JUNA- JA BUSSIMATKA MURMANSKIIN 15-20.5.1974
(Kartta matkareitistä jutun lopussa)
Meitä oli kolme miestä Vuosaaresta, jotka halusimme nähdä Murmanskin. Asuimme kerrostalon samassa rapussa ja olimme paljon tekemisissä toistemme kanssa. Kaksi meistä oli työkavereita.
Oulun Lomamatkat ilmoitti seuramatkasta Murmanskiin toukokuun puolessa välissä 1974. Oulu-Murmansk-Oulu tehdään Pohjolan Liikenteen bussilla ja perillä Murmanskissa ollaan kolme yötä. Täysihoito.
Meidän piti mennä ensin omalla kustannuksellamme Ouluun. Matkustimme sinne iltajunalla, joka lähti Helsingistä klo 16.00. Juna oli Oulussa keskiyöllä. Bussi lähti Oulun asemalta saman tien. Taukoja oli ainakin Rovaniemellä, Saariselällä ja Ivalossa. Pimeää aikaa ei pohjoisessa ollut. Matkalla oli 12 osallistujaa. Matkatoimisto olisi peruuttanut matkan liian vähäisen osallistujamäärän johdosta, jos olisivat saaneet tiedon kaikille. Meidän onneksemme se ei heiltä onnistunut.
Käännyimme Ivalossa kohti Raja-Jooseppia, jossa Suomella ja Neuvostoliitolla oli yhteinen tullirakennus. Kun Suomen muodollisuudet oli hoidettu, astelimme väliovesta Neuvostoliiton puolelle. Lomamatkat oli huolehtinut viisumimme kuntoon. Tunnelma molemmissa tulleissa oli leppoisaa, niinkuin Lapissa pitääkin. Annoimme venäläisille tullimiehelle kuulakärkikynät, joihin oli painettu kyrillisin kirjaimin nimemme. Kynät olivat muutenkin haluttua tavaraa.
Tie Raja-Joosepista Murmanskiin oli kapea ja mutkainen, sula asfalttitie. Metsissä oli runsaasti paksuja kaatuneita kelopuita. Poroja laidunsi valkoisilla hangilla. Korkeimmilta paikoilta näimme kauas, tie oli kaunis maisematie. Istuin kuskin vieressä juttelemassa, muu bussi nukkui. Loppumatkan ajoimme matelemalla sotilaskolonnan perässä. Ohittamisiin ei ollut tien kapeuden vuoksi mahdollisuutta. Bussissa oli suomalaisen oppaan lisäksi venäläinen opas.
Majoituimme Murmanskissa keskustan hotelliin, josta saimme yhteisen huoneen. Ohjelmassa oli käynti kaupungintalolla valtuutettujen luona ja kansantanssien seuraaminen. Naisryhmä esitti meille taidokkaasti tyypillisen venäläisen, suomalaisen, ruotsalaisen ja norjalaisen perinnetanssin. Suomalaisessa tanssissa mentiin käsikynkässä korkeat polvet edellä yhdessä rintamassa ryhdikkäästi eteenpäin. Tanssi oli pohjalainen kansantanssi suomalaisen kansanmusiikin säestyksellä. Lisäksi kävimme kotiseutumuseossa sekä kalastuslaivassa kapteenin opastuksella ja sen jälkeen tärkeällä patsaalla. Seurasimme kadulla pikkupioneerien soittoa ja marssia.
Tutustuimme kahteen merimieheen, jotka työskentelivät kalastuslaivoissa. Toinen oli venäläinen ja toinen ukrainalainen. He kalastivat puoli vuotta Barentsinmerellä, puoli vuotta on lomaa. Teimme heidän ja hotellin henkilökunnan kanssa kauppaa. Myyntinäyttelymme oli asennettu huoneemme sängylle. Myytävänä oli kuulakärkikyniä, t-paitoja, kenkiä, muovikasseja, sukkahousuja, purukumia, rintamerkkejä. Kaikki meni kaupaksi. Saimme riittävästi ruplia ja pippurivotkaa. Keinomokkainen takkini ostettiin minulta väkisin, vaikka kerroin, että hihat katkeavat pakkasessa. Toiselta kaveriltani ostettiin leveälahkeiset housut päältä. Sitten seurasi maaottelu.
Meidän sisupussimme ja Ukrainan kalastaja alkoivat vääntää huoneemme pöydän ääressä kättä. Molemmat olivat samankokoisia, barskeja atleetteja. Kisa kesti kauan. Miehet puhisivat punaisina ja ähkyivät. Suonet pullistuivat molempien ohimoilla. Kummallakin oli oma kannattajaryhmänsä. Lopputulos oli ratkaisematon, molempien kädet pysyivät pystyssä. Voipuneet miehet löivät kättä. Hyvä Ukraina! Hyvä Suomi!
Murmansk on iso kaupunki, asukkaita satoja tuhansia. Kaupungissa on kerrostaloja, kulttuurirakennuksia, suuria puutaloja, leveitä katuja, ravintoloita, puistoja ja patsaita. Oli myös puisia jalkakäytäviä. Kaduilla käyskenteli paljon ihmisiä. Liikennettä ei ollut paljon, vain muutamia kuorma-autoja, busseja ja takseja. Joukossa joku suomalainen henkilöautokin. Eräässä ravintolassa pöytäämme tuotiin maidemme ystävyyttä korostaen Suomen pienoislippu.
Kaupungin kyljessä oli mäki, jonne kapusimme katsomaan sulaa satamaa. Murmanskin satama pysyy sulana ympäri vuoden. Sotasatamaan emme uskaltaneet lähteä, se olisi ollut seuraavan mäen takana.
Kotimatka sujui rauhallisesti. Matkustimme bussilla Ouluun ja sieltä junalla Helsinkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti