AUTOMATKA FLORIDASSA 19-29.2.1992
(Ajokartta jutun lopussa)
Teki mieli lähteä Amerikkaan, sillä Euroopassa oli talvi. Teimme kymmenen päivän reissun Floridan lämpöön. Poikien hiihtoloma sattui matkan sisälle. Reissuun lähti koko perhe eli vaimo ja minä sekä 9- ja 14-vuotiaat poikamme.
Veli vei meidät keskiviikko-aamuna 19.2.1992 Helsinki-Vantaan lentoasemalle, josta lensimme Lufthansalla Frankfurtin kautta Miamiin. Koneemme Frankfurtista Miamiin oli Boeing 747 eli Jumbo-Jet. Miamin kentällä soitimme puhelinautomaatista ilmaiseen numeroon ja konfirmoimme paluulentomme.
Olimme varanneet hotellin ensimmäiseksi yöksi Miami Beachiltä jo senkin vuoksi, että USA:n tullivirkailija kysyy aina majoitusta maahan saavuttaessa. Selvisimme kuulustelusta puhtain paperein. Astuimme autovuokraamojen halliin, josta etsimme Budgetin tiskin. Olimme varanneet etukäteen Lincoln Town Carin ja sen saimme, mutta se oli väriltään vaalean sininen. En viitsinyt väsyneenä valittaa väristä. Olisin halunnut valkoisen.
Ajaessamme hotellin pihaan osuin oikealla etupyörällä kanttikiveen sillä seurauksella, että rengas puhkesi. Vaihdoin pimeällä hotellin pihalla isomman poikamme kanssa tilalle pienen vararenkaan ja kävimme nukkumaan. Hotellissa oli suuri aula, jonka sisustuksena oli 50-luvun bensa-asema ja vanhoja amerikanrautoja asennettuina seinille, kattoon ja lattioille. Hotellimme oli meren rannassa ja parvekkeelta oli suora näkymä Atlantille.
Ajoimme aamulla autovuokraamoon, josta saimme tilalle tuliterän valkoisen Town Carin. Auton vaihto oli nopea. Luulin, että he vaihtavat renkaan, mutta saimme uuden auton ja vieläpä oikean värisen. Lähdimme tielle nro 27 kohti Lake Okeechobee-järveä. Pidimme taukoa South Bayn kahvilassa, jonka vieressä oli rekkojen parkkipaikka. Pienempi poikamme piti rekoista, hän meni autojen luo ihmettelemään niiden kokoa ja komeutta.
Menimme perjantai-aamuna Disney Worldiin. Ajoimme 10 km matkan Magic Kingdomin valtavan pysäköintikentän Hessu Hopo-nimiselle parkkilohkolle. Sieltä huristelimme kiemurtelevalla kumipyöräjunalla huvipuistoon. Kävimme seuraavissa paikoissa: Pirates of the Carribbean, risteily Richard F. Irvine-nimisellä siipirataslaivalla, Mad Tea Party, It´s a Small Word, Mikki Hiiren koti, iltashow Cinderella Castlen edessä. Ehdimme illalla vielä uimaan omalle motellillemme.
Seuraavana aamuna menimme Epcot Centeriin heti, kun se aukesi. Mitä näimme siellä: Mexicon, Kiinan, Norjan, jossa oli venematka tunturin sisällä. Saksan, jossa ruokailimme Ravintoja Bier Gartenissa, Italiassa. Kävimme myös USA:ssa, jossa oli ilotulitus keskellä päivää sekä Italiassa ja Englannissa. Lisäksi vielä nämä: World of Motions, Horizons ja iso golfpallo Spaceship Earth.
Astuimme Spaceship Earthin sisään ja lähdimme avaruusmatkalle. Avaruusaluksen penkkirivit nousivat loivassa ympyrässä keskilattiana olleen pyöreän lasi-ikkunan ympärille kuin pyöreässä elokuvateatterissa. Lasi-ikkunan halkaisija oli lähes 10 metriä. Laukut ja kassit piti laittaa turvallisuussyistä penkkien alle, kuin lentokoneissa. Turvavyöt käskettiin kiinnittää. Lähtölaskennan jälkeen koko katsomo alkoi täristä huojua. Pauke oli kova. Lieskat näkyivät keskellä olevasta pyöreästä ikkunasta. Aloimme kohota. Ensin näkyi Cape Kennedyn Nasan rakettiasema, sitten USA:n itärannikko, sitten koko Amerikka ja lopuksi loittoneva maapallo. Kyyti rauhoittui ja avaruuden ääretön äänettömyys sekä täydellinen hiljaisuus vallitsivat. Menimme eteenpäin moninkertaisella äänennopeudella. Matkustamossa oli hiirenhiljaista.
En muista laskeuduimmeko kuuhun vai kiersimmekö vain sen ympäri. Lopulta kuitenkin lähdimme paluumatkalle ja laskeuduimme maahan samaan paikkaan, mistä olimme lähteneet. Laskeutuminen tapahtui niin, että ensin tuli näkyviin sinivalkoinen maapallomme, sitten USA ja lopuksi Cape Kennedy. Jarruttaessa rakettimme tärisi samalla tavalla, kuin noustessa. Laskeutuminen onnistui hienosti ja olimme pian maassa. Avasimme turvavyöt ja lähdimme kokemusta rikkaimpina astelemaan turvalliselle maan kamaralle.
Nuoremmalla pojalla oli nimipäivä, kun heräsimme Treasure Islandilla Buccaneer Motelissa. (Aarresaari ja Merirosvo-Motelli). Menimme motellin vastapäiseen aamiaisravintolaan syömään ylimakeita, siirapilla voideltuja pannukakkuja. Viimeiset jäivät syömättä. Edellisenä iltana olimme uineet Aarresaaren biitsillä.
Kävimme kaupoilla St Petersburg Mallissa. Sieltä ajoimme pitkän sillan yli kohti etelää ja saavuimme Fort Myersiin. Kaupunkiin laskeudutaan mäeltä ja ylitetään vesistön ylittävä silta. Näkymä oli kaunis. Ulkoilimme liaanipuistossa ja jatkoimme kohti Naplesia.
Naplesista löysimme asunnoksemme Trails End Motelin, jossa oli heated pool. Lämmitettävä uima-allas oli poikien ainoa ehto, kun etsimme yöpaikkaa. Motellihuoneessamme oli kaksi king size-petiä, jääkaappi ja TV. Kävimme aamulla Naplesin pierillä ja biitsillä. Kävimme Venetian Villagessa ja Naples Mallissa. Pidimme kovasti siististä kaupungista, josta lähdimme itään Tamiami trailia pitkin. Pysähdyimme Evergladesissa alligaattorisafarin lähtöasemalla, mutta emme lähteneet retkelle. Matka jatkui kohti Miamia.
Saavuimme Key Westiin. Ajoimme ensin kaupungin ympäri katsellen paikkoja ja etsien yösijaa. Key West on saari, minne tie loppuu. Otimme majapaikaksemme Motel Blue Lagoon-nimisen lämmitettävällä uima-altaalla varustetun motellin. Uima-altaan vieressä oli iso, maalaamattomasta puusta tehty patio, jossa oli aurinkotuoleja motellin asukkaille. Vaimo ja minä istuskelimme tuoleilla, poikamme polskuttelivat altaassa. Oli rattoisaa ja aurinko paistoi lämpimästi. Key Westissä on tropiikin ilmasto.
Ajoimme kylille ja parkkeerasimme vaunun. Kävelimme pääkatua Duval Streetiä pitkin Mallory Squarelle katsomaan auringonlaskua. Aukiolla oli paljon ihmisiä ja temppujen tekijöitä. Aurinko laski nätisti mereen ja ilta hämärtyi. Menimme syömään ja sitten nukkumaan.
Seuraavana päivänä katsastimme USA:n mantereen eteläisimmän pisteen. Tynnyrimäinen muistomerkki oli meren rannassa ja siinä luki: The Southernmost Point of Continent USA, 90 miles to Cuba. Kävin ottamassa oluen Hemingwayn kantapaikassa Sloppy Joe´s Barissa. Perhe hoputti vauhtia, että päästään äkkiä paitakauppaan. Kukin meistä sai valita itselleen kuvion paitaansa, malleja oli kymmeniä. Omaan paitaani painettiin kuvio, jossa oli auringonlaskun pastellivärit, palmuja, keltainen kuu ja vene.
Tankkasimme perjantai-aamuna Key Westissä. Toinen huoltoaseman mies oli letkun päässä ja toinen pesi ikkunat. Gallona bensaa maksoi dollarin eli neljä markkaa. Se tekee markan litra. Suomessa litra bensaa maksoi neljä markkaa. Bensa oli siis neljä kertaa kalliimpaa, kuin Suomessa. Lincoln kulutti kaksi kertaa niin paljon, kuin Toyota Camrymme, joten ajaminen Amerikassa oli puolta halvempaa, kuin Suomessa. MOT.
Lähdimme Key Westistä tyytyväisinä, se oli nähty. Ajoimme pois samaa tietä, mitä olimme tulleet. Jäimme viimeiseksi yöksi Sea Dell Moteliin Marathonin saarelle. Pojat uivat motellin ulkoaltaassa, jonka vieressä kasvoi nelimetrisiä kaktuksia. Suomen ikkunalaudoilla samat kaktukset ovat pieniä. Lämmitimme omassa keittiössämme pizzat, jotka kärähtivät. Savu täytti koko huoneiston.
Saavuimme Miami International Airportiin. Palautimme auton Budgetiin ilman vaikeuksia, sillä meillä oli täysvakuutus. Sitävastoin lentoasemalle tultuamme kiire oli päällä ehtiäksemme koneeseen. Vaimo huusi accident, accident ja kiilasi tsekkausjonon keulille ja me muut perässä. Accident oli ollut jollain muullakin jonon hännillä, kuului huuto. Me menimme kuitenkin eteenpäin ja saavuimme lähtöportille ajoissa. Huokaisimme vasta koneessa. Mehu, Ginger ale ja valkkari maistuivat. Ajoimme 1800 km.
Meidän piti lähettää myöhemmin Suomesta selvitys kolarista. Olisi pitänyt kutsua poliisi, kun vuokrattu auto on osallisena onnettomuudessa, vaikka henkilövahinkoja ei sattunutkaan.
