JOULUMATKA MADRIDIIN 23-27.12.2010
Joulusta oli tulossa sikäli erilainen, että perheemme ei voinut viettää sitä kokonaisuudessaan yhdessä. Vanhempi poikamme oli tulossa isäksi tammikuussa, joten hän lähti vaimonsa kanssa jouluksi maaseudulle vaimon vanhempien luo. Seuraava matka anoppilaan olisi vasta kaukana tulevaisuudessa. Siispä lähdimme nuoremman poikamme kanssa jouluksi Madridiin, jossa kukaan meistä ei ole aikaisemmin käynyt. Varasimme matkan E-Bookersilta.
TORSTAI 23.12.2010
Helsingissä oli 75 cm lunta, kun lähdimme bussilla 615 Rautatientorilta Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Pakkasta oli 19 astetta. Tapasimme pojan lentoasemalla, hänellä oli juuri ollut kahdet kokeet lentokoulun Avia Collegessä lentoaseman lähellä.
Oli jo hämärää klo 15 istuessamme toisen kerroksen Delissä. Finnair oli pyytänyt ihmisiä tulemaan ajoissa, sillä turvatarkastuksissa oli ruuhkaa. Passeja ei kyselty, sillä meillä oli EU:n sisäinen lento.
Finnairin suora lento Madridiin lähti klo 17.20. Lento kesti 4 tuntia ja 20 minuuttia. Koko ajan oli pimeää. Poika istui ohjaamossa nousun ja laskun aikana. Lueskelin Finnairin Blue Wings-lehdestä, mitä Leonardo da Vinci oli sanonut: "That is not richness, which may be lost". Koneemme oli Airbus A 321 ja se oli aivan täysi. Lennon aikana tarjoiltiin sämpylä ja kylmät annokset lihapullia perunasalaatilla. Finnairin laivastossa oli 63 lentokonetta.
Madridin lämpötila oli +6 astetta, kun laskeuduimme. Hurautimme taksilla hotelliimme Best Western Carlos V:een Madridin keskustaan. Kamat huoneeseen ja kylille.
Kävelimme Calle Preciados-kävelykatua pitkin Puerto del Solille, joka on Madridin pääaukio. Siitä vähän eteenpäin ja löysimme Calle Ventura Vega-kadun varrelta ravintola La Cabana Argentinan. Olimme varanneet sieltä ennalta pöydän. Viereisessä pöydässä istui neljän sukupolven perhe. Vauva nukkui vaunuissa ja isovaaria kohdeltiin kuin kunniavierasta. Haaveilin samanlaisesta kohtelusta joskus tulevaisuudessa.
Lähtiessämme ravintolasta keskiyöllä, olivat kadut täynnä ihmisiä. Jouluvaloja tuikki kauppojen ikkunoista, muuten Joulua ei paljon näkynyt. Poikkesimme katubaariin kahdelle oluelle ja sangrialle. Lasku teki saman verran, kuin Helsingin lentoasemalla yksi olut eli 7,50 euroa. Lämpötila laski pakkaselle.
Puerto del Solilla oli korkea, metallinen joulukuusi, jonka sisälle saattoi mennä. Kuusi oli täynnä vaihtuvia vihreitä, sinisiä ja punaisia valoja. Kävelimme hotelliin.
Huoneemme oli kävelykadulle päin. Kämpän ikkunoissa oli vain yksinkertaiset lasit ja parvekkeen ovesta veti. Käärimme kynnyksen eteen lattialle huovan rullalle.
Buonos dias! Yöllä kuului kadulta meteliä. Parvekkeen ovesta veti niin, että verhot heiluivat. Huoneen ainoa pieni patteri oli täysillä. Kämppä oli kylmä, oli hallayö. Katselimme pojan läppäriltä Yle Areenasta suoraa lähetystä joulurauhan julistuksesta Suomen Turussa. Sitten lähdimme ulos.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli tyyntä. Oli jo pari plus-astetta. Puerta del Sol oli täynnä ihmisiä. Aukiota sivuavan kadun toisella puolella oli Espanjan nolla-piste, josta mitataan etäisyydet maan muihin kaupunkeihin. Torin laidalla oli myös karhu-patsas, joka söi matalasta puusta jotain.
Kävelimme Plaza Santa Analle. Aukion yksi laita oli täynnä pieniä ravintoloita, toisella laidalla oli Nokian tapahtumateltta. Katutason alapuolella oli kala- ja lihahalli. Myynnissä oli kinkkuja ja kokonaisia sianpäitä. Kaduilla oli kerjäläisiä.
Kysyimme neuvoa taidemuseo Reina Sofiasta. Vanhahko madridilaisrouva otti minua hihasta kiinni ja näytti alamäkeen päin sanoen: Näetkö nuo lasiset tornit suuren talon kyljessä? Se on Reina Sofia.
Halusimme mennä Reina Sofiaan, koska siellä on Pablo Picasson maalaus "Guernica". Museon ovet olivat kuitenkin lukossa ja paikka oli kiinni. Se olisi auki vasta sunnuntaina. No tullaan silloin takaisin.
Kadun toisella puolella oli vanha, teräksestä tehty asemarakennus. Sen sisällä oli kasvitieteellinen puutarha ja kilpikonnalampi. Uusi asemarakennus oli vanhan aseman jatkeena.
Jatkoimme kävelemällä puistokatua pitkin kohti taidemuseo Pradoa, joka oli juuri menossa kiinni. Voi harmi. Pradon vieressä oli hotelli Ritz ja liikenneympyrässä Neptun-suihkulähde. Mäessä oli kongressipalatsi leijonapatsaineen.
Tulimme takaisin Puerto del Solille. Teimme ympyrälenkin ja tunsimme jo kaupungin keskustaa. Eipä hullumpaa. Calle Major-katu oli myös täynnä ihmisiä. Se oli ostoskatu. Päivä lämpeni mukavasti. Varjossa oli +5 astetta, mutta auringossa jopa +15 astetta.
Näimme lasiseinäisen kauppahallin Mercado San Miguelin. Se oli niin täynnä ihmisiä, että meidän täytyi valita sellainen oviaukko, josta edes jotenkin pystyimme tunkeutumaan sisään. Kesti oman aikansa, ennen kuin aloimme ymmärtää jotain paikan systeemistä. Minä jäin pitämään yhtä seisomapaikkaa täpötäyden pöydän kulmalta, kun vaimo ja poika menivät jonottamaan tapaksia tiskiltä. Ympärilläni velloi ihmismassa, mutta väki käyttäytyi sivistyneesti ja rauhallisesti. Kukaan ei etuillut eikä töninyt.
Vähitellen tilamme suureni niin, että pystyimme nauttimaan tapaksemme ja viinimme istuen omilla korkeilla jakkaroillamme pöydän ääressä. Kaikki ihmiset olivat paikallisia, samassa pöydässä ruokaili mm. suuri sukuseurue. Ihmisillä oli päällään ulkovaatteet.
Poistuimme mercadosta ja kävelimme Plaza Majorille, joka oli umpitori talojen keskellä. Iso joulukuusi maksoi 20 euroa ja pieni kympin. Tori muistutti Rooman Campo di Fioria. Kotimatkalla poikkesimme Corte del Inglesiin jouluostoksille. Vaimo osti pelikortit ja minä rihkamaa.
Avasimme hotellihuoneessa TV:n, josta näimme Suomen Joulupukin lähtevän Korvatunturilta maailmalle. Mekin jaoimme joululahjoja toisillemme. Otin kuvia parvekkeeltamme. Viistosti allamme oli satoja ihmisiä seuraamassa Corte del Inglesin järjestämää jouluista ulkoilmatapahtumaa.
Pukeuduimme parhaisiimme ja lähdimme jouluaterialle pienen kävelymatkan päähän. Olin varannut jouluaaton juhlaillallisen Plaza Santo Domingolta ravintola BW Santo Domingosta klo 20.00.
Ruokasali oli pelkistetyn upea. Haimme noutopöydästä jouluherkkuja mahat täyteen. Kinkkua oli tarjolla, mutta ei laatikoita. Yhdessä pöydässä istui Kauko-Idän seurue toppatakit päällä. Toisessa pöydässä istui varakas nuoripari ja sen vieressä pitkässä pöydässä varakas espanjalainen suku. Ravintola täyttyi. Mekin olimme arvokkaasti omassa pöydässämme. Sinä iltana Madridin ravintolat olivat lähes poikkeuksetta kiinni, vain muutamat tilausravintolat olivat auki. Poistuimme klo 23.00 Madridin kylmään yöhön.
Espanjassa Joulu keskittyy ennen kaikkea Loppiaiseen, jolloin Itämaan tietäjät toivat Jeesus-lapselle lahjoja. Vuoden kirkollinen pääjuhla on Pääsiäinen.
Suorimme aamiaisen jälkeen kylille. Kävelimme aamuauringossa Ritzin ohi Parque del Retiro-puistoon, jossa oli useiden espanjalaisten kuuluisuuksien patsaita 1700- ja 1800-luvuilta. Nimet olivat meille tuntemattomia. Puiston keskellä oli lampi, jonka laiturissa oli 50 soutuvenettä vuokrattavina. Ilmassa oli kevään tuntua.
Kävelimme keskustassa ja vanhankaupungin alueella tuntitolkulla. Kaupunki oli siisti ja vauraan oloinen tyylikkäine kerrostaloineen ja puineen. Varasimme illaksi pöydän ravintola Camarillasta.
Päikkäreiden jälkeen lähdimme ulos. Kävelimme ennenkulkemattomia katuja pitkin ravintolaamme Cava Baja-kadulle ilman karttaa. Asetuimme ravintolan baaritiskille klo 21.00. Ravintolan puoli oli vielä tyhjä. Saimme valita mieleisemme pöydän. Yhtäkkiä heti yhdeksän jälkeen ravintola olikin aivan täysi. Kun meillä aletaan katsoa urheiluruutua, täällä mennään ulos.
Nautimme alkupalaksi mozarella-piirakkat. Pääruokana oli miehillä lihaköntsäke ja vaimolla tunafile. Punaviini sisältyi hintaan. Jälkiruokana olivat suklaat, jätskit, sacherit ja kuoharit. Tarjoilijatyttö tiesi Suomesta saunan ja joulupukin. Kotimatkalla bongasimme Heminwayn ravintolan, jonka nimi oli Botin.
Poikkesimme vielä sangrialle Mercado San Migueliin. Oli tulossa taas pakkasyö. Hipsimme kotiin oikotietä pitkin.
Huone-TV:mme soitti Sibeliusta. Lähdimme aamiaisen jälkeen kaupungille. Aurinko paistoi ja lämpötila oli -5 astetta. Painoin Bulembu-hattuni korville, kaupunki ei ollut vielä herännyt. Olimme menossa Reina Sofiaan, joka oli sunnuntaisin maksuton.
Nousimme museon ulkoseiniin rakennetuilla lasihisseillä ylimpään kerrokseen, josta kävelimme pikkuhiljaa alaspäin. Hallissa numero 206 oli Pablo Picasson kubistinen maalaus "Guernica", jonka mitat olivat 349 cm X 776 cm. Se oli seinällään yksin.
Teos esitti Pohjois-Espanjan Baskimaassa olevan Guernican kylän kärsimyksiä Espanjan sisällissodassa 1937, kun Natsi-Saksa oli pommittanut sitä. Pommitus oli kaikkien aikojen tuhoisin siihen mennessä, kuolleita 1700.
Picasso oli tehnyt teoksen Pariisin maailmannäyttelyyn 1937. Sieltä se siirrettiin New Yorkin MoMaan vuonna 1939. Reina Sofiaan teos saatiin vuonna 1981.
Ihmisiä ei päästetty kolmea metriä lähemmäs maalausta. Kuvia sai ottaa ilman salamaa. Katselijoita oli paljon. Museossa oli muitakin Picassoja sekä useita Salvador Daleja. Jalat väsyivät, joten painuimme kaupungille kahville.
Kävelimme Gran Viaa pitkin ja pysähdyimme Espanjan Pankin edustan penkille istumaan ja katsomaan viestejä. Helsingissä oli lumimyrsky ja ihmisiä kehotettiin pysymään kodeissaan eikä lähtemään autolla liikenteeseen.
Puerto del Sol oli täynnä ihmisiä, kävelykatumme Preciados oli myös tulvillaan. Painuimme hotellihuoneeseemme. Poika näytti läppäriltään Mersun uuden mainoksen. Siinä Mika Häkkinen ja Franz Beckenbauer ajelivat kulmikkailla ja vanhan näköisillä maasto-Mersuillaan hitaasti talvisilla vuoristoteillä. Takana tullut Michael Schuhmacher ei päässyt urheilu-Mersullaan näistä ohi. Schumi turhautui ratissa ja moitti tientukkoja sunnuntai-autoilijoiksi ja eläkeläisiksi.
Lähtiessämme illalla ulos meidän piti kiertää ihmismassan takia Corte Del Inglesin joulushow. Kävelimme Mercado san Miguelille jo kolmatta kertaa. Nautimme sangriat ja tapakset, kauppahalli ei ollut niin täysi kuin edellisenä päivänä. Saimme oman pöydän, jossa viivyimme tunnin.
Näimme kotimatkalla kinkkumyymälän, jossa oli ravintola ja pitkä baaritiski. Kaikki tilattavat tuotteet maksoivat euron: Lasi punaviiniä, pieni pullo olutta, erilaiset sämpylät, kahvikuppi, limonaadi, vesi. Ostimme kotiinviemisiksi kilon ilmakuivattua kinkkua omaan joulupöytään.
Lähdimme heti aamiaisen jälkeen taksilla lentoasemalle. Aurinko teki nousuaan ja sen säteet valaisivat kauniisti lumiset, kaukaiset vuoret.
Koneemme Finnairin Airbus A 320 oli tullut Madridiin jo edellisenä iltana ja oli valmiina lähtöön klo 07.20. Saimme heti jäänestoainesuihkut.
Finski tarjosi maksutta sämpylät, kahvit, mehut ja limpsat. Enemmistö matkustajista oli kiinalaisia. Useimmilla oli hengityssuojat.
Lento kesti 3 tuntia ja 50 minuuttia. Helsingissä oli pakkasta 8 astetta.
Matkustimme lentoasemalta bussilla 615 Hakaniemeen, josta poika lähti ratikalla 1A Krunaan ja me vaimon kanssa 3B:llä Tehtaankadulle. Lunta oli tullut lisää ja sitä oli 80 cm. Kaupunki näytti nuhjuiselta. Talot olivat likaisempia, kuin Madridissa. Kuulimme uutisista, että Lontoossa, Pariisissa ja Brysselissä lentoliikenne oli pysähdyksissä runsaan lumentulon johdosta. Hola!
Espanjassa oli parhaillaan voimassa sotatilalaki, joka pitää ylipalkatut lennonjohtajat työssä. He lakkoilivat syksyllä, jolloin lentoliikenne oli siellä täysin pysähdyksissä.
Espanjaan tuli 1.1.2011 voimaan maailman tiukin tupakkalaki, joka kielsi tupakoinnin ravintoloiden lisäksi mm. leikkipuistoissa. Matkamme aikana ravintoloissa poltettiin yleisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti