AUTOMATKA KESKI-EUROOPPAAN 14.6-9.7.1988
(Kartta ajoreitistä jutun lopussa)
Seilasimme Helsingistä Travemündeen Finnjetillä. Meitä oli matkassa kahdeksan henkeä kahdella autolla. Omaan autokuntaani kuuluivat vaimo ja minä sekä 11- ja 6-vuotiaat poikamme. Toiseen autokuntaan kuuluivat veljeni, tämän vaimo sekä 15-vuotias poika ja 6-vuotias tytär. Poika pääsi juuri ennen matkaa ripille. Meidän automme oli Toyota Camry 1,8. Veljen perheellä oli Nissan Sunny 1,6. Automme katolla oli suksiboxi, veljen autossa oli vetoketjulla suljettava pressupussi. Pussissa ja boxissa oli kolme telttaa ynnä muut majoitustarpeet.
Finnjet seilasi yhdessä yössä Saksaan, jossa ajoimme heti Lübeckiin. Kävelimme kaupungilla Holstentorin luona ja vähän sivummassa ostamassa lasia tiffanytöitäni varten. Jatkoimme Hampuriin, jossa yövyimme Hotel Holiday Innissä. Poikkesimme myös Reeperbahnille. Aamulla ajoimme Bremeniin.
Matka jatkui Hollantiin. Yövyimme jossain maalaishotellissa. Aamulla posotimme Harlingeniin ja Edamiin. Ylitimme 32 km pitkän IJsselmeerin padon ja saavuimme Amsterdamiin. Näimme tulenpuhaltajat Damin aukiolla. Kävelimme kaupungin ihmisvilinässä ja katselimme kanavia. Jatkoimme Belgian Antwerpeniin, jonka kauniilla keskustorilla kahvittelimme. Kultaiset patsaat reunustivat toria talojen katoilla.
Pariisin hotellimme oli Latinalaiskortteleissa sokkeloisen katuverkoston keskellä. Löysimme sinne vaimon lukiessa huolellisesti karttaa. Veljen auto seurasi perässä. Olimme jo aika lähellä hotellia, mutta yksisuuntaisten katujen johdosta ajauduimme siitä kauas. Monen mutkan jälkeen onnistuimme kuin onnistuimmekin pysäköimään molemmat automme hotellin eteen. Huh, huh!
Kävelimme paljon Pariisin kaduilla. Näimme Oopperan, Notre Damen ja Invalidikirkon, jossa oli suomalaisesta ruskeasta kivestä tehty Napoleonin hautapaasi. Kävimme Eiffel-tornissa ja Sacre-Coeurin kirkossa sekä sen lähellä Tetre-aukiolla. Aukiolla on kymmeniä muotokuvamaalareita. Isomman poikamme onnistunut potretti ostettiin, mutta pienemmän epäonnistunutta muotokuvaa emme. Taiteilija suuttui, keräsi kimpsunsa ja lähti. Riemukaaren lähellä Champs Elyseesin ulkoilmakahvilassa nautimme ylihintaiset juomat. Kävelimme koko Champs Elyseesin Riemukaarelta Concorde-aukiolle ja siitä Louvrelle. Kävimme useassa katukahvilassa.
Ryhmämme Pariisin Oopperan edessä
Teimme juomavesitäydennyksen Vichyn kaupungissa. Muitakin ihmisiä oli Vichy-veden lähteellä, josta sai omatoimisesti täyttää astiansa mineraalivedellä. Paikka oli arvokkaan oloinen kaaripylväikköineen ja veistoksillisine vesihanatasoineen. Olimme yötä Vichyn leirintäalueella. Aamulla poimimme punaisia unikkoja Coupieren lähellä.
Välimeri ei ollut enää kaukana, vain vuoriston takana. Marseillessa emme poikenneet, liikenneruuhkissa emme halunneet seistä. Ajoimme siis viettämään Juhannusta Saint-Tropeziin.
Autoletkamme lipui arvokkaasti jetsetin suosimaan Saint-Tropeziin. Pariisista tuli matkaa 1000 km. Heti aluksi ajoimme rantakadulle ihmisvilinän keskelle, en nähnyt edellä ajavana mitään ajokieltoa. Katu vaikutti kylläkin kävelykadulta. Kadun toisella sivulla oli ravintoloita, liikkeitä, hotelleja, asuntoja. Toisella sivulla oli upeita veneitä laiturissa peräpäät rannalle päin. Yhdessä ökylaivassa musta palvelija tarjoili hopeatarjottimelta drinkkiä sikaria polttavalle laivan omistajalle. Lähdimme etsimään leirintäaluetta.
Ajoimme Saint-Tropezista päiväuinnille Saint Raphaeliin 40 km päähän. Sieltä rallattelimme Välimeren mutkaista rantatietä pitkin Cannesiin ja edelleen Nizzaan. Leiri pystytettiin camping-alueelle Nizzan yläpuolen rinteille, iltapalalle ajoimme vielä ylemmäs vuoristoon Merialpeille. Pakkauduimme kaikki kahdeksan ihmistä meidän autoomme. Jäimme auton kanssa ravintolan vieressä jumiin kapeaan kujaan korkeiden kivimuurien väliin niin, että molemmat peilit naarmuuntuivat. Eteenpäin ei enää mahtunut ajaa. Peruuttaessa taitoimme peilit sisään sillä seurauksella, että en nähnyt kunnolla taakse päin. Kylkeen tuli pitkä naarmu. Söimme perheravintolassa itsemme hyviksi ystävällisen isäntäväen palveltavina. Lastemme ansiosta tunnelma oli mutkaton ja leppoisa. Palvelussa huomioitiin hienosti lapset. Matkalla leirintäalueelle näimme kyltin saman illan kyläjuhlista.
Muut jäivät leirintäalueelle, kun lähdin vaimon kanssa kyläjuhliin Col de Tendeen. Ilta oli pimenemässä ja värikkäät juhlavalot syttyneet. Juhlissa oli tarjolla syötävää ja juotavaa. Yhtye soitti kansanlauluja, toiset tanssivat. Col de Tende oli korkealla vuorten kainalossa Alppien rinteillä. Meiltä kyseltiin, mistä olimme ja missä yövymme. Kerroimme, että Suomesta, ja muun porukan olevan leirintäalueella Nizzan suunnalla.
Aamulla näin uuden naarmun auton toisessa kyljessä. Se oli varmaankin tullut kyläjuhlien parkkipaikalla. Kokosimme leirin ja lähdimme Nizzaan. Palloilimme puoli päivää kaupungilla.
Teltat pystyyn ja välipalalle. Velipoika haki monta kertaa pollon leirintäalueen grillistä, kun oppi niin hyvin italiaa. Kana maistui kaikille. Kävelimme Cervon keskustassa nousemalla ja laskeutumalla pikkukaupungin rappuja ylös ja alas. Korkeimmalla paikalla oli kirkko. Cervo oli kukkulalla oleva vanha ja idyllinen pikkukylä. Kävimme illallisella ylempänä Alppien rinteillä pienessä trattoriassa.
Jätimme haikein mielin Cervon ja lähdimme ajamaan rantatietä pitkin Alassion, Savonan, Genovan ja La Spezian kautta Marina di Carraran hiekkarannalle uimaan. Naisten rantamuoti oli yläosattomien uima-asujen käyttö. Suuntana oli uimisen jälkeen Pisa.
Pisan kalteva torni oli oikeasti kalteva. Veli ei halunnut nousta torniin. Itsekin olin pudota välikerroksilta, kun kiersin tornia ympäri. Lattia oli yllättävän vino. Kaiteita ei ollut turvana, vaan ainoastaan pilarit, joihin tarrauduin, etten tipu. Kaiteet olivat vain yläkerroksessa. Otimme kuvia, joissa lapset joko työnsivät tornia vinommaksi tai estivät kädellään sitä vinoutumasta lisää. Lähdimme etsimään leiripaikkaa sisämaasta meille suositellusta campingistä.
Ajoimme Firenzeen, joka on Toscanan pääkaupunki. Kävimme Tuomiokirkossa ja näimme Michelangelon ison David-patsaan museon ulko-ovella. Kävelimme Ponte Vecchio-sillalla. Firenzen keskusta-alue on Unescon maailmanperintökohde. Ravintolat olivat kalliita. Ajoimme ulos kaupungista ja valmistimme oman kenttäaterian veljen vaimon ohjeiden mukaan. Valitsimme ruokailupaikaksemme loivan heinikkoisen rinteen puolen tunnin ajomatkan päästä Firenzestä. Ruoka valmistui omalla kaasulla. Olimme Apenniineilla.
Tulimme rannikolle, saavuimme Adrianmeren rantaan Cerviaan. Matka oli parhaimmillaan, se oli hyvässä vauhdissa. Olimme jo tottuneet ajamaan peräkkäin ja matkanteko maistui. Olimme kaikki pysyneet terveinä, emmekä olleet missään eksyneet. Vaimo oli hyvä kartanlukija. Päätimme joka aamu ennen ajoon lähtöä, että tapaamme sovitun kaupungin torilla, jos eksymme toisistamme. Tarkkailin peilistä jatkuvasti Nissania. Päästin väliimme kiilanneet autot ohi. Rattaan pyörät pyörivät, karavaani oli liikkeellä.
Majoituimme Cerviassa Camping Safariin. Uimme Cervian mainiolla biitsillä. Nuorimmaisemme oli jo niin sisällä crossipyöränsä ominaisuuksista, että hän ajeli sillä meressä. Pyörä oli hänellä alla aina, kun se oli mahdollista. Hän tutustui pyörineen leirintäalueisiin ennen muita. Kerran hän joutui jollain leirintäalueella koiran takaa-ajamaksi. Kävimme uimassa sekä Riminillä että Ricccionessa.
Lähdimme Cervian leirintäalueelta Adrianmeren rantaa pitkin kohti Venetsiaa. Pysäköimme molemmat automme vapaille paikoille Venetsian aseman eteen ja lähdimme kävelemään kaupungille. Näimme kanavia, condoleita ja vaporetoja. Ohitimme Ponte Rialton sillan kävellessämme Canal Granden reunaa. Näimme monta basilicaa ja saavuimme Pyhän Markuksen torille, mistä emme ostaneet mitään. Jätimme pulut nokkimaan muiden turistien muruja. Kolmen tunnin kuluttua palasimme autoille, Venetsian ilmeet on nähty. Mutta missä on Nissan?
Minun autoani oltiin juuri hinaamassa pois, kun tulimme aseman parkkipaikalle. Nissan oli viety parkkitaloon, sanoivat kaiteella istuskelevat joutomiehet. Menkää toimistoon selvittämään asiat. Maksoimme sakot ja lähdimme hakemaan autoa. "Nöppö-nukke on viety", oli veljen tytön pelästynyt kommentti tapahtuneesta, autosta viis. Olimme pysäköineet kielletylle alueelle, emme huomanneet liikennemerkkiä, jossa oli hinausauton kuva. Poistuimme Veneziasta huojentunein mielin, autot olivat hallussa ja nukke tallessa.
Aamulla oli taas kesäisen lämmintä, kun istuskelimme Bellunon torilla kahvittelemassa. Opetimme kuusivuotiaille, että jäätelö on italiaksi gelato, joka lausutaan zelaatto. Annoimme heille liiroja. He lähtivät kaksistaan torin toiselle laidalle jätskin ostoon ja palasivat ylpeinä takaisin jätskit käsissään.
Ajoimme mahtavassa Dolomiittivuoristossa Cortina d´Ampezzoon. Kävelimme hetken kaupungilla ja jatkoimme huristelua Monte Cristallon lähelle ottamaan vuoresta kuvia. Monta Cristallo on 3216 metriä korkea ja komea. Pysähdyimme Misurinassa, olimme mitä komeimmissa maisemissa keskellä Dolomiittejä. Misurinan pienessä taajamassa oli kirkasvetinen järvi, iso alppihotelli ja alppitaloja. Ajoimme Dobbiacoon, johon teimme asennon.
Siirryimme Italiasta Itävaltaan ja pysähdyimme Matrei in Osttirolissa. Tarkoitus oli ajaa Alppien yli Felbertauernstrassen maisematietä pitkin. Oli kuitenkin sumuinen päivä, emmekä nähneet mitään. Kahvittelimme ennen Felbertauerntunneliä kivan näköisessä Matreier Tauernhausissa ja painuimme sitten 5282 metriä pitkään tunneliin. Ohitimme tunnelin jälkeen Mittersillin kylän.
Pysähdyimme katsomaan 300 metriä korkeaa Krimmlin putousta. Vesi ryöppysi portaittaisesta putouksesta useina kohisevina koskina. Saavuimme yöksi Zillertaaliin Zell am Zillerin leirintäalueelle. Yön jälkeen oli vuorossa Strass-niminen kylä ja Gasthof Post-ruokapaikka.
Ajoimme Innsbruckin ohi Lermoosiin, josta näkyi Saksan korkein vuori Zugspitze, vaikka olimme vielä Itävallassa. Korkeus 2962 metriä. Kävimme Lermoosin kauniissa kirkossa ja jatkoimme Linderhofin palatsiin. Opastetusta Ludvig II:n palatsin kierroksesta lapset eivät saaneet mitään irti. Sen sijaan seuraava kaupunki Rothenburg ob der Tauber oli heistä kiva, sillä nousimme kävelemään kaupungin muurille. Yövyimme Rothenburgissa pienessä, vanhassa, puuristikkoisessa majatalossa aivan muurin vieressä. Kävimme ostoksilla joululahjatavaratalossa.
Söimme päivällisen laajalla niityllä ison tammen alla hiljaisella maaseudulla ja uimme päiväuinnit Bad Hersfeldin freibadissa. Yövyimme Rothenburg an der Fuldan leirintäalueella. Kaupungin keskusta on keskiaikainen ja kaunis.
Ajoimme edelleen vauhdilla pohjoista päin ja kotia kohti. Parhaat paikat oli jo nähty. Ohitimme Kasselin luona moottoritiellä Viinikan rekan. Soltausta löysimme freibadin, jossa oli aika hurja vesiliukumäki. Isätkin uskalsivat laskea, vaikka hirvitti.
Ajoimme Travemündeen reilusti ennen laivan lähtöä. Meille jäi aikaa käydä kaupungilla ja kaupoilla. Laivamme oli Finnjet. Saavuimme seuraavana päivänä Helsinkiin.
Emme eksyneet matkan aikana kertaakaan toisistamme. Muutaman kerran jouduin odottelemaan, kun veljen autolle syttyivät punaiset liikennevalot meidän ehdittyä risteyksestä vihreillä. Ajomatkamme oli 5500 km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti