KEVÄTMATKA PORTUGALIIN 21.4-2.5.2025
ALKUPUHE
Osallistuin vaimon kanssa 21-28.4.2025 Suomi-Portugali-yhdistyksen matkalle Guardan seudulle Keski-Portugaliin. Reissun teema oli PORTUGALIN HUIPULLA-SERRA DA ESTRELAN VUORISTOSEUDUN MAISEMIA, MAKUJA JA LUMOAVIA VANHOJA KYLIÄ. Järjestelyistä vastasi Sublu Tour Portugal. Oppaana oli Mika Palo, jonka apuna toimi Oili. Matkan jälkeen jäimme yhdeksi päiväksi Lissaboniin ja sen jälkeen kolmeksi päiväksi Lissabonin lähelle Costa da Caparicaan.
Finnairin toiminnassa oli ollut työtaistelun johdosta häiriöitä jo alkuvuodesta 2025 lähtien. Maapalveluissa on ollut useita työnseisauksia ja peruutettuja lentoja on ollut 1400. Menolentomme Helsingistä Lissaboniin toimi kuitenkin normaalisti ja aikataulun mukaan. Paluupäivänämme 2.5.2025 Finnair oli peruuttanut 140 lentoa, mutta onneksi meidän lentomme lensi.
PÄÄSIÄISMAANANTAI 21.4.2025 NAZARE
Tapasimme Helsingin lentoasemalla useita vanhoja tuttaviamme, jotka olivat lähdössä samalle Portugalin-matkalle. Lento Helsingistä Lissaboniin kesti 4 tuntia ja 50 minuuttia. Laskeuduimme Lissaboniin klo 15.40.
Oppaamme Mika oli meitä lentoasemalla vastassa ja johdatti 38-henkisen ryhmämme bussiin. Matka kohti Nazarea alkoi ja aurinko paistoi. Oli luvattu sateisten viikkojen jälkeen mitä parhainta kevätsäätä. Metsäpaloista ei ollut vaaraa. Kuskimme oli Carlos ja bussimme iso MANN Neoplan.
Majoituimme Nazaressa yhdeksi yöksi Hotel Miramar Suliin. Nautimme illallisen hotellin näköalaravintolassa. Aurinko laski kauniisti Atlantin horisonttiin.
TIISTAI 22.4.2025 COIMBRA JA GUARDA
Lähdimme liikkeelle aamiaisen jälkeen. Ajoimme Nazaresta 100 km koilliseen ja saavuimme kello kymmeneltä "Portugalin huhtikuun" sävelten siivittäminä Coimbraan, joka on ollut 1200-luvulla Portugalin pääkaupunki ja kuninkaan asuinpaikka. Kävimme kuninkaallisessa kirjastossa, jossa oli mm. Keplerin ja Newtonin alkuperäisiä teoksia.
Hajaannuimme pikkuporukoiksi Coimbran kaduille, kujille ja toreille. Löysin vaimon ja toisen daamin kanssa Rua das Azeiteiras-kujalta ihastuttavan perinneravintola D. Lucian, jossa nautimme hiillostetut sardiinit. Kreikkalaisen tavernan oloinen kansankuppila täyttyi ja tunnelma oli katossa. Osa asiakkaista oli hienosta pukeutumisesta päätellen virkamiehiä ja -naisia. Lähtiessämme ravintolasta daamini saivat henkilökunnalta halaukset.
Kokoonnuimme klo 15.15 ryhmän kanssa Fado-klubille, jossa seurasimme musiikki-esitystä. Tilaisuuden jälkeen nautimme portviinit klubin pihalla. Ihastuimme kovasti Coimbraan. Reissumme jatkui kohti itää.
Portugalin tiet ovat hyvässä kunnossa ja moottoriteitä on paljon. Maasto kohosi ylemmäs ja ylemmäs mitä idemmäksi tulimme. Seutu alkoi muistuttaa Pohjois-Karjalan vaaramaisemaa ja lopulta Etelä-Lapin tunturiylänköä. Coimbrasta Guardaan oli matkaa 170 km. Guarda on 1056 m korkeudella. Espanjan rajalle on 50 km.
Majoituimme kuudeksi seuraavaksi yöksi Guardan keskustan alapuolelle Hotel Versatileen, josta tulemme tekemään päiväretkiä lähiseudulle ja palaamaan iltaisin samaan hotelliin. Huoneemme ikkunasta ja ylimmän kerroksen ravintolasta avautuivat kauniit maisemat laajaan laaksoon. Laakson takana nousi kaukainen rinne paljakkaan ja rakkaan, jossa tuulimyllyt pyörittelivät laiskasti lapojaan.
Illallinen oli katettu Guardan keskustassa olevaan Ravintola Tachoon (Kattila). Menimme sinne bussilla, joka jumiutui kirkon aukiolla kukkalaatikoihin. Söimme sikaa, kanaa tai kultaotsa-ahventa. Jälkiruokana oli täytekakku ja kahvi.
KESKIVIIKKO 23.4.2025 VIDEMONTE
Oli helppo herätä aamiaiselle klo 7.00. Kahden tunnin aikaero oli puolellamme. Hesarinkin ehti hyvin lukea ennen aamupalaa.
Aamuohjelmassa oli käynti Guardan Kaupunginmuseossa, jossa oli mm. betonista tehty patsas "Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi". Keskiaikaisessa tuomiokirkossa oli Paavin valokuva ja surukynttilät. Paavi Franciscus kuoli kaksi päivää sitten Pääsiäismaanantaina. Kirjoitimme nimemme surunvalittelukirjaan, joka lähetetään seuraavaksi päiväksi Paavin hautajaisiin Vatikaaniin. Kävelimme ylös mäelle vanhan tornin luo. Maisemat antoivat kaupungin yli etäisyyksiin. Lumihuiput siinsivät kaukana ja jossain siellä näkyi myös Espanja.
Lähdimme ajamaan kohti Videmontea. Pysähdyimme vuoristossa hetkeksi päästääksemme lammaslauman paimenkoirineen tien yli. Nautimme lounaan Videmonten pikkukylän ravintolassa. Oli mahdollista valita lihaa tai kalaa. Ruoan sulattamiseksi osa porukasta teki pienen patikan puista kävelytietä pitkin laaksoon. Patikan tai penkin jälkeen vierailimme vapaaehtoisten pitämässä villakehräämössä. Lampaat keritään, villa karstataan ja kehrätään langaksi sekä pestään. Kaikki tapahtuu vanhanaikaisesti käsityönä. Langanpesulaite oli ikivanha ja ainoa laatuaan maailmassa. Ison peitehuovan hinta oli 120 euroa. Pitipä hellettä!
Palattuamme takaisin Guardaan usea meistä kokoontui hotellin näköalabaariin ihailemaan auringonlaskua, joka tapahtui klo 20.15. Huikopalaksi baari myi reilun kokoisia toasteja.
TORSTAI 24.4.2025 BELMONTE
Lähdimme aamiaisen jälkeen kohti Belmonten historiallista kylää. Matkan varrella pysähdyimme Rooman ajalta olevalle Centum Cellasin nähtävyydelle. Autiotalo oli 2000 vuotta vanha roomalainen vartiotorni, vankila tai vanhan maatilan sivurakennus kukkulan päällä. Jo muinaiset pyhiinvaeltajat ovat kulkeneet sen ohi matkallaan Santiago de Compostelaan. Katsoimme lyhyen filmin rakennuksen vaiheista.
Belmonten kylässä meillä oli kolme vierailukohdetta: 1. Kävimme kirkossa, jossa on Pedro Alvares Cabralin sargofagi. Hän syntyi Belmontessa ja kuoli Santaremissä, josta luut on siirretty vasta myöhemmin Belmonteen. Cabralin laivasto rantautui vuonna 1500 Brasilian rannikolle, mikä oli alku Portugalin siirtomaavallalle siellä. 2. Kävimme juutalaisuuden museossa. 3. Juoksimme kiireesti löytöretkeilijöiden museon läpi. Oli tapahtunut joku sekaannus museoiden järjestyksien kanssa. Paikkakunnan katuja oli juhlakukitettu seuraavana päivänä olevan neilikkavallankumouksen muistopäivän johdosta.
Ruokailimme Belmontessa Ravintola Casa do Castellossa. Juttelin vilkkaasti vieressä istuneiden ihmisten kanssa. Ajoimme ruokailtuamme viinitila Quinta dos Fermosille. Sukutilalla on 200 erilaista rypälelajiketta ja tila tuottaa miljoona pulloa viiniä vuodessa. Viininmaistajaisissa meille tarjottiin valkoviiniä, rose-viiniä ja kolmea lajia punaviiniä. Pidin eniten valkkarista. Moni osti viinipullopakkauksen. Bussistamme hajosi jousitus.
Palasimme takaisin Guardaan ja ehdimme taas ennen auringonlaskua hotellin baariin. Keskustelimme valokuvausta harrastavan pariskunnan kanssa kuvausmatkoista maailmalle.
PERJANTAI 25.4.2025 VAPAAPÄIVÄ
Oli neilikkavallankumouksen 51:s vuosipäivä. Ryhmällämme oli vapaapäivä eikä ennen illallista ollut mitään järjestettyä ohjelmaa. Osa ihmisistä lähti vapaaehtoisesti pitkälle patikkareissulle eiliseen laaksoon. Osa osallistui huvikseen kylällä viininmaistajaisiin. Lähdin vaimon kanssa kaksin Guardan keskustaan kaupunkikävelylle ja lounaalle. Sää suosi.
Päädyimme Guardassa samanlaiseen kansankuppilaan kuin Coimbrassakin. Ravintola Solar da Beira oli mennessämme lähes tyhjä, mutta täyttyi pian varsinkin perheistä. Ihmiset olivat sankoin joukoin liikkeellä vapaapäivänään. Sardiinia ei ollut, tilasimme lampaankareita Vinho Verdellä. Pöytäämme tuli toinenkin reissupariskunta. Paikan tunnelma oli välitön. Kävelimme hotellille ostarin läpi ja siitä edelleen jyrkkää alamäkeä. Lämpötila oli +17 astetta höystettynä vilpoisella tuulella.
Seurueemme lähti klo 19.30 bussilla Guardan keskustaan perheravintola Belo Horizonteen illalliselle. Menu: 1. Juustot, leivät ja verimakkara. 2. Vihreä keitto. 3. Uunivuohi. 4. Jälkkärijuusto hillolla. 5. Kahvi. 6. Pontikka. Vanhaemäntä osallistui sinnikkäästi ravintolan touhuun.
Muu porukka käveli lopuksi alas hotellille. Ravintola tilasi vaimolle, yhdelle daamille ja minulle taksin, joka taisi olla sukulaistyttö siviiliautollaan. Hinta viisi euroa.
LAUANTAI 26.4.2025 MONSANTO
Keitin aamukahvit, sillä olin oppinut kahvikoneemme käytön. Katsoimme huone-TV:stä Paavin hautajaisia. Pietarinkirkon aukio oli täynnä kansaa. Alexander Stubb istui kirkossa Emmanuel Macronin ja Donald Trumpin välissä.
Hotellimme aamiaisella oli aikamoinen vilinä useamman turistiryhmän takia. Kahvia piti jonottaa.
Lähdimme töihin uudella bussilla, joka oli Scania. Ajoimme pikkuteitä pitkin 100 km ja tulimme Rooman vallan aikaiseen kiviseen kylään nimeltään Idanha-a-Velha. Asukkaita 60. Kävelimme kujilla ja kävimme kirkossa sekä joella. Joimme kahvit baarin ulkopöydissä mulperipuun luona. Kirkontornissa olivat hyvässä sovussa musta tuuliviirikukko ja pesällään häärivä valkoinen haikara.
Ajoimme kapoista serpentiinitietä itään läheisen vuoren ylärinteelle Monsantoon, jossa poliisit olivat ohjailemassa liikennettä. Bussi ei saanut jäädä kylään, sen täytyi palata alas odottelemaan.
Ruokailimme näköalaravintola Adega Tipical O Cruzirossa. Saimme ensin keiton, jossa uiskenteli makkaranpala. Sitten piti olla villisikaa, mutta saimmekin lammasta. Ei se mitään, olihan ainakin komiat maisemat. Kävelimme syötyämme kylän kujilla ylös ja alas. Osa porukasta nousi kylän yläpuolella olevalle kalliolle. Yksi talo oli rakennettu kivenjärkäleen ympärille. Osa porukastamme istuskeli koko ajan näköalaterassilla. Paluumatkalla piti miehissä nostaa tiukkaan sisäkurviin pysäköidyn auton perä pois bussin tieltä. Huh, huh.
Hotel Versatilen laaja näköalabaari täyttyi taas suomalaisista auringonlaskun palvojista. Puheenaiheita olivat mm. USA, Nato, Eurooppa, Ukraina ja kalastus.
SUNNUNTAI 27.4.2025 TORRE
Päivän ohjelmassa oli matka Serra da Estrelan vuoristoon Manner-Portugalin korkeimmalle paikalle Torreen. Huipulle oli mahdollista ajaa bussilla.
Ajoimme ensin tasamaata ja sen jälkeen hyvin kapeaa ja mutkittelevaa metsätietä ylös ja vielä ylemmäs. Onneksi ei vastaamme ajanut muita ajopelejä kuin moottoripyöriä ja henkilöautoja. Kuorma-auton tai bussin kohtaaminen olisi tuottanut suuria vaikeuksia. Ostimme pienellä pysähdyksellä 1100 metrin korkeudessa pienelle pojantyttärellemme villavuoriset varsikengät ja itsellemme espressot. Jatkomatkailussa tie nousi eugalyptusmetsän jälkeen kuusimetsään ja sen jälkeen mäntymetsään ja sitten puurajalle. Tulimme puuttomaan paljakkaan ja sitten lumien keskelle.
Pysäköimme bussimme tien päätepisteessä henkilöautojen täyttämän parkkialueen reunaan 1993 metrin korkeuteen. Paikan nimi oli yksinkertaisesti Torre. Nousimme bussista ja hämmästelimme portugalilaisten ihmisten nautintaa lumikentällä hiihtohissin ylä-aseman alueella. Joukkoomme kuuluva nuorikko heitti hangessa kaksi kuperkeikkaa pötköön. Hänestä vain tuntui, että niin piti tehdä.
Lähdimme ajamaan alas, mutta parempaa tietä, mitä olimme tulleet. Ruokailimme Covilhãn kylässä ravintola Paço 100 Pressassa (Palatsi ilman kiirettä). Yhdistys tarjosi tervetuliaiskuoharit ja ravintola paellat. Ruokailtuamme itsemme hyviksi ajoimme Sabugueiron kylän juustomuseoon nimeltään Museu do Quejo. Kierroksen jälkeen oli juustomaistiaiset.
Ajoimme takaisin Guardaan, jossa hotellin aulassa järjestettiin esittäytymishetki. Seurueessamme oli ihmisiä mm. Jokioisista, Lohjalta, Lappeenrannasta, Kuopiosta, Vuonislahdelta, Toijalasta, Orivedeltä, Porvoosta, Tampereelta, Vantaalta, Espoosta, Helsingistä....
Lähdimme illansuussa pienellä taksiporukalla Guardan keskustaan. Kaikki ravintolat olivat kuitenkin kiinni, vain Tuomiokirkon aukion kaksi baaria olivat auki. Palasimme samalla taksilla tunnin kuluttua takaisin. Iso suomalaisrinki kokoontui taas hotellin baariin. Iltajutut velloivat sinne ja tänne: Esimerkiksi missä kukin oli WTC:n iskun tai Estonian uppoamisen aikana?
MAANANTAI 28.4.2025 LISSABON
Matkamme läheni loppuaan, enää oli edessä 300 km ajo Lissabonin lentoasemalle. Matka alkoi klo 8.30. Mikalle pidettiin autossa kiitospuhe. Toistakin matkanjohtajaa kiitettiin, kuin myös kuljettajaa. Matka oli hyvin järjestetty ja kaikki toimi. Näimme useimmille entuudestaan tuntematonta Portugalia.
Lounasravintolamme oli Lissabonin maailmannäyttelyn alueella. Tullessamme keskipäivän aikaan ravintolaan kuulimme, että Portugalissa, Espanjassa, Andorrassa ja osassa Ranskaa oli tapahtunut totaalinen sähkökatko. Ravintolan kalamössö ja naudanviipaleet olivat haaleita. WC:t olivat pimeitä, joissa kynttilät ja kännykät hoitivat valaistuksen.
Kävelimme syönnin jälkeen jonkin matkan päässä parkkipaikalla odottavaan bussiimme. Liikennevalot eivät toimineet. Ylitimme kadut helposti, sillä autot joutuivat antamaan tilaa kävelijöille. Jalankulkijoita oli paljon. Metro ei toiminut.
Muutaman kilometrin bussimatka lentoasemalle kesti kauan ja liikenne seisoi. Jalankulkijat olivat autoja nopeampia. Vastaamme käveli ihmisiä vetäen matkalaukkujaan. Lentokentälle johtava tie oli liikenneympyrän jälkeen suljettu. Kuski selitti tilanteen poliisille, joka salli bussimme ajaa terminaalille.
Nousimme bussista klo 15 aikoihin ja kiitimme Mikaa, joka alkoi odottaa seuraavaa ryhmää Suomesta. Ryhmä saapuu samalla koneella, jolla me olemme lähdössä. Lentomme lähtöaika oli 16.35. Mutta mitä ihmettä? Terminaali 1:n edessä seisoi sadoittain ihmisiä eikä kukaan päässyt sisään. Jokaisella ovella oli poliisi estämässä sisäänpääsyn. Mitään kuulutuksia tai tiedotusta ei kuulunut.
Seisoimme ihmismassassa tai istuskelimme laukkujemme päällä ja betonireunuksella yli viisi tuntia koko joukko. Sinä aikana selvisi, että koneemme oli laskeutunut Portoon ja palannut sieltä tyhjänä takaisin Helsinkiin. Lentomme Suomeen oli siis peruttu. Joku sai Finnairilta tiedon, että hänen paluunsa oli reititetty tapahtuvaksi 1.5. Terminaalin ovat avataan kuulemma klo 22. Joku vanhus sai luvan käydä vessassa. Yksi nainen pyörtyi ihmismassassa ja ambulanssi tuli paikalle. Osa porukastamme lähti omille teilleen. Edes takseja ei päästetty lentoaseman alueelle. Netti ei toiminut eikä WhatsApp, ei liioin puhelimet eikä sähköposti. Vain tekstiviesti pelasi. Olimme odotelleet jo viisi tuntia kun lähdimme vaimon kanssa pois. Päivä oli onneksi ollut aurinkoinen ja lämmin.
Lähdin siis vaimon kanssa klo 20.20 kävelemään kauempana olevan liikenneympyrän luona ollutta tiesulkua kohti siinä toivossa, että löydämme sieltä taksin keskustaan. Niin kävikin ja saimme käsipystykyydin Restauradores-aukiolle illan hämärtyessä. Katuvalot eivät loistaneet eivätkä liikennevalot toimineet. Kävellessämme tuttuun Hotel Residencial Florecenteeen näimme ihmisten istuvan ravintoloiden pimeillä ulkoterasseilla.
Florecentessä ei ollut tilaa. Sieltä neuvottiin Restauradores-aukion toiselle puolelle Aparthotel Edeniin. Samalla sähköt palasivat ja valot syttyivät. Ihmiset hurrasivat. Kävelimme Edeniin, mutta sama juttu sielläkin. Hotelli oli täynnä. Meitä neuvottiin menemään Avenida Liberdaden alkupäässä olevaan Bessa-Hoteliin, jossa meitä onnisti. Oli tullut juuri peruutus ja yksi huone oli vapaana. Otimme sen.
Nautimme onnellisina iltapitsan aiemmin pimeänä näkemässämme ravintolassa. Sen terassi oli täynnä ja jonottajia oli paljon. Menimme sisäpöytään.
TIISTAI 29.4 - PERJANTAI 2.5.2025 COSTA DA CAPARICA JA LISSABON
Nautimme Bessa-Hotelissa hienon aamiaisen kuohuviineineen, jonka jälkeen kävelimme pienen aamukävelyn Rossio-aukiolle. Sitten saimme ilahduttavan tiedon, että tutuillamme oli tyhjillään oleva asunto Costa da Caparicassa 20 km päässä Lissabonin keskustasta. Menimme sinne ja vietimme kolme rantalomapäivää odotellen paluulentoamme. Nautimme Vappulounaan Lissabonin Restauradores-aukiolla Ravintola Pinoquiossa.
Lisätietoa: Kuulimme, että lentoaseman ovet avattiin maanantaina klo 21 aikoihin, jolloin myös taksit päästettiin terminaalialueelle. Osa porukastamme lähti taksilla Estoriliin, osa meni Lissabonissa toiseen hotelliin ja osa jäi yöksi lentoaseman penkeille. Lentoaseman kahviloissa kävi vain käteinen. Joku oli jo alunperin suunnitellut viettävänsä matkan jälkeen muutaman lisäpäivän Lissabonissa.
KOTIMATKA
Lensimme Lissabonista Helsinkiin Finnairilla perjantaina 2.5.2025. Lennolla ei ollut mitään myyntiä. Ainoa tarjottava kaikille matkustajille oli vesi ja mustikkamehu. Kapteeni ja lentoemäntä hakivat vesipulloja koneeseen Lissabonin lentoaseman kahvilasta. Omat eväspalat maistuivat. Mustikkamehu loppui ennen Helsinkiä. Samana päivänä Finnair oli peruuttanut 140 lentoa.
Tulimme kotiin keskiyöllä ja painuimme onnellisina omiin pehkuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti