Reissumme Vergistä Rutjaan
Meitä oli iso kävelyporukka. Virolaisia oli kymmenen ja suomalaisia kahdeksan. Kesä oli ovella, linnut lauloivat ja nurmi vihersi. Puissa oli heleänvihreät, pienet lehdet. Marssi alkoi Vergin satamasta, johon Alpo ja Manu ovat joskus saapuneet purjeveneellä. He tiesivät, että Pohjois-Viron satamiin tullaan aina koillisesta. Altjan krouvissa pidimme ensimmäisen tauon.
Kävelimme vanhojen kalavajojen ohi Altja-joelle, jonka ylitimme kapeaa riippusiltaa pitkin. Eteemme avautui uskomaton näky: Kilometreittäin autiota hiekkarantaa ja tuuheaa mäntymetsää. Aurinko paistoi ja lämpötila nousi +15 asteeseen. Seuraava joki oli Mustoja. Senkin ylitimme kapeaa riippusiltaa pitkin. Joki lepäsi pikimustana hiekkaisessa uomassaan. Tauolla Alpo kertoi olevansa 66-vuotias. Totesimme, että hän on joukkomme ikäpresidentti.
Hiekkaranta näytti olevan loputon, mikä oli hieno juttu! Saavuimme isolle kivelle, jonka nimi on Kaarnakivi. Vanhan kansan suussa kaarna tarkoittaa pohjoista. Lapset kiipesivät kiven päälle. Saavuimme Vainupean vartiotornille, jossa Paavo tarjosi kalakukkoa. Muutamat kävivät tornissa. Rannan tuntumassa oli pieni harmaakivikirkko vuodelta 1893.
Virolainen sukulaisrouva oli ollut 60-luvulla uimassa Vainupean hiekkarannalla. Illan tultua oli sotilas huutanut vartiotornista kaikki uimarit pois vedestä. Pimeällä ei ollut lupa uida.
Tanner muuttui kivikkoiseksi saapuessamme Vainupea-joelle. Joen yli meni riippusilta, jonka kansilaudat puuttuivat, vain vaijerit olivat jäljellä. Ylitimme joen yksitellen niin, että siirsimme jalkojamme varovasti alavaijereilla ja pidimme ylävaijereista käsillä kiinni. Aikuisten rimpuillessa joen yli hitaasti, ylittivät nuorisojäsenet joen kolmeen kertaan. Se oli extreemiä!
Eismassa ranta oli kivikkoa. Rutjassa oli kaksi vartiotornia. Maalimme oli jälkimmäisen luona. Kävelimme 21 km. Hilkka keräsi kiviä ja kasveja pihalleen Vantaalle.
Suomalaiset yöpyivät Vihulan kartanossa, jonka vierastalossa meillä oli yläkerta käytössämme. Katselimme Euroviisuja, jotka pidettiin Istambulissa. Ukraina voitti. Suomi karsiutui jo alkuäänestyksessä, eikä Jari Sillanpää edes päässyt Istambuliin.
Kävelimme vanhojen kalavajojen ohi Altja-joelle, jonka ylitimme kapeaa riippusiltaa pitkin. Eteemme avautui uskomaton näky: Kilometreittäin autiota hiekkarantaa ja tuuheaa mäntymetsää. Aurinko paistoi ja lämpötila nousi +15 asteeseen. Seuraava joki oli Mustoja. Senkin ylitimme kapeaa riippusiltaa pitkin. Joki lepäsi pikimustana hiekkaisessa uomassaan. Tauolla Alpo kertoi olevansa 66-vuotias. Totesimme, että hän on joukkomme ikäpresidentti.
Hiekkaranta näytti olevan loputon, mikä oli hieno juttu! Saavuimme isolle kivelle, jonka nimi on Kaarnakivi. Vanhan kansan suussa kaarna tarkoittaa pohjoista. Lapset kiipesivät kiven päälle. Saavuimme Vainupean vartiotornille, jossa Paavo tarjosi kalakukkoa. Muutamat kävivät tornissa. Rannan tuntumassa oli pieni harmaakivikirkko vuodelta 1893.
Virolainen sukulaisrouva oli ollut 60-luvulla uimassa Vainupean hiekkarannalla. Illan tultua oli sotilas huutanut vartiotornista kaikki uimarit pois vedestä. Pimeällä ei ollut lupa uida.
Tanner muuttui kivikkoiseksi saapuessamme Vainupea-joelle. Joen yli meni riippusilta, jonka kansilaudat puuttuivat, vain vaijerit olivat jäljellä. Ylitimme joen yksitellen niin, että siirsimme jalkojamme varovasti alavaijereilla ja pidimme ylävaijereista käsillä kiinni. Aikuisten rimpuillessa joen yli hitaasti, ylittivät nuorisojäsenet joen kolmeen kertaan. Se oli extreemiä!
Eismassa ranta oli kivikkoa. Rutjassa oli kaksi vartiotornia. Maalimme oli jälkimmäisen luona. Kävelimme 21 km. Hilkka keräsi kiviä ja kasveja pihalleen Vantaalle.
Suomalaiset yöpyivät Vihulan kartanossa, jonka vierastalossa meillä oli yläkerta käytössämme. Katselimme Euroviisuja, jotka pidettiin Istambulissa. Ukraina voitti. Suomi karsiutui jo alkuäänestyksessä, eikä Jari Sillanpää edes päässyt Istambuliin.
Ennen Vergiin tuloamme pistäydyimme Kiiun Tornissa
Helppoa alkumatkaa Vergistä itään
Saavuimme Altjaan. Paavon kassissa ovat mutaiset saappaat.
Altja-joen ylitys
Olimme vaeltaneet 900 km Viron rannoilla.
Mustojan ylitys
Mustoja on oikeasti musta
Neuvottalutauko
Lapset kiipeävät Kaarnakivelle
Kaarnakiviasetelma
Tässä kuvassa on kaikki kohdillaan
Rasmus ja Marju evästauolla Vainupean uimarannan lähellä
Ylitimme Vainupea-joen. Sillassa ei ollut kansilautoja.
Jokainen joenylittäjä sai raikuvat aplodit
Ihanaa rantaa
Miehet eivät päässeet tähän kuvaan
Alpo ja Manu
Ranta ei tästä parane
Saavumme pian Rutjaan
Lopetimme Rutjaan, josta lähdimme Vihulaan. Manun Hiaceen mahtui monta matkustajaa.
Suomalaisten yöpaikka Vihula Mõis
Katselimme Euroviisuja Vihulan vierastalossa
Kävimme seuraavana aamuna kaupoilla Loksassa
Söimme tuoretta lohta Kotka Forellissa
TOINEN KUVASARJA REISSUN ALKUMATKALTA
 |
| Suomen maajoukkue Tallinnassa kävelyä edeltäneenä päivänä. Marjut, Keke, Ulla ja Paavo |
 |
| Vergin sataman lähtökuva. Johanna, Angela, Marjut, Marju, Ulla, Hilkka, Rasmus, Olev, Manu, Talis, Petra, Hannes, Alpo, Paavo ja Keijo |
 |
| Alkuranta oli nurmea |
 |
| Alpo ja Marju katselivat taaksepäin. Vergin niemi näyttää saarelta. |
 |
| Matkalla Altjaan |
 |
| Pidimme tauon Altja Kõrtsissä |
 |
| Ranta muuttui 12 km pitkäksi hiekkarannaksi |
 |
| Lepäsin sammaleisessa puussa |
 |
| Lähestymme Vainupeaa |
 |
| Tauko Vainupeassa. Jotkut nousivat vartiotorniin. |
 |
| Paavo tarjosi äitinsä tekemää kalakukkoa |
 |
| Hieno huvila Vainupeassa |
 |
| Ylitimme Vainupea-joen siltavaijereita pitkin |
 |
| Hiekkarantaa, tuuheaa mäntymetsää ja Kaarnakivi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti