Kävelymme alkoi Matsalun lahden rannalta ja päättyi Virtsuun
Meitä oli 11 henkeä rannikkomarssilla. Virolaisia kulkureita oli kymmenen ja minä yksi suomalainen. Aloimme taaperruksen tihkusateessa Metskülasta lauantaina 8.9.2001 vasta klo 14.30. Taliksella oli ongelmia auton kanssa. Olimme Viron länsirannikolla Matsalunlahden etelärannalla 140 km Tallinnasta lounaaseen.
Ohitimme alkumatkalla Näärikivid-kiviryhmän, jonka jälkeen kastuimme korkeassa heinikossa vyötäröä myöten märiksi. Kaatuilimme heinien seassa risteileviin ruosteisiin piikkilankoihin.
Oliko se uhrilehto vai mikä, kun vanhat tammet kasvoivat neliön muodossa avarassa rantaheinikossa. Puiden väleissä oli kiviaitojen jäännökset ja neliön keskellä oli iso, laakea kivi. Olivatko muinaiset henget läsnä? En tuntenut värinöitä, mutta mielikuvitukset lähtivät liikkeelle.
Saastnan niemen kärki kuuluu sarjaan "Kaikkein Kauneinta Viroa." Niemi oli kuin hyvin hoidettu golf-kenttä, jossa oli sentin nurmi ja muotoonleikatut katajapensaat. Vastapäätä lahtea oli Puise ninan kärki. Söimme püldmarjoja, vettä satoi.
Ohitimme alkumatkalla Näärikivid-kiviryhmän, jonka jälkeen kastuimme korkeassa heinikossa vyötäröä myöten märiksi. Kaatuilimme heinien seassa risteileviin ruosteisiin piikkilankoihin.
Oliko se uhrilehto vai mikä, kun vanhat tammet kasvoivat neliön muodossa avarassa rantaheinikossa. Puiden väleissä oli kiviaitojen jäännökset ja neliön keskellä oli iso, laakea kivi. Olivatko muinaiset henget läsnä? En tuntenut värinöitä, mutta mielikuvitukset lähtivät liikkeelle.
Saastnan niemen kärki kuuluu sarjaan "Kaikkein Kauneinta Viroa." Niemi oli kuin hyvin hoidettu golf-kenttä, jossa oli sentin nurmi ja muotoonleikatut katajapensaat. Vastapäätä lahtea oli Puise ninan kärki. Söimme püldmarjoja, vettä satoi.
Laajan Topi-lahden jälkeen alkoi pimetä, mutta matkaa oli vielä jäljellä. Rooglaiu-niemen laiturilla päätimme, että menemme loppumatkan tietä pitkin, vaikka matka rantaa pitkin olisi ollut kaksi kilometriä lyhyempi. Pimeällä oli liian riskialtista kulkea liukkailla rantakivillä vain yhden taskulampun varassa. Sade alkoi onneksi hellittää.
Kuljimme viimeiset viisi kilometriä pimeää ja lätäkköistä pikkutietä pitkin väsyneinä ja nälkäisinä. Lapset itkeskelivät. Hyräilin itsekseni Suojelusenkeli-laulua. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie... Ketään muita ei ollut liikkeellä kuin me. Olimme laittaneet teltat pystyyn Talista, Urvea ja Angelaa odotellessa. Lapset kävivät syötyään nukkumaan, mutta aikuiset valvoivat nuotiolla rantakaislikon reunassa Rannakülan yössä.
Seuravana aamuna oli poutaa. Yöllä veti suonta. Keitimme nuotiossa kahvit ja lähdimme liikkeelle. Näimme ihmisten nostavan perunaa. Keräilimme fossiilikiviä. Jalat kastuivat jo alkumatkasta. Sukelsimme laajoihin katajametsiin. Ohitimme Kukerannan ja sen jälkeen Uisun hiekkaiset ja saviset rantatörmät. Kävelimme pitkän matkan kohti etelää. Rantatöyrään kivessä oli kolmen hukkuneen ihmisen muistolaatta. Maasto oli helpompaa kävellä, kuin eilen. Se oli kovempaa. Yllämme käväisi pari pientä sadekuuroa.
Mõniste-lahden rannalla yksinäisen villiomenapuun kohdalla meille tuli täyteen 500 km rannikkovaellusta. Tulimme asfalttitielle, jota pitkin kävelimme kohti Virtsua. Lopetimme kävelyn vähän ennen satamaa bensa-aseman pihalle, jossa Katrin tarjosi täytekakkua. Teimme matkaa 39 km.
Kuljimme viimeiset viisi kilometriä pimeää ja lätäkköistä pikkutietä pitkin väsyneinä ja nälkäisinä. Lapset itkeskelivät. Hyräilin itsekseni Suojelusenkeli-laulua. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie... Ketään muita ei ollut liikkeellä kuin me. Olimme laittaneet teltat pystyyn Talista, Urvea ja Angelaa odotellessa. Lapset kävivät syötyään nukkumaan, mutta aikuiset valvoivat nuotiolla rantakaislikon reunassa Rannakülan yössä.
Seuravana aamuna oli poutaa. Yöllä veti suonta. Keitimme nuotiossa kahvit ja lähdimme liikkeelle. Näimme ihmisten nostavan perunaa. Keräilimme fossiilikiviä. Jalat kastuivat jo alkumatkasta. Sukelsimme laajoihin katajametsiin. Ohitimme Kukerannan ja sen jälkeen Uisun hiekkaiset ja saviset rantatörmät. Kävelimme pitkän matkan kohti etelää. Rantatöyrään kivessä oli kolmen hukkuneen ihmisen muistolaatta. Maasto oli helpompaa kävellä, kuin eilen. Se oli kovempaa. Yllämme käväisi pari pientä sadekuuroa.
Mõniste-lahden rannalla yksinäisen villiomenapuun kohdalla meille tuli täyteen 500 km rannikkovaellusta. Tulimme asfalttitielle, jota pitkin kävelimme kohti Virtsua. Lopetimme kävelyn vähän ennen satamaa bensa-aseman pihalle, jossa Katrin tarjosi täytekakkua. Teimme matkaa 39 km.
ENSIN KUVAT TOISESTA KÄVELYPÄIVÄSTÄ 9.9.2001
Aamiainen ruohikolla telttayön jälkeen
Märt, Marju, Hannes ja Angela
Kukeranna
Lähellä Arukülaa
Mõniste laht. Takana 500 km rannikkokävelyä.
Saavuimme Virtsuun
Katrin tarjosi kuvanoton jälkeen täytekakkua
ENSIMMÄISEN KÄVELYPÄIVÄN KUVAT 8.9.2001
 |
| Lähdimme rantaan Metskülasta maalaistalon pihalta |
 |
| Urve ja lampaat |
 |
| Ihmettelijöitä rantaniityllä |
 |
| Takana Näärikivid. Olimme Matsalun lahden etelärannalla. |
 |
| Oliko tämä vanha uhrilehto? |
 |
| Alkumatkasta satoi |
 |
| Kun on kokonaan märkä, ei vesiesteistä tarvitse välittää |
 |
| Saastnan pieni satamalaituri |
 |
| Harva rantametsikkö |
Talis hyppäsi pimeässä keskelle ojaa
 |
| Saastna ninan kärki oli kaunis. Se oli kuin golfkenttä. |
 |
| Ensimmäisen päivän lopuksi kävelimme vetisellä tiellä pilkkopimeässä. On pimeä korpi ja kivinen tie... |
 |
| Iltanuotiolla maistui makkara ja kahvi. Enää ei satanut. |
 |
| Sunnuntai-aamu 9.9.2001. On suuri sun rantas autius.... |
 |
| Telttamme olivat Rannakülassa katajien ja rantakaislikon suojassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti