Kävelytaipaleemme Mahu-Liimala-Ontika
Rannikkokävelyssä oli yhdeksän osallistujaa, joista kahdeksan oli Virosta ja minä yksin Suomesta. Edellisen kävelyn jälkeen tein Lappi-reissun Olevin, Indrekin, Taliksen ja Keijon kanssa Kilpisjärven takaisille kiveliöille. Valloitimme Haltin, Saanan, Kovddoskaisin, Lossunibban ja Saivaaran. Kuljimme maahiskentän läpi.
Aloitimme nyt rannikkokävelyt Mahusta saman talon pihalta, jonne lopetimme viime kerralla ja jossa odottelimme eksynyttä kulkuriamme. Viro oli äänestänyt EU:hun liittymisen puolesta 14.9.2003.
Alkumatkalla ylitimme 15 metriä leveän Pada-joen kaatunutta puunrunkoa pitkin varovasti yksitellen kontaten. Emme tienneet, että 200 metrin päässä oli silta. Kuljimme Kalvin kartanon ohi ja pelkäsimme vihaisia koiria, joita oli irrallaan. Tulimme Aseriaruun, jossa nousimme jyrkkiä rautatikkaita törmän päälle murhapaikasta kertovan muistokiven luo. Kuljimme korkean rantatörmän päällä, meri lepäsi rauhallisena alhaalla. Astelimme alhaalla olevien puiden latvojen tasalla.
Eesti Maapank, Kontor-kyltti oli erään talon seinässä. Kun astelimme talon pihan läpi, meille huudettiin kovalla äänellä ovelta ja käskettiin juosta äkkiä pihalta ja sulkemaan portti perässämme. Vihaiset vahtikoirat eivät ehtineet purra meitä, vaan jäivät portin taakse irvistelemään ja murisemaan.
Laskeuduimme törmältä rantaan, jossa oli tiiliskivien kaatopaikka. Paikalla on joskus ollut tiilitehdas. Mereen kaatuneita puita oli tiheään. Ilma pysyi hyvänä koko päivän. Saavuimme Liimalaan Purtse-joen varteen pilkkopimeässä otsalamppujemme valossa. Palelin ja tärisin. Yöpaikkamme oli Ontika mõisin vierastalo. Ontikan kartano oli kirkollisessa omistuksessa. Nautimme kartanossa itsevalmistamaamme illallista. Saimme käyttää talon uunia.
Seuraavana päivänä aloitimme urakan Liimalasta, minne ajoimme Purtsen valkoisen linnan ohi. Kuljimme suoraa rantaviivaa pitkin kilometritolkulla kohti itää. Ranta oli hienoa ja kovaa hiekkaa. Saavuimme Moldovaan, jossa ranta muuttui kiviseksi. Mereen kaatuneita puita alkoi olla liian paljon.
Oikealla puolellamme kohosi 50 metriä korkea äkkitörmä. Keräilimme fossiilikiviä reppuihimme. Viron korkein ja kuuluisin rantatörmä on Ontikan törmä, jonka alla kuljimme pitkään. Jossain sisämaassa sillä kohdilla oli paikka nimeltä Aa. Kerroin, että Suomessa on Ii. Tulimme tihkusateessa Sakaan. Emme tavanneet Liimalan jälkeen yhtään muuta ihmistä. Olimme koko päivän törmän alla omassa maailmassamme.
Nousimme 212 rappua rannasta Ontikan törmän päälle. Rappujen välillä oleva polku muistutti Kreetaan Samaria-rotkoon menevää polkua. Kävelimme tietä pitkin Ontikan kartanolle, josta lähdimme ajamaan kohti Tallinnaa. Kävelimme kahtena päivänä 44 km.
ENSIMMÄINEN KÄVELYPÄIVÄ MAHU-LIIMALA 27.9.2003
Mahussa nostettiin perunaa
Ylitimme varovasti Pada-joen
Tauko Kalvi Mõisin rannassa
Ontikan rantatörmä
Tukkipuutauko
 |
| Petra, Hannes ja Olev |
 |
| Talis ja Urve |
 |
| Lopetimme ensimmäisen päivän kävelyt pimeässä |
 |
| Iltapalalla Ontika Mõisissä |
 |
| Majapaikkamme oli Ontika Mõisin vierastalo TOINEN KÄVELYPÄIVÄ LIIMALA-ONTIKA 28.9.2003 |
 |
| Toisen päivän vaellus alkoi Liimalan satamasta |
Lopetimme kävelyn Ontikan rannalle juuripaakun luo
Ontika mõis
 |
| Olen kuvannut kaikki vartiotornit |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti