MATKA FLORIDAAN 7-24.4.2024
SUNNUNTAI 7.4.2024 LENTO SUOMESTA YHDYSVALTOIHIN
Lähdin synttärireissulle Floridan länsirannikolle. Matkaseurueeseeni kuuluivat lisäksi vaimo, nuorempi poikamme sekä hänen poikansa. Siirryin elämässäni kolmannelta kvartaalilta neljännelle.
Lensimme Lufthansalla. Matkustimme Helsingistä Frankfurtiin Airbus A 320:llä ja sieltä Miamiin vanhalla Jumbojetillä eli Boeing 747-8:lla. Reittimme kulki Frankfurtin jälkeen Amsterdamin yli Pohjanmerelle ja edelleen Islannin päälle. Jäisen Grönlannin ylitimme Suomen aikaa klo 15. Olimme lennon puolivälissä. Jäljellä 3500 km. Jossain Atlantin päällä lentoemäntä tuli luokseni ojentaen minulle tarjottimella lasin Champanjaa onnittelukortin ja pienten lahjojen kera. Kiitos siitä! Schönen Dank! Lueskelin Arto Paasilinnan kirjaa "Tuomiopäivän aurinko nousee" hekottaen välillä holtittomasti. Kyllä se Paasilinna osaa! Aivan liikutuin kirjan kohdasta, jossa lentojätkä Hermanni Heiskari istuu Rovaniemellä Pohjanhovin ikkunapöydässä kaverinsa kanssa katsellen kapean ruohokentän takana virtaavaa Kemijokea. Istuin samassa pöydässä Indrekin kanssa elokuisena iltana 2022 ollessamme matkalla Lappiin. Katselimme kapean ruohokentän takana virtaavaa Kemijokea. Olimme pystyttäneet telttamme yöksi joen toiselle puolelle.
Koko Pohjois-Kanada oli yhtä turbulenssia. Washington DC ylitettiin klo 18.30. Matkaa jäljellä 1500 km. Lentokone oli iso, mutta turistiluokka oli ahdas. Saavuimme yhdeksän tunnin lennon jälkeen Miami International Airportille klo 14.30 paikallista aikaa. Suomessa kello oli 21.30. Lämpötila oli +26°.
Passintarkastukseen oli mahdottoman pitkä jono. Kun vaimo näytti kätensä kantosidettä, pääsimme pyörätuolipotilaiden mukana toisesta portista maahan nopeasti ilman jonotusta. Sormenjälkien kanssa meni muutama minuutti, siinä kaikki. Tulokuulustelua ei ollut. Vaimo oli kaatunut jäisellä jalkakäytävällä pahasti olkapäälleen kuusi viikkoa sitten ja piti sen takia vielä kantosidettä.
Menimme lentoaseman tulohallista Mia Move-junalla autovuokraamojen alueelle ja siellä hissillä Hertzin osastolle. Näimme vuokra-autojen valotaululta poikamme nimen. Meille oli varattuna keskikokoinen SUV, joka osoittautui seitsemän hengen Chevrohet Tahoeksi. Nousimme pirssiin. Pojanpoika varasi taimmaisen penkkirivin itselleen. Vaimo asettui keskimmäiselle penkkiriville. Poika istui rattiin ja minä etupenkille kartanlukijaksi. Ajoimme yöksi läheiseen hotelliin.
Pojat menivät uimaan hotellin uima-altaaseen, vaimon kanssa istuimme aurinkotuoleille. Allasbaarin olut maksoi 11 taalaa. Dollarin ja euron kurssi oli sama. Kyltissä luki: Do not feed the iguanas. Pitsan jälkeen kömmimme peteille. Kello oli Suomessa jo 1.45 yöllä, Floridassa 7 tuntia vähemmän.
Heräilimme pitkin aamuyötä, mutta nukuimme väkisin neljään, jolloin poika nousi ja meni kuntosalille. Miamin skyline näkyi hienosti hotellihuoneemme ikkunasta.
Aamu-uinnin jälkeen nautimme aamiaisen hotellin ruokalassa. Tarjoilija kokeili meitä kolmella kielellä: Bom dia, buenos dias ja good morning. Ajattelin vastata tere hommikust, mutta en viitsinyt, olisi vaikka ymmärtänyt.
Lähdimme tien päälle tarkoituksenamme ajaa Evergladesin suoalueen halki Naplesiin pitkin Tamiami Trailia. Regular-bensa maksoi 3,23 dollaria gallona. Autojen yleinen nopeus oli 15 mailia yli sallitun. Niin tekivät poliisitkin, vaikka ei ollut hälyytysajo.
Poikkesimme suunnitellusta ja ajoimme ennen Naplesia Marco Islandille. Se oli muikea ja siisti lomasaari pitkine hiekkarantoineen, mutta emme viehättyneet siitä.
Saaavuimme mielipaikkaamme Naplesiin neljän tunnin kuluttua lähdöstä. Paikotimme vaunun tuttuun maksuttomaan parkkihalliin ja nautimme virvokkeita tutussa The Cafe'ssa, kuten ennenkin. Naples on Floridan niemimaan länsirannikolla ja amerikkalaisten snowbirdsien suosima kaupunki. Ei liian iso eikä pieni. Kävelimme kaupungin pääkadulla Fifth avenuella. Lämpötila oli 90F, eli ihan sopiva meille suomalaisille.
Kävimme Publixissa elintarvikeostoksilla. Söimme kolmioleivät kaupan ruokailusopessa. Työttömyys pysyy kurissa, kun erityiset pakkaajat laittavat asiakkaiden ostokset muovikasseihin. Kassit ovat maksuttomia eikä niiden lukumäärässä säästellä. Henkilökunnan kohteliaisuus ja avuliaisuus ihastuttivat meitä.
Ilmoittauduimme hotelliin, joka oli 10 km Naplesin keskustasta pohjoiseen. Emme kuitenkaan jääneet kämpille, vaan ajoimme Naplesin keskustaan Old Naples Pubin patiolle nauttimaan ylisuurista ruoka-annoksista. Yksi Fish and Chips-lautasellinen olisi riittänyt kolmelle. Jälkiruokana oli Key Lime Pai. Sitten nukkumaan! Painuimme pehkuihin klo 19.30 mikä vastasi kotimaan aikaa 2.30 yöllä.
Menin aamu-viideltä pojan kanssa hotellin kuntosalille. Siellä oli jo kaksi tyttöä laitteissa. Puin jalkoihini Nurmeksen Sukkatehtaan valkoiset uutuussukat, joiden varsissa oli Windows 95-logot. Sain sukat synttärilahjaksi Amilta. Sitten uimaan. Laabista sai hakea erilaisia kahvilajeja ilman maksua koko päivän. Pojanpoika teki koululäksyjään.
Naples Dockin lähellä oli Hotel Cove Inn, johon asetuimme seuraavaksi yöksi. Parvekkeemme antoi läheisille venelaitureille. Puolen kivenheiton päässä parvekkeelta näkyi ravintola The Dock, jonne lähdimme viettämään hieman viivästettyä synttärijuhlaani. Astelimme käytävää pitkin veneiden vieritse ja asetuimme samaan pöytään, jossa vietin myös 73-vuotissynttäreitä. Nautimme aluksi mustekalaa ja katkarapuja uppopaistettuina. Sitten tuli meribassia aikuisille ja lapselle valintoja lasten menusta. Ravintola oli aivan täysi, ikkunoiden kohdilla oli vain isot aukot, sää siis suosi. Asiakkaat olivat jenkkejä, vain me olimme turisteja. Jätimme reilut tipit seteleinä.
KESKIVIIKKO 10.4.2024 FORT MYERS
Notkuimme pimeässä hotellihuoneessamme kuuteen asti, ennen kuin nousimme. Laitoimme aamukahvit huoneemme laitteella. Hotellin uima-allas oli vielä kiinni, joten teimme aamukävelyn läheiselle pierille, minkä nimi oli Naples Dock. Se oli rakennettu uudestaan hurrikaanin tuhon jälkeen. Lahjoittajien nimet olivat taulussa.
Aamiainen nautittiin keskustan ulkoilmakuppilassa, jonka jälkeen painuimme baanalle. Ajoimme Bonita Beachin kautta Fort Myers Beachille, missä oli vielä nähtävillä hurrikaani Ianin aiheuttamia tuhoja 1,5 vuotta sitten. Jotkut talot olivat kuin sodan jäljiltä. Useimmat talot oli kuitenkin jo korjattu. Niin alakuloista seutua en ole ennen nähnyt Amerikassa.
Jatkoimme Sanibelin saarelle. Söimme lounaaksi omeletin, päivän sopat, hodarin ja limun Over Easy Cafe-kansankuppilassa, jossa tarjoilija huolehti kahvin kaadosta aina, kun muki oli vajuuntunut puoleen väliin. Hellettä pukkasi. Hitaasti löntystelevä kilpikonna sai ylittää tien rauhassa. Autot odottivat kiltisti, kunnes se oli suorittanut ylityksensä. Kävimme katsomassa niemen kärjessä olevaa Sanibelin majakkaa, jota vieläkin korjailtiin hurrikaanin jäljiltä.
Siirryimme rannikolta Fort Myersin keskustan hotelliin, joka oli entinen pääposti. Uima-allas oli hotellin katolla ja Happy Hour alakerran baarissa. Iso lasi valkkaria ja Michelop-tuoppi maksoivat yhteensä alle kympin.
Illallisravintolan nimi oli Capone. Ovenkahvana oli Suomi-konepistooli, joka Paavon mielestä oli sen venäläinen kopio. Olutmerkkimme oli Yuengling. Istuimme ulkopöydässä. Oli samettinen sää.
Kävelimme illan päätteeksi huvipursisatamassa. Verkkoaidalla eristetyllä laiturialueella lojui rujoja veneitä kallellaan vesilastissa ja puoliksi upoksissa. Ehjät veneet oli viety pois. Hurrikaani Ian oli tehnyt pahaa jälkeä.
TORSTAI 11.4.2024 METSÄRETKI
Lähdimme aamiaisen jälkeen metsäretkelle. Löysimme Here-karttaohjelman avulla perille Six Miles Cypress Slough Preserveen. Suopuiston parkkipaikalla oli aamulla hyvää tilaa. Kahden tunnin parkkimaksu oli kaksi dollaria.
Opasrouva tarjosi palvelujaan, mutta kerroimme selviävämme omin päin. Kävelylenkki oli 1,2 mailin pituinen lankkutie, jossa oli metrin korkuiset seinät molemmin puolin käytävää koko matkan. Heti alussa oli vetinen suo, jossa pallopuut kasvoivat metrisestä vedestä. Lammen lankkulavalla makasi alligaattori. Sen poikanen vilvoitteli yksikseen vesikasvien seassa. Polun varrella oli useita näköalapaikkoja ja penkkejä. Mietelauseita oli ripoteltu sinne tänne. Pyörätuolien ohituspaikat oli levitetty. Haavimies yritti löytää turistinaisen pudottaman kännykän polun viereisestä vedestä. Lankkutien varrella oli koko ajan suota ja kaikenlaisia substrooppisia puita ja kasveja. Kävelylenkki otti pari tuntia.
Jatkoimme päivämatkaa Sarasotaan, vettä tihkutteli. Lido Islandin Outletistä emme ostaneet mitään. Ajoimme lounaalle kalaravintola Dry Dockiin, minne käännyttiin jonkun bensa-aseman kohdilta. Ruokailumme aikana tuuli kävi kovaksi, sade yltyi ja ukkonen jyrisi. Katto alkoi vuotaa pöytämme päällä. Siirryimme kahvin ajaksi viereiselle sohvalle.
Ajelimme ravittuina Bradentonin ruuhkien kautta St Petersburgin keskustan toisella puolella olevaan hotelliin. Saimme kahden huoneen sviitin. Majoittumisen ja leikkimisten jälkeen olikin jo iltapalan aika. Ajoimme Meksikonlahden rannalla olevalle Treasury Islandille Pizzeria Tuttorossoon. Nuorimmainen sai ravintolassa värikynät ja värityspaperin. Suuren perhepizzan jälkeen ajoimme hotelliin. Otimme puoli ruokaa mukaamme. Kävelimme ihanassa illassa pienen iltakävelyn hotellin viereisen lammen ylittävällä kävelysillalla.
PERJANTAI 12.4.2024. TAMPA
Aurinko nousi seitsemältä yhdeksännen kerroksen ikkunoihimme. Aamukävely oli lammen ympäri samanlaista seinillä varustettua lankkutietä, kuin oli Six Milessäkin. Lammen kilpikonnat uivat meitä kohti syötävän toivossa. Kotka vartioi kerrostalon räystäällä. Väistelimme hölkkääjiä.
Kävelimme läheiseen Publixiin täydentämään ruoka- ja juomavarastoamme. Pojat uivat hotellin altaassa, minkä jälkeen söimme eiliset jäämäpitsat. Piti taas hellettä.
Tsekkasimme itsemme hotellista ja ajoimme puolessa tunnissa Tampa Bayn yli Tampan keskustaan. Auto jätettiin parkkihalliin, josta menimme River Walkille. Kaupungin halki virtaavan Hillsborough-joen varrelle oli rakennettu kevyen liikenteen väylä, jonka varrella oli kaikenlaista kiinnostavaa.
Nautimme Amalie Arenan puistossa omia eväitä, minkä jälkeen aloimme joenrantamarssin. Istuimme The Sail & Big Rays Fish Camp-kuppilan terassilla ja katselimme vilkasta veneliikehdintää joella. Oli juuri alkamassa Florida Powerboat-Clubin kokoontumisajot. Muskeliveneitä saapui laitureihin vaikka miten. Oli murisevaa formulavenettä sekä perämoottorivenettä. Parhaassa paatissa oli vierekkäin neljä 500 hv perämoottoria. Vähäpukeisia neitoja sipsutteli kiitäjien kansilla.
Käveltyämme River Walkia riittävästi lähdimme kohti Salvador Dalin Museota St Petersburgiin. Mutta mikä valtava autoruuhka olikaan moottoritiellä. Tampanlahden sillan kaikki ajokaistat olivat pysähdyksissä. Ei tule mitään! Otetaan sillan jälkeen eka liittymä ja lähdetään länteen. Niin tehtiin ja ajettiin Park Bulevardia Meksikonlahdelle asti että heilahti. Dali sai jäädä. Siitä rannikkoa seuraten alas Aarresaarelle ja Tuttorossoon taas pitsalle. Nyt pääsimme heti pöytään, edellisenä päivänä jouduimme odottamaan 20 minuuttia. Hovi tunsi jo meidät ja oli iloinen jälleennäkemisestä. Perhepitsamme oli pienempi kuin eilen.
Ajoimme hotelliin puolessa tunnissa. Pojanpoika kävi nukkumaan, minä asetuin isoäidin kanssa nukahtamisen ajaksi hotellin ulkopation penkille lueskelemaan. Ilta oli kuin linnun maitoa. Netti alkoi toimia itsekseen tultuamme hotelliin. Seuraavan päivän Hesarin näköispainos oli jo ilmestynyt, luimme lehden i-padin näytöltä. Kävimme petille klo 21,30 (Suomen aikaa klo 4.30).
TORSTAI 13.4.2024 TAKAISIN NAPLESIIN
Oli tulossa kaunis viikonloppu. Presidentti Alexander Stubb oli matkustanut paljon ensimmäisen toimikuukautensa aikana. Pian hän lähtee Ruotsiin. Kävelimme lankkutietä pitkin lähilampemme ympäri. Tsekkasimme itsemme ulos St Petersburgin hotellista.
Tein autossa pojanpojan kanssa äidinkielen läksyjä ja matka joutui. Välituntejakin pidettiin, kun ope väsyi. Etelän suuntaan vei kolme kaistaa. Liikennettä oli kohtuullisesti, muutaman kerran ruuhka pysäytti liikenteen, mutta sitten taas jatkettiin. Oli siinä maassa niitä autoja todella paljon, joukossa myös sähkö-Tesloja. Olimme valtatie 75:llä.
Ajoimme Outlet-keskittymään, josta tuli mukaamme shortsit, pikee-paitoja sekä t-paitoja. Nautimme patongit ja kahvit Outletin Subwayssa. Auto oli parkissa puun alla helteen vuoksi. Saavuimme Naplesin hotelliin klo 16:n maissa.
Jäin vaimon kanssa Naplesiin vielä reiluksi viikoksi. Poika ja pojanpoika ajoivat Miamiin, josta lensivät Deltalla New Yorkiin ja sieltä Finnairilla Helsinkiin.
TIISTAI-KESKIVIIKKO 23-24.4.2024 KOTIMATKA
Ajoimme valtatietä 75 eli Alligator Alleyta pitkin Naplesista Miamiin, josta lensimme American Airlinesilla Chicagoon. Turvatarkastuksessa piti ottaa kengät pois, mutta se ei koskenut 75 vuotta täyttäneitä. Chicagosta meillä oli Finnairin yölento Helsinkiin, minne saavuimme seuraavana päivänä Suomen aikaa klo 14.00. Ajoimme reissulla 1400 km. Luin Atlannin päällä loppuun Paasilinnani. Tämä "Tuomiopäivän aurinko nousee" ei ollut hänen parasta tuotantoaan. Olen tykännyt eniten romaanista "Ihmiskunnan loppulaukka". Myös "Operaatio Finlandia ja "Liikemies Liljeroosin ilmalaivat" ovat olleet mieleeni. Myös monet muut. Olen lukenut Arto Paasilinnan koko tuotannon ja tavannut hänet SKS:n tilaisuudessa Helsingin Kruununhaassa syksyllä 2002.
Helsingin kevät ei ollut juurikaan edennyt matkamme aikana. Jopa reilu takatalvi oli yllättänyt Etelä- ja Keski-Suomen joitakin päiviä ennen paluutamme. Presidentti Stubb teki paluumme aikaan vaimonsa kanssa ensimmäisen valtiovierailunsa Ruotsiin.
Lisää kuvia tulossa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti