SYYSMATKA SISILIAAN 4-11.9.1973
Syksyinen seuramatka Sisiliaan tapahtui vuonna 1973. Matkalle lähtivät lisäkseni vaimo ja hänen siskonsa.
Lensimme Seutulasta Catanian sotilaslentokentälle. Hotellimme Cuscona oli Taorminan keskustassa. Matka kesti viikon.
Kävimme matkatoimiston järjestämillä retkillä Castelmolassa, Siracusassa, Palermossa ja Cataniassa sekä viinijuhlilla.
Menin kuuden hengen ryhmässä maastoautoretkelle Etnan huipulle 8.9.1973. Ajoimme ensin bussilla päätepysäkille Etnan rinteelle, josta umpinaisella UAZ 452-maastoautolla ylös korkeuksiin aina pääkraaterin viereen asti. Pelkäsin auton kaatuvan kyljelleen jyrkässä nousussa, kun se pujotteli villissä rakassa laavalohkareiden seassa moottori ulvoen pienellä vaihteelle kohti korkeuksia. Tien tapaistakaan ei näkynyt missään, ei edes polun polkua.
Kun pääsimme pääkraaterin lähelle, nousimme autosta. Opas meni edeltä savuisen kraaterin reunalle ja vinkkasi muut tulemaan perässä. Kurkistin kraaterin reunalta alas syvään hornankattilaan ja näin sen pohjalla savun seasta pienen, pyöreän aukon. Aukosta alkoi sylkeä punaisia laavajuovia kovalla paineella ja paukkeella ylös korkeuksiin päidemme yläpuolelle. Kun laavaa alkoi putoilla niskaamme ruskeina lohkareina sanoi oppaamme, että nyt kiireesti autoon ja pois paikalta. Ehdin ottaa yhden jäähtyneen laavakokkareen muistoksi. Jokaisella oli päällään matkanjärjestäjän antamat paksut toppatakit. Huipulla oli sen verran kylmää.
Kuljeskelimme kolmistamme ympäriinsä miellyttävässä Taorminassa. Pääkatu Corso Umberto tuli tutuksi, samoin Mazzaron uimaranta Taorminan alapuolella, jonne laskeuduimme funivialla. Roomalaisesta teatterista oli kaunis näkymä Etnalle. Ajelimme paikallisen Roberton pikku-Fiatin kyydissä Sisilian maaseudulla. Auton moottori temppuili tuon tuostakin. Kun se joskus toimi, huudahti Roberto: La machina va! Moottori toimii!
Sää oli mitä mainioin ja viihdyimme hienosti sisilialaisessa ilmapiirissä. Vino alla mardorla oli mukava, paikallinen manteliviini.
