PORTUGLIN MATKA 21-28.9.2014. BACCHUKSEN DOURO
Lähdin vaimon kanssa ensimmäiselle Suomi-Portugali-yhdistyksen matkallemme Portugaliin. Kuulimme matkasta Martta-yhdistyksen kautta. Matka olisi viini- ja ruokamatka Porton ja Douro-joen seudulle. Myös Masi ja Irene innostuivat reissusta.
SUNNUNTAI 21.9.2014. MATKA PORTOON
Herätys oli klo 2.30. Lämpötila Helsingin Tehtaankadulla oli +15 astetta. Poikamme vei meidät Helsinki-Vantaan lentoaseman terminaalille 1 eli entiselle kotimaan terminaalille aamu-neljältä. TAPin lento Lissaboniin lähti 1t 15 min myöhässä klo 6.45. Kone oli Airbus A320. Nahkapenkit ja kunnon ruoka kahveineen sisältyivät hintaan. Lentomatka oli 3300 km.
Lissabonin lämpötila oli +24 astetta, kun astelimme lentoaseman tuloaulasta bussiin. Matka kohti Portoa alkoi klo 10.30 (Suomen aikaa klo 12.30). Bensiini maksoi 1.61 e/litra eli saman verran kuin Suomessa.
Pidimme lounastaukoa Mealhadan ravintolassa nimeltään Meta dos Leitoes. Menu oli tällainen: Antipasta, kasviskeitto, ylikypsä syöttöporsas, pannacotta ja espresso konjakkipontikalla.
Saavuimme Porton Hotel Trinidadeen viideltä. Teimme heti pienen kaupunkikävelyn rautatieasemalle, jonka jälkeen palasimme hotellille tervetuliaistilaisuuteen. Ryhmämme käsitti 36 henkeä. Joitakin ihmisiä liittyi seurueeseen vasta siinä vaiheessa.
Alkoi rankkasade, emme tehneetkään iltakävelyä. Hotellin viereinen jyrkkä katu oli muuttunut vuolaaksi virraksi. Lämpötila oli kuitenkin vielä +20 astetta.
Alitimme alkumatkasta useita siltoja. Douro oli leveä joki ja sen rannat olivat rehevät. Väylämerkit olivat pieniä, kelluvia laivoja. Aluksemme oli aivan täysi, ehkä 100 matkustajaa. Vieläkin satoi.
Ensimmäisen sulun nimi oli Edusa de Crestuma, korkeusero 14 metriä. Se oli elämäni ensimmäinen sulku. Livuimme kanjoniin, johon sopi toinenkin jokilaiva. Nousu ei kestänyt kauaa, kun edessämme ollut portti jo laskeutui veden alle. Matkamme jatkui leveällä väylällä eteenpäin. Vähän väliä vielä tihuutti. Joen varrella oli pikkukyliä.
Joki mutkitteli kumpuilevassa maastossa. Katselimme villapaidat päällä huuruisista ikkunoista maisemia.
Seuraavalla sululla oli vedenpinnan korkeusero 35 metriä! Oho! Laivamme meni varovasti hämärään kanjoniin ja se toinen laiva seurasi perässä. Useampaa laivaa sinne ei mahtunutkaan. Portti kiinni ja jostain alta alkoi pulputa vettä altaaseen. Nousu kesti 10 minuuttia, minkä ajan laivojen koneet kävivät. Hengitysilma muuttui huonoksi. Jotkut saivat päänsäryn. Sulkukanjonin seinistä vuoti vettä niiden ihmisten päälle, jotka olivat kannella.
Puolessa matkassa Reguaan saimme lounaaksi hernekeittoa ja sikaa. Jälkiruokana oli tiramisu ja espresso. Sade lakkasi.
Saavuimme Reguaan klo 15.00. Jokimatkamme oli 100 km pitkä ja matka-aika oli 7 tuntia. Ohjelmassa seurasi parin tunnin pituinen käynti Reguan Portviinimuseoon, jonka jälkeen lähdimme bussilla Vila Realiin.
Majoituimme Vila Realissa Hotel Mira Corgoon. Parvekkeemme edessä oli syvä rotko, joka oli kasvillisuuden peitossa. Lämpötila oli +20 astetta. Vila Real oli kivan tuntuinen kaupunki, ei liian iso eikä pieni.
Lähdimme kävelemään Masin ja Irenen kanssa kylille ja etsimään ruokapaikkaa. Meille neuvottiin, että useimmat ravintolat olivat yhden ja saman kadun varrella. Valitsimme pienen perheravintolan, jossa oli jo kaksi ryhmäläistämme. Paikka täyttyi pian. Isäntä tarjoili ja rouva hääri keittiössä. Sardiinit olivat loppuneet, tilasimme octobusvartaat. Ravintolassa oli vain seitsemän pöytää. Isäntä kätteli, kun lähdimme.
Ihmettelimme kotimatkalla mustiin viittoihin pukeutuneita ja iskulauseita huutelevia ihmisjoukkoja torilla. Ulla pelkäsi ja halusi heti kämpille. Oli lämmin yö.
Lähdimme aamiaisen jälkeen kahdeksalta bussilla Golaforan näköalapaikalle vuoristoon. Ajomatka kesti pari tuntia. Korkealta paikalta oli hienot näköalat alas Dourojoelle ja sen takaisille vuorille. Pohjanmaan Tervajalat olivat käyneet näköalapaikalla edellisellä viikolla.
Dourojoki virtaa idästä länteen ja on lähes 900 km pitkä. Se alkaa Espanjan puolelta Pyrenneiltä ja laskee Atlanttiin Portossa. Joesta on Portugalin puolella viimeiset 200 km. Joen nimi on espanjaksi Duero ja se on Iberian niemimaan kolmanneksi pisin joki. Lissabonissa Atlanttiin laskeva Tejojoki on pituudeltaan 1000 km.
Matka jatkui Lamegon pikkukaupunkiin, jossa ajoimme kirkon taakse kukkulan päälle. Käytyämme kirkossa kävelimme 600 kivirappua alas kaupungin keskustaan. Aukion toisella puolella oli taas kirkko. Kirkossakäynnin jälkeen nautimme katukahvilassa kuoharit ja boolat. Boola on paikallinen piirakka. Nautimme lounaan Restaurant Solar al Mossussa.
Matka jatkui: Tarouce--Sisteriläiskuostarin kirkko--1300-luvun silta--Spumante-museo--Vila Real. Menimme bussilla illalliselle Ravintola Fumeiros du Cortaan Vila Realin liepeille. Juttelin vieressä istuneen rouvan kanssa, jonka perheellä on mökki Lapin Angelissa.
Lähdimme aamiaisen jälkeen bussilla viinitila Quinta do Tedolle. Maistelimme tilan portviinejä. Sieltä saattoi tilata tuotteita Suomeen kotiovelle toimitettuina. Moni tilasi.
Matkustimme suut muikeina Taorajoen vartta seuraten pieneen Sao Jao da Pescuiran kylään. Oli lämmintä ja aurinkoista. Nautimme ulkoilmakahvilassa maitokahvit, meia deleite. Opettelimme lukuja: Un, dois, tres, quatru, sinku, seis, sete, oitu, nove, des.
Paluumatkalla ruokailimme ravintola Laiturissa eli Gais de Ferradosassa. Nautimme turskaa. Paikka oli hieno ja sieltä avautuivat kivat maisemat alas laaksoon. Juttelin vieressä istuvan rouvan kanssa valokuvauksesta.
Porhalsimme maisematietä pitkin kohti kotia, mutta jäimme neljän hengen porukalla bussista pois vähän ennen hotellia Vila Realin kauppakeskuksen kohdalla. Ostimme lastenlapsille tuliaisia. Kävelimme hotellille rotkojen kautta.
Illallinen nautittiin koko porukalla hotellin ravintolassa. Kattaukseen sisältyi kasviskeittoa sekä kalaa nimeltään zuit. Salissa soi livenä kitara ja viulu.
Lähdimme neljän hengen porukalla ruoansulatuskävelylle Vila Realin keskustaan. Muuten oli hiljaista, mutta torilta kantautui taas meteliä. Mustaviitat olivat kuin Zorroja. Ulla halusi heti hotelliin. Hotellin baarin viisaat miehet kertoivat, että mustaviitat vastaavat Suomen haalaripukuista opiskelijanuorisoa. Eri maissa noudatetaan erilaisia tapoja. Ulla rauhoittui.
Lähdimme taas aamutuimaan bussilla uusiin seikkailuihin. Kertailimme Mikan johdolla portugalilaisia kuuluisuuksia: Carlos Lopez-juoksu, Rosa Mota-juoksu, Ronaldo-jalkapallo, Eusebio-jalkapallo, Amalia Rodriques- fadolaulaja, Miguel Torga-kirjailija, Magalhaes-löytöretkeilija, Mario Soares-poliitikko, Barosso-EU-poliitikko.
Saavuimme Sabrossan jälkeen Calados du Douroon ja siellä viinitila Quinta do Bucheiroon. Tila on ollut saman suvun hallussa 1700-luvulta lähtien. Pääsimme hommiin.
Meille annettiin terävät leikkurit ja näytettiin työmaa. Kokeilin leikkureita sormieni kynsienleikkuuseen. Hyvin toimivat. Siirryimme töihin pareittain.
Tehtävänä oli edetä viinipensasriviä pitkin niin, että toinen oli pensaan toisella puolella ja toinen toisella. Piti leikata irti rypäletertut samassa tahdissa ja heittää marjat mukana kannettaviin ämpäreihin.
Ämpärit ja mahat täyttyivät nopeaan tahtiin. Rypäleet olivat kauniin sinisiä, kypsiä ja maistuvia. Miesten tehtävänä oli kiikuttaa täydet ämpärit pensasrivistöjen päissä oleviin tynnyreihin.
Homma kesti tunnin, jonka aikana keräsimme toista kymmentä tynnyriä täyteen. Yhteismäärä oli kolme tonnia rypälettä, mistä määrästä meitä kehuttiin. Palkkioksi saimme lounaan. Vain kaksi leikkasi haavan sormeensa.
Jotkut meistä pääsivät polkemaan rypäleitä paljain jaloin suureen sammioon. Aikoinaan polkijoille juotettiin viintä, jotta jaksavat tehdä raskasta työtään. Lopuksi he pitivät toisiaan hartioista kaatumisen estämiseksi, sillä sammion lattia oli liukas. Nyt polkijoita ei palkittu.
Saimme lounaaksi ulkopadassa avotulella valmistettua keittoa ja pääruoaksi lihamakaronipataa. Mika piti palopuheita ja kiitti lopuksi isäntäväkeä. Läheisillä kukkuloilla oli 10 metrin korkuisia mustaviittaisia ja lierihattuisia Sandeman-mainoksia.
Juotuamme kahvit kylän kahvilassa lähdimme patikoimaan maisemapolkua pitkin kolmen kilometrin matkan alas bussille. Polku kiemurteli viinitarhojen välissä ja vanhojen kivimuurien katveessa.
Ajoimme bussilla Pinhaon kylään, jossa oli vanha juna-asema. Pienen asemarakennuksen seinissä oli useita sinivalkoisia azelejoja, kaakelitaideteoksia, joissa oli esitetty maisemia, henkilöitä ja työnkuvauksia.
Palasimme Pinhaosta bussilla takaisin kohti länttä, Dourojoki kimmelsi auringossa leveänä helminauhana ajaessamme sen varrella. Oppaamme Martha ja Mika juttelivat koko ajan. Portugalin siirtomaita ovat olleet mm. Mosambik, Guinea-Bissau, Angola, Goa (Intiassa), Itä-Timor ja Macao.
Portugalin futisjoukkueita ovat mm. Benfica-Lissabon ja Sporting-Lissabon sekä FC Porto.
Ajoimme Reguan kautta moottoritietä pitkin Vila Realiin ilta-seitsemäksi. Illallinen tarjoiltiin hotellin ravintolassa. Oli soppaa, vasikkaa, bryleetä, ja kahvia sekä pianomusiikkia.
Bussimatka alkoi aamiaisen jälkeen, kuten tavallista. Ajoimme aurinkoisessa aamussa vuorten päälle puurajan yläpuolelle katselemaan maisemia. Sieltä jatkoimme matkaa erityiseen pikkukylään nimeltä Lamas du Olu. Bussi jäi tien poskeen, josta kävelimme kapeaa raittia pitkin itse kylään.
Kylässä oli kivisiä maissiaittoja korkeiden kivijalkojen päällä ja isosarvisia lehmiä. Joessa oli muinainen pyykinpesupaikka.
Matka jatkui kaiteetonta vuoristotietä pitkin Ermelon putoukselle. Kävelimme bussilta viereiselle kukkulalle, josta näimme rotkon toisella puolella olevan 200 metriä korkean putouksen. Maisema oli villi. Lisämausteena näimme metsäpalojen tuhoamia laajoja alueita.
Saavuimme Fontresin pikkukylään ja siellä Erminja do Marao-nimiseen ravintolaan, joka oli varsinainen piilopirtti. Katetuista ulkopöydistä oli makeat maisemat alas laaksoon. Söimme sikaa. Nautimme syönnin päälle kahvit läheisessä kellarissa, josta sai ostaa maalaisportviiniä mukaan. Palasimme hotelliin.
Lähdimme vapaaehtoiselle retkelle Vila Realin lähistöllä olevalle Mateus-palatsille. Mukaan lähti seitsemän henkeä. Mateus-palatsin kuva on Mateus-rosepullon etiketissä. Itse palatsilla ei ole mitään tekemistä viinin kanssa, se antoi vain viinille nimen ja pulloihin kuvan julkisivustaan.
Kävimme palatsin sisällä, mutta kaikkialle ei ollut lupa mennä, sillä palatsissa asuttiin. Näimme joitakin suuria saleja, joiden kalusteet olivat 1500-luvulta. Palatsissa oli oma kirkko ja takapihalla pensaslabyrintti.
Illallinen oli lyhyen bussimatkan jälkeen ison kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa. Saimme taas sikaa. Se onkin turskan ohella yleisin ruoka, totesimme. Ravintola oli tupaten täynnä, meidän ryhmämme muodosti vain pienen vähemmistön ravintolan asiakkaista.
Aamupäivä oli vapaata. Tsekkasimme itsemme hotellista ja lähdimme klo 12.00 ajamaan Reguaan. Nousimme museojunaan, jolla hytkyttelimme Pinhaoon. Junassa oli puupenkit ja konduktööri, joka rei'itti matkalipumme ja tarjosi portviiniä. Rata seurasi Dourojokea.
Viivyimme Pinhaossa vain vähän aikaa ja palasimme junalla takaisin Reguaan. Totesimme, että vanha tokaisu pitää paikkansa: "Toimii kuin junan vessa". Jatkoimme Reguasta matkaa bussilla Portoon, jossa majoituimme tuttuun hotelliin.
Ilta oli taas vapaata. Otimme taksin ja lähdimme neljän hengen seurueella juhlaillalliselle Vila Nova de Gaiaan ravintola Gavetoon nauttimaan simpukoista. Paikka täyttyi ja siellä oli myös perheitä. Palasimme hotelliin taksilla, joka ajoi tarkoituksella rantakatuja pitkin. Tyrskyt löivät komeasti rantapenkereitä vasten.
Aamiaisen jälkeen Mika kertoi, että hän on valmis lähtemään halukkaille oppaaksi kaupungille. Lähdimme pienenä ryhmänä ensin rautatieasemalle. Asemahallin seinät olivat täynnä suurta, sinivalkoista kaakelitaidetta. Sitten kävelimme Dourojoen yli siltaa pitkin ja saavuimme kirkolle Gaian puolelle.
Palasimme takaisin keskustaan ja menimme kävelykadulle, jossa ruokailimme. Tilasimme perinneruokaa, joka oli keitettyä makkaraa vaaleiden leipäpalasten keskellä.
Palasimme hotelliin, josta lähdimme klo 15.00 ajamaan kohti Lissabonia. Mika ei tullut mukaan, hän lähti kotiin. Ajoimme suoraan lentokentälle, jossa odottelimme kolme tuntia Helsingin-lennon lähtöä.
Pääsimme koneeseen klo 22.00 (Suomen aikaa klo 24.00). TAP:n Airbus A320 lähti kohti Helsinkiä. Lento kesti neljä tuntia. Koko matka meni torkkuessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti