Kävelyreittimme Töstamaa-Lao-Liu-Lindi. Länsi-Viro.
Kokoonnuimme lauantai-aamuna 14.9.2001 Töstamaalle 160 km päähän Tallinnasta etelään. Ryhmämme käsitti lauantaina 14 henkeä ja sunnuntaina viisi. Virolaisten määrä pieneni ensimmäisen päivän jälkeen kahteen, mutta suomalaisten luku pysyi koko ajan kolmena. Virolaisia 8-11 vuotiaita vaelluslapsia oli ensimmäisenä päivänä neljä.
Ostimme Mehikselle synttärilahjaksi ruokapadan Töstamaan kaupasta, sillä Taliksen pata oli unohtunut kotiin. Lähdimme kävelemään Töstamaan Varatista auringon kilossa.
Tulimme ensin pieneen Varati-lahteen, sitten pitkään Töstamaa-niemeen ja sen jälkeen syvälle sisämaahan työntyvään Töstamaa-lahteen. Siitä eteenpäin oli kartan mukaan 14 km suoraa ja autiota rantaa kaakkoon koko loppupäiväksi Laokülaan asti. Päivän aikana tapasimme vain yhden muun ihmisen. Rouva tuli koiransa kanssa juttelemaan, kun olimme tauolla. Hän halusi varmistaa, ettemme tee nuotiota. Annoimme hänen mustalle koiralleen tonnikalaa. Olimme autioilla ja alavilla rannoilla, joilla kasvoi heinää ja nurmea. Välillä kahlasimme.
Lämmintä riitti, vaikka oli luvattu sadetta ja syksyisiä kelejä. Tölli-nimisessä paikassa oli hylätty kalankäsittelylaitos. Jossain rakennettiin mökkiä, mutta rakennusväkeä ei näkynyt. Makailimme pitkiä aikoja auringossa useilla tauoilla. Todellisuudessa ranta ei suinkaan ollut suora, vaikka kartalta se ensisilmäyksellä sellaiselta näytti. Pientä niemeä ja lahtea oli sen verran, ettei kerralla nähnyt kauas ja hyvä niin. Niin se on elämässäkin.
Illansuussa marssimme matalassa vesijättömaassa ja rantavedessä. Kiersimme kaislikkoja meren puolelta. Välillä liikuimme kovalla maalla. Tyyntä piti koko päivän ja tarkenimme pikkuvaatteissa. Yöksi saimme luvan pystyttää telttamme Laokülan lintutalon pihaan. Telttojen vieressä oli nuotiopaikka. Keitimme pimeän laskeuduttua makaroonia Mehiksen uudessa padassa ja onnittelimme häntä. Bernhardilaiskoira nappasi lenkkimakkarani pöydältämme. Laokülan satamasta on laivayhteys Manilaidille, Kihnulle ja Ruhnulle.
Seuraavana päivänä alkoi syksy. Ilma muuttui totaalisesti. Lintutalon verkkoon oli lentänyt yöllä viisi pikkulintua rengastettaviksi.
Kuljimme toisena päivänä reitin Lao-Liu-Lindi. Suunta muuttui koilliseen. Ranta oli liejuista merenpohjaa, josta vesi oli väistynyt. Tuomaksen lenkkarista irtosi pohja. Upouudet kengät olivat olleet yön kuivumassa liian lähellä nuotiota, minkä johdosta pohjan liima suli. Jääkauden Suomesta kuljettamia suuria merikiviä oli matalilla rannoilla tuhansittain. Keitimme kahvit ison rantakivien suojassa. Kävelimme talojen takapihoilla ja saavuimme Lindin satamaan. Yhden talon pihassa oli panssarivaunun puolikas. Päivän marssiin meni se normaali 10 tuntia. Kuljimme kahden päivän aikana 40 km.
Lihulan kauppala on mielipaikkakuntani Virossa. Kävimme ruokakaupassa.
Ostimme Töstamaan kaupasta Mehikselle padan
.Varatin ranta, lähtökuva. Urve, Keijo, Angela, Indrek, Olev, Hannes, Petra, Tuomas ja Johanna. Kolme ihmistä tuli myöhemmin.
Venelaituri
Tuomaksen ensimmäinen kahlaus Virossa
Kalankäsittelylaitos
Aurinkotauko Selistessä
Suurten ajatusten iltapäivä
 |
| Länsi-Viron rannikon matalia vesijättömaita |
 |
| Oli kesän 2001 viimeinen lämmin päivä. Saavumme pian yöksi Laokülaan. |
Aamutoimia Laokülan lintutalon pihalla
Tuomas, vene ja pihjala
Laskuveden paljastamaa merenpohjaa Lao-Liu-välillä. Tuomaksen lenkkarista irtosi pohja.
Sidejaoskond tarkoittaa postiasemaa
Liun satama
Liu-Marksa-välillä on lomamajoitusta
Indrek kahvinkeitossa ennen Marksaa
Erätauolla
Marksan hoidettuja takapihoja
Vielä kaksi kilometriä perille
Olev piti Keijolle, Indrekille ja Tuomakselle palopuheen
Lopetimme patikan Lindin satamaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti