MADEIRAN MATKA 9-16.3.2002
(Ajokartta jutun lopussa)
Lähdin vaimon kanssa Aurinkomatkojen seuramatkalle Madeiralle. Madeira kuuluu Portugalille ja sijaitsee Atlantilla 500 km Pohjois-Afrikasta länteen. Saaren koko on 22 km x 57 km.
Naapurin rouva vei meidät lauantaina 9.3.2002 Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Lento Funchaliin kesti kuusi tuntia. Lähtiessä oli leuto talvikeli ja lunta 20 cm. Perillä oli kesä. Hotellimme Do Centro oli Funchalin keskustassa. Funchal sijaitsee Madeiran saaren etelärannikolla.
Vietimme kaksi ensimmäistä päivää Funchalissa kävellen kaupungilla ja lähikukkuloilla. Kävimme Jardim Orquideassa ihastelemassa orkideoita ja Jardim Botanicossa katselemassa värikästä kukkaloistoa. Ruokailimme Restaurante O Tabassolissa ja O Jangossa. Kävelimme rannalla, jossa oli Kolumbuksen patsas. Laitoin hänen selkäänsä repun. Kävimme kalahallissa.
Vuokrasimme kolmeksi päiväksi 1,4 litran VW Golfin vuosimallia 2001, ajettu 4000 km. Ajoimme kolme ympyrälenkkiä ja palasimme iltaisin hotelliin.
Ensimmäisenä päivänä lähdimme Funchalista etelärannikkoa pitkin länteen. Nautimme kahvit Ribeira Bravassa, joka oli nätti kylä vuorten kainalossa meren rannalla. Tie kierteli eugalyptusmetsissä vuorten rinteillä ja laaksoissa. Pysähdyimme levadan luo ja kävelimme sen reunalla.
Saaren läntisin niemi on Ponta do Pargo. Ajoimme sinne ja ihailimme maisemia. Olipa jylhää! Jatkoimme ajoa luoteisimpaan niemeen ja laskeuduimme serpentiinitietä alas Porto Moniziin. Istuimme kuppilassa ja katselimme uimaria kylmässä merivesialtaassa, joka oli rajattu tuliperäiseen rantaan betonireunuksella.
Ihastelimme vanhaa rantatietä jyrkässä vuorenkupeessa. Pysähdyimme Seixalissa, jonka jälkeen ajoimme kotiin. Hotellimme vieressä oli supermarket. Sieltä oli soma hakea huoneeseen naposteltavaa ja palanpainiketta. Menimme illalliselle Ravintola O Jangoon.
Toinen ajopäivä suuntautui ensin sisämaahan Curral das Freirasiin eli Nunnalaaksoon. Kapea tie oli koverrettu vuoren kupeeseen. Käyskentelimme Nunnalaaksossa jonkin aikaa ja palasimme samaa tietä takaisin. Pidimme tauon Montessa, josta lähtivät alamäkikelkat luistamatonta asfalttia pitkin alas Funchaliin. Asfaltin alla on ollut kivetty katu, jota pitkin kelkat aikoinaan luistivat hyvin ja ihmiset saivat kunnon kyydit ilman kelkkakuskien työntämisiä. Nyt piti työntää.
Matka jatkui pohjoiseen. Teimme pistoajon päätieltä Pico do Arieiroon. Olimme keskellä Madeiraa niin korkealla, että meri pilkotti.
Ribeiro Frion kylässä oli pysäköity autoja ja busseja tien posket täyteen. Retkeilijöitä tungeksi tien täydeltä. Pysäköimme auton ja lähdimme mekin kävelemään levadojen varsia. Moni tuli Ribeiro Frioon vuorobussilla, suoritti levadavaelluksen jonnekin kauas ja palasi toisella bussilla takaisin Funchaliin.
Tulimme pohjoisrannikolle Faialiin ja jatkoimme vähän matkaa sateessa Santanaan, josta käännyimme rantaa seuraten itään. Santanassa bongasimme palheiroja. Ne olivat jyrkkäkattoisia asumuksia, joiden räystäät ulottuivat maahan asti.
Tullessamme Santa Cruziin paistoi jo aurinko. Säätilat vaihtelivat taajaan. Ajoimme Funchaliin ja menimme klo 20.00 illalliselle O Jangoon. Taisimme pitää paikasta. Se täyttyi joka päivä klo 20.30.
Kolmas ajopäivä oli pisin. Lähdimme etelärannikkoa pitkin itään ja ajoimme niin pitkälle, kuin autolla pääsi. Hiekkatie päättyi niemeen, jonka nimi on Ponta de S. Lourenco. Jätimme auton pyöreälle kääntymispaikalle, josta patikoimme vielä idemmäs. Niemi oli karu, puuton ja lohduton. Palasimme autolle ja ajoimme päätielle Machicoon.
Matkustimme saaren itärannikkoa seuraten kohti pohjoista ja saavuimme Faialiin ja Santanaan. Siitä edelleeen Sao Vicenteen jylhällä rannikolla ja edelleen Porto Moniziin asti. Ajoimme siis koko Madeiran pohjoisrannikon idästä länteen. Eri suuntiin ajettaessa maisemat ovat erilaiset. Olimme edellisinä päivinä ajaneet pohjoisrannikolla sen läntisimmän ja itäisimmän kolmanneksen. Nyt tuli nähtyä pohjoisrannikon keskimmäinen kolmannes Santanan ja Sao Vicenten välillä.
Kurvasimme länsirannikolta sisämaahan ja nousimme Paul da Serran ylängölle, josta näkyi meri etelässä ja pohjoisessa. Metrin levyinen levada oli koonnut vettä 25 lähteestä ja alkoi johdattaa sitä rinteitä pitkin alas. Levadoiden yli 2000 km pituinen verkosto on saaren kastelujärjestelmä. Sadevedet johdetaan vuorilta alas viljelmille, puutarhoille ja karjalle. Yöllä satanut lumi oli sulamassa, mutta seuraavana päivänä maa oli kuulemma taas valkoinen.
Saaren keskiosasta käännyimme etelään ja painuimme taas miellyttävään Ribeira Bravaan kahvittelemaan. Ajoimme kotiin vanhaa, kiemurtelevaa tietä. Rannassa kulkevaa moottoritietä pitkin matka Funchaliin olisi 15 km, mutta vanhaa tietä vuorten rinteillä matka oli 31 km. Siinä meni tunti körötellessä.
Parkkeerasimme Golfin hotellimme viereiselle Carmo-kadulle, näimme auton huoneemme ikkunasta. Ja sitten Jangoon!
Neljäntenä päivänä oli auton palautus klo 11.00. Ehdimme käydä aamuajelulla Funchalista länteen ja kahvitella Camara de Lobosissa Churchillin kahvilassa. Auto oli kuraantunut, kun palautimme sen Europ Cariin. Ajoimme 540 km. Madeiralle on rakennettu kalliita moottoriteitä siltoineen ja tunneleineen. Uusia teitä on vielä tulossa. Moottoriteiden myötä Madeira on kutistunut.
Loppuajan käytimme lähinnä ulkoiluun. Kävimme kauppahallissa ja palloilimme ranta-alueilla. Kävelimme lähikukkuloilla ja -levadoilla. Kävelimme takapihalevadalla ja käytöstä poistetulla kuivalevadalla Monteen asti eksyen matkalla pahasti. Kävimme Reids-hotellin maisemabaarissa. Ruokailimme Jangossa loman loppuun asti. Emme osallistuneet mihinkään järjestettyyn retkeen. Autoilijat olivat kohteliaita, jalankulkijat päästettiin katujen yli, vaikka ylitys ei ollut edes mielessä. Funchal oli erittäin siisti kaupunki.
Lomaviikko meni nopeasti. Lähdimme Aurinkomatkojen bussilla lentoasemalle, josta Finnairin Boeing 757 vei meidät yölennolla Helsinkiin. Funchalin lentokenttä on Santa Cruzin lähellä. Sen toinen pää on rakennettu meren päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti