AUTOLOMA KREIKASSA 3-8.9.2010
(Ajokartta jutun lopussa)
Lensin vaimon kanssa 3.9.2010 Blue 1:n aamulennolla Helsingistä Kööpenhaminaan ja sieltä SAS:lla Ateenaan. Eine ja Jorgos olivat meitä lentoasemalla vastassa samoin kuin autovuokraamon mies Nissan Noten kanssa. Ajoimme peräkkäin kyläpaikkaamme Porto Raftiin. Isäntäväkemme lähti Ateenaan valmistelemaan häitä, me jäimme kahdestamme heidän kesäasunnolleen
Kyläpaikan parvekkeelta oli mitä mainioimmat maisemat merelle. Kävimme ajelulla Vravronan raunioilla ja Rafinassa.
Tällä matkalla oli kaksi tarkoitusta: Hääjuhlat sekä automatka maaseudulle. Ensin oli vuorossa häät, ystäväpariskunnan tytär oli menossa seuraavana päivänä naimisiin.
Hääkirkko Agios Sostis on Ateenan keskustassa. Se täyttyi viimeistä sijaa myöten. Ensin nuoripari meni kihloihin ja heti perään naimisiin. Pappeja oli kaksi. Hääparin vieressä alttarilla oli molempien vanhemmat, sisarukset, best man ja kaaso. Seremonia kesti tunnin. Riisiä ei saanut heittää sisällä, vaan vasta ulkorappusilla.
Hääjuhlat olivat 30 km päässä Varkizan Do it-ravintolassa, minne saapuivat kirkosta samat 300 ihmistä. Hääpari lehahti täyteen juhlasaliin rannan puoleisesta ovesta soihtujen valossa kuin suoraan merestä.
Juhlat olivat hienot ja ruokaa riitti. Juhlaväki oli sijoitettu 30:een kymmenen hengen pyöreään pöytään. Meidän pöydässämme puhuttiin suomea, väki oli kreikan suomalaista. Tanssi kesti kauan, minäkin opettelin zorbaksen askeleita. Olimme tulleet naapurin Stavrosin kyydissä häihin ja hänen kyydissään pääsimme aamuyöllä takaisin Porto Raftiin.
Seuraavana päivänä menimme ruokailemaan Porto Raftin Taverna Makariokseen. Meitä oli kuusi henkeä: Eine, Jorgos, Stavros vaimoineen ja me. Omistaja ei ollut paikalla, heille oli viikko sitten syntynyt tyttövauva. Annoin tarjoilijalle Olavinlinnaa esittävän seinälautasen. Olin saanut kaksi vuotta sitten samasta tavernasta lautasen, johon oli kuvattu Naxoksen suuri, antiikinaikainen portti. Tämä oli vastalahja. Tarjoilija ripusti lautasen seinälle ja soitti omistajalle, joka ilahtui kovasti. Hän tarjosi puhelimitse pöytäseurueellemme talon antimia. Olin ostanut lautasen kesällä Savonlinnan torilta. Naxos-lautanen on mökkimme seinällä Jäppilässä. Nautimme tavernassa muikun tapaisia kaloja, kalamarea, salaattia, ranskalaisia, fried zuchinia ja vadillisen isoja kaloja. Lisänä oli vettä ja viiniä.
Lähdimme liikenteeseen ja ajoimme Markopoulon kautta Korintiin. Olimme ajatelleet ylittää Korintin kanavan sen keskipaikkeilla olevaa siltaa pitkin, mutta emme löytäneet sitä. Ajauduimme kanavan länsipäähän Loutrakiin. Loutrakista pääsimme kanavan toiselle puolelle avattavaa ponttoonisiltaa pitkin. Ajoimme Uuden Korontin kautta Vanhaan Korintiin eksyen välillä kaupunkien sokkeloisten katujen sekamelskaan. Tieviitta näytti vuoren päälle ja siinä luki Ancient Corinthos. Mennään sitten sinnekin, että tulevat kaikki Korintit nähtyä.
Ajoimme mutkittelevaa tietä ylös puuttomaan, kallioiseen vuoristoon. Tie loppui kivisen linnoituksen juurelle. Paikka on muinainen Korintin Akropolis. Kävelimme kiviportin läpi linnoituksen aukeisiin sisäosiin, jossa hääri arkeologeja kaivaustensa kimpussa. Kävin yksin vielä korkeammalla, kunnes lähdimme pois. Poikkesimme Vanhan Korintin historiallisella alueella, joka on kuin pieni Forum Romanum. Kirkon pihan pilarissa olivat Apostoli Paavalin sanat uskosta, toivosta ja rakkaudesta. "Mutta suurin niistä on rakkaus."
Ajoimme länteen pikkutietä pitkin Korintinlahden etelärantaa seuraten: Korinti-Kiato-Xilokastro-Pitsa-Derveni-Egio-Patra. Koko 100 km:n ranta on täynnä pikkukyliä toinen toisensa perään. Emme menneet ollenkaan vaaralliselle päätielle.
Saavuimme Patraan, jonka erikoisuus on aivan kaupungin keskustassa kiinni oleva satama. Satama on Pireuksen jälkeen Kreikan toiseksi suurin. Kurvailimme kylillä ja jatkoimme matkaa.
Ylitimme Korintinlahden isoa ja komeaa siltaa pitkin Riosta Antirrioon ja ajoimme kohti itää aikomuksena ehtiä ennen pimeän tuloa etsimään majapaikkaa Arahovasta. Matkalla kiepsautimme Galaxidin kautta, josta pidimme heti. Se oli ihastuttava pikkukaupunki Korintinlahden pohjoisrannalla. Ehdotin yöpymistä siellä, mutta minulle huomautettiin, että pidetään kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta. Menemme Arahovaan, kuten oli sovittu!
Ennen Arahovaa poliisi pysäytti meidät. Rutiinitarkastus, maassa on paljon luvattomia siirtolaisia, joita etsitään. Ja eteenpäin, tie oli hyvää ja leveää asfalttibaanaa kauniissa, mäkisessä maisemassa. Nautimme Delfoin kallionreunakahvilassa välikahvit ja näimme Tholosin pylväät. Saavuimme Arahovaan hämärikköön iltakahdeksalta. Aloimme etsiä yösijaa.
Pysäköimme keskustaan läpikulkutien varteen. Näimme kyltin ja nuolen, joka osoitti alppityyliseen Pension Mariaan. Siellä oli kolme huonetta vapaana, joista otimme kaksi. Hienoa, että onnistuimme niin nopeasti. Nautimme illallisen läheisessä tavernassa. Arahova on Kreikan talviurheilukeskus, nyt oli hiljaista. Parnassos-vuori kohoaa kaupungin takana, korkeus 2457 m.
Ajoimme aamiaisen jälkeen Parnassos-vuorelle Ski Center-kylttien opastamina. Metsät loppuivat, tulimme puuttomalle ylätasangolle, jossa oli tummista kivitaloista rakennettu alppikylä. Arvelimme, että talot näyttävät paremmilta talvella valkoista hankea vasten. Jatkoimme idyllisen Eptalofos-kylän kautta Lamiaan päin. Teiden varsilla oli kolmemetriset lumikepit. Metsä oli kuusimetsää, tie serpentiiniä, talot alppitaloja.
Ajoimme Lamian ohi Glyfan satamaan, josta lähti autolautta Evian saarelle saman tien. Oli keskipäivä. Merimatka Agiokampokseen kesti 40 minuuttia. Aurinko paistoi ja lämpötila oli +30 astetta.
Evialla ajoimme Isitean kaupunkiin kahville ja siitä pohjoisrannikkoa seuraten mäkien päällä itään päin. Koska kaikkia uitatti, ajoimme alas Kutsuprin rantaan. Uiskentelimme autiolla sorarannalla, edessämme merellä näkyivät saaret nimiltään Skiatos, Skopelos ja Alonissos. Rannassa oli postilaatikon kokoinen minikirkko kynttilöineen.
Uitua ajoimme mutkaista tietä pinjametsässä Halkidaan päin. Männyistä otettiin pihkaa samalla tavalla, kuin koivuista mahlaa Suomessa. Pihka antaa retsinaan taivaallisen maun. Puiden kyljissä olivat letkut ja purnukat. Korkeilla paikoilla oli palovartijoita jakkaroillaan auringonvarjojensa alla. Metsäpalot ovat Kreikassa riesa. Halkidan kaupunki näkyi komeasti ylhäältä vuorilta.
Menimme Halkidaan syömään. Ravintolat olivat keskittyneet sillan viereen vesistön varteen. Ravintoloita oli kymmeniä vieri vieressä. Niistä rouvat valitsivat kreikkalaisen tavernan. Nautimme salaattia, kalamarea, oktobusia, isoa kalaa, pientä kalaa, vettä. Virrassa ui satoja isoja meduusoja. Lähdimme illan pimentyessä ajamaan Ateenaan johtavaa tietä.
Ennen Ateenaa olisi pitänyt kääntyä liittymästä Markopouloon päin, mutta ajoin suoraan ja olimme tuossa tuokiossa eksyksissä Ateenan esikaupungeissa. Kurvailimme sinne, tänne ja kysyimme neuvoa ihmisiltä. Tienviitat johtivat jonnekin, lopulta ei mihinkään. Ateena on iso kaupunki, sen sain kokea. Eine soitti Jorgokselle ja kysyi neuvoa. Lopulta näimme kyltit, jotka ohjasivat Markopouloon ja lentoasemalle. Se oli suuntamme, Porto Rafti on lähellä kenttää. Saavuimme perille iltakymmeneltä. Seikkaillessa meni tunti. Aivan samoin kävi minulle myös kaksi vuotta sitten.
Seuraavana aamuna lähdimme naapurimies Stavroksen veneellä autiolle rannalle uimaan. Astuin veneentyönnössä vedenalaiseen monttuun sillä seurauksella, että upposin vyötäröä myöten kuoppaan ja taskussani ollut kamera kastui ja kävi toimimattomaksi. Sain myöhemmin vakuutuksesta korvauksen.
Kävimme lähtölounaalla Porto Raftin Taverna Oinomafeipelonissa. Eine kertoi paikan isännälle minun olevan suomalainen pankkiiri ja lähes ministeri. Omistaja tuli saattamaan meidät jalkakäytävälle asti, pyysi käymään uudestaan ja toivotti hyvää kotimatkaa.
Luovutin Nissanin Ateenan lentokentällä autovuokraamo Cosmokselle, ajoimme sillä 800 km. Eine ja Jorgos tulivat meitä kentälle saattamaan. Lensimme SAS:n yölennolla Helsinkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti