LENINGRAD 1981 JA KOLME PIETARIN MATKAA VUOSINA 2007, 2010 JA 2013
LENINGRAD 1981
Lähdin Joken kanssa Lomamatkojen seuramatkalle Leningradiin. Pitkän viikonlopun matkaan sisältyivät junamatkat Helsingistä, majoitus Hotel Europeiskajassa, ateriat sekä käynnit Iisakin kirkossa ja sirkuksessa.
Juna lähti Helsingin rautatieasemalta torstaina 12.3.1981 klo 12.00. Vaununosastoomme istuutui lisäksemme kaksi ilmajokelaista miestä, jotka olivat lähteneet reissuun Seinäjoelta jo aamuviideltä. Heidän kanssaan matka joutui leppoisasti jutustellen. Toinen mies oli maanviljelijä ja toinen kauppias.
Tulopäivänä oli kiertoajelu kaupungilla ja käynti Iisakin kirkossa. Kirkon erikoisuutena oli 100 metriä korkeasta kupolista roikkuva vaijeri, jonka alapäässä oli metallimötikkä. Kirkkosalin lattialla oli laaja, ympyrän muotoinen kehä, johon oli asetettu puinen, parinkymmenen sentin korkuinen keila. Kun mötikkä laitettiin heilumaan, se kaatoi jonkin ajan kuluttua keilan. Esimerkki osoitti maapallon pyörimisen. Kehä liikkui maapallon pyörimisen mukaan, mutta heiluri ei noudattanut maapallon pyörimistä, vaan jatkoi edestakaista heilumistaan avaruuden mukaan. Kävimme Eremitaasin taidemuseossa. Ilta meni Sadkossa.
Hotel Europeiskaja oli suomalaisten seuramatkojen yleisesti käyttämä hotelli, jossa olin jo 1970-luvulla yöpynyt useasti. Sen ylimmässä kerroksessa oli ravintolasali, jossa oli upeasti maalattu lasikatto. Ruokaillessamme juhlimme seurueeseemme kuuluvaa miestä, joka täytti 60 vuotta. Seuraavana aamuna hänen kaverinsa kertoi, että olo oli kuin osuuskaupan hoitajalla. No sinähän olet osuuskaupan hoitaja, vitsailimme hänelle. Hotellissa oli myös suomalaisten hyvin tuntema baari. Kerrospalvelijoilla oli nukkumistaan varten laverit kerrostensa päädyissä.
Halusimme Joken kanssa tutustua kaupunkiin omin päin. Menimme aamulla lähimmälle metroasemalle Nevski Prospektille. Ihmettelimme pitkiä rullaportaita syvälle Nevajoen alle ja ihastelimme metroaseman upeaa tyyliä. Hyppäsimme ensimmäiseen metrojunaan, jolla matkustimme vartin verran johonkin suuntaan. Poistuimme metrosta ja nousimme maan pinnalle. Olimme tarkoituksellisesti totaalisen eksyksissä eikä karttaa ollut mukana. Olimme menneet vain jonnekin päin ja nyt olisi tarkoitus kävellä kaupungin katuja pitkin Eremitaasille.
Aloimme kysellä ihmisiltä, missä päin Eremitaasi oli. Meitä opastettiin ja kerrottiin mihin suuntaan milloinkin pitää mennä. Ymmärsimme venäjänkieliset sanat ljeva, prava, beriot ja spasiba. Vasemmalle, oikealle, suoraan ja kiitos. Niillä pärjättiin ja matka eteni. Välillä meitä saatettiin seuraavaan kadunkulmaan asti ja näytettiin seikkaperäisten selostusten kera oikea suunta. Ihmiset olivat ystävällisiä, kaikki halusivat auttaa.
Lopulta saavuimme perille ja seisoimme Eremitaasin taidemuseon edessä. Ennen kuin astuimme sisälle museoon, tuli luoksemme kaksi poikaa. He kysyivät voisimmeko auttaa heitä. Heillä oli lapulle kirjoitettuna kymmenen kirjan nimet ja kirjojen hinnat. Voitteko käydä ostamassa kirjat? Lupasimme käydä. Saimme listan ja rahat.
Kävelimme läheiseen kirja-Berjozkaan ja annoimme myyjälle lapun. Hän keräsi kirjat hyllyistä ja toi ne meille. Anoimme myyjälle tasarahan. Raha oli jotain länsirahaa.
Pojat olivat onnellisia, kun saivat kirjansa. Joukossa oli Soltzhenitsyn tuotantoa ja muutakin kirjallisuutta, jota myytiin vain ulkomaalaisille. Miten voimme korvata tämän teille, he kysyivät. Viekää meidät saunaan, vastasimme, nythän on lauantai. No hyvä, sehän sopii, vastasivat pojat, tapaamme illansuussa tässä samassa paikassa kirjakaupan edessä ja viemme teidät saunaan.
Meillä oli ennen saunaa matkaohjelman mukainen sirkus, jonne menimme hotellilta tilausbussilla. Ajomatka ei ollut pitkä. Sirkusmaneesissa oli ympyrän muotoinen areena, jossa tapahtuivat esiintymiset. Puoliympyrän muotoinen katsomo kiersi areenaa. Useimmissa numeroissa oli mukana joku eläin. Mieleeni jäi varsinkin hevosesitys. Kasakka kiersi hevosen selässä seisten maneesia ympäri. Hevosen juostessa täyttä ravia heitti kasakka karvahattunsa korkealle ilmaan kieppumaan. Kun hän oli kiertänyt ratsun selässä puoli kierrosta, putosi puskin suoraan oikein päin kasakan päähän. Siitä tuli runsaat aploodit. Sirkuksen jälkeen olikin aika lähteä kylpemään.
Tapasimme kaverimme sovittuna aikana kirjakaupan edessä, josta kävelimme saunaan läheisen puistokadun varrelle. Molemmat pojat olivat nimeltään Aleksantereita, toinen oli kotoisin Krasnojarskista ja toinen Moskovasta. He olivat opiskelijoita, jotka asuivat opiskelija-asuntolassa Talvipalatsiaukion varrella.
Sauna oli yleinen sauna, jossa oli erikseen miesten puoli ja naisten puoli. Saimme tiskiltä valkoiset lakanat, jotka toimivat sekä pyyhkeinä että kietaisuviittoina hartioilla. Tilavassa pukuhuoneessa oli nahkaiset pitkät penkit. Musta-valkoinen TV näytti hiihtokisoja Holmenkollenilta. Kisoissa hiihti myös suomalaisia. Saunojilla oli eväinä savukalaa, jota he söivät sormin. Tunnelma oli kuin antiikin Roomassa. Jokaisella miehellä oli päällään hartioista nilkkoihin ylettyvä valkoinen, kehon ympärille kiedottu lakana.
Pesuhuone oli iso ja siellä oli lukuisia penkkejä ja suihkuja. Seinät olivat valkoista kaakelia. Löylyhuone oli suhteellisen pieni, jonne sopi kymmenkunta ukkoa. Mennessämme löylyyn tila oli melko täynnä, mutta sopu sijaa antaa kun vähän tiivistää. Miehet pitivät päissään villamyssyjä ja jaloissaan kumitossuja. Lauteet olivat polttavan kuumat. Kiuas oli sähkökiuas, jossa ei ollut yhtään kiveä, vain punaisina hehkuvat tulikuumat vastukset. Ei tule mitään, totesimme Joken kanssa. Pitäisi heittää kiukaalle vettä, mutta kun ei ollut kiulua eikä kauhaa.
Haimme pesuhuoneesta vesiämpärin ja pukuhuoneesta tuhkakupin. Aloimme nakata tuhkakupilla vettä kuumille vastuksille sillä seurauksella, että jonkin ajan kuluttua istuimme Joken kanssa lauteilla kaksistamme. Kaikki muut olivat lähteneet kuumuuden takia pois. Molemmat Aleksanterit olivat lattialla kyykyssä. He eivät halunneet kohteliaisuussyistä jättää meitä. Lopulta lähdimme jäähylle.
Puimme lakanat hartioillemme ja huomasimme toisen Aleksanterin pukeutuvan ulkovaatteisiin. Odottakaa hetki, tulen pian takaisin, hihkaisi hän ja poistui saunasta. Hän viipyi poissa aika kauan, mutta kun hän palasi, oli hänellä mukanaan Riihimäen lasipurkin kokoinen viiden litran lasipurnukka täynnä pivaa. Oli ollut pitkä jono olutkioskissa saunan vieressä, josta sai ostaa olutta myös mukaan. Niinpä nautimme kylmää pivaa ja juttelimme mukavia. Pojat pyysivät meitä illalla vierailulle opiskelijakämppäänsä, minne oli tulossa muitakin. Painuimme puhtaina poikina hetkeksi hotellille.
Ilta saapui. Olimme lähdössä Europaiskajalta kävellen kavereidemme luo. Näimme hotellin aulassa virkapukuisen autonkuljettajan ja mustan Volgan oven edessä. Kysyimme kyytiä Talvipalatsiaukiolle. Näytimme viiden markan seteliä, ja kuski nyökkäsi. Niin pääsimme valtion kyydillä kylään.
Aleksanterien kämpillä oli jo muita vieraita, kun soitimme summeria ja pääsimme sisään. He olivat säikähtäneet pahanpäiväisesti nähdessään kivijalan ikkunastaan mustan Volgan valojen osoittavan suoraan huoneeseensa ja meidän nousevan kyydistä. Olimmeko valtion virkamiehiä vai miliisejä vai mitä? Kun kerroimme kyydistämme he huokasivat helpotuksesta ja nauroivat tapaukselle.
Istuimme iltaa aikamme ja kun vieraat lähtivät kuka minnekin, yksi nuoripari jopa yli kolmen tunnin kotimaan lennolle Siperiaan, lähdimme mekin neljä viettämään lauantai-iltaa kaupungille. Pojat kertoivat hyvästä ravintolasta nimeltään Nevski Berega eli Nevan Varrella. Menemme sinne liftillä, he lisäsivät.
Kävelimme Iisakin kirkon viereen, jossa Krasnojarskin Aleksanteri hyppäsi keskelle katua ja pysäytti pakettiauton. Hän kertoi kuskille mihin olimme menossa. Kuski aukaisi kolmelle miehelle umpiauton takaoven, Aleksanteri itse kipusi ohjaamoon apumiehen paikalle. Auto oli jakeluauto, jossa oli ohjaamon takana pilkkopimeä, ikkunaton ja tyhjä umpikoppi. Kopissa oli niin pimeää, että silmät eivät siihen tottuneet, emmekä nähneet muuta kuin mustaa. Jokaisen oli pakko olla kyykyssä kopin kulmauksessa ja pidellä käsillä seinistä tasapainon takia, ettei kaatuisi likaiselle lattialle. Sitten auto pysähtyi ja ovi aukaistiin. Astuimme ulos.
Nevski Berega oli Hotel Leningradin lähellä. Astuimme ravintolaan, eteisessä oli tungokseen asti sisäänmenijöitä. Davai, davai huusivat Aleksanterit Jokelle ja minulle, jotka seurasimme heitä ruuhkan läpi. Onnistuimme löytämään vapaan pöydän. Paikka oli tanssiravintola, jossa oli elävää musiikkia. Paikat täyttyivät ja ravintola oli kohta aivan täysi. Näimme yhdessä pöydässä sotilaiden seurassa kauniin, nuoren naisen. Menin kysymään sotilailta lupaa tanssia tytön kanssa ja sain luvan. Tytöllä oli pikimusta tukka. Huulet ja kynnet olivat vihreät. Emme ymmärtäneet toistemme kieltä, mutta kun selvitin tanssin lomassa, että olen Suomesta, kertoi hän olevansa Sahalinin saarelta ja että hänen nimensä oli Vera. Saatoin hänet tanssin jälkeen sotilaiden pöytään ja kiitin myös heitä. Jokke ja Aleksanterit tanssittivat myös Veraa.
Lähdettyämme yöllä ravintolasta näimme bussin, joka oli juuri lopettanut vuoronsa Hotel Leningradin viereiselle päätepysäkille. Kuski kertoi, että bussi lähtee siitä suoraan varikolle, eikä ota enää matkustajia. Kun vilautimme viiden markan seteliä ja kerroimme, että haluaisimme kyydin Hotel Europeiskajalle, oli asia selvä. Pääsimme hotellille tyhjällä bussilla. Toinen Aleksanteri käveli hotellilta kämpilleen, mutta toinen tuli huoneeseemme ja nukkui yön Joken ja minun keskellä.
Aamulla Aleksanteri sanoi menevänsä vähäksi aikaa jonnekin, mutta palaavansa takaisin ennen kuin bussi lähtee viemään meitä seuramatkalaisia Suomen asemalle. Hän palasi tunnin kuluttua neljän Shampanskoje-pullon kanssa. Tässä on teille matkaevästä, hän sanoi. Hänen piti käydä nopeasti hakemassa opintotililtään ruplia, joilla osti meille eväät.
Kotimatkamme oli rattoisa, ja taisi siinä poksautellessa vaununkin lattia saada pärskeitä sen verran, että siitä tuli aika tahmea pinta kengänpohjille. Aleksanteri lähetti meille myöhemmin kortin, mutta seuraavaa ei tullut asunnonmuuton takia. Muistamme Aleksantereita suurella ystävyydellä.
PIETARI 2007
Olimme PaMaKe:n jäseninä seuramatkalla Pietarissa 5-7.10.2007. Lähdimme reissuun Helsingin Rautatientorin tilausajopysäkiltä perjantai-aamuna 5.10.2007 klo 8.00 Tuomisen Liikenteen tilausbussilla.
Ruokailimme menomatkalla Viipurin Pyöreässä tornissa. Majoituimme Pietarissa SOK:n Holiday Club-Hoteliin Vasilinsaarelle kolmeksi yöksi. Hotelli oli vielä hiukan keskeneräinen, ravintola ei ollut valmis, mutta vastaanotto ja huonepalvelut toimivat.
Kävimme ryhmän kanssa Jusupovin palatsissa ja osallistuimme vesibussiajelulle pitkin kanavia. Vierailimme Pavlovskissa. Kiersin omatoimisesti Pietari-Paavalin linnoitussaaren ympäri rantoja pitkin.
Ruplien muunto euroiksi tapahtui näin: Ota ruplamäärästä viimeinen numero pois. Jaa kolmella ja pienennä vähän.
PIETARI 2010
MATKA PIETARIIN JA NOVGORODIIN 27-31.5.2010
Seilasimme PaMaKe:n jäseninä ryhmämatkalla Helsingistä Pietariin St Peter Lines-varustamon ms Princess Marialla. Se oli juuri aloittanut säännölliset vuorot Helsingin ja Pietarin välillä. Laiva oli aikaisemmin ollut Siljan ms Finlandia, jonka sisaralus oli ms Silvia Regina. Upouudet Silja Serenade ja Silja Symphony korvasivat ne Helsingin ja Tukholman välisessä liikenteessä vuonna 1990.
Lähdimme Helsingin Olympiaterminaalista torstaina 27.5.2010 klo 19.00 ja saavuimme Pietariin Vasilin saarelle Morskajan satamaan seuraavana aamuna. Meitä oli vastassa suomalainen bussi. Viisumeita ei tarvittu, sillä matka kesti alle neljä vuorokautta.
Kävimme Nodgorodissa, jossa vietimme yhden yön. Vierailimme Novgorodin Kremlissä ja Ilmajärven rannalla olevassa luostarissa. Poikkesimme Pavlovskissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti