torstai 25. helmikuuta 2016

Latvia 1. Ilka-Ainazi-Salacgriva-Svetciems. Elokuu 2014

ENSIMMMÄINEN RANNIKKOKÄVELY LATVIASSA 2-3.8.2014

Kävelimme Viron rajalta Iklasta Latvian Svetciemsiin

Seilasimme perjantaina 1.8.2014 Helsingistä Tallinnaan Eckerö Linen ms Finlandialla klo 8.30-11.00. Ajoimme Via Balticaa pitkin Pärnuun, jossa nautimme Pizzeria Steffanissa pastat.


Pizzeria Steffani, Pärnu. Ulla, Jatta, Anni ja Ami.

Saavuimme illansuussa Latviaan Lauku Seta Svetupesin Majataloon, joka on 8 km Salacgrivasta sisämaahan

ENSIMMÄINEN KÄVELYPÄIVÄ IKLA-SALACGRIVA 2.8.2014

Ajoimme aamulla majapaikastamme Salacgrivan Kõrtsin luo, johon jätimme yhden auton odottamaan kävelyn lopetusta. Ajoimme kolmen auton letkassa Viron rajan yli Ilkaan.


Latvian rajalla Manu, Doris, Petra, Johanna, Indrek ja Hilkka

Aloitimme vaelluksen Viron Iklasta, josta kävelimme läheiselle Latvian rajalle ja saman tien olimmekin jo Ainazissa. Viron Ikla ja Latvian Ainazi ovat kasvaneet yhteen. Olimme saapuneet Viron rannikkokävelyissämme Juhannuksena 2004 Iklaan, jonka jälkeen siirryimme kymmeneksi vuodeksi kiertämään Viron saaria. Nyt on tarkoitus jatkaa kävelemisiä Latvian rannikkoa pitkin niin pitkälle, kuin jalat, päät ja innostus kestävät....

Ainazissa olivat oikeat jalkakäytävät

Menimme pikkutietä pitkin rannalle. Hakkame minema, sanoi Olev ja ohjasi meidät oikeaan suuntaan

Saavuimme ihanalle Ainazin hiekkarannalle. Emme vielä tienneet, että ranta jatkuu samanlaisena biitsinä satoja kilometrejä eteenpäin.

Kesä oli parhaimmillaan, samoin ranta

Astuimme veteen, jos sitä sattui tulemaan vastaan

Salacgrivan mastot näkyvät kaukana edessämme

Evästauko elämäntapaintiaanien tyhjässä tukikohdassa

Tulimme Kuivizin satamasta isolle tielle. Satamaan laski joki, mutta siellä ei ollut siltaa.

Via Baltican rekkaliikenne on vilkasta

Nautimme välikahvit Ravintola Kapteinu Ostassa, joka sattui reittimme varrelle

Sodan muistomerkki Salacgrivassa

Lopetimme kävelyt Salacgrivan Kõrtsiin. Kävelymatkaa kertyi 18 km.

Vietimme iltaa Lauku Seta Svetupesissa. Söimme, uimme ja saunoimme. Sauna oli erinomainen. Isäntä teki meille sekä koivu- että tammivastat.

Lauku Seta Svetupesin päärakennus ja padottu uimalampi

TOINEN KÄVELYPÄIVÄ SALACGRIVA-SVETCIEMS 3.8.2014

Matkalla Svetciemsin rantaan näimme haikaran pesällään

Aloitimme vaelluksen Salacgrivasta. Ylitimme heti Salaca-joen.

Doris löysi keraamisen taideteoksen Salaca-joen rannalta

Olimme saaneet Ullan kanssa edellisenä yönä kolmannen pojanpojan. Juhlimme tapausta, kun pääsimme Salacgrivan rantaan.

Toinenkin kävelypäivä oli hieno

Kannoin Ullaa alkumatkasta vesiesteiden yli. Myöhemmin hän kahlasi itse.

Varjot heljastuivat tyvenestä vedestä. Oli kesäisen pyhäpäivän tunnelmaa.

Koko päivän piti sitä samaa hellettä

Ettei totuus unohtuisi, oli jossain vaiheessa rantaa myös tällaista levämassaa. En viitsinyt kiertää paikkaa. Kengät puhdistuivat myöhemmin avovedessä.

Rantavesi oli lämmintä ja eteneminen sujui leppoisasti

Lopetimme käppäilymme Svetciemsissä. Virolaiset jäivät vielä rannalle uimaan.

Ami poistuu Svetciemsin rannalta klo 14.30. Päivän Juhlakävely oli 12 km. Autokuntani lähti Pärnuun syömään ja sieltä Tallinnaan. 

 Tallinkin Super Star lähti Tallinnasta klo 22.30. Lämpötila oli +23 astetta.

Seuraavana päivänä vierailimme Helsingin Kätilöopistolla, jossa meitä odotti Jalo-vauva. Hänellä oli ikää puolitoista päivää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti