltisti kävelijäryhmien takana odottaen ohitusta. Liikenteessä vallitsi todellinen tasa-arvo. Maan kuolintilastossa liikenne oli vasta sijalla 15. Auto on täällä el carro, Espanjassa se on el coche.
Carreteran varsilla oli banaanipuita, sokeriruokopeltoja, karjanlaidunta, maraboupensaita, hökkeleitä, niittyjä, rentoja ihmisia, ratsastajia ja ihmisia tönöjensä pihoilla. Tien pientareilla molemmin puolin meni kunnon polut. Tien varren aitatolpatkin kukkivat. Viinipensas ei menesty liian lämpimien talvien johdosta. Ilmassa liiteli haukkoja. Leppoisan ja idyllisen tuntua oli kaikkialla.
Bussissa oli mainio porukka meitä matkalaisia palvelemassa: Tuula, Peter, Cuban-Ville sekä mainiot kuskit isä ja poika. Saavuimme Camagueyn pikkukaupunkiin, jossa majoituimme neuvostotyyliseen Hotel Gamaguye´en. Nautimme illallisen hotellin noutopöydästä. Pullo espanjalaista punaviiniä maksoi 9 pesoa. Lähdimme hauholaisten kanssa katsomaan yöelämää, jota ei ollut. Näimme tieviitan, jossa luki Restaurant. Menimme pimeää polkua pitkin metsään väistellen nukkuvia koiria ja istuimme ulkoilmakahvilaan. Tirima-olut maksoi 1,50 pesoa. Omistajan lapset leikkivät samalla pihalla ja kissoja makaili maassa. Muita asiakkaita ei ollut. Päivän bussimatka oli 350 km.
Seuraavana aamuna oli ihana auringonpaiste. Teimme pienen aamukävelyn Camaguyen raitilla Pohjanmaan miehen kanssa. Tiellä kulki jokunen auto, muutama hevostaksi, pari polkupyörää ja kävelijöitä. Peter oli käyttänyt miestä illalla lääkärissä vatsavaivojen takia. Lääkäri määräsi jotain jauhetta runsaan veden kera ja paastoa 24 tuntia. Matka jatkui.
Kuuba on lähettänyt maailmalle 5000 lääkäriä, mikä on maan suurin valuuttatulojen lähde. Toisena tulee turismi. Raul Castron toinen presidenttikausi päättyy vuonna 2018. Sitten on uuden presidentin vuoro.
Saavuimme Sancti Spiritukseen eli Pyhään Henkeen. Kaupunki oli erittäin siisti. Kävelykadulla kasvoi palmuja, kuten Nizzassa. Vaimo osti kesämekon, lääkäri Tarja oli makutuomarina. Vaimo antoi kävellessämme pussillisen kuulakärkikyniä koulun ikkunasta opettajalle, joka oli luokkahuoneessa pienten oppilaittensa kanssa. Ruokaillessamme kuuntelimme jälleen elävää musiikkia ja annoimme tippiä. Kirkossa olevalla Jeesus-krusifiksillä olivat polvet veressä, kuten ne ovat Portugalissakin. Matka jatkui Iznagaan, jossa pysähdyimme katsomaan vanhaa, museoitua sokeripuristamoa. Sokeriruokoa on kasvanut laajalla alueella. Mäen päällä oli valvontatorni.
Saavuimme kahdeksi yöksi Trinidadin kaupunkiin, joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Majoituimme Hotel Ancon´iin, joka oli rannalla Anconin niemellä. Hotelli oli all inclusive-tyyppinen. Saimme rannekkeet.
Vietimme kahden päivän laatuaikaa Trinidadissa. Kävimme keramiikkapajassa ja ulkoilmakahviloissa. Punapaitainen cowboy ratsasti hevosellaan Trinidadin mukulakivikatuja. Perässä kopsutteli mies aasin selässä. Tuula vei kassillisen vaatteita lastentarhan lapsille. Suoritimme hotellin pihalla esittäytymiset. Ryhmässämme oli eniten ihmisiä Pohjanmaalta. Pohjoisimmat matkalaiset olivat Raahesta, itäisimmät Kuopion läheltä ja eteläisimmät pääkaupunkiseudulta. Kävimme toisena iltana musiikkiklubilla. Kuulimme taas mm. Chan chanin, Sibonneyn ja Hasta siempren. Vietimme aikaamme myös hotellilla sen antimista nauttien. Sää oli mitä mainioin Karibian sää. Huoneemme ikkunasta aukesi sininen Karibianmeri.
Äiti soitti yöllä klo 4.30 ja kysyi, milloin tulen käymään. Vastasin, että olen vielä Kuubassa. Jatka sitten uniasi, hän tokaisi. Aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa Cienfuegosin kaupunkiin. Sen kävelykatu oli ylellinen palmuineen ja toreineen. Parturi olisi maksanut kolme pesoa.
Lounastimme entisen sokeripohatan linnamaisessa talossa, joka oli muutettu ravintolaksi. Kattoterassilla oli baari ja komeat maisemat merelle. Istuimme Tuulan kanssa samassa pöydässä. Hän kertoi vetäneensä Kuuban matkoja vuodesta 1990 lähtien. Lähdimme lounaan jälkeen Santa Claraan 150 km päähän.
Santa Clarassa majoituimme inkkarikylän tapaiseen Los Caneyesin bungaloviyhdyskuntaan. Kaikki rakennukset olivat pyöreitä ja ruokokattoisia. Illallinen oli maittava, jälkiruokana oli pannacottaa, jätskiä ja täytekakkua. Illan pimentyessä uima-altaan ympärillä oli muotinäytös, jossa esiteltiin uusinta kuubalaista rantamuotia. Näytöksen jälkeen mannekiinit myivät esittelemiään asuja. Ostin vaimolle kietaisumekon.
Santa Claran kukko herätti meidät aamulla aikaisin. Lähdimme aamiaisen jälkeen Che Guevaran mausoleumille. Jo kaukaa näkyi Chen hahmo korkean kivijalustan päällä kivääri kädessä. Jalustassa luki Hasta la victoria siempre. Voittoon asti aina. Vieressä oli vähän kulahtanut Hugo Chaveziä esittävä taulu, jossa luki: Chavez, nuestro mejor amigo. Chavez, paras ystävämme.
Chen (1928-1967) hauta oli mausoleumin sisällä. Hän oli koulutukseltaan lääkäri, ja syntynyt Argentiinassa. Hän kaatui aatteensa puolesta Bolivian viidakossa.
Santa Claran keskustassa oli toinenkin Chen muistomerkki. Se oli keltainen Caterpillar ja sikin sokin olevat junanvaunut. Che oli pienen joukkonsa kanssa rikkonut kiskot Caterpillarilla sillä seurauksella, että Batistan joukkojen asejuna oli suistunut kiskoilta. Che oli kaapannut junassa olleet aseet ja ottanut miehet vangiksi. Lähdimme kävelemään kylille. Istuimme torin laidalle seuraamaan elämää. Oli lauantai ja sen aisti.
Perheitä oli ulkoilemassa. Vuohi veti lapsia pienellä kärryllä torin ympäri. Joku soitti kitaraa. Ukkoporukka istui penkillä juttelemassa. Yksinäinen mies torkkui toisella penkillä. Löysin maasta yhden cupin setelin, joka on 4 eurosenttiä. Puiston patsas esitti poikaa, jolla oli kädessään vettä vuotava saapas. Toinen patsas esitti Marta Abreu de Estewezia. Puiston puissa oli punaiset kukat.
Olin ottanut kuvia iskulauseista matkamme aikana. Niitä oli teiden varsilla ja talojen seinissä. Näytin ne Peterille, joka suomensi ne. Iskulauseissa kehuttiin Fideliä, Chetä, Raulia sekä vallankumousta.
Edessä oli kolme päivää ja kaksi yötä Cayo Santa Mariassa aidatulla loma-alueella sisältäen pelkkää lomailua ja nauttimista all inclusive-palvelusta. Ajoimme Santa Clarasta 110 km:n matkan rannikolle.
Loppumatka 40 km oli uutta pengertietä saarelta saarelle hienoissa maisemissa. Saavuttuamme Hotel Melia Las Lunasin eteen, pidin paikallisella kielellä pienen kiitospuheen ja ojensin keräyksellä saadut rahat kuskeille ja Villelle. Lopetin näin: Viva Cuba! Ayer, hoy, manana! Sin miedo!
Saimme ison huoneen omakotitalon kokoisesta rakennuksesta omalla patiolla. Olimme ihmeissämme, kun mikään ei maksanut mitään. Ruokailujuomina oli kuoharit läpi aterioiden. Uima-altaan baarissa kävi kuhina. Kanadalaisia oli joka puolella. Mojitot, Cuba libret ja daiquirit tekivät kauppansa. Resepsuunin viereinen baari oli auki kellon ympäri. Quebecistä kotoisin oleva mies kertoi, että Teemu Selänne oli Kanadassa edelleen suosittu, vaikka oli muuttanut Colorado Avalance-seuraan USA:n Denveriin.
Jouduin tulkiksi baareissa, sillä osasin tilata juomat espanjaksi. Ei se niin kummallista ollut, mutta olin kuitenkin otettu. Kävin lomakylän järjestämällä espanjan-tunnilla, jossa oli neljä oppilasta: Kanadan mies, nuoripari ja minä.
Makailimme välillä biitsillä ja välillä altailla. Vastarannalla ulapan takana 90 mailin päässä sijaitsee USA:n Key West. Rantabaari oli auki ja musiikki pauhasi kovalla. Lämpötila läheni +40 astetta. Lomakylä oli iso ja siellä oli paljon lomataloja, ravintoloita, baareja ja myymälöitä. Ostin Kuuba-lipan. Lauloimme iltaisin Kuubalaista serenadia. Kaikki oli hienosti tehty. Uima-allasalueet kävelyteineen, palmuineen, baareineen ja lepotuoleineen kaikkineen olivat niin eksoottisia. Kanadalaisia turisteja oli eniten. Kastrot ja Kanadan pääministeri Trudeau olivat hyvissä väleissä.
Lähdimme haikeina Havannaan ja majoituimme tuttuun Nacionaleen. Emme saaneet merinäköalaa nytkään. Hotellin lyhennys on HNDC eli Hotel National De Cuba.
Lähdimme omatoimisesti katsomaan Tropicana-Showta 12 hengen porukalla. Otimme kolme taksia, matkaa hotellilta oli 8 km poispäin keskustasta. Kuskimme Kua lupasi tulla hakemaan meidät esityksen loputtua.
Tropicana-show esitettiin klo 22.00-24.00. Heti ovella jaettiin naisille neilikat ja miehille isot sikarit. Saimme 12 hengen pöydän lavan läheltä. Vähäpukeiset naiset ja miehet esittivät cabaree-tyyppistä tanssiohjelmaa täydelle 1000 hengen katsomolle. Oli sulkaa, töyhtöä ja höyhentä. Jopa lampun varjostimia oli hattuina. Bocalita-yhtye lauloi ja musisoi. Puolipyöreä, nouseva katsomo ympäröi lavaa. Vain täysikuu ja puiden tummat latvukset paljastivat, että olimme ulkona. Pöytiin kannettiin siedettävät määrät rommia ja cokista, kaikki sisältyi hintaan. Taksikuskimme Kua tunnisti meidät esityksen loputtua väenpaljoudesta ja vei kotiin nukkumaan.
Seuraavana aamuna lähdimme hauholaisten kanssa Havannan Vanhaankaupunkiin. Taksimme oli Oldsmobil vm 1958, kaikki originaalia. Kyyti hotellilta Capitolille maksoi tingittynä 7 pesoa.
Kävelimme Murallaa ja Composteelaa pitkin Obispon risteykseen oluelle. Katselimme baarin avonaisista ikkuna-aukoista maailman menoa ja ihmisten jonotusta Cadecaan. Vanhassakaupungissa oli ihanaa menneisyyden loistoa. Oli hämäriä, kadulle avonaisia työhuoneita ja lihakauppoja, oli työmaita, oli kivikasoja, oli hiekkakasoja, oli betonimyllyjä, oli lautakasoja, oli autojen korjausta konepellit auki, oli elämää monissa muodoissa, oli lämmintä.
Jatkoimme Habana-katua pitkin Vallankumousmuseolle. Sen vieressä oli tankki, jolla Fidel oli ampunut Sikojenlahden maihinnousussa. Kävelimme Maleconia pitkin takaisin hotellille. Tyrskyt eivät lyöneet kadulle, meri oli aloillaan. Matka alkoi olla lopuillaan. Lämpötila oli koko ajan ollut +30 asteen molemmin puolin. Ainoa sade oli lentomme aikana Havannasta Santiagoon. Barak Obama ja Raul Castro tapasivat myöhemmin keväällä.
Pete tuli saattamaan ryhmäämme Havannan lentoasemalle. Hän ojensi vaimolle ja minulle CD-levyn toimitettavaksi mökkinaapurillemme.
Havannan lentoaseman valotaulussa oli viisi lähtevää ulkomaan lentoa. Kohteet olivat C Mexico, Lima, San Salvador, Panama ja Amsterdam. Päässäni soi Kuubalainen serenadi, Chan chan, Siboney ja Hasta siempre. Vatsani kesti reissun, monilla se meni sekaisin. Amsterdamissa oli välilasku ja sen verran aikaa, että ehdimme tuttujen luo kylään. Helsingissä oli nollakeli ja 10 cm lunta.
